Mojito: Lisäänkö siut jännääjiin?
äiti -07: On niitä kaiken maailman otuksia olemassa! Hirmu paljon ootte joutuneet kestämään tuolloin ja vielä nyttenkin. Ei meiän hoitajienkaan tarvi kaikkea sietää ja jaksaa, vapaalla varsinkaan. Paskaa tulee töissä ihan tarpeeksi - sekä kirjaimellisesti että kuvaannollisesti
Ookko nää nimenomaan psyk.puolella? Voi vitsi ku minun tekis tilittää enemmän, mutta en viiti näin netissä jos joku tuttu joskus tekstien perusteella tunnistaa. Omasta puolesta ei haittaa yhtään, mutta lähinnä miehen ja sen viattoman pienen tytön. Muutosta taitaa meillä tulla vasta kun tyttö täyttää 12. Ei auta muuta kuin sietää ja jättää akka omaan arvoonsa. Mieskin on tekemisissä vaan sen verran ku on yksinkertaisesti pakko olla.
Mutta joskus tulee silti semmonen tunne, että jos en saakaan lapsia, oon jotenkin huonompi kuin tuo ex-akka kun en pysty miehelleni lisää lapsia ja oikeaa perhettä (jossa saa olla lasten kanssa kokoajan) antamaan
Tiiän, ettei mun ihmisarvo oo siitä kiinni eikä tuossa ajatuksessa ole mitään järkeä, mutta silti se ikävä tunne vaan hyökkää joskus..
Onko muuten vielä muita
hoitajia meiän ketjussa?
Evangelina: Pitänee tosiaan lopettaa tissien puristelu ja jättää homma innokkaille miehillemme
Ja niihän se justiinsa pittää tehä et sannoo asiat niin ko ne on
Voi ei, riitely on aina niin kamalaa :hug:
Meillä oli nyt vasta iso riita kun mies ei pitänyt minulle erityisen tärkeästä asiasta kiinni. Tiesi jo ennen seurustelua, kuinka tärkeä asia minulle on ja tästä säännöstä sovittiin vielä ennen yhteenmuuttoa. Olin loukkaantunut siis hyvästä syystä. Minä sanoin asiasta sievästi (oikeasti sievästi, jotenkin tyyliin että toivon että asia hoidetaan seuraavalla kerralla eri tavalla), mutta mies räjähti. Eikä ollut ensimmäinen kerta. Edellisessä suhteessa raukka joutui olemaan jatkuvasti puolustuskannalla, sillä tuo aiemmin mainittu ex on aivan sairas ihminen, varmasti jäi miehelle traumat. Sori, nyt meni jo ketjun varsinaisen aihepiirin ohi. Mutta oon oikeesti aika epätoivoinen kun en pysty ikinä mitään negatiivista edes asiallisesti sanomaan ilman jättiriitaa. Onks teillä neuvoja antaa?
Miehistä vielä: Varmasti yhtä rankkaa meiän kaikkien miehillekin tämä lapsettomuushomma vaikkei se tule samalla lailla esiin. Niillä ei tosiaan oo tämmöstä
ihanaa tukiverkostoa netissä eikä ne tämmösistä asioista muutenkaan juttele pahemmin kellekään. Oon yrittäny huomioida miehen erityisen hyvin ja hän on kovasti jutellut miulle. Hän toivoo voivansa olla tällä kertaa ihan kaikessa mukana. Exältä ei nimittäin pahemmin saanut tietoa saati tukea.
Mie oon kans oikein hyvillään et on ollut
vertaistukea Ei oo sama asia jutella oman miehen tai kavereiden, joilla ei ole lapsettomuusongelmaa kanssa.
Tulipa paaaaaljon asiaa
Nyt lenkille & salille, illalla kaveriporukalla lätkästudio oluen & naposteluherkkujen kera