No heippa. Olipa hauska vertaus, että vertasit nimenomaan lestadilaisuutta ja islamia, et luterilaista valtauskoa ja islamia. Islamissa ja lestadiolaisuudessa on runsaasti samanlaisia piirteitä, jotka ovat ainakin virallisesti vieraita luterilaiselle valtavirralle. Näistä ensimmäinen on käsitys siitä, että jokainen ihminen syntyy muslimiksi/lestadiolaiseksi, ja jos hän ei nyt kumpaakaan uskoa tunnusta, se johtuu siitä että maailma on hänet harhauttanut. Ihminen ei näissä uskonnoissa tule uskoon, vaan palaa uskoon. Toisekseen lestadiolaisuus näyttää täyttävän useita samoja lakiuskonnon tunnusmerkkejä kuin islam. Raamattua ei lueta turhan kriittisesti, vaan se mikä siinä lukee on niin kuin se lukee. Tai pikemminkin, kuten joku toinen on lukenut ja sitten muille kertonut. Sellaista kriittisyyttä ja soveltamista, mitä mm. koko muu kristitty maailma harrastaa, ei siinä hyväksytä.
Kolmas piirre on miehen korostettu ylivalta naiseen nähden monissa asioissa. Nainen ei kelpaa lestadiolaisuudessa puhujaksi, aivan kuten islamissakin tehdään selkeä ero sukupuolten välillä. Neljänneksi molemmissa uskonnoissa korostuu naisen seksuaalisuuden kontrollointi muiden ihmisten tarpeisiin. Ehkäisykielto, eli siis se, että nainen on 20 vuotta elämästään raskaana tai imettää, ja siis fyysisesti usein hyvin väsynyt ja kivulias ja aina muita varten, ei juuri eroa siitä että naisen on peitettävä päänsä. Paitsi että huivia pitämällä sentään pääsee vähän helpommalla.
Ihmiset ymmärtävät islamia paremmin kuin moni arvaakaan, ja siksihän sitä vastustetaan, koska ymmärretään se valta, mikä uskonnolla on toisiin ihmisiin ja yhteiskuntaan. Se, joka on saanut maistaa sitä valtaa uskonnollisessa liikkeessä, ei vähättele sitä muissakaan uskonnoissa. Islam on nimenomaan uskonnollisen vallan ilmentymä, sellaisessa mittakaavassa mitä ihminen, joka kieltäytyy näkemästä uskonnon voimaa, ei ymmärrä. Sen kuitenkin ymmärtää ihminen, joka on vaikuttamassa voimakkaasti muiden elämään uskonnon kautta.
