HUHTIKUISET 2010

[tyttöjenäippä]

Hei vaan täältäkin!

Minullakin on ollut vähän väsynyt ja masentunut olo, vaikka saan nukkua yöni suhteellisen hyvin max yhdellä herätyksellä ja harrastuksiakin on joten olen päässyt hengähtämään ihan yksikseni pari kertaa viikossa. Ehkä tämä pimeys ja kylmyyskin vaikuttaa sihen vaikka lume tulo piristikin hieman

Meidän pienemmällä neidillä nyt ikää reilut 7,5kk. Ryöminyt on jo kuukauden, nyt ottaa jo pieniä askelia kontaten, vaikkakin hitaasti. Ryömiessään nousee välillä käsien ja varpaiden varaan "punnerrusasentoon" eli suoristaa jalat ja muutaman päivä sitten nousi polvilleen pahvilaatikkoa vasten ja käveli polvillaan työntäen laatikkoa eteenpäin. Seisomaankin nousee jos pidän käsistä kiinni, mutta itsestään ei ole vielä noussut. Tyttö on istunut napakasti jo noin kuukauden ajan ja nyt osaa nousta itsekin istumaan. Ketterä neiti

Isosisko 2,5v on reipas apulainen ja huolehtii siskosta kovasti. Välillä tulee aamuisin ilmoittamaan että tule hakemaan sisko kun se heräs! Tytöt touhuaa jo kovasti keskenään, isompi lukee pienemmälle kirjoja ja pienempi yrittää kiivetä isomman syliin, hellyyttävää katsottavaa!

Meidän pikkuneiti on myös osoittautunut lempinimensä veroiseksi (Sintti) kun mitat ovat vasta 66cm ja 7350g, mikä tuntuu esikoiseen verrattuna kovin vähältä, hän kun oli samassa iässä jo yli 70cm yli 9300g! Sintti ei ole neuvoloiden välissä,eli kuukaudessa, saanut painoakaan kuin alle 200g, joten kasvu tuntuu esikoiseen verrattuna todella hitaalta, mutta neuvolasta käskettiin olla huolestumatta on kuulemma ihan normaalia kasvua ja lapset vaan kasvavat eri tahtiin. Hampaita ei ole meilläkään vielä, mutta nyt on ollut taas kiukkuisempia päiviä joten saas nähdä puhkeaako nyt ensimmäinen hammas, sitä odotellessa

Meillä on myös eroahdistusta. Aina jos olen paikalla ja Sintti isän tai jonkun muun sylissä niin huutaa pää punaisena ja yrittää kurkotella minua kohti. Silloinkin kun ollaan kotona ihan keskenään niin hätääntyy heti kun huomaa minun lähtevän huoneesta. Ruokaa ei oikein huoli muilta, esim. kun isä syöttää niin huuto on melkoinen. Ollaan kuitenkin yritetty totuttaa siihen että muutkin hoitavat kun vain minä ja isänkin on kelvattava. Kun en ole paikalla niin silloin isän kanssa sujuu ihan hyvin. Kai tuohonkin auttaa vain aika. Isosiskon läsnäolo helpottaa aina hetkeksi ahdistusta, siksi jätän lapset mieluummin hoitoonkin yhdessä vaikka jotkut sukulaisista pyyteleväkin kylään vain yhtä lasta kerrallaan. Tosin harvemmin on tarvinnut hoitoon jättääkään, mutta muutaman viikon päästä lähdemme mieheni kanssa kahdestaan laivalle laatuaikaa viettämään tulee kyllä ihan tarpeeseen..
Rauhaisaa Joulun odotusta kaikille!

 

[Alessia*]

Meidän tytöllä tulee ylihuomenna ikää jo 8 kk. Saapa nähdä mitkä on strategiset mitat, sen verran hyvin ruoka maistuu! Meillä on nyt ohjelmassa aamupuuro (hyvin maistuu myös imetyksen jälkeen), lounas ja iltapuuro, ja otan nyt lähipäivinä päivällisen mukaan kuvioihin. Sitten on samat ateria-ajatkin kuin esikoisella.

Mä laitan itse vauvan soseet ja sen takia tuntuu vähän raskaalta ottaa päivällinen ohjelmaan, kun sitten kuluu sosetta tuplamäärä. Kun esikoisellekin pitää laittaa ruokaa joka päivä, niin vauvalle en kyllä ehdi tehdä kuin kerran viikossa ruokaa pakkaseen. Ajattelin olla itselleni sen verran armollinen, että jos en saa tehtyä tarpeeksi, niin välillä annan sitten kaupankin soseita. Odottelen vaan innolla sitä että vauva täyttää vuoden ja saa alkaa syömään samaa ruokaa kuin esikoinen!

Mutta monessa muussakin asiassa pitää laittaa rimaa alemmaksi kuin haluaisi... Ulkoilu on asia, joka mua ahdistaa. Jos olisi kesä, vauvan kanssa voisi hyvin ulkoilla ja alkaa kohta käydä vaikka leikkipuistossa keinumassa. Mutta näillä säillä ei paljoa huvita... Lisäksi vauva nukkuu vaunuissa silloin kun ulkoilen esikoisen kanssa, joten mitenkään luontevasti en saa päiväohjelmaan vauvalle ulkoilua hereillä nyt kun se nukkuu kahdet päiväunet. Sitten kun vauva siirtyy yksiin päikkäreihin niin se voi ulkoilla yhdessä esikoisen kanssa, mutta miten joskus helmikuussa voi ulkoilla kymmenkuisen kanssa, varsinkin jos on kamalan kylmää... Kyllä tuntuu että esikoisen kanssa oli helpompaa, kun se syntyi heinäkuussa, niin eka talvi meni ohi ilman että tarvitsi kauheesti ulkoilla, ja kevään tullessa päästiin heti leikkipuistoon.

Meillä ei ole eroahdistus vielä alkanut, eli isä kelpaa ihan hyvin. Sellainen tuli mieleen, että jos vauva vaikka alkaa itkeä isän seurassa, niin ei pidä antaa sellaista kuvaa, että äiti ryntää paikalle "pelastamaan". Silloinhan vauva ymmärtää, että tilanne oli ihan oikeasti epäilyttävä.

Taffel voisi kertoa miehelleen sellaisen vinkin, että parisuhteelle tekee ihmeitä kun vauva siirtyy pois makuuhuoneesta

Tylleröinen, noi heräilyt varmasti johtuu pitkälti siitä, että vauva haluaa nukahtaa aina tissi suussa. Meillähän yöheräilyt loppuivat kokonaan kun lopetin tissille nukuttamisen. Samoin päiväunet paranivat: vauva nukkui usein levottomasti päiväunia sisällä, koska nukutin sen tissille ja se havahtui hamuamaan tissiä takas, mutta kun lopetin sen, niin se nukkuu nyt päikkärit kuin tukki.

Teillä on kaikilla tosi hyvin liikkuvia vauvoja! Meillä tämä taitaa olla vielä hitaampi liikkuja kuin esikoinen, vaikka sekin oppi myöhään ja alkoi kävelemään vasta 1 v 3 kk:n iässä. Tämä edelleen peruuttaa eikä sitäkään kovin paljon, koska meillä on paljon mattoja (kylmät lattiat) eikä niillä pääse liukumaan. Esim. kun käydään mun siskon luona, missä ei ole mattoja, niin vauva peruuttelee paljon pidempiä matkoja. Ja nyt tajusin, että se ei välttämättä ole kääntynyt selältä vatsalle. En niin tarkkaan ole seurannut. Yhden kerran näin kun se yritti ja epäonnistui, ja silloin tajusin, että ehkä se onkin kääntynyt aina vaan toiseen suuntaan.

Laittakaas muutkin taas kuulumisia!

 

[Eräs tautailija...]

Meillä ei ole eroahdistus vielä alkanut, eli isä kelpaa ihan hyvin. Sellainen tuli mieleen, että jos vauva vaikka alkaa itkeä isän seurassa, niin ei pidä antaa sellaista kuvaa, että äiti ryntää paikalle "pelastamaan". Silloinhan vauva ymmärtää, että tilanne oli ihan oikeasti epäilyttävä.

Kuinkas näissä tilanteissa sitten oikeaoppisesti toimitaan? Siis kun vauva huutaa isän sylissä kunnes äiti tulee ja ottaa syliin. Miten vältetään tuo "pelastaminen" ja väärän mielikuvan syntyminen vauvalle?

 

[tyttöjenäippä]

Kuinkas näissä tilanteissa sitten oikeaoppisesti toimitaan? Siis kun vauva huutaa isän sylissä kunnes äiti tulee ja ottaa syliin. Miten vältetään tuo "pelastaminen" ja väärän mielikuvan syntyminen vauvalle?

Me on tehty niin etten mene "pelastamaan" vauvaa isän sylistä vaan olen siinä samassa huoneessa ja hetken päästä isä laskee vauvan alas ja hän saa itse tulla luokseni jos haluaa (osaa jo ryömiä ja vähän matkaa kontatakin). Vieraampien sylistä kyllä otan jos huuto on lohdutonta. Muuten ei kyllä vierasta ja minun sylistäni jakelee aurinkoisia hymyjä ihan vieraillekin ihmisille. Kai tuon ikäisen vielä kuuluukin olla äidissä kiinni, se osoittaa vaan sitä että on onnistuttu luomaan turvallinen kiintymyssuhde ja ajallaan vauva kasvaa yli tuosta vaiheesta.

 

[tyttöjenäippä]

Kuulumisista voisin vielä lisätä että ihan muutama päivä sitte Sintti alkoi kontata ja nyt menee pieniä matkoja konttamaalla, pääasiassa kuitenkin ryömii. Ja tänäiltana nousu pinnasängyssä seisomaan kun laidasta sai hyvän otteen nyt on niin monta taitoa opittu lyhyessä ajassa että vauhti on melkoinen eikä malttaisi oikein nukkuakaan, muutama yö olleet tosi katkonaisia. Ja huomasin sitten sattumalta että osaahan tuo jo pinsettiotteenkin, en tiedä tarkalleen milloin on oppinut sen, eilen vaan kiinnitin huomiota

 

[Alessia*]

Vielä tyttöjenäipän kommentteihin lisäisin, että vauva saattaa katsoa äitiä nähdäkseen, miten tämä suhtautuu tilanteeseen. Silloin vauvalle kannattaa vaan hymyillä rohkaisevasti. Että toistenkin sylissä on turvallista olla. Jos huuto kuitenkin alkaa, en tosiaan ryntäisi heti hakemaan vauvaa omaan syliin, vaan olisin muina miehinä, ja jos tilanne ei rauhoittuisi niin hetken päästä jonkun tekosyyn varjolla ottaisin vauva syliin (vaikka laittaakseni villasukat jalkaan tai jotain).

Lasta ei tosiaankaan saa yrittää karaista, vaan vieraita ihmisiä kannattaa mieluummin vältellä kun ahdistus on suurimmillaan. Isää nyt tietysti ei voi vältellä

 

[kiukkumöykky]

Taas on vierähtänyt aikaa edellisestä kirjotuksesta! Aika outoa kun poikanen on jo niin iso ettei neuvolakuulumisiakaan koko ajan ole.

Meillä menee yhäkin tosi hyvin! Pojan kanssa vaan alkaa olemaan tosi kiireistä, aikalailla heti konttaamaan opittuaan nousi seisomaan, tukea vasten ottaa myös askelia. Päädyttiin jo ostamaan sellainen taaperokärry, josta poika tykkää tosi paljon, niin kyydissä istumisesta kuin työntämisen opettelustakin. Tukea vasten seisominen ei kuitenkaan tunnu tuolle hurjapäälle riittävän vaan käsiä yritetään irrottaa vähän väliä. Nyt pitää siis koko ajan olla vieressä vahtimassa ettei kaadu suorilta jaloilta selälleen.. Ja konttaamalla tietysti kulkee ihan joka puolella kovaa vauhtia.

Pinsettiote on meilläkin jo hallussa, ensimmäisen kerran huomasin sen kun sain pojan kiinni napsimasta kissankarvoja niiden nukkumapaikalta suuhunsa.. Muutenkin kaikenlaista kehitystä taas huomaa, jotenkin yllätyin miten paljon tämänkin ikäinen jo ymmärtää palikkalaatikosta, poika yrittää käännellä palikoita sopimaan aukoista ja osaa pudottaakin ne sinne.

Meillä ei onneksi vieläkään ole ollut sen enempiä ongelmia vierastamisen kanssa, sen verran vähän nähdään vieraampia ihmisiä. Toisten isovanhempien luona vieraillaan eniten ja siellä pojan voi antaa vaikka heti syliin ilman mitään ongelmia. Viimeisimpien saunassa käyntienikään jälkeen ei ole tullut itkua, vaikka poika välillä tuntuukin vähän pyrkivän mun luokse miehen luota. Hyvä silti lukea vinkkejä jos vaikka pahojakin vaiheita on vielä edessä.

 

[Alessia*]

Meillä oli 8 kk:n neuvola. Vauvalla on pituutta 68 cm ja painoa 7,8 kg. Nyt onkin hyvä tilaisuus kaikkien aktivoitua näiden neuvolakäyntien myötä

Pinsettiotetta ei vielä ole nähty. Yhden kerran tyttö on kokeillut konttausasentoa. Ryömimisessä on muutaman kerran päästy jo hieman eteenkin päin, kun lähellä on ollut jotain kiinnostavaa. Takaperin joudutaankin sitten aina kaikkien huonekalujen alle. Suosikkisana on "abba"!

Neuvolassa kävikin huvittava episodi. Vauva vierastaa tuntemattomia, joten se tietenkin itki makuulla ollessaan kun lääkäri tutki sitä, mutta rauhoittui kun mä otin sen syliin. Eli itkua makuuasennossa, tyytyväinen lapsi pystyasennossa; lääkärin analyysi: sillä taitaa olla korvatulehdus!! (Sanomattakin lienee selvää, että kyseessä oli nuori lääkäri)

 

[-JoJo]

Neuvolakuulumisia täältäkin päin. Tosin meillä oli 7kk neuvola, jossa mitat oli 9,1kg ja 72cm. Hyvin kasvaa yläkäyrällä alusta saakka. Meillä niin kauan nukuttiin läpi yön, mutta nykyään on tullut ihmeellisiä heräämisiä. En tiedä oikeen mistä voisi johtua, kun siirrettiin Milana jo omaan huoneeseen nukkumaan jossa nukkui oikein hyvin, mutta nyt otettu aikalailla takapakkia. Muutama viikko mennyt niin, että joka yö herätään vähintään kerran. No, pitää alkaa uudelleen koittaa unikoulua ja vaikka siirtää se sänky takaisin meidän makuuhuoneeseen.

Nythän on mahdollista saada se influenssarokote ilmaiseksi ainakin meidän neuvolasta. Ymmärsin että joka paikasta saa. Ootteko muut meinannut ottaa sen? Siinähän on se sikainfluenssa samassa, mitä mä en ainakaan raskauden aikana ottanut. Oon hieman kahden vaiheilla sen kanssa.

Täällä istutaan jo itse, ja muutaman kerran ollaan jo päästy noustua itse istumaan. Pinsettiote on jo ollut kuukauden verran hallussa ja ryömitään edelleen taaksepäin. Konttaamisasento on kokeiltu ja siihen noustaan vähän väliä. Meillä kyllä kun on toi kävelytuoli niin jotenkin tuntuu että sen takia on niin laiska yrittämään lattialla liikkumista sen kummemmin.

Samoin meillä on jatkunut tää "eroahdistus" joka on kun mä oon kotona ja isin sylissä pitäis olla. Tosin se ei oo enää niin voimakkaana kuin ennen ja muutenkin olen huomannut ettei Milana enää ole niin mun perään koko aikaa. Hyllyistä ja pöydiltä löytyy niin paljon mielenkiintoisempia tavaroita mitä on sitten kiva pudottaa alas.

Ootteko muut itse tehneet ruokasoseita? Lähinnä siis lihasoseita? Mä oon yrittänyt muutaman kerran, mutta niista ilmeisesti tulee niin pahoja ettei ne uppoo ollenkaan.

Mutta, nyt jatketaan aamupuuhasteluja, olis kiva kuulla muiltakin kuulumisia!

-JoJo & Milana 7kk 8vrk

 

[tyttöjenäippä]

Neuvolakuulumisia meiltäkin!
Tänään oli 8kk neuvola kun Sintillä ikää 8kk ja 1viikko. Mitat oli 7650g ja 67cm, molemmat käyrät alaspäin, joten kuukauden päästä mennään taas mittailemaan ja jos pituutta ei ole tullut reilusti lisää niin sitte joudutaan verikokeisiin. Sintti on kuitenkin ihan perustyytyväinen pientä eroahdistusta lukuunottamatta ja kehittynyt tosi hyvin, nyt liikkuu jo pääasiassa konttaamalla, osaa nousta tukea vasten seisomaan ja kävelee tukea vasten mm. kun takuta käsistä kiinni pitäen niin kävelee aika pitkiäkin matkoja Vähän silti huolettaa tuo pituuskasvu mutta eiköhän se siitä. Kaksi hammasta on puhjennut alas eteen ja kaiken muun oppimisen lisäksi tyttö oppi sanomaan äiti joten iso harppaus taitojen kehittymisessä tullut ihan parissa viikossa. Varmaan sekin meillä valvottaa öisin, Sintti meinaan heräilee nykyään noin 1-3 kertaa yössä ja usein rauhoittuu vasta kun pääsee viereen nukkumaan. Viime yö meni yllätykseksi yhdellä heräämisellä, jolloin imetin ja Sintti jäi omaan sänkyyn nukkumaan, toivottavasti sama jatkuisi nyt Miehen kanssa lähdetään huomenna reissuun kahdestaan, ihanaa päästä viettämään kunnolla aikaa yhdessä.
Minä tein aluksi soseita itse, myös lihasoseita, mutta se sulattelu ym. vei sen verran aikaa että aloin ostaa purkkiruokia lisäksi omaa kiirettä helpottamaan ja nyt kun Sintti on tottunut purkkiruokiin niin omatekoiset ei enää niin hyvin mastukaan, joten päätin säästää omia hermoja ja antaa kaupan soseita kun muutenkin saan jo 1xpäivä tehdä esikoiselle ruuan..

Ihanaa Joulun odotusta kaikille!

 

[tyttöjenäippä]

Rokotuksesta piti sanoa, että me otettiin ne kausi-influenssa rokotteet molemmille tytöille. Terveydenhoitaja sanoi että vaikka rokote antaa suojan myös sikainfluenssaa vastaan niin se ei sisällä samoja aineita kuin viimevuotinen sikainfluenssarokote (josta nousi se narkolepsiakohu). Mitään sivuoireita ei ole ilmaantunut kummallekaan.

 

[Zarja*]

Lueskelin pitkään kaikkien kuulumisia. Tuli tosi hyvälle tuulelle niistä. Mahtavia kehitysjuttuja ja vinkkejäkin jo jaetaan.
Toivottavasti vauvat pysyneet terveinä ja tyytyväisinä.

Tytönäippä: meillä tyttö 8 kk 68 cm, 7,2kg. Meillä myös pituus ja paino koko ajan käyrillä alhaiset.Mutta ei niistä ole huolissaan ollut lääkäri eikä terveydenhoitajatkaan. Itseä kyllä vähän huolettaa. Verikokeet otettiin vastasyntyneenä..niitä tulikin todella massiivisesti silloin. Nyt on niistä säilytty. Kasvu voi tulla eri kohdissa lapsilla. Ehkäpä tämä käyrä on meidän tyttömme normaalikäyrä. Ja ehkei hän ole mikään pitkänsorttinen sitten vaikka me vanhemmat kyllä ollaan. Noh sen tietää sitten 15 v päästä!
Meillä tosi siro neiti ollut alusta saakka. Syö aamulla puuron tai vellin..samoin illalla ja päivisin menee lihaa tms pari kertaa. Ym.

Tarjosivatko teille kausi influenssarokotteita terkat itse vai? Meillä ei ole neuvolassa ollut mitään puhetta siitä tai siitä että se sisältää sen sikainfl.rokotteen myös. Kas kummaa kun ei tuosta uudentyyppisestä influenssamiksauksesta ole lehdissäkään puhetta ollut?????
Nyt onneksi pakkaset,josko influenssat pysyisivät loitommalla..

Monen pieni ryömii ja vaikka mitä. Jännää ollutkin seurata kuinka vauvat yksilöinä kehittyvät. Meillä ryömiminen alkoi reilu 7 kuisena..nyt ei vielä kontata,mutta nousee polvilleen ym välillä oudosti..nostelee peffaansa. Istuminen ei onnistu vielä itsekseen. Puhuminen on hauskaa..tavuja tulee paljon ja äiti sana on tullut jo kuukauden. Tarinoi muuten omalla kielellään. Tunneäly puolella hyvin herkkä ja kehittyneen oloinen. Iloinen,Tarkka ja kärsivällinen tapaus. Ihanaa seurata kun uusia asioita oppii ja mitä paljastuu lisää luonteesta..
Millaiseksi te kuvailisitte omia suloisia muruja?)

kuinka yöt sujuvat ja entä yösyöttöjen lopettaminen?
Meillä 6 kk lopetettiin yösyötöt ja ne jäi heti helpolla poies. Olin yllättynyt kuinka helpolla se meni. Täysin kivutta!!! Huh)))
Nukkuminen on tytöllä yhä huonohkoa..heräilee 3-6 kertaa yössä. Joskus 2 kertaa..se on luksusta ollut se! Itse nukkua kuorsaan täysillä kaikki välit. Se on taivas!!

Mites miehet teillä hoitoon osallistuvat?
Meillä välillä enemmän, joskus on mies töistään niin puhki että kyllä se äitin on aina jaksettava. Mies selvästi myös ei jaksa läheskään niin paljon leikkiä ja hoitaa kuin äiti. Myös töistään ajoin tosi naatti kaveri..olen suosiolla antanut miehen levätä vaikka itse olisin kuinka puhki myös. Jotenkin sitä jaksaa vaikka kuinka kun oma rakas pieni on kyseessä.

Meillä on muutto edessä ja isoja asioita ensi vuodeksi. Rakennamme talon. Oma piha ja perunamaa))). Saa pieni nyt sen oman turvaisan kodon..pois kaupungin hälinöistä. Ihanaa mutta työlästä aikaa. Jännittää kuinka kaiken saa fiksusti pakettiin.

Kirjoitelkaa ..ihana lukea teitä..!
Iloista päivää..tsemiä kaikkiin vaiheisiin..

 

[Leeloo]

Moi,

Meilläkin 8 kk neuvola takana ja nyt ikää 8 kk ja 8 päivää. Mittaa neidillä on 70,7 cm ja painoa 9740 g, joten potra tyttö meillä.

Neiti liikkuu edelleen kierimällä ja myös hiukan ryömii. On muutaman kerran ottanut konttausasentoa, mutta tuo kieriminen, voi voi. Ehtii sillä keinolla ihan joka paikkaan salaman nopeasti. Suosikkikierimiskohteita ovat nykyään verhot, digiboxi ja koiran peti... Häntä saa siirtää noista paikoista valehtelematta ainakin n. 40 kertaa päivässä. Roikkuu verhoissa parhaillaankin *huokaa* Tyttö istuu hienosti itsekseen puuhamatolla ja osaa nojailla jo eteen ja taakse päin ja ottaa hienosti tukea käsillään, jos meinaa kellahtaa. Toki välillä niitä kellahduksia tulee, mutta aika hallitusti ja tarkoituksella osaa makuulleen ja lähteä kierimään.

Hirmu hyväntuulinen ja iloinen neiti on koko ajan ja taputtaa itselleen jä äidille (ja isälle tietty) vähän väliä hymyillen ja kaksi hammasta vilkkuen. On melko liikuttavaa saada aplodit sen jälkeen kun on vaippa vaihdettu Koko ajan pitäisi myös olla hyppyyttämässä ja keinuttamassa ja "tipauttelemassa". Edelleen. Viihtyy hyvin pystyasennossa sylissä ja siinä "bailaa" minkä ehtii. Eli jojoaa ylös alas. Myös syöttötuolin jalkaosaa vasten on hyvä seisoskella. Yritänkin aina ruokailun alkaessa selittää, että meillä kotona EI ole seisovaa pöytää Tyttö osaa myös antaa pusun. Hänelle kun antaa suukon poskelle, niin hän ottaa suukottajaa kiinni kaulasta ja antaa samankaltaisen, erittäin märän lipaisun poskelle Söpöööööö <3

Ostettiin lunten tultua vauvapulkka, jossa neiti viihtyy hirveän hyvin. Innosta hihkuu, kun pulkaa vedetään Ja kas... taas roikutaan verhoissa...

Ruoasta sen verran, että tyttö syö kiinteää ruokaa 5 krt päivässä, eli aamu- ja iltapuurot, liha-ja kasvisateria ja hedelmäsosetta välipalaksi. Ei mitään kovin isoja annoksia (paitsi iltapuuro). Hyvin tuntuu uppoavan. Aloitettiin nyt antamaan reilusti rakeisempaa ruokaa, ja hienosti putoaa sekin. Maissinaksut ovat ihan pop myös ja erilaiset sormiruoat. Niissä tietenkin on se hauska, että ne voi antaa koiralle, ja se, että koira nuolee sormet, on ehkä maailman hauskin juttu...

Mitään sanoja ei vielä olla kuultu, mutta tavuja ja vauvakieltä kyllä tulee. Neiti on kova jutustelemaan. Usein aamulla heräänkin siihen, että typykkä jutustelee leluille sängyssään ja kiskoo itse lelut soimaan, kun osassa on sellainen vetonaru, niin alkavat piipittämään.

Vieläkään nukkuminen ei ole kovin hyvää, vaan katkoja tulee 2-3 krt yössä. Aamuyöstä hän saa maitopullon, joka sitten auttaa nukkumaan aamuun asti. Tänä aamuna neiti yritti olla kovasti virkeä jo klo 05, mutta onneksi sain hänet vielä nukkumaan 6 aikaan ja sitten nukuttiinkin yli aamu yhdeksään... Mutta rikkonaisia öitä siis täälläkin, edelleen.

Meillä pahin vierastaminen alkaa mennä ohi, joskin tämä riippuu vähän tilanteesta. Jos porukkaa on paljon, viihtyy tyttö jommankumman vanhemman sylissä ja tarkkailee tilannetta melko pitkään, ennen kuin uskaltautuu hymyilemään tai juttelemaan. Itku tulee, jos joku tulee liian lähelle. Mutta enää ei kahvilassa tarvitse jokaista jonossa seisojaa vierastaa, mikä on yleisen viihtyvyyden kannalta melkoisen mukava juttu.

Isä on nykyään ihan mahtava tyyppi ja iltaisin, kun tulee töistä, on se päivän kohokohta ja nyt on viimeaikoina ruvennut käymään niin, että jos isä menee vaikkapa toiseen huoneeseen, niin tulee itku. Äidin perään on itkenyt pidempään, mutta tämä on uutta. Isä on tottakai asiasta erityisen otettu

Ensi viikonloppuna tyttö menee ensimmäistä kertaa yöhoitoon mummille, ja me mennään miehen kanssa ystävien juhliin. Vähän jännittää. Mutta kiva on päästä kaksistaan ulos pitkästä aikaa.

Mukavaa joulun odotusta ja myöskin joulua teille kaikille!!

 

[-JoJo]

Huh!
Alle viikossa ehtinyt jo tyttö oppia paljon! Eli hieman tulee jo sanoja, äiti, isi ja ei. Tosin en kyllä nyt ole varma onko se vaan matkimista vai tajuaako tosissaan että mitä ne meinaa. Unikoulua jatketaan edelleen, mutta nyt viisi yötä takana, joista neljä nukuttu jälleen läpi yön! Luksusta! Tänään Milana vihdoin lähti ryömimään eteenpäin, ja onnistui muutaman kymmentä senttiä myös konttaamaan. (n. puoltoista "askelta" ) Nytkö tää vauhdilla oppiminen sitten alkaa? Oikeen hirvittää miten nopeasti aika on mennyt! Siitä on jo yli vuosi kun alettiin tänne palstalle kirjottamaan ja nyt meillä on jo vauvat ja kaikkea nekin kokoajan oppii! Huh!

Päätin ottaa sen influenssapiikin, torstaina meen sen hakemaan. Meillä neuvolatäti ehdotti sitä itse. Tai kysyi että olisinko kiinnostunut siitä.

Nyt laittamaan Milanaa iltaunille!
Oikein ihanaa ja rauhallista joulua kaikille äideille ja vauvoille!

-JoJo & Milana 7kk 2vko

 

[Tylleröinen]

Pikaisesti kuulumisia... Tyttöseni ei vielä konttaa, mutta on alkanut keikkumaan konttausasennossa, kohta lähtee varmaan liikkeelle Eroahdistus on pahentunut, ja isä saa usein itkut osakseen äidin lähdettyä huoneesta. Ensimmäinen hammas puhkesi viikko sitten, ja kuolan määrästä, yöitkuista ja ikenistä päätellen tekee heti perään toista.

Nyt ollaan myös harjoiteltu omaan sänkyyn nukahtamista itsekseen silittelyn ja tassuttelun avulla (yöllä otetaan vielä viereen ensimmäisen yösyötön yhteydessä), jonka ansioista alkuyö menee aiempaa rauhallisemmin - kuitenkin yössä herätään vielä monen monta kertaa. Kunnon unikoulua ja yötissiltä vieroittamista en aio ihan vielä pitää, tyttö kun on niin siro, niin neuvolaterveydenhoitajakaan ei ihan vielä suosittele yösyöttämisen lopettamista.

Lisää kuulumisia kerron 8 kk neuvolan jälkeen, joka on ensi viikolla.

Pääasia tänne kirjoittamiseen juuri nyt oli se, että halusin toivottaa kaikille oikein ihanaa ja rauhallista ensimmäistä joulua isojen vauvojemme kanssa! Mihin ne pikkuvauvat ovat oikein kadonneet...?

- Tylleröinen ja tyty

 

[Zarja*]

Mahtavaa..Ensimmmäinen perhejoulu on aivan nenämme edessä. Pieni saa uida lahjamereen. On aivan uusi merkitys taas tullut jouluihinkin. Mahdottomasti olen leiponut ja laittanut vaikka muutto onkin aivan juuri. Kovasti odottelen kun pääsen tytön kanssa askartelemaan ym jatkossa.
Mites teillä ollaan joulua saatu aikaan? Ja onko voimia kuinka riittänyt. Joskus itsestä on tuntunut että väsymys vie voiton,mutta kuitenkin on skarpannut ja touhunnut. Tulee niin hyvälle mielelle.

Pikkuinen ryömii todella vauhdilla pitkin kotia ja juttelee erilaisia tavuja samalla..äiti tulee usein ja muita sanoja..kuten äibbä..äbbä..jne. Konttaamaan lähtee ihan pian huomaa. Motorinen puoli on ihan kivalla mallilla. Tosi tasapainoinen,rauhallinen ja huippukiltti tapaus. Kärsivällisyyttä riittää ja itkuja ei kuule juuri koskaan. Yöt on hankalia..heräillään alle tunnin välein. Luulempa että hampaat kiusaa. Ne ovat varmaan tuloillaan. Yhä puhkeamatta.
Pinsettiote ollut jo kauan ja lusikka menee suuhun helposti. Pullon pitäminen myös itse sujunut jo pitkän aikaa. Tavaroiden siirtäminen kädestä toiseen ym.Hienomotoriikka on tullut ajoissa ja muu motoriikka kehityksen mukaisesti. Jännittävää seurata kaikkea. Tulee silti muistaa että kaikki lapset ovat todella erilaisia ja täysin yksilöllisiä! Ettei mene siihen lankaan että alkaa vertaamaan toisten lapsiin. Kaikkien kehityskaari menee niin omaa rataansa. Joten rennosti vaan ja nauttimaan kaikesta uudesta aikanaan.

Joillakin tuttavilla on kova paine siitä mitä lapsi osaa missäkin vaiheessa ja kova näytöntarve että katsokaas kun meidän lapsi osaa jo laskea 1-10 jo nyt jne.. tuntuu pahalta semmoinen painostava ja pakottava. Tämä on minun mielipide. Enkä ole itsekään täydellinen varmasti ei sillä..

Jojo: kertoisitko unikoulusta enemmän..miten aloititte, missä vaiheessa, koska hyödyt näkyivät jne? Olisi kiva.

Miten teillä voinnit muuten ja synnytyksen jälkeiset ajatukset?
Itse koin sektion tosi rankkana..epämiellyttävin kokemus! Toipuminen oli pitkää ja kipua pitkään. Nykypäivänä ajoittain kiputuntemuksia leikkausseudullla ja haava seutu arka ja osin tunnoton. Vatsani on aivan eri näköinen eli vatsapoimu roikkuu vaikken ole edes ylipainoinen. En tiedä saanko sitä koskaan poies. Pahalta näyttää. Vatsassa on ulkoisesti myös esteettistä muutosta mallissa. Nukkuessa kun käännän kylkeä puolelta toiselle oikealla puolella kuuluu"pauke"..jotkut kiinnikkeet siellä pitää ääntä ja tuntuvat aina kääntyessä jännältä. Ei kuitenkaan koske. Mutta muuten nuljahtelee. Toinen lapsi on haaveissa muttei vielä yrityksessä. Toivon todella että se tulee olemaan alatiesynnytys. Monestakin syystä. Yleensä ne on paljon parempia kokemuksia.
Muuten jakselen ihan hyvin. Nautin joka hetkestä. On synnynnäinen äiti olo ollut jo odotuksesta saakka ja ennen sitäkin oikeastaan. Lapset ovat hyvin rakkaita..heidän kanssaan on mukavinta touhuta.Kaverien lapsoset aivan ihania tapauksia ja mukavaa ollut jakaa perhearkea muiden perheiden kanssa.

Hyvää Rauhallista Joulua sekä lämpöä jokaiseen kotiin!

 

[tyttöjenäippä]

Tervehdys täältä joulutouhujen lomasta!

Zarja: Kiva kuulla ettei meidän neiti ole ainut sirppana Meillä vaan on ongelmana se että on aiemmin kasvanut 0-käyrällä ja nyt käyrän suunta on kääntynyt alas. Eli ei ole väliä kasvaako lapsi ylä- vai alakäyrällä vai jossain siellä välissä jos kasvu on tasaista ja suunta ylös, niin kuin teillä varmaankin on jos tyttö on ollut alusta alkaen pieni ja siro. Meillä taas kasvu näyttää hidastuneen niin että käyrä on kääntynyt alaspäin ja sen syytä selvitetään verikokeilla jos tammikuuhun mennessä ei ole tapahtunut muutosta, eli kasvu nopeutunut.

Meidän Sintti on luonteeltaan aika herkkis nauru ja hymy on herkässä mutta niin on itkukin ja hermot menee heti jos asiat ei mene niin kuin hän tahtoisi.. Kaikki kiinnostaa ja vauhti on kova joka paikkaan. Tänään aamulla hän huomasi toiselta puolen huonetta että hamsterimme on hereillä ja konttasi hirmuista vauhtia häkin luo ja nousi pöytää vasten seisomaan, siinä hän sitte tuijotti hamsteria ja yritti jutella sille karjumalla ja kiljumalla, huvittava näky

Meillä on jouluvalmistelut jo melkein tehty, piparit koristellaan tänään ja kuusi tuodaan sisään. Joulusiivous on tehty, verhot vaihdoin jouluisempiin jo marraskuussa Meillä onkin nyt eka joulu kun pukki tulee kylään, jännää

Toisaalta haaveilen jo yösyöttöjen lopettamisesta, syö 1xyö ja herää noin 1-3 kertaa, yleensä otan aamuyöstä viereen. Mutta toisaalta taas tyttö on niin pieni että olen yrittänyt imettää mahdollisimman usein että kasvaisi. Päivisin ruoka maistuu hyvin ja annan aterioiden ja rintamaidon lisäksi nyt korvikettakin ja sormiruokana leipää, omenaa, mandariinia, knanmunaa ym. mitä nyt keksin niin paljon kuin haluaa syödä..

Meillä isä osallistuu hoitoon ihan tasavertaisesti ollessaan kotona, vaikka molemmat lapset hieman protestoivatkin, äiti vain kelpaisi mutta meillä ei lapset valitse kuka hoitaa.. Välillä joudun kuitenkin isää muistuttelemaan lasten ruoka-ajoista päiväunista ym. ja joskus toivoisin oma-aloitteisuutta enemmän, mutta aina tekee kun pyydän joten ei pitäisi valittaa

Mutta nyt pakkaseen ulkoilemaan! Ihanaa joulua kaikille!
Tyttojenäippä, Sintti 8,5kk ja Uhmis 2,5v

 

[Alessia*]

Tyttöjenäippä: Meillä esikoinen putosi 8 kk:n iässä yhden käyrän alaspäin. Sillä käyrällä se on sen jälkeen pysynyt. Onko teillä ollut paljon pudotusta? Meillä ei edes tutkittu mitään.

Zarja, tosi inhottavalta kuulostaa tuo vatsa-asia. Alatiesynnytyksessä on tosiaan se etu, että paikat saattaa palautua ennalleen. Mulla tän tokan kohdalla kesti paljon kauemmin vatsan häviäminen, mutta nyt se on mennyttä. Täytyy tunnustaa, että kolmas lapsi tuntuisi ihanalta, mutta en kyllä siihen puuhaan enää jaksa ryhtyä. Tiedän kyllä, että tulen myöhemmin katumaan, ettei kolmatta lasta tullut tehtyä, mutta kun myöhään aloittaa niin kovin paljon ei ehdi...

Me ei olla jouluna kotona, joten esillä on vaan joitain koristeita ja valoja. Yhden kerran ollaan tehty joulutorttuja ja tänään leivotaan lisää. Suurimman osan lahjoista hankin jo marraskuussa.

Meillä mies kyllä hoitaa lapsia, mutta oma-aloitteisesti ei hoida ruokailuja tai vaipanvaihtoja, vaan kaikesta pitää muistuttaa. Ja esikoinenhan on ihan isin poika! On mulla hyvä isä lapsilla, ei voi muuta sanoa.

Mä teen suurimman osan soseista itse, lihaa, kalaa, kanaa, kasvista. Vain vähän kaupan soseita. Kun kaikki perinteiset raaka-aineet oli käyty läpi, keksin alkaa tehdä ruokia, jotka muistuttaa meidän ruokia. Esim meillä oli stroganoffia, joten tein sitä vauvallekin, eli otin ne raaka-aineet, jotka vauvalle sopii, ja soseutin perunan kanssa. Tottuupahan jo valmiiksi niihin yhdistelmiin, joita me syödään. Tänään teen sille spaghetti bolognesea

Meillä eka sana, jonka vauva varmasti ymmärtää, on "Sheikkaa!" (Keskeistä sanastoa siis!) Yhtenä päivänä se alkoi istuessaan heiluttelemaan päätään oikein vimmalla, ja me kutsuttiin sitä sheikkaamiseksi. Nyt se tekee sitä pyydettäessäkin Lisäksi luulen että se ymmärtää sanat "vettä" ja "tule syliin", vaikka niiden kohdalla myös elekieli kertoo mistä on kyse.

Vauva siis osaa istua lattialla ilman tukea. Sillä tavalla se viihtyy hyvin pitkiäkin aikoja, jos on leluja lähellä. Esikoinen ei tässä iässä suostunut ollenkaan istumaan lattialla, se kiepsahti heti vatsalleen jos sitä yritti istuttaa.

Alessia ja vauva 8 kk 19 pv

 

[tyttöjenäippä]

Alessia: Putosiko teillä pituus- vai painokäyrä? Painokäyrähän voi laskea ihan senkin takia kun vauva lähtee liikkumaan enemmän niin painoa ei tule niin paljon kun vauva kuluttaa enemmän. Meillä on tytön paino ollut koko ajan vähän alhainen mutta siitä ei olla oltu huolissaan vaan pituuttakaan ei ole tullut riittävästi, pituuskäyrä ei ole "romahtanut" mutta suunta on kääntynyt alas kun pituutta on tullut vain noin 1cm/kk muistaakseni noin 5kk iästä lähtien, eli kasvaa hitaasti. Ja kontrollineuvolan ja verikokeet määräsi ihan lääkäri, terveydenhoitaja ei liiemmin kommentoinut asiaa eikä minulle perusteltu noita kokeita muuten kuin että varmuuden vuoksi.. Tammikuussa kyllä vaadin perusteluja sitten jos kasvua ei ole tullut heidän mielestään tarpeeksi ja verikokeet katsotaan tarpeellisiksi..

Sintti sai joulupikilta ihanat Hello Kitty-kärryt joita vasten nousee seisomaan ja työntelee hirmuista vauhtia pitkin olohuonetta kohta tarvitaan varmaan kypärä ja polvisuojat, sen verran vauhdikasta on meno..

 

[Alessia*]

Tyttöjenäippä, meillä putosi siis pituus käyrältä -1 käyrälle -2. Painosta en oikein tiedä, koska olin luullut painon olevan nollakäyrällä, mutta 2-vuotisneuvolassa täti ehdotteli ylimääräistä kontrollia, koska paino oli 20 % miinuksella, ja oli kuulemma ollut miinuksella ennenkin. Musta kuitenkin poika syö hyvin, joten en pitänyt ylimääräistä kontrollia tarpeellisena.

 

[tyttöjenäippä]

Aika omituiselta tuntuu miksi sitten jossain määrätään verikokeita ja jossain ei. Luulisi ettei niitä ihan heppoisin perustein kuitenkaan oteta, siis että tutkimukseen on jokin syy. Lääkäri olisi ollut valmis ottamaan verikokeet jo 8kk neuvolassa mutta päätettiin seurailla vielä 1kk ja katsoa lähteekö kasvamaan paremmin vai ei. No tammikuussa selviää sitten vielä lisää, en siinä neuvolatilanteessa viimeksi osannut edes kysellä kun olin sen verran hämilläni.. Kai sitten paikkakuntien/lääkärien toiminnassa on niin suuria eroja :/ toisaalta harmittaa jos ne kokeet ovatkin "turhia" ja mun huoltani on vaan lisätty, vaikka kyllähän se sitten taas helpottaa huolta jos kaikki kokeet on ok..

 

[-JoJo]

Heippa mammat!

Joulu takana päin ja oli kyllä ihana joulu! Tosiaankin ihan erilainen joulu nykyään kun sitä koko päivää "rakentaa" omalle lapselle. Mutta meitä oli koko kööri täällä meillä ja hirveen kivasti meni koko päivä! Milana oli ihan fiiliksissä lahjoista, vaikkakin ne paperit ja narut kiinnosti enemmän kuin itse lahjat, kovin yleistä!

Zarja, unikoulu aloitettiin sen takia kun aikaisemmin Milana jo nukkui yöt omassa sängyssä kokonaan, mutta yhtäkkiä se muuttui heräilyksi. Epäilin ensin hampaita, muttei kuulunut, mietin onko flunssaa, korvatulehdusta vai mitä mutten keksinyt mitään syytä. Rupesin ensin pitämään pientä "päiväkirjaa" eli yritin rytmittää illat aina samanlaisiksi kellonaikojen mukaan. Seitsämältä iltapuuro, puoli kahdeksan aikaan yöpuku päälle ja hampaiden pesua + muut iltatoimet. Sitten laitoin omaan sänkyyn hereillä ollessa (eli en ollenkaan koittanut nukuttaa syliin, viereen tai muualle mistä joutuisi sitten nukkuvana siirtää) laitoin tutin suuhun, unirätin kainaloon ja paijasin hetken ja toivotin hyvää yötä. Ensimmäinen yö menikin tosi hyvin, ja neiti heräsi aamulla puoli 9 ilman mitään ongelmia. Seuraava yö olikin jo ihan erilainen, huuto alkoi heti kun laitoin sänkyyn, odotin että rauhottuu sitten poistuin huoneesta, hetken päästä alkoi taas pieni huuto, mutten heti mennyt sinne huoneeseen. Rauhoittuikin itsekseen ja nukahti. Yöllä heräsi n. neljä kertaa parin tunnin välein ja kolme kertaa jouduin menemään rauhoittelemaan. Mä en siis mene heti ensimmäisestä äänestä sinne huoneeseen, vasta sitten kun se alkaa olemaan "oikeeta" itkua eikä sellasta väsynyttä vaikerrusta. Aluks oli tosi vaikea olla menemättä mutta nyt alkaa jo helpottaa. Ja tosiaan, kohta kolme viikkoa mennyt ja yhteensä kolme "huonompaa" yötä takana. Kerran oon itse ollut niin väsynyt että annoin periksi ja otin viereen nukkumaan, onneksi sain taas seuraavana yönä nukkumaan omaan sänkyyn hyvin. Meillä myös päiväunet on nykyään kahdessa osassa ja noin 30-45min pätkissä, nukkuu noiden jälkeen niin hyvät yöunet etten tunne tarvetta pidempiin päikkäreihin. (en kyllä herättelekään kesken unien)
Ja siis jos Milana itkee kovasti yöllä, niin yritän mahdollisimman kauan rauhoittaa ihan vaan esim. päätä silittämällä ilman että tarvii nostaa syliin. Heti kun rauhottuu lähden pois huoneesta ja jos itku alkaa heti odotan hetken että loppuuko se itsekseen. Joskus loppuu, joskus ei.
Huh, tulipas pitkä selostus.

Toivottavasti tyttöjenäippä ei ole mikään vialla, se on kyllä ihan totta että noi neuvolat ja niiden toiminta vaihtelee ihan hirveesti paikkakuntien mukaan. Jopa ihan neuvolakohtaisesti! Esim. täällä espoossa mun hyvä ystävä joka oli samaan aikaan raskaana mun kanssa lähetettiin viikolla 37 kontrolliin kohdunpohjan korkeuden takia. Lopulta mun ystävän synnytys käynnistettiin viikolla 38+0 kun vauvan kokoarvio oli niin iso. (3,990kg) Mulla noilla viikoilla oli paljon isompi kohdunpohjan korkeus, muttei mulla mitään kontrollia ollut. Ja lopultahan Milana syntyi 53cm ja 4,370kg. Sairaalassa kyseltiin että oliko mulla raskausdiabetes kun oli noin iso. Eihän mua laitettu edes siihen sokerirasitukseen.. Eli ihan neuvolakohtasesti noi taitaa mennä. Tai lähinnä terkkakohtasesti.

-Jojo & Milana vajaa 8kk

 

[Tylleröinen]

No nyt niitä 8-kuukautisen kuulumisia...

Painokäyrä on jälleen kerran laskusuuntainen, mutta en minä eikä terveydenhoitaja olla huolissaan. Tyttö kuitenkin syö ja voi oikein hyvin. Kaikki ruoka taitaa kulua tytön liikkuessa, on nimittäin todella aktiivinen pikkuneiti meillä. Koko ajan heiluu jalat, kädet, jonnekin on menossa ja jotain tutkimassa. Neuvolaterveydenhoitaja nauroikin tytön aktiivisuudelle ja sanoi, että on kyllä tarkkaavainen ja vilkas vauva moniin ikätovereihin verratessa. Voi että sitä päivää, kun tyttö saa jalat allensa . Sovittiin kuitenkin, että mennään ylimääräiselle 10 kk neuvolakäynnille, seuraava kun olisi normaalisti vuoden ikäisenä. Mutta ei siis mitään verikokeita tai muita, niinkuin teillä joillakin samoista syistä.

Mutta on neiti kyllä pieni: vähän päälle 68 cm pituutta ja 6800 g painoa.

Yöt ovat aikamoista pomppimista. En usko enää ollenkaan, että meillä onnistuisi yötissiltä vieroittaminen hellän lapsentahtisesti. Taitaisi siis olla aika pitää meilläkin kunnon tassu-unikoulu. Tosin tällä hetkellä omat voimat eivät riitä sen pitämiseen Ilman unikouluakin terveydenhoitaja suositteli minun menevän yhdeksi-kahdeksi yöksi nukkumaan pois kotoa, ja jättää tyttö isän hoitoon. Koska tuttu ihminen hoitaa mitä luultavimmin kovaa itkevän ja protestoivan vauvan tutussa paikassa, ei vauvalla pitäisi olla mitään hätää korkeasta volyymitasosta huolimatta. Saisinpahan itse nukuttua. Mutta aivan varmasti tuntuisi minusta pahalta lähteä yöksi kotoa ilman pientä muruista. Pitää vähän kypsytellä ajatusta ennen sen toteuttamista.

Vielä ei kontata, tuetta istutaan jo aika hyvin. Tyttö selvästi ymmärtää jo monia sanoja ja kuuntelee puhetta todella tarkkaan. Neiti osaa vilkuttaa "hei hei", ja taputtaa kämmenellä esim.pöytää, kun hänelle sanoo "tap tap" (joka on hyödyllinen taito, sillä muistuttamalal neiti ei revi kissojemme turkkia, vaan taputtaa ). Tyttö alkaa keikkumaan konttausasennossa leveä hymy naamallaan kun hänelle sanoo "hui, hui". Itkeminen minun poistuttua näköpiiristä kotona helpottaa, neiti kun on ymmärtänyt, että hänhän voi ryömiä perässäni vaikkapa vessaan ilman itkemistä ja valittamista. Pusujen lisäksi tyttö osoittaa hellyyttä meille vanhemmille, kissoille ja pehmoeläimille halaamalla. On se suloinen ihanuus

Mites te muut, aiotteko olla vielä kotona vauvan kanssa vai palata pikkuhiljaa töihin? Minä olen ilmoittanut työpaikalle hoitovapaasta elokuun loppuun saakka, tosin tällä hetkellä tuntuu, että toivottavasti ei tarvitse mennä töihin vielä silloinkaan. Saatan ottaa ystävän samanikäisen vauvan meille kotihoitoon, hän kun on palaamassa töihin.

Mites teidän muut tulevaisuudensuunnitelmat?

Minulla olisi kova vauvakuume, ja vauva saisi tulla vaikka heti Kuukautiset eivät tosin ole vieläkään alkaneet, joten toiveet uudesta vauvasta eivät taida olla ihan realistisia. Tuntuu, että kuulen jatkuvasti uusia vauvauutisia, ja vaikka uutiset ovat ihania ja olen iloinen muiden puolesta, en voi sille mitään, että saatan tuntea samalla myös pienen kateuden piston.

Onneksi päivä jo pitenee pikkuhiljaa ja kohta voi alkaa jo odottaa kevättä.

Mukavaa vuodenvaihdetta!

- Tylleröinen ja tyty 8 kk

 

[kiukkumöykky]

Hyvää Joulua täältäkin näin jälkeenpäin! Mekin siitä selvittiin joten kuten, oltiin reissussa eikä poika nukkunut kovinkaan paljoa. Vaikea sanoa oliko syy oudossa paikassa ja häsläämisessä vai vaivasiko hampaat. Kuitenkin tuossa joulun aikoihin poika sai hienot etuhampaat ylöskin. Saa nähdä miten nukkuminen nyt taas alkaa sujumaan..

Ikävää että jollain oli huolta lapsen kasvuasioista. Meillähän kasvu oli alkuun ihan tosi huonoa, joten muistan vielä hyvin miten ikävä asiasta on olla huolissaan. Nyt ollaan käyty 8 kk neuvolassa mekin ja tällä kertaa näytti jo oikein hyvältä. Mitat 71,1 cm ja 8535 g. Kasvu on siis korjaantunut tosi hyvin. Erillinen kasvukontrolli oli myös viikko sitten ja siellä lääkäri sanoikin ettei poika ole enää mikään rääpäle vaan ihan keskikokoinen jo. Ylimääräinen seuranta verikokeineen jatkuu siis kuitenkin, mutta hyvähän se vaan on saada aina välillä vähän varmistusta että kaikki on hyvin.

Jännä kyllä tosiaan miten eri tavalla lapset kehittyy! Monesta paikasta olen lukenut että konttaamista usein aletaan harjoittelemaan istumaan oppimisen jälkeen, mutta meidän poikahan ei istunut kunnolla vielä pitkään aikaan konttaamaan oppimisen jälkeen. Eipä sitä paljon istuminen kyllä kiinnostakaan kun aina pitäisi olla liikenteessä. Nykyään kuitenkin istuu jo oikein tukevasti myös tuetta ja houkuteltuna malttaakin joskus istua lattialla vaikka kirjaa tutkimassa. Poika myös ilmeisesti treenaa askelien ottamista varten kun pomppii kovasti. Tai ainakin tuohon pomppimiseen kuuluu yleensä myös paikoillaan tepastelu.

Tulevaisuudensuunnitelmista: aion ehdottomasti olla kotona pojan kanssa vielä jonkun aikaa. Alunperin haaveiltiin sisaruksesta melko pian tämän ensimmäisen jälkeen, mutta pojan sairaus ja se rankka alku kyllä muutti tilannetta enkä tällä hetkellä ole varma uskallanko ryhtyä siihen enää ollenkaan.. Pientä kuumeilua kaikesta huolimatta on silti aina välillä, ehkä joskus ihan vähän niitä kateudenpistojakin kun tosiaan täälläkin kaikki tutut tuntuu olevan raskaana.

Nyt täytyy taas mennä, hyvää uutta vuotta kaikille jos en ehdi jatkamaan juttua ennen sitä!

 

[*taffel*]

Hyvää alkanutta vuotta 2011 kaikille <3

Kirjoittelusta on jonkinverran aikaa kun miehellä oli tuossa kolmen viikon joululoma niin nautiskeltiin vaan ja pyörittiin sukulaisten luona Joulu meni todella mukavasti, tyttö oli innoissaan eniten lahjapakettien nauhoista. Joulupukki oli käynyt yön aikana kaikkialla, joten häntä ei tyttö jouluaattona nähnyt.

Meillä on tyttö nyt hiukan päälle yhdeksän kuukautta, mutta jos ajassa palataan taakse päin niin 8kk neuvolassa tyttö oli 76.1 cm pitkä ja painoa oli 9 755g. Tyttö menee siis mukavasti +2 käyrää pitkin. Painon kanssa on menty hiukan alaspäin, mutta se johtuu varmasti siitä että tyttö liikkuu nykyisin niin paljon, joten kulutuskin on erilaista.

Meillä on eroahdistus nyt havaittavissa öisin enimmäkseen. Jos tyttö herää yöllä niin todella vaikea nukuttaa uudelleen, käsi pitäisi koko ajan olla vierellä. Mutta jos yöllä ei heräillä niin sitten nukutaan se noin 11 tuntia putkeen Päivisin joskus huutelee perään jos katoan näkyvistä, mutta usein tyttö konttaa perään nyt on sitten aamuisin ollut pientä kitinää isin perään kun hän lähtee kouluun. Tyttö ehti taas tottua siihen, että isi on kotona päivät.

Tyttö on nyt viettänyt yönsä omassa huoneessaan ja sanotaanko näin että nukkuu paljon paremmin päiväunet ja yöunet kuin ennen!

Tulevaisuudesta: Kouluun palaan syksyllä 2011, vauvakuumehan tässä iskee kun teidän juttuja lukee ja kavereille vauvoja syntyy. MUTTA olen tehnyt sen päätöksen, että hoidan tuon tutkintoni nyt loppuu (jäljellä n. 1,5 vuotta) ja töitä hiukan niin päästään tästä vuokra-asunnosta tilavempaan ja sitten lisää lapsia. Uskon, että silloin hankimme sitten kaksi pienellä välillä, mutta nyt näin. Pillerin otan kiltisti joka aamu

Meillä tyttö mennyt jo tukia vasten reilun kuukauden ja joulupukki toi brion kävelykärryn, joten sillä otetaan askelia eteenpäin aina mielenkiinnon mukaan. Huomaa, että tytön kiinnostus on nyt vain konttailla ja tutkia paikkoja, tulee tuo kävely kunnolla sitten jossain vaiheessa. Taputtamaankin oppi kaksi päivää sitten, yhtäkkiä huomasin että tyttö istuu lattialla ja taputtaa käsiään yhteen. Nyt tuo taito tulee jo pyydettäessä kuten hei hei vilkutuskin Tyttö on istunut jo tomerasti kolme kuukautta ja kun meille sanoi neljänkuukauden neuvolalääkäri että voi istuttaa, niin syöttötuoli ostettiin samantien, tukea vasten istui jo viiden kuukauden ikäisenä. Ensimmäinen hammas tuli joulukuun alussa ja heti joulun jälkeen tuli toinen.

Itselläni synnytyksesta jäi aivan mahtava fiilis. Tyttöhän otettiin ulos suunnitellulla sektiolla ja olen miehelleni sanonut, että jos toinen menee samalla tavalla niin ei todellakaan haittaa. Tottakai oikea synnytys olisi mukava kokea, mutta niin loistavasti meni tuo sektio ja alle kuukaus synnytyksestä, niin kantelin jo rattaita kolmannesta kerroksesta ulos. Olenkin ollut onnekas, koska tiedän että monilla kokemus ei näin mukava ole ollut. Kaverini kysyi että miten kestin ne kivut kun hän sai kolme tikkiä perinteisesti synnyttämällä ja ei päässyt pariin viikkoon kunnolla liikkeelle. Itse kävelin jo leikkausta seuranneena päivänä ja kotona pärjäsin jo enää pienellä määrällä kipulääkettä. Olin myös henkisesti positiivisella mielellä menossa leikkaukseen, joten tämäkin vaikutti asiaa, itselläni ei ollut sellaista suurta halua ja intohimoa synnyttää alakautta, lapsi tulee miten tulee, ulos kuitenkin oli asenteeni joten sekin varmasti auttoi. Ja olen itse tullut sektiolla ulos, joten äitini kanssa asiasta paljon puhuimme ja suhteemme on aina ollut niin hyvä, että en voinut kuvitella että tämä asia äitiyteeni voisi vaikuttaa. Ainoa asia mikä harmittaa on se että lääkäri aloitti tikkaamisen hyvin tiheästi, mutta lopussa sitten harvensi välejä ja nyt sitten arpi on alusta todella siisti, melkein huomaamaton mutta lopussa ei sitten niinkään :/

Mutta nyt jatkamaan touhuja, ehtii vielä puuhailla ennen kuin tyttö heräilee.

*taffel*, prinsessa 9 kk 4pvä