Hoitoihin/tutkimuksiin ensikertalaisena alkuvuodesta 2011

Pinkulle onnea ja kovasti iloa häiden suunnitteluun!

Joo toi alkaa olla pikkusen rasittavaa kuulla noita uutisia kaikkialta.. no kohta tytöt on meidän vuoro !

 

Babies ja Pinkku-84 liityn myös kimppatilaukseen! Vaikka niitä vauvauutisia tulee jatkuvasti lähipiiristä, niin tuntuu, ettei niihin silti ikinä turru. Sen jälkeen, kun me olemme alkaneet haaveilla lapsesta, yksitoista ystäväpariskuntaamme on saanut lapsen tai on raskaana ja näistä lisäksi kolme on jo ehtinyt toiselle kierrokselle!! Enkä edes jaksa laskea tuohon päälle kaikkia puolituttujen ja kaukaisempien kavereiden tai sukulaisten vauvauutisia. Ja ihan tyhmää, mutta mun pahin pelkoni on, että joku mun nuoremmista sisaruksista tai läheisistä serkuista (olen siis vanhin, eikä kellään vielä lapsia) ilmoittaa olevansa tai tyttöystävänsä olevan raskaana. Hävettää omien ajatusten puolesta, sillä eihän ne vauvat minulta ole pois, mutta silti odotan kauhulla niitä uutisia. Mutta tosiaan, kuvastoa nyt sitten vaan tulemaan ja kuten Hopeanainen sanoi: kohta on meidän vuoro!! Päät pystyyn vaan :hug:

 

Tervehdys kaikille! Olen pitkään seurannut tätä keskustelua kun samassa veneessä ollaan ja nyt rohkaistuin itsekin liittymään joukkoon, mikäli sopii Olen 29-vuotias, mieheni pari vuotta vanhempi ja hänen simpoissa ei pitäisi olla mitään vikaa.

Meillä tilanne on se, että olemme käyneet talvesta'11 asti yksityisellä puolella hoidoissa, kun minulla on PCO ja olen sen takia ovuloinut vain kerran koko vuoden aikana. Kuulun PCO-laisten joukossa vähemmistöön, sillä olen hoikka ja näin ollen laihdutuksesta ei olisi apua tähän vaivaan. Tämän kevään olen käyttänyt Femaria, jotta munasoluja saataisiin kasvamaan, mutta aina se annostus tuntuu olevan väärä - joko liian vähän tai liian paljon ja sen vuoksi joudun jatkuvasti ravaamaan ultrassa. Myös Menopur-pistoksia ja Pregnyliä on kokeiltu ja välillä tuntuu niin lohduttomalta testailla ovulaatiota, kun aina vaan testi näyttää negatiivista. Kiertoni on n. 45 päivää ja siksikin tuntuu, että aika menee tolkuttoman hitaasti eteenpäin. Mieliala tietysti vaihtelee suuresti kierron eri vaiheilla ja mies onkin saanut useaan otteeseen tuoda kotiin kukkia, kun on saatu huonoja uutisia munasolun kasvamisesta..

Nyt kuulemma Pregnylin jälkeen pitää pitää luomukierto, ettei follikkelit siellä liikaa innostuisi munasarjan ollessa herkässä tilassa, ja heinäkuun klinikka onkin kiinni eli kesän ajan joudutaan nyt paussia pitämään. Ei todella ole helppoa, kun ainakin viikoittain joku kysyy onko meillä jo vauva tulossa ja taas toisaalta monet tutut tulevat samaan aikaan raskaaksi - toiset jopa vahingossa! Tavallisesti olen optimistinen (ja siksi myös tässä asiassa niin korkealta ja kovaa tullut alas) mutta pikku hiljaa sekin alkaa kariutua.

Mutta jospa täältä keskustelupalstalta saisi vähän tukea jaksamiseen, kun pitää sitä syksyä tässä odotella! Tsemppiä kaikille!

 

Kultapuro, tervetuloa! Tutut on tunteet ja etenkin tuo toivottomuus. Tuo on kyllä ihan älytöntä tuo kuukauden kesätauko, luulis et työntekijöiden lomat saa muutenkin järkättyä.

Tuohon vauvauutiskeskusteluun.. Niinpä. Viimeks tänä aamuna tuli ilmoitus iloisesta perhetapahtumasta, tosin ei mulle vaan miehelle (tässä alkaa näkymään mun vähentynyt yhteydenpito kavereihin, järkkyä, tuli vähän paha mielikin kun ei mulle voitu tekstaria laittaa, vaikka paljon ollaan oltu tekemisissä ennen tätä mun lapsettomuuskriisiä..). En tiiä mistä toiset niitä vauvoja tilaa, jostain eri paikasta kun me. Mulla on sellanen juttu, et enemmän mua harmittaa raskaanaolevat kun sit ne jotka saa sen vauvan (siis kun vauva syntyy), sit vaan aattelen et hähää siinäpähän taistelette raskauskiloista eroon ja valvotte öïtä! En oo yhtään kateellinen itse vauvasta, en tunne mitään kavereiden vauvoja kohtaan, tietty voin leperrellä, mutta se kun joku ilmoittaa olevansa raskaana, auts. Saikohan tästä mun sepustuksesta nyt yhtään selvää..

Babies, kävin proge verikokeessa tänä aamuna ja sain jo tulokset ja lääkäri sanoi et voin jo tänään aloitaa (arvo oli 60 nmol/l) ja kävin siis siellä lääkärinkin luona (mulle tuli hirveät virtsiskivut, sain töistä antibiootit, mutta lääkäri halus varmistaa ettei tulehdusta vaan ole gynealueella ja kävin sit senkin luona jo tänään päivällä) ja ultrassa näkyi hieno (ja iso, hyvin kehittynyt) keltarauhanen. Nuo molemmat tekijät VOI viitata raskauteen, lääkärikin oli tosi positiivinen. No, nythän mä sitten käytännössä jo kuvittelen et oon raskaana (mm. koska km kierrossa proge oli kp 21 67.0 ja nyt kp 17 60.0) ja kuljen pää pilvissä. Että voi pikkusen tuntua jos en ookkaan.. Mutta en halua sitä nyt miettiä, vaan nauttia mahdollisuudesta et oisinkin raskaana.

 

Voi pasha, kirjoitin pitkästi ja kadotin kaiken :headwall:

Idylli myöhäiset onnittelut valmistumisen johdosta ja Pinkku ihanaa, sä pääset suunnittelemaan häitä =)

Viola todellakin minäkin toivon, että tää on se teidän onnenkierto. Kuulostaa lupaavalta. Voimia :hug:

Babies onko oireita? db meinaatko testailla?

Kultapuro Tervetuloa :flower: Jospa tärppäiskin luomukierrosta.... tai sitten viimeistään kesätauon jälkeen, ei saa luopua toivosta. Tsemppiä teillekkin ja onnea tälle matkalle


ON: Täällä ovis kai menossa. En ole tikutellu enkä mitannu lämpöä, mut ihan itse oireista päättelin. Ihan kuin olis metuilla jotain vaikutusta, tiedä sitten.
Jos mahdollisuus, uusimmassa Kauneus & Terveys- lehdessä oli kiva pieni juttu lapsettomuuslääkäri Outi Hovatasta. Juttu oli kyllä tosi suppea, mut mielenkiintoinen.

 

Kiitos kaikille onniteluista =) Eilen käytiin tutustumassa Paraisten Kappelinrantaan ja se oli aivan ihana, mikä parasta jos kirkkoa ei saada, voidaan meidät vihkiä kappelinrannan isolla pihalla (niin siis varattiin tuo paikka jo)

Viimeksi kun ilmoitin et tilaan sieltä Hobby Hallista sen vauva, arvatkaa mikä sähköpostiin oli ilmestyny HOBBY HALLIN KUVASTO tämä on niin enne.

Kultapuro: Tervetuloa :flower:, olen kans vielä keltanokka täällä mautta saat sen kunnia itsellesi

Viola: tuo oli niin hyvä ilmaus, valvoa öitä ja raskauskiloista eroon

Babies: koska saat alkaa testailee?

Nyppy: mä kans jätin ne ovistikut tauolle, eihän mulla oo ku kolme niitä enää, mut kuitenkin Ovistuulia sinne ja pupuiluja... muistakaa AAmulla on otollinen hetki ja kun aurinko paistaa

Muuten niistä Clomeista kun reseptissä luki et Kierron 3-7 päivä (otetaanko sitä vain tuona väliaikana?)
Mies herätti mut aamulla ku tuli töistä, suudelmien satelemana...mä voin ottaa useamminkin sellaisen herätyksen...

 

Pinkku, huippu tuo Hobby Hall kuvasto juttu!!! Ihan varmaan on enne!! Vähänkö hymeksin täällä itekseni Niin, ja clomeista, joo otetaan just 5 päivää päivien 3-7 välillä. Tuohon herätykseen, meillä mies vaan aamuisin vetää peittoa syvemmälle ja nukkuis vaikka miten pitkään.

Niinpä Nyppy, kunpa tää ois meidän kierto.

Itella on kyllä taas niin blaah olo, ärsyttää kun aika menee niin hitaasti. Onneks on sentään viikonloppu tulossa ja sen jälkeen pari päivää lomaa! Suussa on maistunut koko päivän oudolle, varmaan johtuu niistä antibiooteista. Ai niin, lääkäri sanoi eilen kun mittaili uhkean keltarauhasen kokoa, et näinköhän teille tulee kaksoset Kunpa tulis ees jotain. Väsyttäääää ja tylsääääää..

 

katso liitettä 13055katso liitettä 13056Täällä Kp22 ja dpo11. testejä tehty Hmmmm Miljoona.... Pregnylplussaa ja negoja.
Äskön tein ton raskaaksi.fin 10 herkkyys testin ja tulos oli tällaine. Jotakin siinä aavistuksen näkyy. Mittee työ sanotta???? siis niiden sinisten viirujen kohdalla pitäs jotaki näkyä- MUKA!!

Pöljä sitä on kun pitää itteänsä tahallaan kiusata...

 

katso liitettä 13058
Tässä vielä läpivalaistuna sama testi.

Näkyy kyllä tässä ihan hiton huonosti, mutta livenä siinä on ihan kunnon viiva.

 

Kun kattoo pientä kuvaa niin ihan kuin vaaleanpunaista näkyis! Mutta kun avasin ja suurensin, siinä olevinaan näin vain viivanpaikan. Sulla on vasta dpo 11 joten hyvin todennäköisesti vielä muuttuu (positiiseen päin)!!!!

Mä olen oikeesti tosi huono ystävä. Siis tosi huono. *hävettää* Kirjoittelin eilen, miten se yks kaveri ei laittanut mulle syntymäilmoitusta tekstarilla, no ei tietenkään kun mä olen lakannut pitämästä siihen yhteyttä melkein kokonaan (viime syksystä alkaen kun se tuli raskaaksi ja mä en). Laitoin tänään sit viestiä et miten on elämä pienen ihmeen kanssa alkanut ja tää mun kaveri tosi ihanasti (kuten NORMAALIT ihmiset) vastaili ja vaikutti vaan iloiselta kun kyselin. Mulla on niiiiin huono omatunto kun en oo pystynyt pitämään yhteyttä ja tääkin kaveri on tosi kiva tyyppi. Ehkä mun pitäs olla oikeesti vähemmän itsekäs ja yrittää olla parempi ihminen, koska onhan tää epäreilua mun hyviä (kohta muuten entisiä..) ystäviä kohtaan. No, toisaalta mietin et helppo nyt on sanoa, kun edelleen jaksan uskoa et voisin olla raskaana. Mutta tosiaan, käyttäydyn kyllä tosi tyhmästi (vaan oman pahan olon takia).

 

Kultapuro tervetuloa Mulla on myös pcos ja femarit käytössä.

Tillu Ihan kun näkisin ihan haalean viivan noissa. Toivottavasti vahvistuu

Mullakin on noita vauvauutisia tullut viime aikoina joka suunnalta ja ei niihin kyllä ikinä turru. Päällimmäisenä on vaan lapsellinen tunne siitä että mua on etuiltu törkeesti. Terapeutin kanssa pohdin myös sitä asiaa että mua häiritsee aika paljon se että joudun antaan muitten puuttua meidän lapsentekoon. Yleensä saa itse valita kenen kanssa lapsen tekee ja mun pitää ryhtyä hommaan monen sellaisen ihmisen kanssa jota en tunne ja joista en pidä. Kaikki tää lähti siitä kun mulla on pari viimestä kertaa ollut semmonen lääkäri josta en yhtään tykkää.

Sen verran vielä omista kuulumisista että tiistaina ultrassa löytyi 15 mm folli taas oikealta ja tänään pistin pregnylin. No onpahan ainakin viikonlopun suunnitelmat selvillä...

 

Tillu79 ihan ku näkyis jotain :O jospa viikonloppuna vahvenis db

Pinkku kiitos, joo pitää muistaa... ei jää ainakaan pupuilusta kiinni selkeä enne toi kuvaston ilmestyminen!

Viola samoja tuntemuksia ja huonoa omaatuntoa täälläkin :ashamed: sitä on niin käpertynyt itseensä ja tän asian ympärille. Mulla on onneks "kesätauko" vähän auttanut asiaan. Jaksuja :hug:

 

LoveStreet tärppionnea! :wave:

 

Tillu79: valoa vasten kun laitoit, niin haalea viiva näky =)

Viola ja Nyppy: täällä kans hammasta purien onnittelen muita. Kyllä se tytöt meillekkin tärppää :heart::hug:

LoveStreet: Pupuilua pupuilua hihiii

Tänään sitten töissä tuli oviskipuja...jeejee kotia pääsin töistä 19.30 ja samantien vessaan, oli taas vahva viiva, niin kuin viimeksi. Ei kyllä nyt pupuiltu kun mies meni töihin 22-06 aamulla sitten taas auringon paistaessa
Mies tokas tossa äsken, että muistanko mikä päivä huomenna on (?????) arvatkaa muistinko heti . Millä on sitten vuosi päivä huomenna elokuviin ja syömään...ja kotia nukkuu...

 

Kiitokset tervetulotoivotuksista

Ootte varmaankin jutelleet täällä jo ennestään noista ovistesteistä, mutta tuli nyt mieleen kun noita raskaustestien haamuja pohditte, että ne taitaa olla hieman eri juttu kuin haamut ovistesteissä?? Mä käytin ennen sellasia halppisliuskoja, joissa oli pientä haamua lähes joka testauksella ja yritin aina arvuutella että tarkottaisko se jotain. Sitten vaihdoin ClearBluehun ja niissä aina negatiivinen digivastaus, mutta itse tikussa samanlaisia haamuviivoja. Eli tulkitsen sen niin, että ne haamut eivät ovistesteissä tarkoita mitään ja että virtsassa on lähes aina jonkin verran LH:ta, josta haamut tulevat?!

LoveStreet: Kiva kuulla, että mulla on täällä kohtalotoveri Ootko saanu Femarilla ovulaation onnistumaan normaalisti?

Tillu: Pidetään sulle peukkuja, että viiva vahvistuu!!

 

Kultapuro Joo ovistesteihin tulee oikeestaan aina jonkunnäkönen viiva, niissä sen viivan on oltava yhtä tumma kuin kontrolliviivan tai tummempi niin silloin vasta on positiivinen. HcG:tä ei taas ihmisessä ole ellei ole raskaana tai pistänyt sitä itseensä hoitojen takia, joten raskaustesti on positiivinen mikäli siinä on havaittavissa viiva, ei tarvii olla yhtä tumma kuin kontrolliviivan. Nykyään kun myydään herkkiä raskaustestejä jotka voi tehdä jo 10 päivää oviksen jälkeen, ongelmana on se että testi voi näyttää positiivista kemiallisen raskauden vuoksi ja silti kuukautiset alkavatkin ajallaan. Myös pregnylistä voi tulla positiivinen tulos, mutta sen hormonin pitäisi kaiketi poistua 9 päivässä?

Mulla on nyt toinen femarkierto menossa ja molemmilla kerroilla kasvoi yksi hyvä folli, eli toimii hyvin mulla. Tähän asti en ole ilmeisesti ovuloinut ollenkaan. Parin viikon päästä nähdään tuottiko toinen kerta halutun tuloksen.

 

LoveStreet: Kiitos tästä selventävästä vastauksesta, sehän tuli suoraan kuin lääkärin suusta! Tosin mä kyselenkin joka kerta lääkärillä käydessäni kaikesta mahdollisesta mikä mieltä askarruttaa ja välillä sitä lääkäriäkin tuntuu huvittavan mun kysymykset. Mut parempi kai kysyä hölmöjäkin, kuin pohtia niitä pienessä päässäni!

Mua jäi kans ihmetyttää se kun se lääkäri sanoi, että pco ois yleisimmin periytyvä juttu ja meillä ei mun tietääkseni oo sitä suvussa kenelläkään - vanhempi sukupolvi ei ollut edes kuullu moisesta "taudista". Tiedä sitten mistä tullut... Mites muilla pco:laisilla, onko teillä sitä suvussa enemmänkin liikkellä?

Hyvä juttu Lovestreet, että sulla on Femarit toiminut - toivottavasti tuottavat myös tulosta!! Pidetään peukkuja

 

Mulla on kaks siskoo joista toisella on yksi lapsi ja toinen on vapaaehtoisesti lapseton. Molemmat ovat ylipainoisia samoin kuin äitinikin. Äidillä on neljä lasta, joista minä olen viimeinen. Äiti on ollut lievästi ylipainoinen alkaessaan odottaa mua 42-vuotiaana. Mua on yritetty neuvolakortin mukaan 4 kk. Molemmilla siskoilla on aknea vielä aikuisiässä ja toisella siskolla myös ohut tukka ja pienet viikset, eli joitain pco oireita on. Sen enempää ei näitä oo varmaan tutkittu kun ei kummallakaan oo ollu tarvetta tulla raskaaks. Mutta ainakaan äidillä ei ole pcota. Voi olla että ennen tää taipumus ei oo niin tullu esillekään kun ei ole ollut samanlailla mahdollisuuksia syödä liikaa+lapsettomuutta ei ole voinut mitenkään hoitaa joten onko kovinkaan monella edes tutkittu mistä se johtuis.

Mulla on kyllä monta semmosta sairautta joita yleensä esiintyy suvussa enemmänkin, mutta meillä ei niitä muilla oo kun mulla.

 

Sen verran voisin jatkaa tuosta juttua, pcolaisilla lh-hormoni on koholla lievästi koko ajan, mikä saattaakin aiheuttaa sen ettei varsinaista lh-huippua tule ollenkaan, joka irrottaisi sen munasolun. Itse olen testannut lh-arvoni liuskatesteillä niin, et tein niitä koko kierron, jopa vuodon aikaan... aina se vaan jaksaa haamuilla, tasavahvaa en ole saanu ikinä.
Mä epäilen, että meidän äidillä tää on ollut nuorena tällei lievänä ku mullakin. Mutkun oireyhtymää ei olla täällä edes kauaa tunnettu ja se alkaa hiipumaan nelikymppisenä hormonitoiminnan myötä, meidänkin äidin kohdalla voi enää asiaa vain arvailla. Lääkiksessä kuulemma nykyään jo opetetaan aiheesta teoriassa, mut tuntuu silti, että vain erikoistuneet lääkärit tietää asiasta jotain. On se vaan niin lapsenkengissä tää lapsettomuuden hoito, ajatelkaas että ICSI on tehty eka kerran vasta 1992, siihen asti simppavikaset ovat saaneet vain olla ja kestää

 

Ihan totta puhut nyppy. Oon huomannut että muuhun kuin endokrinologiaan ja gynekologiaan perehtyneet lääkärit ei välttämättä edes tiedä mikä on pcos. Oon useammalle erikois- ja yleislääkärille joutunut tätä selittään. Jännä sinänsä ottaen huomioon tän sairauden tai tilan yleisyyden. Kuitenkin kaikki lääkärit tuntee esim metabolisen oireyhtymän...

 

VOI KETTUJUEN KETTU.....kuulin sitten taas et toinen serkuistani saa vauvan ja pikkuserkku saa kans....kyllä elämä potkii taas päähän....

 

Pinkku-84 Noi uutiset haluaisi kyllä suodattaa kokonaan pois. Tsemppiä!

Täti ei tullut kylään vielä viikonloppuna. Tietysti se tulee huomenna, kun menen tapaamaan ystävääni ja hänen parin kuukauden ikäistä vauvaansa, ja sinne tulee myös toinen ystäväni, jonka laskettuaika on syksyllä. Ja joka joutui yrittämään kokonaiset viisi kuukautta ennen kuin tuli raskaaksi ja se oli aika rankkaa se. Aargh.

 

Moi kaikille!

Kun Nyppy oli kysellyt oireista, niin tulen nyt vähän kertomaan. En vastannut aikaisemmin, koska olen ollut Suomessa sukuloimassa ja reissussa yhteensä 2,5 viikkoa. Olen kyllä seurannut teidän kuulumisia ja jännitellyt puolestanne silloin ennen reissua.

Täällä siis menossa tänään rv 9+2 ja tosi hyvin on mennyt kaikki itse raskauden puolesta, ei ole ollut vuotoja eikä kovin pahaa oloakaan. Kertaakaan en ole joutunut edes oksentamaan. Käytännön elämän puolella on ollut vähän stressaavaa, koskapa älysimme miehen kanssa, että meidän kummankin pitää käytännössä muuttaa takaisin Suomeen ja vieläpä pikavauhtia. Jos emme ole Suomen sosiaaliturvan piirissä 6 kk ennen laskettua aikaa, niin emme saa Suomesta minkäänlaista vanhempainrahaa kumpikaan eikä myöskään äitiyspakkausta tms. Ja kun mä en ole oikeastaan työsuhteessa kenenkään vaan apurahatutkijana, niin mulla ei ole työpaikankaan puolesta minkäänlaista vanhemmuuden turvaa. Eli käytännössä jäisin ihan tyhjän päälle, ellemme muuta Suomeen jo heinäkuussa.

Nyt sitten on paluuliput ostettu 5. päivä heinäkuuta. Muutimme vielä täällä Skotlannissa kaupungista toiseen n. 3 viikkoa sitten (juuri ennen Suomen-reissua) ja nyt sitten parin viikon päästä on lähtö Suomeen. En todellakaan valita tästä asiaintilasta, koska raskaus on se onnellinen syy kaikkeen hässäkkään, mutta välillä kyllä väsyttää aika paljon (varmaan itse raskaudenkin tähden).

Ja sitten on koko ajan mielessä, että me lähdetään Suomeen jo ennen kuin se maaginen 12 viikkoa on täynnä, ja tässähän voi tapahtua mitä vain sitä ennen. En ole stressannut keskenmenoa niin paljon kuin pelkäsin, mutta en toisaalta pysty vielä millään tasolla luottamaan siihenkään, että tämä raskaus jatkuu loppuun saakka. Ja siinä on sitten vähän miettimistä, jos olemme panneet koko elämän uuteen uskoon ja muuttaneet takaisin Suomeen pikavauhtia ja sitten tulee siinä vaiheessa keskenmeno. Mitä sitten, yksinkö takaisin ulkomaille heti keskenmenon jälkeen, ja tietäen, että sitten uusi yritys keskeytyy ihan taatusti ainakin puoleksi vuodeksi? Toivottavasti niin ei käy, mutta pelko on perseessä. Pitäisi kyllä nyt nauttia siitä, että vielä ei ole ollut minkäänlaista merkkiä siitä, että mikään olisi huonosti.

Näitä kuulumisia on vähän hankalaa kirjoittaa rehellisesti, koska mulla on sellainen tunne, että on täysin kiittämätöntä stressata tällaisista käytännön seikoista kun kerran plussa tuli. Ja tuntuu älyttömän kummalta sanoa, että ainakin tähän alkuraskausaikaan on liittynyt aika paljon sellaista määrittelemätöntä alakuloa, siis konkreettisten huolien lisäksi. Mutta uskallan sanoa sen nyt kuitenkin, koska luulen, että se on itsessään raskausoire ja hormonaalista. Tää vain tuntuu niin erilaiselta, kuin olisin luullut. Olisin ajatellut, että sitten kun on raskaana, niin olisi fyysisesti paska olo mutta henkisesti olisi koko ajan ihan onnensa kukkuloilla. Oikeasti se on mennyt pikemminkin niin, että fyysisesti on vain vähän kumma olo, ja henkisesti taas saattaa tulla ihan outoja masennuksen ja alakulon tunteita, ilman oikeastaan mitään syytä. Kuten sanottua, mä luulen, että tämä on hormonaalista ja yksi raskausoire tämäkin, joten en nyt mitenkään hae tälle sympatiaa. Mutta on vain jännää, kuinka alkuraskaus on poikennut omista etukäteisodotuksista.

No mutta siis, kaikki on kuitenkin tosi hyvin ja kiva että Nyppy kyseli kuulumisia. En huomannut, olisiko joku muu kysellyt, kun olen tosiaan ollut reissussa ja muuttanut ja muuta, olen kyllä lukenut ketjua mutta välillä muisti pätkii.

Laskettu aika on minun mielestäni 21.1.2012. Lääkäri kyllä sanoi jotain aivan muuta, mutta se oli hänen laskelmansa ja minusta minun laskelmani on oikein. Ultrassa en siis ole vielä käynyt, joten sikäli alkion iästä ei ole muuta tietoa saatavilla, mutta käytännössä tiedän hedelmöittymisajankohdan (vaihtoehdot ovat vähissä) joten luotan nyt toistaiseksi omaan laskuuni. Ja ehdin käydä Skotlannissa yhdessä ultrassa, se on viikolla 10+6 eli puolentoista viikon päästä. Silloin vasta näkee, onko siellä oikeasti jotain...!

Tulipa pitkä juttu taas. Kirjoitan aina liikaa. Toivotan ihan hirmuisesti onnea kaikille yritykseen, ja aina tarpeen mukaan pääsyä mahdollisimman hyviin hoitoihin ja lempeiden ihmisten käsiin! Ja jaksamista siihen, että raskaana olevia naisia ja vauvoja tuntuu tosiaan nyt olevan maailma täynnä (olen itsekin viime aikoina huomannut saman). On tosi vaikeaa tietää itse, kuinka asiasta puhua lapsettomuudesta kärsivälle ystäväpariskunnalle. Sitä vain toivoisi, että ei ainakaan aiheuttaisi lisää surua tai kiukkua kenellekään! Toivon myös, että kesällä on itse kullakin niin paljon muuta puuhaa, että parin stressi pääsee hellittämään ja parisuhdekin voi hyvin. Siis voi että kun voisi toivomalla auttaa toisia plussaamaan...! Täältä tulee kyllä niin mahdottomasti tsemppiä kaikille, että jos siinä olisi taikaa, plussaisitte kaikki tänä kesänä tai heti ensi hoitokerrasta, koska se sitten onkaan. :heart: :heart: :heart: Uskon kyllä, että kaikki plussaavat jossain vaiheessa, mutta toivottavasti se olisi mahdollisimman pian. Sitä odotellessa, mahdollisimman hyvää ja rentoa kesää kaikille! Kurkin taas kuulumisianne täältä!

 

Aurinkoinen tervehdys vanhoille ja kaikille uusille pinolaisille:floweraljon olette olleet ajatuksissani ja kuulumisiannekin olen täällä ahkerasti käynyt lukemassa

Meillä odotus on sujunut edelleen hyvin.Nyyti kasvaa ja kehittyy kovasti, huomenna menemme jälleen rakenneultraanMinä olen myös voinut hyvinEn ole viikon seitsemän vai oliko se kahdeksan jälkeen tuntenut väsymystä tai muutoinkaan epämiellyttävää oloa, myöskään hormonaalisia mielialanvaihteluja ei ole tullut, tästä toki mies on tyytyväinen Raskausviikkoja on 19+5 eli lähes puolivälissä odotusta olemme, kyllä tämä aika menee nopiaan!Meillä laskettu aika olisi 9.11.2011,kun Nyppy sitä tuolla taisi kysellä

Tulen sitten myöhemmin Nyytin synnyttyä kertomaan kumman saimme,emme nimittäin aio sukupuoli asiaa kysyä aiemmin ultrissa ellei sitten ihan selkeästi osu kuvaruudulle näkymään

Kaunista ja aurinkoista kesää teille kaikille sekä hurjasti plussatuulia mahtaville pinolaisille, olette jokainen upeita naisia:hug:

Halauksin Thaikatti & Nyyti:heart:

 

Pinkku ja Idylli :hug:

Kapybara olipa tosi mukava kuulla, et itse raskaus etenee hienosti =) Tuo oli tosin yllättävää, et sä olet jo noin pitkällä... siis mihinkähän mun aika on kadonnut
Olis kiva sanoa jotain, joka saa sun mielen paremmaks, mut ne kaikki kuulostaa kuitenki kauheen lattealta kliseeltä. Totta kai te nyt toimitte sen mukaan, joka on raskauden ja lapsen kannalta parasta (ja tietysti tulevien vanhempien)... sitten jos jotain sattuis, on aika murehtia sitä, mut ei ekana vaihtoehtona. Sulla on kuitenkin alku menny niin hienosti, ettei mitään satu, siihen on vaan yritettävä uskoa (vaikka ihan varmasti helpommin sanottu ku tehty).
Hirmusti tsemppiä muuttorumbaan ja muuhunkin, toivottavasti hormonitkin kohta alkaa tasoittuun ja olo sitä myöden. Käy viimeistään ultran jälkeen taas kertomassa kuulumisia =)


Hyvää alkanutta viikkoa kaikille :wave: