HUHTIKUISET 2010

[tyttöjenäippä]

Tervehdys!
Käytiin nyt viimeviikolla 9kk kontrollineuvolassa Sintin kanssa ja pituutta oli tullut edelleen 1cm/kk ja pituuskäyrän suunta tasaisen alas, terveydenhoitaja näytti käyrät lääkärille joka määräsi verikokeita. Tänään sitten käytiin labrassa. Inhottavaa kun toista piti pistää, monta ihmistä sai pitää kiinni ja verta otetettiin 5 putkea mikä tuntui hirmuiselta määrältä. Toivottavasti kaikki on hyvin ja mahdolliset kilpirauhasen toimintahäiriöt ym saataisiin nyt suljettua pois laskuista. Tyttö on iloinen ja terhakka. Ruoka maistii niin että neuvolassakin ihmetellään miten saan mahtumaan niin paljon ruookaa noin pieneen ihmiseen annokset toisinaan isompa kuin esikoisella, joka tosin on alkanut muun uhmaamisen lisäksi taistelemaan ruokailujen suhteen kun en enää suostu syöttämään vaan vaadin että syö itse kun osaa.. En nyt muista ihan kaikkia kokeita mitä terveydenhoitaja luetteli puhelimessa tuosta tytön verestä otettavan, mutta ainakin testataan keliakia, kilpirauhas arvot, senkka ja pieni verenkuva, jotain muutakin siinä oli mutta en muista.

Meillä kiivetään jo rappusia ja vauhti on edelleen melkoinen. Portit saa olla kiinni ettei pääse rappusiin ja loukkaa itseään, mikä on aika haastavaa kun esikoisen oma huone on yläkerrassa ja hän haluaa kulkea sinne leikkimään. Sintti osaa taputtaa ja vilkuttaa, sekä nyökyttää päätä vimmatusti kun pyydetään että sano joo se on aika hauskan näköistä, välillä kun aikuiset keskustelevat keskenään niin tyttö nyökyttelee ja ilmeilee aivan kuin ymmärtäisi keskustelun ja olisi samaa mieltä naurukin on herkässä ja vieraita kasvoja ei vierasta yhtään. Tänäänkin laboratoriossa hymyili ja naureskeli ihmisille ja yhtä tätiä pääsi vetäisemään tukastakin kun kurotti olkapääni yli takana istuvan niskaan enkä ehtinyt huomata mitä oli tapahtumassa

Nukutaanko teillä vielä paljon päiväunia? Meillä on siirrytty aikalailla yksiin päiväuniin, joskus harvoin nukkuu vielä kahdet. Illalla käy nukkumaan noin 20.30 ja herää aamulla 7-8. Lopetin nyt viimein imettämisen yöllä ja isä on saanut hoitaa yöllä heräämiset 4 yön ajan ja se on mennyt ihan hyvin. Kerran yössä on herännyt, mutta nukahtanut melko helposti uudestaan. Toivotaan että sama jatkuu ja tuo yksikin herääminen jäisi pois.

Hampaita meillä on jo neljä kappaletta, kaksi alhaalla ja kaksi ylhäällä. Mites teillä muilla?

Kirjoitelkaahan muutkin taas tähän aikalailla hiljentyneeseen ketjuun
tyttöjenäippä ja sintti9kk sekä esikko2,5v

 

[Mamu82]

Moikkis pitkästä aikaa! On ollut tosi kiva lukea teidän muiden kuulumisia. Harmi vaan en ole itse ehtinyt/jaksanut kirjoittaa meidän kuulumisia. Joulukuu meni - ja tämä tammikuukin on mennyt - tosi vauhdilla... Kaikenlaista järjestelyä, ahkeraa käsitöiden tekoa, ym.

En edes muista mitä viimeksi kirjoittelin, mutta olin pari kuukautta omatoimisella imetysdieetillä ja yritin saada selvyyttä Luukaksen ripuliin ja ihottumiin. Aluksi oli vain maito, naudanliha ja kananmuna pois ruokavaliostani, sitten myös kotimaiset viljat, soija, kala ja yleisesti allergisoivat (tomaatti, sitrukset, jne.). Nyt olen taas normaalilla ruokavaliolla. Mitään selkeää ihottuman ja ripulin aiheuttajaa ei selvinnyt, mutta vielä seuraan tilannetta. Saatiin tällä viikolla neuvolasta lähete verikokeisiin, jonne saadaan mennä 10kk:n iän tultua täyteen.

Kiinteiden maistelu aloitettiin meillä vähän yli puolivuotiaana, ja jossain vaiheessa hidastettiin tahtia Luukaksen ummetuksen - ja myös ihottumien - takia. Käytännössä pääasiallinen ruoka on edelleen äidinmaito, koska imetän yleensä aina ennen kiinteitä. Luukas alkaa olla jo tottunut sormiruokailija. Annan lusikalla suoraan suuhun vain D-vitamiinit (ja maitohappobakteerit silloin jos niitä otetaan). Muuten annan ruuan paloina pöydälle, ja Luukas valitsee mitä kulloinkin haluaa. Lusikalla syö mm. puuroa ja hedelmäsosetta niin, että laitan lusikkaan syötävää ja Luukas laittaa lusikan suuhun, syö tyhjäksi ja pudottaa pöydälle tai antaa minulle. Niin vaihdellaan kahden lusikan kanssa... Kiinteiden määrät mitä syö on kai suht pieniä, mutta olen ajatellut, että soseissa vettä/maitoa olisi suuri osa, niin noissa paloina syödyissä voi näyttää paljon pienemmältä määrältä vaikka söisikin "saman verran". Pikku hiljaa alan antaa kaikkea samaa mitä me muutkin syömme, mutta nuo allergiaepäilyt vähän jarruttaa. Esim. eilen annoin tekemääni lasagnea, ja näytti, että heti naama ja kädet alkoivat kutista, ja ihottuma nousi...eli voi olla että lehmänmaito on kuitenkin yksi mille Luukas on yliherkkä... Tai sitten siinä oli jotain muuta epäsopivaa. Kananmuna on esimerkiksi vielä testaamatta kokonaan Luukaksen syömänä. Ja kalaa on saanut kerran. ...Odotan, että lähiaikoina Luukaksen syömät määrät voi kasvaa, kun kuulemma suunnilleen 9-kuisena vauva alkaa ymmärtää nälän ja syömisen välisen yhteyden.

Neuvolassa Luukas oli vajaa 8-kuisena 8460g ja 71,0cm. Tuolloin lääkäri oli sairastunut, joten tällä viikolla käytiin lääkärissä ja saatiin uudet mitat (jotka terveydenhoitaja unohti merkata neuvolakorttiin): 72,5cm ja 8,75kg (jos en ihan väärin muista painoa). Ikää siis oli n. 8kk3vko. Eli hyvin on kasvanut Luukas näinkin, että energia on tullut lähinnä maidosta. Seuraava neuvola on muuten meillä vasta 1-vuotiaana.

Luukaksella on nyt ollut myös kaksi korvatulehdusta, minkä takia yöt on olleet enemmän ja vähemmän risaisia. Toisaalta muistelen, että 8 kuukauden ikä on myös tyypillisesti sellainen, että vauva haluaa useammin "tarkastaa tilanteen"... Vielä viikko sitten olisin sanonut, että Luukas syö 2-4 kertaa yössä, mutta parin viime yön perusteella luulen, että ollaan taas palaamassa pidempiin unipätkiin. Eilen löytyi ensimmäinen hammas, minkä puhkeaminen varmasti on myös osaltaan vaikuttanut öihin... Luulen, että lähiaikoina voi hampaita puhjeta lisääkin... Viime yönä Luukas heräsi kaksi kertaa, joista vasta toisella kerralla söi. Yövieroitusta suunnittelen, kunhan kiinteitä uppoaa varmemmin joka päivä (ja ilta).

Luukaksella ei ole kiire minnekään. Vielä ei siis ryömitä eikä kontata, saati nousta istumaan tai seisomaan . Tuetta ei vielä pysy istumassa, mutta syöttötuolissa istuu tukevasti, kun on selkänoja. Poitsu etenee kierimällä lelulta ja tavaralta toiselle, ja välillä harjoittelee konttausasentoa - tosin vielä kyynärpäät maassa, ei kädet. Kuulostaa aika hurjalle teidän kiipeilevät ja tukea vasten kävelevät lapsukaiset! Olen kyllä ihan tyytyväinen, että ei tarvitse vielä vahtia niin tarkkaan, että missä huoneessa se milloinkin touhuaa... Tytöissä on tällä hetkellä ihan riittämiin (välillä tuntuu, että liikaakin) vahdittavaa. Tänään on esimerkiksi ollut sellainen päivä, että jaksaminen on ollut koetuksella. Taitaisin tarvita loman, kun on hermot niin kireellä niin helposti... :S Ei ollut yhden eikä vielä kahdenkaan lapsen kanssa tällaista, mutta kolmessa taitaa olla nyt mulla se henkinenkin maksimi.

Mulla alkoi muuten menkat vasta nyt 2 viikoa sitten... Kierukasta huolimatta ei onneksi olleet sen kivuliaammat kuin ennen. Tylleröistä (toivottavasti muistan oikein) ajattelin vielä muistuttaa, että voit kyllä hyvinkin tulla raskaaksi, vaikka menkat ei olisi alkaneet! Joten ei muuta kuin rentoa yritystä, jos vauveli on toiveissa . Vai jokohan oot plussannut?! Mullahan ei ollut menkkoja ensimmäisen ja toisen lapsen välissä ollenkaan.

...Vielä vähän oman vauvan juttuja kirjoittelen. Eli Luukas oppi viikko sitten taputtamaan käsiä yhteen, ja nyt harjoittelee vilkuttamista. Juttelu on sellaista kovaäänistä "nannannaa"ta, suu "napsuttaa", ja nauru on edelleen tosi herkässä. Välillä päristellään ja kiljahdellaan. Todellinen seuramies meillä <3. Unista vielä sen verran, että yleensä Luukas nukkuu kahdet pitkät päiväunet, joskus kolmet lyhemmät (ja välillä yhdet). Nyt sairastelun myötä päiväunet on tuntuneet maistuvan välillä melkein koko päivän. Tosi paljon nuo päikkärit riippuu meidän menoista. Parhaiten nukkuu vaunuissa ulkona, joten jos pitää autolla mennä jonnekin tai viedä vaunut sisälle esim. kauppaan, häiriintyy unet heti. Väsyneenä Luukas on tyytyväinen eikä juuri kitise tai valita, joten senkin takia unia on helppo venyttää tarpeen mukaan myöhemmäksi.

No joo... Yritän kirjoitella pienemmällä välillä taas jatkossa. Hyvää tätä vuotta kaikille!!!

Terkuin, Mamu82 & Luukas, huomenna tasan 9kk

 

[Mamu82]

Ainiin, noista yöheräilyistä piti vielä kommentoida.

Sehän on ihan normaalia, että vauva/lapsi herää välillä keskellä yötä. Oleellista on varmaan se, osaako nukahtaa yksin/itse uudestaan. Isommatkin lapset haluavat välillä yöllä tarkastaa, onko vanhemmat paikalla tms., tai käydä pissalla. Vauvathan heräävät käsittääkseni myös siihen, jos/kun pissa tulee. Mun mielestä ei kannata edes toivoa, että vauva ei heräilisi yöllä ollenkaan - koska se on ihan normaalia, että välillä herää. Mieluummin niin päin, että aamulla huomaa hyvinnukkuneena, että 'ai kiva, vauvakin nukkui koko yön sikeästi'.

Meillä esikoinen istuu sängyssään ja itkeskelee harva se yö (unissaan), ja keskimmäinen höpöttää ja naureskelee unissaan... Eli melutonta nukkuminen ei ainakaan lapsiperheissä kovin helposti ole, kun aina on joku kehitysvaihe tai päivän tapahtuma, joka vaikuttaa uniin .

 

[Tylleröinen]

Neito on muutamaa päivää vaille 9 kuukautinen, joten kerronpa minäkin taas vähän meidän kuulumisia.

Mamu82, meillä tyttö on ryöminyt 5-kuukautisesta alkaen, vaan vieläkään ei mennä konttaamalla eteenpäin - eikä tietoakaan tukia pitkin kävelystä tai muusta sellaisesta. Viime viikolla neiti konttasi pieniä matkoja pari kertaa hyvin vaivattoman näköisesti, mutta kun johonkin tulee kiire, turvaudutaan ryömintään Kai se vaan on kätevämpi ja nopeampi keino edetä! Viime viikolla tyttönen oppi käymään itse istumaan, ja osaa nyt mennä istuma-asentoon niin konttausasennosta kuin kyljeltäänkin. Nousi myös polviseisontaan, ja nyt yrittää kiivetä joka paikkaan.

Unikoulua ei olla vieläkään pidetty, tosin me harjoitellaan omaan sänkyyn nukahtamista tassukoulu-tyyppisesti aina yöunille käydessä. Näin lähes kahden kuukauden harjoittelun jälkeen edistystä on jo nähtävillä, eikä tyttöä ole nukutettu yöunille käydessä syliin pitkään aikaan. Nukuttaminen on jo selvästi helpompaa, eikä siihen tarvita silittelyä, ei välttämättä tassutteluakaan, vaan vierellä seisominen, hyvinä iltoina jopa pelkästään tutin suuhun laittaminen tarvittaessa ja huoneesta poistuminen riittävät. Yöllä otamme neidin viereen.

Nukuin (tai no, nukuin ja nukuin: vaikka en mitään kuullutkaan, heräilin vähän väliä ja ikävöin tyttöä) viikonloppuna yhden yön vierashuoneessa korvatulpat korvilla ja kävin syöttämässä neidin klo 2 yöllä ja sitten kömmin vasta aamulla viereen. Aamulla herätessäänkään tyttö ei ollut juurikaan tissin tarpeessa. Mielestäni merkit viittaavat yöllisen tisulla roikkumisen syyksi nyt selvästi uniassosiaatio-ongelmaan. Ehkäpä rohkaistuisin unikoulun pitämiseen... Sitten tuhisevaa nyyttiä ei enää otetakaan kainaloon nukkumaan, ja siitä luopuminen tuntuu haikealta.

Ihan varmuuden vuoksi olen ajatellut käyttää tyttöä myös allergia- ja keliakiatesteissä, mennään varmaankin yksityiselle (meillä on vakuutus). En usko, että tytöllä olisi allergiaa, mutta hyvähän siitä on varmistua. Sitten voi olla rauhallisin mielin senkin asian suhteen.

Meillä ollaan syöty nyt kuukauden verran viisi ateriaa päivässä. Nyt en ole hetkeen tehnyt itse ruokasoseita, vaan tyttö on joutunut totuttelemaan kaupan purkkiruokiin. Päällepäin näyttäisi, että vauva olisi nyt "lihonut" ihan lähiaikoina, en tosin ole painoa nyt mitannut. Hieno juttu, jos paino lähtisi nousemaan viiden aterian rytmin myötä!

Mamu82: en ole plussannut vielä, en. Enkä usko, että tällä hetkellä tulisin raskaaksi yrityksistä huolimatta, vaikka onhan se tietysti mahdollista. Vauvakuume kasvaa kasvamistaan, ja ajatus neidin ja toivotun pikkukakkosen koko ajan kasvavasta ikäerosta tuntuu sietämättömältä. Uusi vauva tulee, kun on sen aika, mutta voi että kun sitä vaan malttaisi itse odottaa .

 

[Alessia*]

Voi, Tylleröinen, älä nyt vielä ahdistu! Jos nyt tulisit raskaaksi niin ikäero olisi edelleenkin tosi pieni. Meillä siis ikäeroa 1 v 9 kk ja musta se oli just sopiva, kun siinä iässä esikoinen oli jo omatoimisempi. (Ja ikä vuodesta puoleentoista VOI olla helvettiä, jos lapsi on menevää sorttia.) Just vähän aikaa sitten mietin, että jos nyt alkaisi suunnittelemaan toista lasta, kun esikoinen on 2,5 v, niin jäisköhän tekemättä! Tämänikäisen kanssa on jo niin helppoa! (Satunnaista uhmaa lukuun ottamatta, mutta sen kanssa mä pärjään kyllä, kun olen lehmänhermoinen ja tiukka täti...)

Meillä tytöllä ikää nyt 9 kk ja 20 päivää. 8-kuisena se alkoi istuskelemaan lattialla, mutta viime aikoihin asti sillä on ollut vaikeuksia päästä siitä ryömimään. Aina kopsahti pää maahan. Nyt on keksinyt uuden tyylin: kun se istuu, se kumartuu eteen ja vetää jalat sivukautta (spagaatilla!!) taakse! Hurjan näköistä! Taitaa tulla tytöstä voimistelija.

Vauva on myös entistä seurallisempi. Jo pitkän aikaa se on harrastanut harsoliinan taakse piiloutumista. Se nauraa entistä enemmän (esim. silloin kun tarttuu mua kynsillä rinnasta... Sen takia lopetin imetyksen lounaan ja päivällisen jälkeen. Nyt imetän enää 4 kertaa päivässä.)

Huomasin nyt, että se tykkää pallon vierittelystä, joten sitä on kiva tehdä yhdessä. Mutta kyllä hävettää, miten vähän se saa huomiota, kun on esikoinen ja kotityöt. Yleensä pistän vaan vauvan istumaan lattialle ja puuhailen muita hommia. Enemmän pitäisi kyllä seurustella ja leikkiä sen kanssa. Mutta kun se on helppo ja rauhallinen tapaus, niin se ei vaadi huomiota.

Nukkujana se on edelleen käsittämättömän lahjakas, useamman kuukauden ajalta en muista kuin yhden heräämisen yöllä... Esikoinen saattaa joskus huudella yöllä, mutta nekin on helppoja juttuja.

Varmaan ensi kuussa siirrytään yksiin päikkäreihin. Katsotaan nyt kuinka pitkälle saan sinniteltyä tällä päivärytmillä.

 

[tyttöjenäippä]

Neuvolasta soitettiin eilen ja kaikki tytöstä otetut kokeet oli ok. Nyt sitten vaan seurataan, käydään neuvlassa 1kk välein ja jos muutosta ei ala tapahtua parempaan suuntaan niin sitten lasten polille tarkempiin tutkimuksiin. Toivottavasti ei nyt sinne jouduta, tyttö voi kuitenkin hyvin eikä siinä näyttäisi olevan mitään vikaa Nyt on oppinut nyökyttämisen lisäksi pyörittämään päätään ja "sanomaan" näin ei. Joskus tuntuu jopa ymmärtävän "joon" ja "ein" merkityksen, esimerkiksi tänään tarjosin leipää eikä halunnut sitä niin pyöritti päätään ja kun näytin puurolautasta niin nyökytti
Yöt on menneet meillä nyt aika hyvin. En odotakaan että vauva nukkuisi joka yö heräämättä ollenkaan vaan lähinnä juuri sitä mitä mamu82 sanoikin, että oppisi nukahtamaan itse uudestaan eikä tarvitsisi nousta yöllä nukuttamaan uudestaan. Esim. viimeyönä kuulin että vauva huudahti pari kertaa, mutta ei alkanut itkeä joten jatkoin unia, ilmeisesti löysi tutin ja sai sen itse suuhun. Esikoinenkin heräilee vielä joskus tai sitten itkee unissaan. Imetyksen olen kuitenkin lopettanut nyt öisin ja se tuntuu rauhioittaneen yöitä aika lailla. Lisäksi mies vie vauvan nukkumaan illalla, sillä jos se nukahtaa minun läsnäollessa niin heräilee yölä "etsimään" minua ja nukahtaa huonommin uudestaan.
Pallon vierittelystä meilläkin tykätään ja nyt tyttö on alkanut leikkiä niin että ojentaa minulle kädet kuin haluaisi syliin ja kun ojennan omani niin hän konttaakin nauraen karkuun

 

[kiukkumöykky]

Meillä oli tänään neuvolalääkäri, eli neuvolakuulumisia alkuun: mitat 73,5 cm ja 9190 g (ikää 9 kk ja pari viikkoa päälle). Hyvä kasvu on siis jatkunut. Kaikki oli muutenkin kunnossa. Ainakin se pinsettiote testattiin ja näppärät sormet on kuulemma (on tuo kyllä huomattu kotonakin jo, pari päivää sitten pudotin lattialle riisin ja kun aloin sitä aika samantien etsimään niin pojan suustahan se jo löytyi..). Myös meillä oli ensimmäistä kertaa verikokeissa ihan kaikki kunnossa!

Muutenkin on mennyt taas hyvin, meillä nukutaan nykyään päiväunia! Aiemmin siis poika otti pitkin päivää useita pikkutorkkuja, mutta koskaan ei oikein kunnolla nukkunut. Nyt on jo pidemmän aikaa ollut päivittäin yhdet kunnon päiväunet ja toiset lyhyemmät. Myös nukahtaminen on helpottunut, nykyään poika välillä nukahtaa ihan itsekseen vain sänkyyn viemällä! Heräilyistäkin usein selvitään ilman että kenenkään tarvitsee nousta sängystä, eikä viime aikoina olla ainakaan herätty yhtäkkiä keskellä yötä esim. tunnin ajaksi niinkuin aiemmin välillä.

Kävelyssä poika on taas päässyt eteenpäin, kävelee siis nykyään tukea vasten. Taaperokärryn kanssa viipottaa menemään kunnes jotain tulee eteen ja se on ilmeisesti tosi hauska harrastus. Oma olo tuon liikkumaan opettelun suhteen on helpottanut tosi paljon nykyään kun poika osaa pudottautua polvilleen tai pyllähtää, eli pää on saanut paljon vähemmän kolhuja.

Täälläkin on muuten huomattu tuota lisääntyvää sosiaalisuutta! Poika on alkanut kehittää kaikenlaisia leikkejä ja matkia meitä. Meidän leikit on kyllä eniten tuota kaikenmaailman apinointia, mulla ja pojalla ei taida olla kummallakaan tarpeeksi kärsivällisyyttä pallon pyörittelyyn. Ei pallo kuitenkaan ihan turha ostos ollut, poika on aivan riemuissaan jos isi auttaa potkimaan sitä. Tänään neuvolassa poika näytti vilkuttavan takaisin sekä terveydenhoitajan luota lähtiessä että lääkärin luota lähtiessä, mutta ei kyllä yhtään osattu vastata kun kysyivät että osaako se vilkuttaa. Ei se meille ainakaan ennen ole vilkuttanut vaikka me ollaan kyllä vilkutettu sille..

 

[Alessia*]

Onneksi olkoon Kiukkumöykky ja Tyttöjenäippä hyvistä testituloksista!

Mä myös huomasin pari päivää sitten, että vauva on alkanut vilkuttamaan. Vilkuttaminenhan on ikäänkuin viittomakieltä, samoin kuin nyökyttäminen ja päänpyörittäminen. Olen kuullut vauvaviittomista, joiden avulla vauva oppii kommunikoimaan ennen kuin se osaa puhua, ja samanlaista komunikointiahan nuokin ovat... Vielä kun oppii osoittamaan sormella, niin johan menee viesti perille!

Meillä siirrytäänkin jo huomenna yksiin päikkäreihin, niin kamaliksi on menneet tokat päikkärit. Vauva ei tahdo enää saada unta. Pakko siis alkaa ulkoilemaan sen ja esikoisen kanssa aamupäivisin sen sijaan että se nukkuisi samaan aikaan vaunuissa. Toivotaan vaan, että tämä oli talven viimeinen kylmä päivä... Muuten jää aika lyhyiksi meidän ulkoilut!

Eli hiukkasen mua stressaa, minkälainen tästä lopputalvesta tulee kun joutuu raahaamaan vauvaa kainalossa leikkipuistoon. Mutta onhan tässä ollut sata muutakin asiaa, joita olen etukäteen stressannut, ja kaikki on lopulta sujunut hyvin kuitenkin!

 

[Leeloo]

Hei vaan minunkin puolestani pitkästä aikaa.

Neiti nukkuu päiväunia, niin on hetki aikaa kirjoitella. Muutoin ei enää olekkaan ns. omaa rauhaa ollenkaan, sillä tyttö konttaa ja seisoo ja liikkuu tukia pitkin taoutta. Hetkittäin malttaa paikallaan katsella jotain leluja, mutta muuten on menossa koko ajan ja mm. tv:n taputtaminen ("EI!!"), koiran juomakupin kaataminen ("EI EI EI!") ja johdoissa ja verhoissa roikkuminen ("EI!" x 10) ovat ihan parasta puuhaa. Oikeasti yritän olla sanomatta "ei" koko aikaa, vaan käyn vain kääntämässä tytön toisaalle tms. Kauhea vahtiminen kumminkin koko ajan, kun hän ei vielä oikein osaa istahtaa seisomisesta takaisin lattialle, vaan kellahtelee sinne tänne, jos ei ota kiinni. Usein hän kyllä antaa äänimerkin, jolloin äiti tai isi tietää, että nyt tarvitaan apua istumiseen Mutta varsinainen kieputin tuntuu tyttö olevan, sillä kieputtelee itseään istumaan eri asentoihin ja polvilleen ja pyörähtelee vasemmalle ja oikealle. Myös kylpiessä Kylvystä puheen ollen, juovatko muiden lapset vettä suoraan hanasta? Meillä tyttö laittaa kasvot ihan lähelle hiljalleen valuvaa hanaa, työntää alahuulen törrölleen ja hörppii lämmintä vettä kylvyn aikana Melko söpöä

Tyttö on todella hyvän tuulinen ja muutenkin sosiaalinen ja puhelias, vaikka ei vielä osaakkaan mitään sanoa. Jos toistelen joitain sanoja, hän saattaa napata sanasta jonkin tavun, jota sitten toistaa/matkii, mutta varsinaisesti mitään yksittäisiä sanoja ei ole vielä tullut. Mutta hän osaa jo näyttää isän, äidin, lampun, taulun ja nallen ja meidän koiran kysyttäessä. Tosin ei siis osoita sormella, vaan kääntää pään ja katseen aina kysyttävän kohteen suuntaan ja ynähtää. Ja nyt on myös vilkutus tullut mukaan kuvaan taputtelun lisäksi. Taputukseen on tullut erilaisia variaatioita, eli osaa taputtaa mm. vatsaansa.

Yöt menivät aikaisemmin, noin kahdella heräämisellä kun taas nyt hän on jokusen yön herännyt n. 6 kertaa yössä. Liekö lisää hampaita tulossa. Ainakin ikenet pullottavat kovasti. Toivon vaan, ettei tämä hampaiden puhkeaminen kestä kovin kauaa. Eli saisivat jo tulla Äiti tarvitsee unta enemmän kuin 5 h 40 minuutin pätkissä. Phuuh.

Tytöstä on myös tullut nyt enemmän pienen tytön näköinen kuin aiemmin. Eli kun liikkuu noin paljon, on se vauvapyöreys osittain hävinnyt. On ihan jo oman näköisensä pieni söpöliini ja hirveästi ovat esimerkiksi hiukset kasvaneet ihan muutaman kuukauden aikana. Olenkin ottanut jo pienet pinnit käyttöön ja on mukavaa, että neiti antaa niitä hiuksiinsa laittaa, eikä revi niitä pois. Tosin, en ole varma, tajuaako hän edes, että hiuksiin jotain laitetaan

Ilmeisesti kasvu on edelleen hyvää, vaikka seuraava neuvola onkin vasta 1 v. iässä, sillä nyt ovat käytössä jo 80 ja 86 cm bodyt. Housuissa 80 cm on sopiva. Harmittaa vaan, että neidillä on niin iso jalka, ettei hänelle voi ostaa mitään sellaisia housuja/potkareita, jossa olisi umpinainen jalkaterä. Sukat kun eivät pysy jalassa lainkaan. Toivotaan, että jalan kasvu tasoittuu ajan myötä, ettei jalan kooksi tule mitään reipasta neljävitosta

Kiinteää ruokaa neiti syö 5 krt päivässä, niin kuin on syönyt jo monta kuukautta. En ole nyt itse tehnyt mitään ruokia, vaan olen tarjonnut purkkiruokaa (paitsi tietty aamu- ja iltapuuron keitän itse) Tyttö tykkää hirveästi spagetista ja Muksun uusista keitoista. Hänelle pitää antaa oma lusikka käteen, jotta voi syöttää ylipäänsä, sillä nappaa muuten aina lusikasta kiinni. Sormiruokana olen tarjonnut hedelmiä, kurkkua ja maissinaksuja.

Mutta tämä tästä vuodatuksesta. Hyvin siis pyyhkii, vaikkakaan tuo nukkuminen ei nyt ihan mene niin kuin Strömsössä. Mutta eiköhän senkin aika vielä tule.

Mukava oli kuulla teidän kuulumisia ja tosiaan hienoa, että lapsilla tuntuu kaikki olevan hyvin.

Ihanaa, toivottavasti aurinkoista helmikuuta!

t. Leeloo ja typykkä 9 kk ja 21 pvää

 

[Zarja*]

Moikka vaan kaikki huhtiäipät 2010
Enpä ole minäkään ehtinyt kirjoittelemaan. Joskus on kiutenkin suuri polte tulla tänne edes lueskelemaan vaikkei ehtisi itse linjoille näpyttelemään. Mahtavia kasvukäyriä siellä monilla. On upea ollut seurata kuinka nämä pikkuset meillä kaikilla vaan kehittyy päivä päivältä. Viikossa jo tapahtuu kovasti. Ja todellakin alkaa olla taaperoikä pian käsillä ja kieltämättä ei enää se pikkuinen vauva ole tuossa sylissä napottamassa vaan hyvin terhakka pikuneiti täälläkin. OIh jonkinlainen haikeus iskee väkisin,mutta taas toisaalta ihana olo koska on se oma lapsi tuossa..ja että kontakti on jo kauan syntynyt niin eri tavoin siksi että pikkunen on enemmän ja enmmän mukana tässä maailmanmenossa. Palkitsevaa!

Tyttö osaa istua, nousee tukea vasten, konttaa ja ryömii tietysti hyvin kun nuo edellämainitutkin osaa. Istuu tukevasti ja tavuja ja sanoja tulee mukavasti. Äiti on se ykkössana jeee))! Otteet on näppärät esineisiin ollut jo kauan ja pinsettiote oli 6kk näkyvissä, kuitenkin paremmin vasta 7-8kk iässä .

Yöt meillä on edelleen tiheää heräilyä..kumma etten ole pimahtanut. Odotusajan kaikki ongelmat ja tämä edelleen jatkuva unienheikkous..:/. Mutta päivääkään en vaihtaisi pois.Nyt on nukkumaanmeno aina itkun kanssa. Siinä vaiheessa kun lasken pienen sänkyyn. Ei malttaisi ja haluaisi. Tassuttelu tekee sen että rupeaa leikkimään vaan. Joten nyt olen pari kertaa jättänyt hetkeksi huutamaan perääni. Vaikka tuntuukin tosi pahalta. Unikouluun ollaan onneksi menossa. Josko sieltä jotain tosivinkkiä löytyisi. Tiheät heräilyt saisi kyllä jo vihdoin loppua. Mutta hampaat..niitähän tässä tulee koko ajan..ne vaikuttaa yölevottomuuteen ja uuden oppiminen.

Tyytyväinen,tasapainoinen tapaus. Jostai syystä karjahtelee tosi kovaa välillä esim kauppakeskuksessa. Vaikuttaa olevan todellinen oinas ja pomo .Toivottavasti ei ihan noin voimakas uhmassa olisi se karjahtelu. Melko hauska.



Tytöstä on myös tullut nyt enemmän pienen tytön näköinen kuin aiemmin. Eli kun liikkuu noin paljon, on se vauvapyöreys osittain hävinnyt. On ihan jo oman näköisensä pieni söpöliini ja hirveästi ovat esimerkiksi hiukset kasvaneet ihan muutaman kuukauden aikana. Olenkin ottanut jo pienet pinnit käyttöön ja on mukavaa, että neiti antaa niitä hiuksiinsa laittaa, eikä revi niitä pois. Tosin, en ole varma, tajuaako hän edes, että hiuksiin jotain laitetaan

Kasvu on meillä edelleen alakäyrillä. 70cm ja 7,7kg nyt 10 kk neuvolassa. Tosi siro on ollut vauvasta saakka,mutta kehittyy muuten normaalisti niin ei sinänsä huolta ole suuremmin. Ehtiihän sitä vielä noita käyriä taittamaan vaikka millä mitoilla sitten aikanaan..sen seuraavat 15 vuotta.

Kiinteetä on syöty 4 kk iästä saakka loistavalla menestyksellä. Kaikki uppoaa kuin vettä vaan. Samoin 6kk yösyötöt lopetettiin ja sekin kävi naps vaan. Eka yöstä saakka ei mitään ongelmaa. Huh !!

Mahtavaa helmikuuta, keväistä aurinkoa rinnuksiin, puhtia päiviin ja öihin sitä jaksamista ennenkaikkea! Samoissa veneissä mennään!

ps.vauvakuume on kova, ollut heti pienen synnyttyä. Lienee aika miettiä josko uutta lähdettäis yrittään. Vaikkakin järki sanoo että ei..hullu..nyt kandeis nukkua ensin ja palautua. Hoh..mutta kun tuo sydän rinnassa..sen ääni on vahvempi! Ei yllätys kellekään varmaan. Katsotaan

 

[-JoJo]

Kuulumisia täältäkin.

Hetkeen en ole edes kerennyt käydä lukemassa kuulumisia, nyt pikaisesti kirjoittelen.

Meillä siis ikää 9kk, 8kk neuvolassa paino 9,4kg ja pituus 74cm, eli yläkäyrällä edelleen mennään, tasaista on ollut kasvu. Milanalla oli parissa viikossa paino pudonnut 200g josta jouduttiin sitten kontrolliin!!!?! Täällä jotenkin tosi herkkää toi kontrolleissa käynti. Mutta siis kaikki ok, tais olla aamukakat juuri väännetty ennen neuvolaa tai jotain.

Täällä ryömitään, kontataan, istutaan, noustaan tukea vasten seisomaan ja kävellään tukea vasten. Samoin vilkuttelu ja juttelu on alkanut ihan muutama päivä sitten. Tai aikaisemmin hoki äitiä mutta nyt on alkanut kunnon täi täi tättää jne tulemaan lähes jatkuvasti. Ja hauskoja uusia leikkejä kehittelee tyttö kovasti. Meillä on kanssa selvä härkä täällä, kova tempperamentti varsinkin jos koittaa yhtään komentaa. Välillä saa oikeen kunnon raivareita kun jotain kieltää ja voi että sitä huutoa. Muuten kyllä on oikein aurinkoinen ja tyytyväinen tapaus. Eroahdistusta ollut vähän ilmassa, mutta ei pahana sekään.

Nukkuminen on edelleen hyvää, unikoulusta oli meille apua. Tai siitä omasta unikoulusta mitä pidettiin. Välillä on vähän huonompiakin öitä, mutta niihin on yleensä ollut joku syy. Hampaita on tullut jo aika monta, 4 ylhäällä ja 4 alhaalla. Meillä sairastettiin jo ensimmäinen korvatulehdus, kävi hyvä tuuri vakuutuksen kanssa kun haettiin sitä vasta hiljattain ja se myönnettiin meille viikkoa ennen korvatulehdusta. Nyt on ensi viikolla kontrollikäynti siihen, pyydän samalla kattomaan mittoja.

Ihanaa on kanssa ollut huomata, että nyt myös isi alkaa nauttimaan enemmän vauvasta. Tai lähinnä vauvan seurasta. Noilla kahdella on jo ainakin ihan omat jutut, joista aina ei äiti mitään tajua. Kohta voisi olla jo aika olla yö erossa, jos sitä saisi sitten miehen kanssa ihan kahdenkeskeistä aikaa. Uskon että kaikki menee ihan hyvin ja että Milana olis ihan ok asian kanssa, voi olla että äidillä on enemmän eroahdistusta.

Nyt on pakko painua takaisin pehkuihin jotta jaksaa taas huomenna leikkiä.

-JoJo & Milana 9kk 5vrk

 

[tyttöjenäippä]

Moi.
Meillä oli 10kk neuvola ja pituutta oli tullut kuukaudessa 2cm eli hyvin verrattuna aiempaan kasvuun. Pituuskäyrän laskusuunta pysähtyi nyt ainakin toistaiseksi. Painoa oli tullut tosi vähän (>200g) mutta tyttö opettelee nyt kävelemään ja menee niin hirmuista vauhtia etten yhtään ihmettele jos kuluttaa kaiken minkä syö eikä paino kasva kovin vauhdilla Toistaiseksi käydään kuitenkin neuvolassa joka kuukausi kontrolleissa ja seurataan kasvua.

JA tosiaan meillä mennään jo 5-6 askeleen matkoja ilma tukea ja tyttö seisoo tukevasti ilman tukea jo aika pitkiä aikoja. Saas nähdä koska lähtee kävelemään kunnolla, yritys on ainakin kova jo nyt! Ja kiipeily on Sintistä kaikkein mukavinta. Kiipeää ihan minne vain pääsee: rappusia, jakkaroille, kerhossa parkkitalojen päälle, potan päälle jne. Tarkkana saa olla ettei ainakaan pää edellä tipahda alas.

Siskosten välit sen kun lähentyvät. Vauva konttailee isosiskon perässä joka paikkaan ja alkaa huudella heti perään jos siskoa ei näy. Isosiskoa välillä ärsyttää kun pienempi sotkee leikit mutta yleensä aina ottaa siskon mukaan leikkiin, laulaa ja "lukee" siskolle ja nyt kun Sintti osaa nousta seisomaan niin joko sisko taluttaa ja kävelevät käsikädessä tai sitten Sintti nappaa siskoa paidasta kiinni ja kävelee perässä

Yöt meillä nukutaan suurimmaksi osaksi ilman heräilyjä. Joskus kuuluu pieni huudahdus huoneesta yöllä mutta usein nukahtaa itse uudestaan (tai sitten huutelee unissaan..) Tosin vauva on ruvennut kovin aamuvirkuksi, herää joka aamu 6.30-7.00, viikonloppuna heräsi jo klo: 6. Mutta ei pidä valittaa kun saa nukkua ilman heräilyjä, pitäisi vaan mattaa käydä ajoissa nukkumaan itsekin niin jaksaisi sitten nousta paremmin

Alettiin nyt totutella maitotuotteita, juusto ja raejuusto on etenkin vauvan suurinta herkkua ja viilikin upposi hyvin.

Tälläisia kuulumisia täältä tyttöjenäippä ja tytöt

 

[Alessia*]

Meilläkin on alettu jo käyttää hapanmaitotuotteita (vauvalla nyt ikää 10 kk 10 pv), ja itse asiassa aloitettiin jo vähän ennen 10 kk:n ikää, kun esikoinen ystävällisesti kaatoi jogurttia vauvan puuroon Raejuustoa en ole viitsinyt kokeilla, kun esikoinen ei tykännyt siitä vauvana yhtään.

Meillä on nyt nukuttu vaan yhdet päikkärit jo 2,5 viikon ajan, ja unelmahyvin on sujunut. Vauva jaksaa hyvin valvoa pidemmät pätkät. Aluksi annoin lounaan 3,5 h heräämisestä, mutta nyt jo olen saanut lykättyä sitä vielä vartilla (esikoiselle antaisin muuten vasta 4 h heräämisestä). Samalla olen siirtänyt vauvan päikkärit meidän sängystä pinnasänkyyn, joten sen voi jättää yksin nukahtamaan eikä tarvii pelätä, että se putoaa.

Olen myös joutunut sitten ulkoilemaan esikoisen kanssa niin, että vauvakin on hereillä. Ihan hyvin on mennyt, kun tämä on sen verran rauhallinen tapaus, että viihtyy rattaissa ja pulkassa. Nyt vaan on nämä hirmupakkaset, etten tänään vienyt vauvaa ollenkaan ulos (esikoisen kanssa oltiin pihalla kun vauva nukkui päikkäreitä sisällä). Huomenna pitäis mennä muskariin, joten toivottavasti ei ole kamalan kylmä, kun sinne on vartin kävelymatka.

Tosi ihanalta tuntuu, kun tää vauva ymmärtää selvästi jo monia sanoja ja osaa omalla tavallaan kommunikoida. Mä myös uskon siihen, että vauvakin haluaa tuntea itsensä tarpeelliseksi, joten olen opettanut sen sammuttamaan (sylissä) valoja

Liikkumisessa edetään edelleen rauhallisesti, eli meillä vasta nyt yritetään päästä omin voimin seisomaan. Ihan vielä ei ole onnistunut. Ja KOLMAS hammas ilmestyi 10-kuukautispäivänä! Eikä hiuksia ole tullut yhtään lisää, eli täällä ei vielä pinnejä tarvita...

 

[-JoJo]

Heippa mammat!

Ajattelin pikaisesti kysästä onko muilla ollut vastaavaa kun meidän tyttö on nyt päättänyt lopettaa kokonaan näköjään syömisen. Eli kun normaalisti syötiin aamu ja iltapuuro, lounas, välipala ja päivällinen, niin nykyään tuo syö vaan kaikkea mitä voi itse syödä, hedelmiä jne.. Puuro ei uppoa ollenkaan eikä oikeen mikään muukaan. Illalla juo velliä. Lämpimät ruoat ei näytä maistuvan, maksimissaa muutaman lusikallisen syö. Ajattelin ensin että johtuu siitä kun haluaa itse syödä, joten annoin itse syödä ja yritin lusikan käyttöäkin opettaa. Nyt kuitenkin ihan kokonaan stopannut tuo syöminen. Olin avoneuvolassa viime to (17.2) ja kyselin tuosta samalla kun otettiin kausi-influenssan tehoste, sanoivat että viikon jälkeen vielä ei pidä huolestua, kohta on kuitenkin mennyt jo kaksi viikkoa! Onko kellään mitään vinkkejä/ollut vastaavaa, alkaa jo huolestuttamaan!

-JoJo & Milana 9 1/2kk

 

[Alessia*]

Meillä oli esikoisella samaa ja nyt just tänään vauva teki stopin lämpimän ruuan suhteen. Ajattelin, että ehkä se tekee hampaita. Kyse ei selvästikään ole nirsoilusta, joten tarjoa jotain sellaista joka uppoaa. Kun tuo menee ohi niin pääset taas palamaan normaaliin ruokavalioon. Jos jollain muulla on varmaa tietoa tai lisää ehdotuksia mistä tuo johtuu, niin minäkin kuulisin mielelläni

 

[Tylleröinen]

Terveisiä täältä 10 kuukautisen kotoa!

Kirpun 10 kk mitat ovat 71,5 cm (9 kk 70,5) ja 7265 g (6990). Pieni pirpana ja kevyt kuin mikä, mutta ei olla huolissaan, koska tyttö on niin touhukas, iloinen ja pääosin tyytyväinen. Emme ole käyneet allergia- tai keliakiatesteissä, ehkä mennään joskus, mutta en näe asiaa enää ollenkaan akuuttiina.

Tassukoulua on takana nelisen viikkoa, isä on hoitanut nyt kaikki yöheräämiset ja yleensä yöunille nukuttamisetkin. Ei tulisi mitään, jos minä yrittäisin tyttöä yöllä rauhoittaa ilman tissiä, ja nukuttaminenkin on yhtä huutomaratonia. Isi taas pääsee hommista pääosin tosi helpolla, tuttia pari kertaa suuhun laittamalla. Yöt ovat rauhoittuneet aiemmasta huomattavasti, nukkuupa tyttö välillä kokonaisia öitäkin. Huonoina öinä hän herää pari kertaa, ja joskus unenpäästä kiinni saaminen saattaa olla vaikeaa. Mutta onneksi nämä yöt ovat suhteellisen harvassa.

Toisaalta harmittaa todella paljon ja on pettynytkin olo siitä, kun emme nuku enää perhepedissä ja tyttö on omassa huoneessa. Mutta tämä tuntuu olevan oikeanlainen järjestely meillä, vaikka minä sitä vähän kipuilenkin.

Yötissittelyt ovat siis loppuneet, ja nyt tyttö on vieroittanut itsensä päivätissiltäkin. Imetän siis enää aamulla ja illlalla. Enpä olisi uskonut, että neiti vieroittaa itse itsensä, hän kun on ollut niin tissin perään: hekottaa, kun otan tissin, oikein syöksyy siihen kiinni ja nukkuisi niin tyytyväisenä tissi suussa. Ruokaa menee mielestäni hyvät määrät viisi kertaa päivässä, eikä ongelmia syömättömyyden kanssa, niinkuin ainakin JoJon ja Alessian perheissä on ollut, ole. Millaisia määriä vauvanne syövät ruokaa?

Neitonen osaa nousta istumaan, nousee tukea vasten seisomaan ja ottaa varovasti askeleita tukea pitkin, tosin haluaa lähes aina minut tueksi liikkumiseen - kädestä kiinni pitäminen tuo rohkeutta. Alkoipa neiti konttaamaankin pari viikkoa sitten, kun aiemmin eteni ryömimällä, vaikka selvästi osasi jo kontata. Olin kuumeessa usean päivän, jolloin en myöskään kyennyt hoitamaan tyttöä, ja kun tervehdyin, niin huomasin, että tyttöhän konttaa!

Ensisana kuultiin reilu viikko sitten, "ankka". En ensiksi halunnut myöntää ankkaa ensisanaksi, vaan väitin sen olevan toistopuhetta. Eihän mikään muu kuin "äiti" voi olla ensisana, eihän? Nyt ankka on jo pakko hyväksyä, kun se on tullut useamman kerran vauvan suusta selvästi ja tarkoituksenmukaisesti.

Luonnetta tytöstä löytyy vaikka muille jakaa. Neiti on iloinen ja tyytyväinen naureskelija, mutta jos joku asia ei menekään mielen mukaan, tai hän ei esimerkiksi saa mitä haluaa, se kyllä tulee selväksi kaikille! Tyttö on myös herkkä esimerkiksi komentamisen suhteen, ja ein sanominen, ihan rauhallisellakin äänellä, saa alahuulen herkästi väpättämään. Melko välitön siis tunneilmaisussaan tämä tyttönen.

Kuukautiset eivät ole minulla vieläkään alkaneet, mutta vauvakuume senkun kasvaa... Olen jo alkanut kehittämään välillä itselleni raskausoireita huimauksineen, pahoinvointeineen yms., tehnyt testin ja tietenkin päässyt pettymään. Mutta kaikki ajallaan, huoh...

Kylläpä nämä kirput kasvavat ja kehittyvät vauhdilla! Vauvavuottakaan ei ole enää jäljellä kuin kaksi kuukautta... Olo on innostunut, mutta samalla haikea.

Ihanaa, kun kevät tekee tuloaan. Talvi on tuntunut pitkältä ja jotenkin raskaaltakin.

Kuulemisiin, äitylit!

 

[zarja*]

Mahtavaa kun kevätaurinko porottelee ja kesään mennään taas kovaa vauhtia. Vauva-aika alkaa olla ohitse,sillä vuosijuhliahan tässä ihan pian päästään mammat viettämään)))! Jee!
Kovasti olenkin yrittänyt miettiä ja suunnitella,että mitä kaikkea tekisi tarjolle ja täytekakkuun täytyy kyllä panostaa ! Juhlista tehdään ikimuistoiset ehdottomasti!

Meillä on pikkunen todellakin pieni myös kuten tylleröisellä. 72cm ja n.8 kg nyt epäilen. Eli vuoden iässä ei kovin suuret mitat. Suvussa on miehen puolella lyhyempää sakkia, omalla puolellani taas pitkiä. Ettö onhan mahdollista,että tytöstä tulee geenit sinne miehen puoleen. On niin isänsä kopio ulkoisestikin höh..ehkä vain äipän korvat..

MUTTA jospa toinen olisi sitten vaikka äitiinsä)) nimittäin olen RASKAANA)!! Ja taas ensiyrityksellä!! Käsittämätöntä Onnea!! Tätä halusimme ja sen toivottavasti saamme(raskaus sujuisi vaan nyt hyvin). Ikäero pieni lapsilla niin ovat toistensa leikkitoverit! Uijui..melkoinen tunne, koska kaikki tapahtuu näin nopeaan. Onnellisuutta ei voisi taas mitata!! Mittarit pomppaisi kaakkoon))!

Tulisikin yhtä kiltti tyttö tai poika kuin ensimmäinenkin on.

Wou sanon minä. Mutta kuten osa teistä voi muistaa mun ekan odotusajan murheet, pelkään onneni keskellä joutuvani taas johonkin samantyyppiseen. Pelottaa koska voimavarat ei riitä ikuisesti!!
Halauksia ja iloa kevääseen!

 

[Ilona -79]

Onnea Zarja!!

Lukemassa käyn, mut valitetavasti ei taaskaan ehdi kirjoittaa enempää... Yritän palata paremmalla ajalla. aurinkoisia kevätpäiviä kaikille!

 

[Tylleröinen]

Ihanaa, Zarja, oikein rutkasti onnitteluja! Saatte vauvan vielä tänä vuonna, voi että...

Inhottava samaan hengenvetoon (taas) mainita, että saisi tämä munkin kroppa lähtee toimimaan vauvantekomielessä... (huoh).

 

[zarja:)]

Ilona Kiitos Onnitteluista,
Tylleröinen Kiitos sinullekin. Onnea tässä tarvitaan,koska raskaus on niiin monimutkainen prosessi. Jännittää,pelottaa ja on aivan ihanaa. Viime vuonna syntyi ihana jäntevä tytteli ja tänä vuonna sitten toinen syntyy. Ikäeroa ei haluttu pitkäksi joten päädyimme että eiköhän taas anneta palaaD: Ja tässä ollaan..leijutaan pilvissä!
Voih..tylleröinen..jospa se elimistösi vielä palautuu hormonaalisesti ja sitten se taas tärppää. Eka vuosi menee hormonien tasoittumiseen. Mietinkin että juuri kun aloin normalistua. Vatsanahka ym. Niin nyt sama alkaa uudestaan... Melkoista.

Pikkusella taitaa tulla uusia hampaita taas..ei meinaisi syödä mitään ja hankaa suutaan kovasti. Syömiset on aika kikkailua tällä hetkellä. Kuinka muilla?

 

[Alessia*]

Onneksi olkoon, Zarja! Milloin sulla on laskettu aika? Muistahan käydä kertomassa kuulumisia myös uudesta raskaudesta

Jojo, vieläkö teillä syödään huonosti lämmintä ruokaa? Meillä sitä kesti pari viikkoa. Sain muuten varmistuksen, että se on tyypillistä käytöstä kun hampaita tulee.

Tavallisesti vauva syö aamupuron, joka on tehty 1-1,5 dl:aan vettä, lounaalla ja päivällisellä ison purkin sosetta (ja joskus jaksaa hedelmäsosepurkin vielä päälle) ja illalla puuron, joka on tehty 2-2,5 dl:aan vettä. Meillä vaan 4 ateriaa, jos ateriavälit on max 4 tuntia. Jos menee pidemmäksi niin otan yhden välipalan ohjelmistoon.

Vauva on myös nyt niin kiinnostunut meidän ruuista, että aion lopettaa soseiden tekemisen kokonaan. Syököön samaa ruokaa kuin muut kun kerran haluaa Kysyin jo neuvolasta ja sieltä sanottiin, etä ruuanvalmistuksessa kypsennetty maito on helpompi vatsalle kuin raakana juotu, joten sen ei pitäisi olla ongelma. Vauvalla onkin jo ikää 11 kk ja 6 pv, eli kohta voi alkaa juottamaan tavallista maitoa muutenkin.

Imetän enää aamulla ennen aamupuuroa ja lounaan jälkeen ennen päiväunia. Illalla annan pullosta, kun vauva tahtoo juoda aika paljon eikä omat eväät riitä. Mulle se aamuimetys on tärkein, ettei tarvii heti nousta sängystä vaan saa loikoilla vielä hetken Tosin alkaa näyttää siltä, että vauva jaksais jo odotella aamupuuroa ilman sitä imetystäkin.

 

[Mamu82]

Hei vaan!

Ei näköjään onnistu mulla useammin kirjoittelu, vaikka päivät pitkät onkin tietokone päällä ja vähän väliä sen ääressä vietän aikaa...

Heti aluksi ISOT ONNITTELUT ja varjeluksen toivotukset Zarjalle!!! Meilläkin on ekat lapset syntyneet peräkkäisinä vuosina, ja kyllä se on ollut hyvä juttu - mainiot leikkikaverukset he ovat varsinkin nyt vähän isompina. Toivotaan, että kaikki sujuu hyvin ja että raskaus olisi helpompi kuin edellinen!

Tässä nyt sitten meidän tuoreimpia kuulumisia: Luukas alkoi ryömiä 9,5-kuisena. Pitkään meni ennen kuin keksi mennä huoneesta toiseen, mutta nyt kyllä menee siskojen äänen perään, jne. Yläkertaan meillä menee kylmä rappukäytävä, jonne ovi on kiinni, niin rappusia ei ole vielä päässyt testaamaan... Konttausasentoa Luukas harjoittelee koko ajan enemmän ja enemmän, mutta ei vielä ainakaan ole lähtenyt konttaamaan. Karhukävelyasento on myös harjoittelussa. Ja kuten arvata saattaa, tukea vasten nousemista Luukas ei vielä edes yritä. Tuetta istuminen ei taida ihan vielä olla kovin tukevaa (en ole kyllä viime päivinä koittanutkaan, että miten se tällä hetkellä sujuu), eikä tosiaan itse mene istumaankaan. Eli rauhallista tahtia edetään.

Hampaita on edelleen se yksi, toista olen jo useamman viikon taas odotellut. Kakka meni vihreäksi liejuksi taas jokunen viikko sitten, ja luulin aluksi että se johtuisi uusien hampaiden tulosta. Mutta nyt alkuviikosta saatiin verikoetulokset, ja ainakin pähkinälle ja kananmunalle Luukas on sen mukaan allerginen. Nyt ollaan molemmat kananmunattomalla ja pähkinättömällä dieetillä 2-3 viikkoa, ja jos se auttaa oireisiin, niin jatketaan hamaan tulevaisuuteen. Iho on ollut jo pidempään parempi, mutta kyllä se vieläkin kutisee ja lehahtelee milloin mistäkin. Aika arka olen nyt antamaan esim. lehmänmaitotuotteita ja kotimaisia viljoja, vaikka verikokeissa ei vehnä näkynytkään yliherkkyyttä aiheuttavana. Maidosta arvot olivat vähän koholla, joten se on vielä kysymysmerkki...

Olin mieheni (ja Luukaksen) kanssa avioparikurssilla pari viikkoa sitten, ja siellä tuo Luukaksen ripuli paheni ja iho alkoi punoittaa enemmän. Arvelin, että johtuisi siitä, että söi paljon leipää. Siksi vielä yritän tarkkailla noiden viljojen sopivuutta. Toistaiseksi keitän Luukakselle vain kaurapuuroa, välillä tattaripuuroa.

Kiinteitä ruokia uppoaa edelleen aika vähän. Noin viikon verran ollaan opeteltu sitä, että imetän vasta kiinteän aterian jälkeen, ja määrät on ehkä hitusen nousseet. Mutta puuroannos on edelleen suunnilleen kauhallinen (n. 2 isoa ruokalusikallista) + hedelmäsosetta päälle. Hyvin tuntuu silti Luukas kasvaneen, vaikka mittausta ei nyt ole aikoihin ollutkaan. Nyt ollaan siirtymässä pikku hiljaa lopullisesti pois 74-senttisistä vaatteista, kunhan saan hommattua tarpeeksi 80- (ja 86-) senttisiä. ...Imetys taitaa muuten vieläkin olla se pääasiallinen ravinnon- ja energianlähde täällä, kun tosiaan kiinteitä ei vielä paljon uppoa. Tällä hetkellä meidän sormiruokailu on siirtynyt enemmänkin lapsentahtiseen lusikkaruokailuun - Luukas tykkää niin kovasti laittaa lusikkaa suuhun, että ruoka maistuu paremmin soseena... Laitamme siis lusikkaan puuron tai soseen/muussin ja annamme Luukaksen käteen, ja hän laittaa sen suuhun. Näppärää . Tarjoamme kyllä myös paloja, mutta tällä hetkellä ne eivät niin innosta Luukasta.

Pottailu sujuu aika hyvin - kun vaan ehtii antaa aikaa potalla istumiseen, Luukas osaa tehdä pissan ja kakan sinne. Tuossa yhtenä päivänä jokunen viikko sitten hän teki pottaan muovisen suklaamunayllätysukkelin, joka oli n.3cm pitkä ja reilu 0,5cm leveä - ja kädet "levällään"... :/ Onneksi ei ukkeli jäänyt matkalle jumiin - en yhtään ollut huomannut missä vaiheessa sellainen oli suuhun mennyt, enkä olisi osannut aavistaakaan sellaista, jos olisi tullut jotain oireita. Tosi tarkkaan olen (ja olin) yrittänyt katsoa, että tyttöjen pikkuleluja ei ole lattioilla. Ja onneksi tytötkin osaavat jo katsoa, että keräävät pienet muuminsa tms. leikin jälkeen.

Yöt ovat tosiaan olleet jo jonkun aikaa suht rauhallisia - imetän vielä kerran tai kaksi (yövieroitus on kyllä ollut mielessä, mutta toisaalta olen ajatellut että ei sillä niin kiire), mutta muuten Luukas nukkuu hyvin. Suunnitteilla on makuuhuoneessa järjestyksen vaihdos, jolloin ajattelin samalla yövieroitusta toteuttaa, mutta katsotaan nyt milloin ehtii... Voi olla, ettei ennen 1-vuotissynttäreitä kuitenkaan. Saa nähdä.

...Meillä mies on ollut nyt kohta neljä viikkoa isäkuukautta pitämässä, ja vielä on viikko jäljellä. Aika rentoa on ollut . Varsinkin avioparikurssin antia ollaan saatu nyt ihan rauhassa "pureskella" ja opetella mm. kotitöiden tasapuolisempaa jakamista. Mulle on ollut tosi vaikeaa antaa miehen tehdä kotona juttuja, varsinkin kun häiritsee se, kun hän tekee eri tavalla kuin itse olen tottunut. Nyt olen opetellut hillitsemään itseäni ja antanut hänen tehdä... Vaikka joissakin asioissa se on vaikeeta. Edelleen se olen minä, joka organisoin lähes kaikki kotityöt, menot, kaupassakäynnit, harrastukset, jne. Mutta tarkoitus olisi, että mies saisi olla se "perheen pää" ja päättää enemmän asioista... Tää on kyllä opettelua puolin ja toisin. Samoin kiireen kautta kadonnutta - tai ainakin heikentynyttä - keskusteluyhteyttä ollaan taas päästy etsimään uudestaan, mikä on kans mahtava juttu. Kummasti sitä elämä helpottuu, kun pääsee henkisesti lähemmäs elämänsä tärkeintä ihmistä.

No, tämmöistä tällä kertaa. Aurinkoisia kevättalven päiviä itse kullekin (tänään taitaa olla ennemminkin luminen kuin aurinkoinen päivä, mutta kuitenkin)! Minä jatkan hiljaisesta talosta nautiskelusta, kun Luukas on päiväunilla ja tytöt isin kanssa mummila- ja HopLop-retkellä pari päivää.

Kuulumisiin!

Terkuin, Mamu82 & Luukas (10kk 2vko 1 pvä)

 

[Zarja*]

Päädyin kirjoittamaan minkä maltan. Puolisko nukkuu , samoin pikku prinsessainen.
Aluksi Mamu82-KIITOS onnitteluista ja täysillä olet selvästi taas tsemppaamassa. Sama Symppismimmi siellä edelleen!!

Teillä riittää vauhtia siellä lasten kanssa..tytöt touhuaa omiaan ja Luukas menee mukaan. Mahtaa olla suloista katseltavaa!!
Lasten kehitystä on hieno seurata. Ja huomannut kuinka mahdottoman erilailla jokaisella kehitys etenee. Siksi ei kannata olla huolissaan jos jokin asia ei ole nyt omalla mikä kaverin vaavilla esimon tms. Pahinta on vertailu, koska jokainen on todellakin YKSILÖ! Eli relaksi vaan mammat!

Meillä pieni ottaa askelia sohvaa vasten..nousee koko ajan seisomaan, istunut on jo pidemmän aikaa ja pidemmän aikaa kontannut ym. Erittäin näppärä on käsistään tyttö ja hyvin tarkka. Nauroinkin että mikähän tulee ammatikseen olemaan. Ei ainakaan mikään suurpiirteinen jos ensimerkit on uskominen! Tosi taitava tekemään käsillään vaikka mitä ja hoksaa ja oppii tosi nopeasti.

Nyt on in juttu taputella käsiä yhteen, laulaa ja kiljahdella ja nauraa ihan mahdottomasti! vähintään hauskoja kuvia olen ottanut noista hetkistä!
Juttelee paljon..ja tulee hauskoja sanoja suusta..selvästi koittaa sanoa jotain meille..mutta kyllä tulkilla on vastuu ymmärtämisestä).

Odotus toistaiseksi sujuu hyvin. Väsymys on taas tässä alussa kovaa. Vatsani oli myös reilun viikon tosi sekaisin. Kuten ekassa odotuksessa. Jännä reaktio. Jonkinlaisia kipuiluja ja vihlontoja on. Pidän löysiä vaatteita pääasiassa. Kaikkein kivoin. Jännittää ihan hirveesti nyt kaikki taas. Pääasiassa se että toivottavasti raskaus olisi normaali..asiahan selviää vasta ekassa ultrassa. Ja että terve pieni olisi kehittymässä. Ja tietysti kumpihan sieltä sitten tuleekaan).

Parisuhteesta hieman. Kyllä tässä eka vuonna suhde on hieman etäisempää väkisinkin. Mutta meillä tosi hyvin sujunut. Seksuaalinen puoli harvemmassa versus mitä oli ennen pienen syntymää-koska väsymys painaa huonojen öiden vuoksi mammaa. Keskustelukyvykkyys noussut yhä suuremmaksi timantiksi kannattelemaan ja nostamaan suhdetta oikealle tasolleen. Uusi vauvan saaminen oli molemmille ihanne asia..juuri nyt on se oikea hetki. Kolmatta ei ehkä enää tehdä. Tästä siis nautin ja nautimme. Ihan hulluina ollaan lapseemme..joka päivä vaan haltioituneena katsellaan kuinka pitää olla ylikiltti,herttainen, suloinen ja kaunis tyttö))! Olen päässyt helpolla. Saa nähdä toisen kanssa kuinka käykään.

eiköhän tässä ollut hieman kuulumisia! Kivaa viikonloppua kaikille! Aurinkoa jokaiselle!

 

[tyttöjenäippä]

Moi täältäkin, ihanaa kun pakkaset ovat hellittäneet vaikka lunta vielä riittääkin...

Onnittelut täältäkin Zarjalle! Kiva kuulla Mamu että olette saaneet parisuhteen "solmuja" selviämään

Sintin mitat 11kk kontrollissa olivat 71cm ja 8.555 kg (10kk: 70cm ja 8.160kg) Eli painoa tullut ihan mukavasti mutta pituutta taas vain sentti. Hyvin kehittynyt tyttö kuitenkin on sillä on oppinut 10kk iässä kävelemään ja nyt mennään jo vauhdilla Osaa kääntyä, pysähtyä ja jatkaa taas matkaa, käydä kyykyssä ja nousta takaisin pystyyn ja jopa peruuttaa! Veikeän näköistä kun noin pieni tappii kävelee isosiskonsa oppi kävelemään 1v3kk iässä ja silloin kävely oli nopeasti varmaa, pienempi muksahteli ensimmäiset viikot ja vieläkin väsyneenä pää saattaa kolista, melko varmoin askelin kuitenkin jo mennään. Hampaita on kaksi alhaalla ja neljä ylhäällä eikä uusia ainakaan vielä näy tai tunnu. Pottailu on aloitettu meilläkin mutta joka ruokailun jälkeen en vielä muista/viitsi laittaa potalle, mutta lähes aina kun laitan niin jotain pottaan tulee
1v synttäreitä täälläkin jo mietitään toisaalta iloisin toisaalta haikein mielin. Niitä ennen meillä on kuitenkin edessä kahdet ristiäiset kun alkuvuodesta tuttavapiiriin syntyi pieni tyttö ja pieni poika joiden kummeja meistä tulee! Kolmannesta lapsestakin on puhuttu mutta sen aika ei ole ihan vielä, nautitaan nyt näistä kummilapsista ilman yöheräilyjä ja itse haluan palata hetkeksi työelämään ennen seuraavaa vauvaa...

Sellaista meille tällä hetkellä! Aurinkoisia kevätpäiviä kaikille!

 

[Zarja*]

Kaunis aurinko alkoi vihdoin paistamaan , ja kello lähenee 15. Odotellaan isukkia kotia ikävissämme me tytöt täällä!
Tänään on ollut täysin kotipäivä. Leiponut jo pakkaseen juhlia varten.. niin ne 1v juhlat..omalla tavallaan kyllä haikeutta aiheuttaa. Mutta voi miten ihana pikkuneiti onkaan saatu ja geenit kohdillaan. Silmät ovat jokaisen kommentti kun liikutaan missä tahansa. Isot pyöreät,valtavan siniset ja piiitkät ripset. Ihanaa että tyttö on saanut äitinsä ripset)! Vaikkei isälläkään tyngät ole.
1vee kuviin on hommattu Burberry mekkoa ja hieno panta..toivottavasti sattuu olemaan hymypäivä juuri silloin kun kamerat välähtelee. Kuvia teetetään aikalailla.Kummeille tietysti ja ukit mummit.
Onkos muillakii ajatus kuvauttaa pieni ja juhlia isomminkin kenties? Aika mahtavaa juhlia aina näin keväästä lapsen syntymää. Toinen syntyykin sitten loppuvuodesta. Ja silloin on se pimein aika. Noh tuo valon pimeään sanotaan))))). Meidän kotiin ainakin.
Saas nähdä joudunko hankkimaan pojan vaatteet vai mennäänkö esikoisen vaatepusseille takaisin.

Ihanaa vielä ei ole pahoinvointia ollut. Tuleekohan ollenkaan. Pahoin pelkään mutta ehkä ei tällä kertaa jos hyvin käy.

Mitä vko ohjelmaa teillä on suunnitelmissa?
Entä onkos jotain leikkiä joka suosiossa teidän pikkusilla. Meillä laulutuokiot on kova sana..jotkut lorut..

Meillä on myös paino ihan ok, mutta pituus nousee sentin kuussa. Eli epäilen nyt vuosineuvolassa sen olevan 72cm, ja painoa ehkä 8 kg. Siro tyttö ja pieni se meilläkii on ollut. Käyrät menee alhaalla. Mutta on kehittynyt hyvin muuten,joten eipä kai syytä huoleen. Ehtiihän noi lapsukaiset venyä vielä sen 15 vuotta tästä eteenpäinDDF.

Hauskaa päivää. Iloisia hetkiä pikkusten kanssa