Moi kaikille!
Kun
Nyppy oli kysellyt oireista, niin tulen nyt vähän kertomaan.
En vastannut aikaisemmin, koska olen ollut Suomessa sukuloimassa ja reissussa yhteensä 2,5 viikkoa. Olen kyllä seurannut teidän kuulumisia ja jännitellyt puolestanne silloin ennen reissua.
Täällä siis menossa tänään rv 9+2 ja tosi hyvin on mennyt kaikki itse raskauden puolesta, ei ole ollut vuotoja eikä kovin pahaa oloakaan. Kertaakaan en ole joutunut edes oksentamaan. Käytännön elämän puolella on ollut vähän stressaavaa, koskapa älysimme miehen kanssa, että meidän kummankin pitää käytännössä muuttaa takaisin Suomeen ja vieläpä pikavauhtia. Jos emme ole Suomen sosiaaliturvan piirissä 6 kk ennen laskettua aikaa, niin emme saa Suomesta minkäänlaista vanhempainrahaa kumpikaan eikä myöskään äitiyspakkausta tms. Ja kun mä en ole oikeastaan työsuhteessa kenenkään vaan apurahatutkijana, niin mulla ei ole työpaikankaan puolesta minkäänlaista vanhemmuuden turvaa. Eli käytännössä jäisin ihan tyhjän päälle, ellemme muuta Suomeen jo heinäkuussa.
Nyt sitten on paluuliput ostettu 5. päivä heinäkuuta. Muutimme vielä täällä Skotlannissa kaupungista toiseen n. 3 viikkoa sitten (juuri ennen Suomen-reissua) ja nyt sitten parin viikon päästä on lähtö Suomeen. En todellakaan valita tästä asiaintilasta, koska raskaus on se onnellinen syy kaikkeen hässäkkään, mutta välillä kyllä väsyttää aika paljon (varmaan itse raskaudenkin tähden).
Ja sitten on koko ajan mielessä, että me lähdetään Suomeen jo ennen kuin se maaginen 12 viikkoa on täynnä, ja tässähän voi tapahtua mitä vain sitä ennen. En ole stressannut keskenmenoa niin paljon kuin pelkäsin, mutta en toisaalta pysty vielä millään tasolla luottamaan siihenkään, että tämä raskaus jatkuu loppuun saakka. Ja siinä on sitten vähän miettimistä, jos olemme panneet koko elämän uuteen uskoon ja muuttaneet takaisin Suomeen pikavauhtia ja sitten tulee siinä vaiheessa keskenmeno. Mitä sitten, yksinkö takaisin ulkomaille heti keskenmenon jälkeen, ja tietäen, että sitten uusi yritys keskeytyy ihan taatusti ainakin puoleksi vuodeksi? Toivottavasti niin ei käy, mutta pelko on perseessä. Pitäisi kyllä nyt nauttia siitä, että vielä ei ole ollut minkäänlaista merkkiä siitä, että mikään olisi huonosti.
Näitä kuulumisia on vähän hankalaa kirjoittaa rehellisesti, koska mulla on sellainen tunne, että on täysin kiittämätöntä stressata tällaisista käytännön seikoista kun kerran plussa tuli. Ja tuntuu älyttömän kummalta sanoa, että ainakin tähän alkuraskausaikaan on liittynyt aika paljon sellaista määrittelemätöntä alakuloa, siis konkreettisten huolien lisäksi. Mutta uskallan sanoa sen nyt kuitenkin, koska luulen, että se on itsessään raskausoire ja hormonaalista. Tää vain tuntuu niin erilaiselta, kuin olisin luullut. Olisin ajatellut, että sitten kun on raskaana, niin olisi fyysisesti paska olo mutta henkisesti olisi koko ajan ihan onnensa kukkuloilla. Oikeasti se on mennyt pikemminkin niin, että fyysisesti on vain vähän kumma olo, ja henkisesti taas saattaa tulla ihan outoja masennuksen ja alakulon tunteita, ilman oikeastaan mitään syytä. Kuten sanottua, mä luulen, että tämä on hormonaalista ja yksi raskausoire tämäkin, joten en nyt mitenkään hae tälle sympatiaa. Mutta on vain jännää, kuinka alkuraskaus on poikennut omista etukäteisodotuksista.
No mutta siis, kaikki on kuitenkin tosi hyvin ja kiva että
Nyppy kyseli kuulumisia.
En huomannut, olisiko joku muu kysellyt, kun olen tosiaan ollut reissussa ja muuttanut ja muuta, olen kyllä lukenut ketjua mutta välillä muisti pätkii.
Laskettu aika on minun mielestäni 21.1.2012. Lääkäri kyllä sanoi jotain aivan muuta, mutta se oli hänen laskelmansa ja minusta minun laskelmani on oikein. Ultrassa en siis ole vielä käynyt, joten sikäli alkion iästä ei ole muuta tietoa saatavilla, mutta käytännössä tiedän hedelmöittymisajankohdan (vaihtoehdot ovat vähissä) joten luotan nyt toistaiseksi omaan laskuuni. Ja ehdin käydä Skotlannissa yhdessä ultrassa, se on viikolla 10+6 eli puolentoista viikon päästä. Silloin vasta näkee, onko siellä oikeasti jotain...!
Tulipa pitkä juttu taas. Kirjoitan aina liikaa. Toivotan ihan hirmuisesti onnea kaikille yritykseen, ja aina tarpeen mukaan pääsyä mahdollisimman hyviin hoitoihin ja lempeiden ihmisten käsiin! Ja jaksamista siihen, että raskaana olevia naisia ja vauvoja tuntuu tosiaan nyt olevan maailma täynnä (olen itsekin viime aikoina huomannut saman). On tosi vaikeaa tietää itse, kuinka asiasta puhua lapsettomuudesta kärsivälle ystäväpariskunnalle. Sitä vain toivoisi, että ei ainakaan aiheuttaisi lisää surua tai kiukkua kenellekään! Toivon myös, että kesällä on itse kullakin niin paljon muuta puuhaa, että parin stressi pääsee hellittämään ja parisuhdekin voi hyvin. Siis voi että kun voisi toivomalla auttaa toisia plussaamaan...! Täältä tulee kyllä niin mahdottomasti tsemppiä kaikille, että jos siinä olisi taikaa, plussaisitte kaikki tänä kesänä tai heti ensi hoitokerrasta, koska se sitten onkaan. :heart: :heart: :heart: Uskon kyllä, että kaikki plussaavat jossain vaiheessa, mutta toivottavasti se olisi mahdollisimman pian. Sitä odotellessa, mahdollisimman hyvää ja rentoa kesää kaikille! Kurkin taas kuulumisianne täältä!