Kirjoittelen täältä iltaimetyksen parista...
Meillä oli 3kk neuvola vajaa viikko sitten. Luukas oli 62,3cm pitkä ja painoa oli 6,71 kg. Päässä on ollut karstaa tosi paljon, joten sitä nyt olen yrittänyt pehmitellä ja rapsuttaa. Luukaksen pitkät ja tuuheat hiukset harventuvat samalla, kun hiustuppoja lähtee karstalevyjen mukana... Vielä olisi vähän karstaa (en raaski kerralla kaikkea poistaa, kun iho alkaa punoittaa), mutta toivon, että sitä ei tulisi lisää/uudestan nyt heti ainakaan.... Todella hymyileväinen, juttelevainen ja seurallinen on tämä meidän poika. Seurustelu on lisääntynyt nyt entisestään, kun 3 kk:n ikä saavutettiin.
Alessia: Kiitos hyvästä muistutuksesta tuon imetysmaratonin suhteen. Meillä ei kyllä kovinkaan usein käy niin, että Luukas nukkuisi rinnalla. Osaa aika hyvin nukahtaa itsekseen sänkyyn, kun olen ensin syöttänyt hänet "tainnoksiin". Aika helpolla olen päässyt. Mutta luulen, että tulee vielä sellaisia kehityskausia, että vauvan tarvitsee enemmän tankata läheisyyttä ennen yötä.
-JoJo: Kuulostaa tosiaan helpolta, ettei kakkavaippaa tarvitse vaihtaa kuin kerran viikossa

. Täällä niitä vaihdetaan keskimäärin n. 3-5 päivässä, joskus siis enemmänkin. Onneksi enää ei kuitenkaan öisin... Edelleen meillä on 0-1 yösyöttöä - Luukas nukahtaa n. klo22 yöunille, ja syö yleensä klo7 aikaan. Joskus syö myös siinä klo 2-4 aikaan kerran.
Kynnet leikkaan yleensä Luukaksen ollessa hereillä, koska uniaikaan on niin paljon muutakin tekemistä. Tytöiltä kyllä yleensä leikkasin silloin, kun nukkuivat - sylissä tai kopassa.
Kiinteistä: En ole vielä oikeastaan ajatellut asiaa. Luultavasti täysimetän 5kk ikään ainakin. Tilanteen mukaan täytyy katsoa...
kiukkumöykky: Luukas ei ole myöskään nukkunut vielä omassa sängyssään (kehdossa). Olen ajatellut, että alan pian totuttaa häntä siihen edes päiväunien aikaan. Sinänsä tilanne on erilainen kuin teillä, että Luukas nukkuu vieressäni - seinän ja minun välissä - meidän 2 metriä leveässä sängyssä.
Tylleröinen: Meillä parisuhteessa on sellainen tilanne, että kunnon aikaa ei meinaa löytyä keskusteluun. Arjen asioita ehditään huikkasta nopeasti toisillemme muiden touhujen sivussa, mutta muuten ei kovin paljon ole ollut rauhallisia yhdessäolon hetkiä. Tiedän, että niitä pitäisi/kannattaisi järjestää, mutta aina se ei ole helppoa ja joskus ei vaan jaksa. Itse olen huomannut olevani aika stressaantunut - ja väsynyt - tästä arjen kiireestä, ja sen takia marmatan myös miehelleni välillä (aika usein). Joskus on parempia päiviä, joskus huonompia. Mutta joka tapauksessa tilanne ei jatku ikuisesti - parisuhde pysyy, kun molemmat kuitenkin haluamme selvittää keskinäisiä kahnauksia ja väärinymmärryksiä, eikä ero ole vaihtoehto. Tämä "pikkulapsiarki" kuitenkin on aika raskasta välillä niin mielestäni se on ihan normaalia, että väsymys purkaantuu myös riitoina tms.
Luukas ei ole ollut hoidossa. Vain isänsä kanssa välillä päiväuniaikaan kotona, kun olen käynyt esim. kaupassa. Kerran on mies kokeillut antaa pumppaamaani maitoa pullosta, kun olin poissa, mutta Luukas ei silloin tainnut edes olla kovin nälkäinen, kun oli vain pikaisesti imaissut ja sitten jatkanut unia. Ylipäänsä Luukas on tottunut, että olen rauhoittelemassa ja syöttämässä, niin tuntuu, ettei miehen sylissä rauhoitu kovin helposti, jos itkee esim. väsymystään... Pitäisi harjoitella enemmän, mutta viime aikoina meillä on ollut niin paljon pihahommia (salaojaremontin takia), että mun on ollut helpompi hoitaa vauva, ja mies on ollut pihahommissa tyttöjen leikkiessä myös ulkona.
Tosiaan ihanaa, että helteet nyt väistyvät ainakin joksikin aikaa! Ihanaa on ollut, kun aurinko on paistanut, mutta on kyllä ollut liian kuuma... Olen kyllä nauttinut siitä, että on voinut uida harva se päivä, mutta vauvan - ja isompien lasten - sylittely hikisenä ei ole ollut mitään herkkua.
Nyt täytyy jatkaa muita hommia. Mukavia päiviä ja ihania hetkiä siloposkien kanssa!
Terkuin, Mamu82 & Luukas 3kk 1vko (Hurja miten aika on mennyt nopeasti!!!)