HUHTIKUISET 2010

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Alessia*
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Nyt jos ehtisi vähän kirjoitella tännekin :D

Zarja, toivotaan, että kaikki menee hyvin ja vähemmän raskaasti kuin viime raskaudessa. Hauska tuo sinun kommentti, että geenit ovat kohdillaan tytöllänne :) Itse olen joskus nauranut samaa meidän pikkuprinsessasta, niin kaunis ja kaikkea kun hän onkin.

Meidän kuulumisista sen verran, että loistavasti alkaneen unikoulun jälkeen yöt ovat olleetkin parin viikon ajan aika hurjia. Tyttö herää aamuyöllä itkemään, ja uudelleen nukahtamiseen saattaa mennä tunnista kahteenkin. Hän on tyytyväinen, kun pysyttelee sängyn vierellä, mutta heti kun huoneesta on lähtemästä, tyttö havahtuu ja alkaa itkemään. :( Ollaan molemmat isin kanssa aika väsähtäneitä välillä (isi on hoitanut nyt yöheräämiset kokonaan, mutta siitä huolimatta en saa nukuttua, jos neiti on hereillä). Avuksi olen kokeillut myös päiväunien vähentämistä, ilman vaikutusta. Välillä mietin, pitäisikö tytön jo siirtyä yksiin päiväuniin, mutta en viitsi häntä valvottaa päivään saakka ilman unia, kun neiti on herännyt jo kuudelta. Pari yötä on nyt mennyt vähän paremmin, toivottavasti alkaisi taas helpottamaan. Mutta herätään tosiaan aamulla kuuden maissa, huoh...

Ihanaa, kun lapsi on terve, valloittava, aivan mahtava tapaus kaikin puolin, mutta voi että, kun hän olisi vielä hyvin nukkuva vauva :)

Zarja kyseli syntymäpäivistä. Meillähän ne ajoittuvat huhtikuun loppuun, ja juhlat ajattelin pitää vappuaattona. Pienet juhlat pidetään, joihin kutsutaan kummit ja isovanhemmat. Valokuvaukseen ajattelimme neitosen viedä ammattikuvaajalle. Kaipa ne kuvat saa nykyään joka paikasta myös digitaalisena, niin niitä voi sitten itse kehitellä tauluksi, isovanhemmille jne.?

Mamu puhui aviopariviikonlopusta. Vaikka meillä on vain tämä yksi lapsukainen, olemme miehen kanssa jo huomanneet, että puheenaiheemme pyörivät todella paljon vauvan ympärillä. Olimme kahdestaan treffeillä ravintolassa ja kyllä nauratti, kun kummallakaan ei ollut toisilleen mitään sanottavaa! Sovimme jatkossa käyvämme vain leffassa, niin ei tarvitse yrittää keksiä jutun juurta toisen viihdyttämiseksi. No joo, huumorillahan tilanne siis otettiin, mutta on kyllä erikoinen vaihe tämäkin, noin niinkuin parisuhteen kannalta.

Ylihuomenna lähdetään lapsuudenkodin maisemiin ja miehen mummon syntymäpäiville. Jotenkin ei huvittaisi, mutta yritän saada nyt itsekkyyden ja mukavuudenhaluni karsittua ja alkaa pikkuhiljaa pakkailemaan ja laittamaan lähtökuntoon.

Kertokaahan muutkin kuulumisia! Niitä on aina niin kiva lueskella.
 
Jospa minäkin yrittäisin taas hiukan aktivoitua… :)

Huhtikuisiin onkin tainnut osua useampi tosi pikkuinen tyttönen :) Meilläkin varsinkin pituutta tulee aikas verkkaisesti. En kuitenkaan ole isommin asiasta huolestunut, kun ollaan molemmat miehen kanssa tosi lyhyistä suvuista.

Meidän tyttösellä (siis pienemmälläkin) on jo vauhtia hurjasti. Kävelemään lähti 8 kk ikäisenä ja nyt juoksee!! Ulkonakin kävelee jo jonkin verran, toppavaatteissa ja kengissä on vaan vähän vaikeuksia nousta pystyyn kun kaatuu… Sanoja ei tule yhtä paljon kuin isosiskoltaan tuossa iässä, on tainnut tuo liikkuminen viedä kaiken huomion tällä pienemmällä neidillä. Omalla kielellään toki höpöttelee ja jonkin verran yrittää matkia sanoja.

!-vuotis synttäreitä en ole vielä pahemmin suunitellut, mutta kohta on varmaan pakko aloittaa :)

Yöt ovat rikkonaisia edelleen ja tätäkin äitiä alkaa väsymys jo painaa. Mutta onneksi on kevät ja aurinko paistaa. Se sentään piristää :)

Parisuhteelle tämä aika kahden pienen lapsen kanssa on meilläkin havaittu haastavaksi. Mutta vaikka aikaa puolisolle on nyt vielä vähemmän kuin esikoisen ollessa pienempi, osaamme nyt ehkä suhteutua asiaan paremmin. Lapset kasvavat kuitenkin niin kovin nopeasti ja vähitellen sitä aikaa on parisuhteellekin taas enemmän…
 
Minä taas äänessä, onpas palstalla ollut nyt hiljaista...

Jokos on syntymäpäiväjuhlia vietetty teillä? Kertokaahan, naiset, mitä teille kuuluu!

Meille kuuluu hyvää ja huonoa.

Aloitetaan vaikka niistä huonoista. Mies sai potkut töistä, ja hänen työt loppuvat kuukauden kuluttua. Irtisanomisajan hän viettää pääosin kotona. joten olen itse nyt yrittänyt saada keikkatöitä nopealla aikataululla. Yhdet pitkät yövuorot työhön, josta olen nyt hoitovapaalla, on sovittu kuun puoleenväliin, ja näyttäisi, että joudun yrittämään saada osa-aikaisia töitä muualta - paikoista ja tehtävistä, joissa en ole aiemmin ollut. Taloudellinen tilanteemme melkein vaatii sen, että jos mies on kotona, käyn minä ainakin välillä töissä. Ei siinä mitään, voin mielelläni tehdä välillä töitä, mutta ajatus tytöstä erossa olemisesta melkein koko päivän ajan jatkuvasti ja toistuvasti on minulle sietämätön! :(

Lisäksi sovimme miehen kanssa aiemmin, että jatkan hoitovapaata (olen nyt ilmoittanut olevani kotona elokuun loppuun saakka). Töiden loppuminen horjuttaa nyt tätäkin suunnitelmaa: aiempi työ oli hyväpalkkainen, ja nyt on varmaan turha kuvitellakaan, että mies löytäisi vastaavaa. Näin ollen voi olla, että minun on pakko jatkaa syksyllä töitä, ja laittaa pikkuneiti hoitoon. Huoh, sydän särkyy pelkästä ajatuksesta...

Mutta se niistä huonoista.

Muuten meille kuuluu ihan hyvää, mukavaa, tavallista arkea vieläkin huonosti nukkuvan, hampaitaan tekevän, valloittavan, ihanan ja niin rakkaan neidin kanssa.

Tällä mammalla alkoivat kauan odotetut kuukautiset, joten pikkukakkosen yritys alkakoon nyt kunnolla. Toivottavasti tärppää nopeasti, en malttaisi odottaa!

Mites Zarjan alkuraskaus on sujunut?

Mukava olisi tosiaan kuulla teistä muistakin!
 
Tylleröinen, onpas teillä ikävä tilanne töiden kanssa. Harmi, kun asiat eivät suju niin kuin on suunnitellut. Toivottavasti asia ratkeaa ja pikkukakkonenkin antaa kuulua itsestään!

Meillä vauvan synttärit on kolmen päivän päästä. Juhlitaan vasta seuraavana viikonloppuna yhdessä serkkutytön kanssa, joka on viisi päivää nuorempi. Kutsutaan vaan kummit ja isovanhemmat.

Tyttö nousi seisomaan vasta muutama viikko sitten. Osittain se kyllä johtuu siitä, että meidän kotona ei ole kovin helppoja paikkoja harjoitella seisomista (esikoinen nousi ekan kerran seisomaan kylässä, ja vasta pitkän ajan kuluttua kotona). Konttaaminen alkoi vasta tällä viikolla.

Rappusia tyttö ei osaa vieläkään kulkea, mutta luulen että sekin alkaa sujumaan sitten kun konttaamista on harjoiteltu lisää. Tyttö nimittäin yrittää mennä rappusia ylös ja alas aika pökkelönä, eikä oikein tahdo mennä polvilleen. Esikoinen kyllä tajusi portaiden nousun heti ekalla yrityksellä, mutta en muista minkä ikäisenä se aloitti. Tämä sen sijaan mielellään makoilee portaiden yläpäässä ja kurkottelee välillä käsillä ja välillä jaloilla alas... Siinä saa olla tarkkana. Ylöspäin pääsee nyt jos vähän pepusta auttaa.

Ehdin myös ihmetellä, miksi tyttö ei tyhjennä tavaroita lattialle niin kuin muut, kunnes tajusin, että eihän meillä ole mitään avohyllyjä, joihin se pääsisi käsiksi :) Oltiin nimittäin kylässä, ja siellä se istui kirjahyllyn edessä kiskomassa tavaroita alas koko sydämensä kyllyydestä. Meillä se ei pääse mihinkään käsiksi ennen kuin osaa seistä tai avata ovia ja laatikoita. Vähemmän siivoamista minulle, siis!

Tytöllä oli alkuviikosta vähän kuumetta ja siitä asti on ollut kova nuha. Nyt on jo nenän alla haavoja vaikka olen käyttänyt pelkästään nenäliinoja enkä tosiaan mitään vessapaperia. Tosi kurjaa kun nenä valuu mutta pyyhkiminen sattuu. Muuten eka vuosi on mennyt tosi terveenä, eli tämän pahempaa ei ole ollut.
 
Aika menee niin hurjaa vauhtia! Teillä pienokaiset alkaa jo olemaan vuoden ikäisiä, meillä mennään vielä toukokuun puolelle, eli vasta 7.5. 1-vuotissynttärit tiedossa! Meille tulee aika "isot" juhlat, kun ensin klo 13 on sukulaiset (mummot, vaarit, enot ja tädit) ja sitten 16 eteenpäin kaverit, kummit ja lapset. :) Mutta pitäähän sitä nyt ensimmäisiä synttäreitä juhlistaakin! Me meinasimme myös ottaa 1-vuotis valokuvat ammattilaisella.

Kaikkea tässä on ollut, kolme korvatulehdusta (luojan kiitos lapsivakuutus ehti ennen ensimmäistä) ja vesirokosta juuri parannuttiin. Tarkotuksella kävin sen tartuttamassa kaverin lapsilta, jotta olis sitten ohi koko rumba. Aika helposti loppujen lopuksi meni koko tauti, mutta ikävä se oli jokatapauksessa.

Meillä neiti ei vielä itsekseen kävele, tukea pitkin viipottaa menemään ja lujaa. Samoin nyt viikon sisällä on alkanut harjoittelemaan seisomista. Muutamia kymmeniä sekunteja saattaa mennä huomaamatta, mutta sitten alkaa naurattamaan ja pyllähtää istumaan. Ehkä tässä kuukauden sisällä siis jo kävellään. Ostettiin nyt ensiaskelkengät ja niiden avulla on se varvastaminenkin jo loppunut. Ja hienosti kävelee kun kädestä pitää kiinni. :) Täällä neiti on kyllä oppinut kaapit sun muut avaamaan ja rakastaa repiä kaikki tavarat mihin ylettää alas. Eli siivoamista on ja paljon! :) Muutama sananenkin jo tulee, äiti, isi, ei, putos, kiitti ja kissa. Tosin noista muut paitsi äiti ja isi on vaan matkimista, eli en tiedä lasketaanko ne jo ihan puheeksi. :D

Iso tyttö täällä edelleen, syöminen on edelleen hieman hankalampaa kuin ennen, mutta syö jo sen 5 x päivässä. Ja itse tietenkin pitää syödä. Viimeksi painoa oli reilu 10kg, uskon että paino on edelleen samoissa, ellei jopa hieman tippunut. Pituutta en tarkalleen tiedä, mutta uskoisin sen olevan 80cm korvilla, sillä nyt on käytössä 80-86cm vaatteet. :)

Nyt mulla ainakin on ollut pulmana, että mitä pukea neidille päälle jos lähtee esimerkiksi rattaiden kanssa kävelylle. Välillä kun tuo ihana aurinko lämmittää niin ihanasti, mutta sitten välillä taas tuulee niin kovasti! Mitä te puette lapsillenne jos on esim. +10, aurinkoa ja tuulta?

Nyt lähdemme ulos kävelylle kun on niin mahtava ilma, ihanaa kevään jatkoa kaikille mammoille! :)

NIIIIIN, ja tietenkin miljoonasti onnea Zarjalle pikkukakkosesta! Täällä meilläkin letkein tunnelmin katsotaan josko toinen ihanuus saisi alkunsa, mutta ilman stressiä päivä kerrallaan! :)

-JoJo & Milana 11kk
 

Yhteistyössä