Pitkästä aikaa minäkin kerron kuulumisia. Oon kyllä käynyt lukemassa aina teidän tarinat, mutta en ole saanut aikaiseksi itse kirjoitella.
Reilu 2 v. meinaa viedä totaalisesti mehut minusta. Sille on tullut ihan mieletön uhmis, jonka kanssa olemme helisemässä. Mikään ei oo hyvä tai hyvin. Ruoka ei maistu, vaatteet on kauheat pukea, vaipasta puhumattakaan, saa yhtäkkiä hirveät raivarit ja saattaa huutaa taukoamatta ½ tuntia. :headwall: Mitään ei tottele eikä etenkään usko mitään. Tällä hetkellä en osaa oikein nauttia raskaudesta, kun poika on nyt tuommoinen. Varsinkin kun se on tähän asti ollut hyvin rauhallinen tapaus. Sanoinkin miehelleni yks ilta, että kauhulla oikeastaan ajattelen tätä uutta tulokasta, kun eka on tuommoiseksi tullut. :'(
No mahasta sen verran, että nyt on muutaman viikon sisällä alkanut hieman näkymään. Tosin kukaan ei vielä ole asiaa huomannut tai ainakaan ääneen sanonut. Vanhat farkut menee vielä jalkaan, mut istuessa nappi kiristää, joten olen siirtynyt mammafarkkuihin.
Väsymys on jotain aivan kammottavaa, aina vaan tekis mieli nukkua.
Muuten olo aika hyvä, paitsi että tähtiä näkyy välillä ja huippaa.
Onneksi pe 5.10 on neuvola, jotta saa mitattua hb:n ja verenpaineet, luulen et paineet ainakin on alhaalla. Olivat eka neuvolassakin.
Tuosta neuvola käynnistä et mä kävin eka neuvolassa rv 7 ja nyt toinen on rv 14. Pitkä väli tosiaan on. Rv 10 kävin lääkärineuvolassa, siellä kuunneltiin sydänäänet ja ne löytyi.
Taidanpa lähteä hampaita pesemään ja unia katsomaan...
:wave: