1/4 vesimelonia ja pari dl maustamatonta jogurttia sössätään sauvasekoittimella, maustetaan tarpeen mukaan sokerilla ja imetään pillillä - raikkaita juomia on tehnyt koko päivän mieli. Tuo oli vähän jännän makuista mutta hyvää.
***
Hehhee Rytköset ja Rahikaiset!
Ja kun pääsin sanomasta, pari kunnon vihlaisua on tässä illan aikana koettu. Miten osaakin olla maha pönäkän tuntuinen!
No voi sitä
Marjonetin urheaa tyttöä, pikainen parannuspuhallus kynnelle
:hug: Hyvä kun olet alalla ja tiedät, miten toimitaan. Mulla oli pari kuukautta sitten sormi suussa, kun poika poltti rannettaan uunipeltiin. Siinä tuli soiteltua vaikka minne, ja hölmöä kun ei takseissakaan missään ollut turvaistuinta. Auto oli tietenkin miehellä, joka oli jossain, se meistä käytännöllisempi osapuoli muutenkin. Sairaalasta sitten lopulta puhelimessa sanottiin, että ei ole välttämätöntä tulla, ja annettiin hoito-ohjetta.
Niin, tuota mäkin oon kuullut, että aikaisintaan rv 7 (siis täydet 7 vk) olis suotuisa aika mennä sinne ultraan. Että joskus niillä main sitten... Hei mutta mullahan esimerkiks olis 7 vk täynnä jo ensi viikon perjantaina! Nopeastihan tää aika menee, kun on mennäkseen. Tosin kun epäilen oviksen olleen pari päivää myöhemmin kuin se koulukirja-kp-15, lienee parempi suosiolla lykätä seuraavaan viikkoon, niin ei turhan päiten tarttis huolehtia. Äh, niin hitaasti aika menee
No joo, ollut tänään jotenkin herkkisolo. Luin jostain lehdestä abortin tehneiden terapiaryhmästä ja aloin parkua, vaikka asia ei varsinaisesti koske mitenkään itseäni. Sitten rupesi paruttamaan, kun meillä oli episodi: löysin keittiön ikkunan alta kuolleen linnun, joka oli lentänyt siihen ikkunaan, ja pojan kanssa haudattiin se. Liikutti pojan hämmennys, kun hän osoitteli sitä paikkaa, jossa lintu oli ollut, ja hautaa. Huusi vakavana: Tyty! ("lintu" tai "pipi", selitin, että linnulle tuli iso pipi ja sitten se kuoli ja nyt ei satu enää) Sitten jäin miettimään, että ehkä lapsi oli vielä vähän pieni käsittelemään tuota, että apua jos sai jonkun trauman. Lastentarhanopeäitini rauhoitteli, että juuri noin he tekevät päiväkodissa, kun löytyy kuollut eläin, järjestetään hautajaisetkin yhdessä. =) Ei se poika sitä varmaan kokenut ahdistavaksi, kun mäkin olin siinä ihan rauhallinen, ei varmasti ymmärtänyt oikein, mitä tapahtui. Myöhemmin sitten itketti, kun selitin asiaa puhelimessa miehelle. Tällaista ja muutakin liikutuksen aihetta, jotenkin tuntuu olevan itku enemmän pinnassa kuin yleensä.
Mua ei selvästi vielä liiempi väsymys riivaa, kun täällä vielä kirjoittelen. Ehkä pitäis nyt nukkua varastoon, minkä vaan poika antaa. Petiin vaan!
Nautitaanpa lämmöstä (mä ainakin)! B)