No jopas täällä on vauhdikasta porukkaa!
hapsiainen80 ja AnnaBuu, voimia tulevaan, ja toivotaan että kaikki menee hyvin ja vauvat ovat syntyessään virkeitä, hyvän kokoisia jne.
Olisihan se toki hyvä, että jaksaisivat siellä masussa vielä tovin, mutta toisilla tosiaan on kiire maailmaan.
Täällä ei ole nyt pariin päivään ollut kauheasti supistuksia, mutta johtunee ihan tästä flunssasta sun muusta taudista, sillä sisätiloissa ollaan ihan vaan oltu ja lepäilty reilusti. Vatsanahka vaan alkaa olla jo kovilla, kiristää välillä niin kovin, että kohta varmaan halkeaa. Huh, ja mulla olis h-hetkeen vielä 8 viikkoa!
Tästä kun vielä vähänkään vatsa kasvaa, niin olen kyllä oikeasti ihan valtava valas.
Esikoisesta mulla oli vatsa loppuvaiheessa korkeintaan tätä kokoa, kuvista päätellen ja muistini mukaan myös. Kakkosesta oli kyllä isompi, valtavaksikin joku silloin sitä mainitsi... Pahoin pelkään tällä kertaa vatsan olevan vielä edellistäkin suurempi...
Huhhei.
Lapsiluvusta, olen tainnut jo pariin otteeseen mainitakin, että tämä 3. tulee olemaan se viimeinen lapsi meidän perheessämme, ja jos tämä tulokas on vielä syntymähetkellään perätilassa, ja sektioidaan, saavat hoidella ehkäisynkin samalla kuntoon. Nyt ei tunnu edes haikealta tämä suunnitelma, edellistä odottaessa ajattelin silloin 2 lapsen olevan aivan riittävästi, mutta silti oli pientä haikeutta mukana ajatuksissa, siispä 3. vielä täytyi "tehdä".
Ammeen nimikkeistä, lapsena olen itse kylpenyt vannassa, Itä-Suomessa ihan normaali nimitys ammeelle. Punkka-nimikkeen ammeelle olen myös kuullut, mutta en sitä kyllä osaisi itse ammeesta käyttää, ensimmäisenä se kun minullekin tuo mieleen retkisängyn. Minä kutsun kylpyammetta siis ihan vaan ammeeksi.
Vauvan vaatteiden ja lakanoiden sun muiden pesusta; Minä pesen kaikesta, niin vaatteista kuin lakanoistakin pois tehtaan viimeistelyaineet, vauvojen iho on kuitenkin niin kovin herkkä, että vaikka ei olisi allergioita tai muutakaan, en halua sitä rasittaa millään ylimääräisellä. Pesuaineena meillä käytetään nestemäisiä, hajusteettomia Erisan/Minirisk/Lv, ja ihan kaikkeen pyykkiin, ei vain vauvan. Itselläni on hajusteyliherkkyys aika paha, saan migreenin erittäin helposti lähes kaikista hajusteista, shampoota sentään joitain merkkejä voin käyttää, en kyllä läheskään kaikkia, vaikka olisivat hajustettuja, kaikki muu pesuaine/kosmetiikka ostetaan meillä hajusteettomana. Esikoinen meillä on lisäksi atoopikko, jolle eivät edes kaikki hajusteettomat tuotteet sovi, jauhemuodossa olevista pyykinpesuaineista ei tähän mennessä mikään ole sopinut, ei edes tuo allegro. Äitini vannoo sen nimeen ja jopa sen jäämät koneessa aiheuttavat esikoisen ihottuman pahenemisen. Siispä emme enää pese mummolareissuilla esikoisen vaatteita kuin korkeintaan käsipyykissä. Myöskään huuhteluaineita ei meillä käytetä ollenkaan, se kuitenkin rasittaisi vaan turhaan esikoisen herkkää ihoa.
Silittäminen on mulle vaikeaa, tai siis olen vaan niin laiska, etten millään jaksaisi silitellä yhtään mitään. :ashamed: Eli tuskinpa vauvankaan lakanoita montaa kertaa jaksan silittää, ensipesun jäljiltä sentään saatan kyetä tuon tekemään. Kuivausrumpukin meillä on rikki, tai siis kuivaavasta pesukoneesta kuivuriosa, ja sen korjaaminen ei kuulemma kannata, ei tule kuntoon. Haaveilen kyllä jo ihan "oikeasta" kuivausrummusta, mutta sille tässä asunnossa ei ole tilaa, ei mitenkään, pesukone itsessäänkin vie aivan liikaa tilaa pienestä kylpyhuoneestamme, ja muualle sitä ei voisi täällä sijoittaa. Olisipa kunnon kodinhoitohuone!
Pikkuhiljaa alkaa vauhtia tulla minuunkin, ja olen vihdoin saanut aloitettua makuuhuoneen raivausprojektin. Melkoisesti hommaa on vielä kuitenkin edessä, ja pari huonekalua joutuu mummolaan (toiselle puolelle Suomea, jotta olisi tosi helppoa...) säilöön, isäni tulee niitä viikonloppuna nyt hakemaan. Ehkä tämä siis tästä pikkuhiljaa! Josko vaikka saisi sen sängynkin piakkoin tänne, sitten alkaisi ehkä tuntua, että jotain on jo tehtynä. Ensisängyn saamme siis ystäviltä lainaan, se vaan on tällä hetkellä jemmassa jossain ulkovarastossa lumihankien keskellä, joten odottelemme hieman lämpimämpiä säitä että joku kykenee sen sieltä hakemaan.
Patjakin siihen täytyy sitten vielä hommata, ja olisin mielelläni ommellut siihen kauniit verhoilut laitoihin ennen käyttöönottoa. No, ehtiihän tuon varmaan sitten vielä, kankaita kun on kaapit onneksi täynnä.
Vaunujen koppaosan kankaat ovat siistissä kuosissa, kuomun kangas kaipaa kyllä pesua, se kun on ollut käytössä myös ratasosan kanssa (meillä siis Bugaboot, joissa koppaosa on erillinen "kangas" ja pohjakovike vaan.) Ja säilytyspussi rattaiden altakin taitaa päästä pesuun, sen verran näyttää ryvettyneelle. Rattaat tosin ovat vielä kuopuksella käytössä, joskin viime viikkoina enää harvoin, johtuen omasta kunnostani. Enää kun en jaksa itsekään mihinkään liikkua, ja miehen mukana ollessa rattaita ei tarvita, kuopus pääsee tarvittaessa syliin. Alkaahan tuo kuopus olla jo isokin rattailla liikkumaan, ikää kuitenkin se 3v 3kk "jo". Vauvan syntymän jälkeen otetaankin sitten kuopukselle käyttöön seisomalauta, todellakaan en usko kuopuksen kävelylahjoihin niin paljon, etteikö sitä tarvittaisi.
Tänään ja eilen on pikkuinen myllertänyt mahassa aivan vimmatusti, ja välillä olen ollut varma, että nyt se kääntyy! Vielä ei kuitenkaan ole oikeaan asentoon mennyt, itseasiassa tällä hetkellä tuntuisi olevan täysin
poikkitilassa. Saa nähdä josko tämä sittenkin kääntyisi ihan itse! Olisi se oikeasti niiiin suuri helpotus, jos ei tarvitsisi kokea sektiota enää, se toipumisaika on kuitenkin pitkä, ja mulla ei ole mitenkään helppoa saada tänne kotiin ketään auttamaan pidemmäksi aikaa. Esikoisen aikaan oli vielä helppoa, kun oli vaan se yksi vauva, ja saattoi levätä milloin vain, eikä ollut pakko tehdä mitään ylimääräistä. Nyt kun vauvan lisäksi onkin kaksi muuta lasta, ei tuo asioiden tekemättä jättäminen olekaan enää niin helppo juttu. Äitini tulisi mielellään tänne avuksi, mutta hän on aika kiinni kahden mummoni, ja isotätini hoidossa, kukaan heistä ei enää pärjää kotona ilman apua, ja äitini on apunaan joka päivä. Helposti stressaantuva anoppini, vaikka mukava ihminen onkin, ei taitaisi tätä meidän arkeamme montaa päivää kestää...
No, katsotaan mitä tällä kertaa tapahtuu, ja toivotaan että vauva ymmärtää kääntyä oikein päin.
Bliss ja pikkuinen 32+1
Muoks. Anteeksi, taas tuli ihan tolkuttoman pitkä sepustus. :ashamed:
