Huomenta,
täytyypä munkin sanoa, etten oikein ole röyhtäyttelyä osannut :ashamed: Siinäköhän se vika? Esikoinen ei tosiaan pulautellut juurikaan. Aluksi röyhtäyttelin Aaronia vähän, mutta se sitten jäi jostain syystä...
Kantosysteemeistä täytyy sanoa vielä sen verran, että kiitos RouvaP Manduca-infosta ja suosittelen kyllä kaikille jotain millä kantaa, on se sen verran näppärää ainakin meillä ollut. Suoraan sanoen en tiedä, miten tulisin toimeenkaan ilman. No ehkä niillä tuplarattailla
Mussu :hug: Mä oon itseäni kieltänyt lukemasta mitään ikäviä juttuja netistä, mutta noinhan sitten kuitenkin idiootti menin kurkkimaan, mitä mahdollisesti oot sieltä löytänyt. En onneksi sitten löytänyt "apajiasi", mutta arvaan, miltä tuntuu ja ihan sydän kurkussa itselläkin, kun ajattelen fiiliksiäsi.
MB, piti vielä kommentoida tuosta esikoisen ja toisen odotuksesta. Kyllä tuntuu, että ensimmäinen oli helpompi, siksikin että silloin ei ollut uhmaikäistä remmottavana. Tosin työt ja opiskelu tuntuivat raskailta siinä alun väsymyksessä, nyt lapsen kanssa oli mahdollisuus silloin tällöin huilatakin ja jopa nukkua päiväunia. Tämän toisen kanssa supisteli ehkä 6-8 viikkoa ennen synnytystä niin, että ajattelin ilman muuta syntyvän ennen laskettua aikaa, mutta niinhän vain meni kymmenen päivää yli. En myöskään juuri nauttinut tästä toisesta odotuksesta, maha enimmäkseen harmitti, kun taas esikoisesta se oli ollut kiinnostavakin kokemus. Toisilla kun toisen lapsen odotus menee siinä sivussa, mulle se oli hyvin tarkkaa viikkojen laskemista, kärsimätöntä kalenterin tuijotusta. Asennekysymys siis... Oli siinä toisenkin odotuksessa silti puolensa. Tuntui helpommalta valmistautua vauvan tuloon ja ainakin oli siihen sitten niin valmis kuin olla voi, kun aika koitti.
Täällä taas mätystetään jotain...
No niin, takaisin hommiin sitten,
t. Kalenteri, Antto ja Aaron kaikki samalta sohvalta =)
täytyypä munkin sanoa, etten oikein ole röyhtäyttelyä osannut :ashamed: Siinäköhän se vika? Esikoinen ei tosiaan pulautellut juurikaan. Aluksi röyhtäyttelin Aaronia vähän, mutta se sitten jäi jostain syystä...
Kantosysteemeistä täytyy sanoa vielä sen verran, että kiitos RouvaP Manduca-infosta ja suosittelen kyllä kaikille jotain millä kantaa, on se sen verran näppärää ainakin meillä ollut. Suoraan sanoen en tiedä, miten tulisin toimeenkaan ilman. No ehkä niillä tuplarattailla
Mussu :hug: Mä oon itseäni kieltänyt lukemasta mitään ikäviä juttuja netistä, mutta noinhan sitten kuitenkin idiootti menin kurkkimaan, mitä mahdollisesti oot sieltä löytänyt. En onneksi sitten löytänyt "apajiasi", mutta arvaan, miltä tuntuu ja ihan sydän kurkussa itselläkin, kun ajattelen fiiliksiäsi.
MB, piti vielä kommentoida tuosta esikoisen ja toisen odotuksesta. Kyllä tuntuu, että ensimmäinen oli helpompi, siksikin että silloin ei ollut uhmaikäistä remmottavana. Tosin työt ja opiskelu tuntuivat raskailta siinä alun väsymyksessä, nyt lapsen kanssa oli mahdollisuus silloin tällöin huilatakin ja jopa nukkua päiväunia. Tämän toisen kanssa supisteli ehkä 6-8 viikkoa ennen synnytystä niin, että ajattelin ilman muuta syntyvän ennen laskettua aikaa, mutta niinhän vain meni kymmenen päivää yli. En myöskään juuri nauttinut tästä toisesta odotuksesta, maha enimmäkseen harmitti, kun taas esikoisesta se oli ollut kiinnostavakin kokemus. Toisilla kun toisen lapsen odotus menee siinä sivussa, mulle se oli hyvin tarkkaa viikkojen laskemista, kärsimätöntä kalenterin tuijotusta. Asennekysymys siis... Oli siinä toisenkin odotuksessa silti puolensa. Tuntui helpommalta valmistautua vauvan tuloon ja ainakin oli siihen sitten niin valmis kuin olla voi, kun aika koitti.
Täällä taas mätystetään jotain...
No niin, takaisin hommiin sitten,
t. Kalenteri, Antto ja Aaron kaikki samalta sohvalta =)