Iltatervehdys hippusäideille!
Täällä taas yksi taustailija lisää. En ole pahemmin kunnostautunut kirjoittamisen saralla, vaikka etusivun listalla olenkin. Lukenut kyllä olen ja usein miehellenikin kerron teistä kuin paremmistakin kavereista, "huhtihipuissa muuten oli sitä taikka tätä". Kiitos hyvistä vinkeistä ja lukemisen riemusta! :flower:
Tänään kävin
6 kk neuvolassa tytön kanssa ja mitat olivat 69,5 cm ja 8690 g. Hyvin on siis tyttö kasvanut. Aloitimme
kiinteät 4 kk 10 pv ikäsenä ja aika hyvin on sujunut. Kala ei oikein tunnu maistuvan, mutta yleensä tykkää siitä ruoasta, mitä vain suuhunsa saa. Jogurtit ovat kuitenkin ylitse muiden.
Hampaita ei vielä näy eikä kuulu; odottelee varmaan sinne 9 kk asti kuten äitinsäkin. Korvike ei tee kauppaansa, joten tissimaidolla pyristellään.
Yöt ovat ruvenneet nyt olemaan vähän levottomia. Tyttö nukkui muistaakseni 4 ja 5 kk ikäsenä 21-05 välisen ajan syömättä ja täysin rauhassa, mutta nyt hän herää ekan kerran syömään 01-03 ja toisen kerran viiden tienoilla. Ja muutenkin itkeskelyä on silloin tällöin. Ja kiinteitä menee jo 5 ateriaa päivässä.
Margotin teksti tuntui tutulta. Omasta mielestäni yöt menevät kuitenkin vielä ihan ok, enkä mitään kummempia toimenpiteitä rupea toistaiseksi tekemään. Vaikka tietenkin olis kiva nukkua kokonaisia öitä. Laskin tässä joskus huvikseni, että kun tyttö on nyt puolivuotias, niin keskimäärin kai on tullut noita yösyöttöjä noin 350-400 kappaletta. Ei siis ihme, että kokonaiset yöt houkkuttelevat.
Liikkumista meidän tyttönen harrastaa pyörimällä kellonviisarina napansa ympäri. Joskus hän pääsi 10 cm eteenpäin ryömimällä, mutta se oli kai jonkin sortin vahinko. Istuminen sylissä sujuu jo jämäkästi, mutta yksikseen ei lattialla pysy kolmea sekuntia kauempaa pystyssä. Jaloilleen hän varaa hienosti ja pysyy pystyssä itse, kun ottaa tukea esimerkiksi isänsä korvista tai äitinsä hiuksista. Tällä hetkellä musta tuntuukin siltä, että tytsy jättää ryömimiset ja konttaamiset kokonaan väliin ja lähtee suoraan kävelemään.
Hoitoapua emme ole vielä vastaanottaneet kertaakaan. Kaikki isovanhemmat asuvat yli 300 km päässä (harmi vain), joten heistä ei oikein ole apua. Oma siskoni asuu tässä lähellä, mutta heilläkin on alle puolivuotias vauva, joten vielä ei hoitoapua saa siltäkään suunnalta. Asia onkin ihan toinen jo puolen vuoden päästä, kun lapsista alkaa olla seuraa toisilleen ja ruokatouhutkaan eivät ole tisseistä riippuvaisia. Naapurin mummelit ovat kyllä lupautuneet tilapäiseen lapsenhoitoapuun ja omat ystävät myös, että eiköhän tässä pärjäillä, jos tiukka paikka tulee.
Päiväunirytmi muuttui pari viikkoa sitten. Siihen asti tyttö nukkui tosi säännöllisesti klo 10.30, 14 ja 17 unet, jotka kestivät aina 45 min. Mutta nyt nukutaan enää kahdet päikkärit, joista ekat klo 11 ja toiset klo 15.30. Usein toiset noista unista ovat 45 min ja toiset 1,5 tuntia. Itseäni helpotti suuresti, että päikkärien määrä väheni, sillä nukutuskerrat harvenivat ja tuntuu siltä, että voi lähteä helpommin asioille tms., kun ne unet ei ole vaanimassa heti, kun päästään liikkeelle.
Kaiken kaikkiaan kulunut puoli vuotta on kyllä ehdottomasti ollut elämäni parasta aikaa. Lapsi on päästänyt meidät vanhemmat niin helpolla, että en uskaltanut tällaista toivoakaan (kop,kop, koputtaa puuta). Tyttö vaikuttaa olevan yleistyytyväinen oloonsa. Kyyneleitäkään ei ole vielä valunut kertaakaan - mikä ei kylläkään kerro itkun määrästä.
Meillä on sellainen totinen torvensoittaja, joka tarkkailee kaikkea, mitä ympärillä näkyy ja kuuluu. Katsekontaktilla kuitenkin hymy irtoaa helposti ja iskän hörskötykset saa nauramaan ääneen. Niin ja muskari on ihan ykkösjuttu. =)
Joskohan tässä innostuisi kirjoittelemaan useamminkin, kun alkuun pääsi...
Mukavaa syysviikkoa!
Tantuu ja tyttö 6 kk 3 pv