Moikkamoi!
Kiva ollut lukea teidän kuulumisia. Lukeekohan Zarja vielä tätä palstaa?! Olisi kiva kuulla kuulumisiasi, jos luet tämän
.
Alessia*: kuulostaa mukavan helpolle tuo yövieroitus. Oletko varautunut kuitenkin mahdolliseen 6kk:n tiheän imun kauteen, vai aiotko olla ehdoton, ettet imetä yöllä? Meillä vauva vielä syö ihan selkeästi yöllä, eikä vain pidä tuttina - se on tosiaan minunkin mielestä hyvä merkki siitä tarvitseeko hän yöllä vielä maitoa.
...Olen muuten kans käyttänyt tuota mainitsemaasi "läähättämistä" vauvan rauhoittamiseen. Mun mielestä se toimii
.
Annettiin nyt reilu viikko sitten Luukakselle tutti, kun hän alkoi syödä peukaloa... Ja sattui kyllä hyvään saumaan tuo, kun tutti kelpasi heti! En meinannut uskoa silmiäni. Nyt sitten onkin jo niin tottunut siihen - vaikka en joka hetki sitä olekaan ollut tarjoamassa - että nukahtaminen ei enää onnistu ilman sitä niin helposti kuin ennen. Toivon siis, että aina on tutti saatavilla, kun sitä tarvitaan (etten unohda ottaa sitä mukaan tms.). Toisaalta, kantorepussa vielä nukahtaa ilmankin. Joka tapauksessa olen iloinen, että ei vieroitus ole sitten tulevaisuudessa yhtä hankalaa kuin peukalon imemisestä voisi olla.
Olen nyt tutustunut sormiruokailuun lukemalla kirjan: Omin sormin suuhun (Gill Rapley & Tracey Murkett, WSOY 2010), ja voin suositella sitä teille kaikille! Sain siitä tosi paljon uutta, kiinnostavaa ja hyödyllistä tietoa koskien vauvan syömisen kehitystä ja ruokailua ylipäänsä. Ja tosiaan aiotaan kokeilla käytännössä Luukaksen kohdalla miten ruokailu sujuu, kun vauva saa syödä alusta asti itse, lapsentahtisesti myös kiinteitä ruokia (onhan hän syönyt tähänkin asti itse
). Paljon sain ajateltavaa tuosta kirjasta. Lainasin sen kirjastosta, mutta mietin, ostaisinko sellaisen ihan omaksi. Tylleröiselle sanoisin, että tosiaan soseruokailu ei sulje pois sormiruokailua - ja itse ajattelisin, että sormiruokaa on vauvan jäädessä hoitoon luultavasti yhtä helppo antaa kuin sosettakin (kunhan vauva on päässyt ensin jyvälle asiasta). Periaatteessa yksinomainen lapsentahtinen sormiruokailu menee käytännössä niin, että maito on pidempään tärkeässä osassa ravitsemuksellisesti ja nälän viejänä. Mutta eiköhän tuota voi soveltaa omalle lapselle oman halun ja tilanteen mukaan.
Kirjasta opin esimerkiksi sen, että noin 9-kuinen vauva alkaa ymmärtää syömisen ja nälän poistumisen välisen yhteyden...ja toisaalta samassa iässä voi hyvinkin tulla lusikkalakko, jos siihen asti on lusikkaruoka uponneet hyvin. 9-kuinen haluaisi monesti joka tapauksessa syödä itse
. No, meillä on vielä vähän matkaa sinne, mutta jännä nähdä miten oma lapsi kehittyy tässäkin asiassa.
Onpa tosiaan muutama vauvoista saanut vauhdin päälle
. Luukas ei edelleenkään käänny selältä vatsalle; ilmeisesti on liikaa kiinnostavaa yläpuolella, kun seurailee siskojen touhuja ja välillä lelukaaressa roikkuvia leluja. Nyt kääntyy kyljelleen vähän useammin, joten eiköhän se siitä pian lähde sujumaan mahalleen asti... Pari päivää sitten Luukas keksi varpaansa, ja pääsee nyt niistä kiinni pitäen jotenkin "automaattisesti" kääntymään kyljelleen
.
Luukaksen iho on todettu atooppiseksi, ja ihottumaa/kuivaa kutiavaa ihoa on enemmän ja vähemmän ollut jo useamman kuukauden ajan. Eilen eräs vanhempi nainen sanoi Luukaksen nähtyään, että kananmunasta tulee sellainen iho... Aluksi ajattelin, että joo-o, tai maidosta, tai jostain muusta mitä syön, mutta sitten kun rupesin tarkemmin ajattelemaan, niin muistin syöneeni lettuja maanantaina sekä eilen keskiviikkona - ja muuten ollut oikeastaan ilman ruokia jotka sisältää kananmunaa. Niinpä nyt yritän välttää kananmunaa omassa ruokavaliossani ja katson loppuuko iho-oireet (ja kakan limaisuus, jota on myös ollut välillä). Eilen varsinkin kävi sääliksi poikaa, kun vaan kyöhnäsi ja rapsutti itseään vähän niin kuin olisi ollut tuskissaan
. Sai kyllä nukuttua, mutta muuten olo näytti ikävältä eikä niin innolla tarttunut rintaankaan - ikään kuin olisi tiennyt, että syödessä ikävä olo vain lisääntyy... Aika näyttää miten tämä kokeilu onnistuu - jos epäilisin maitoallergiaa, en kyllä omin päin jättäisi sitä pois ruokavaliostani, mutta kananmunaa en paljon syö arjessa normaalistikaan.
Hampaita ei vielä ole näkynyt, mutta kuola valuu Luukaksella kyllä vuolaasti, ja kaikkea pitää järsiä. Toisaalta se kuuluu tähän ikään, kun esineitä ja asioita tutkitaan suulla, mutta olen kyllä vähän alkanut hampaitakin odottaa. Voihan se olla, ettei vielä pitkään aikaan puhkea.
...Jotain muutakin piti vielä kirjoittaa, mutta unohdin jo. Alkaa olla uniaika.
Mukavaa ensilumen odotusta!
Terkuin, Mamu82 & Luukas 5kk 2vko
Myös esikoinen sanoi vauvana "äiti", joten aika hassu sattuma, tahattomastihan se tulee.
. Eiköhän hän pikku hiljaa keksi, että voi ottaa ruokaa ja laittaa suuhun maisteltavaksi... Mutta kädet ei tosiaan vielä kovin tarkkaan osaa tarttua esineisiin, niin eipä ruokaankaan. Jännä nähdä miten syöminen lähtee sujumaan