jadekivi ja
Tillu, huhuhuh, kun tosiaan laitoitte meille jännät paikat! Mie niiiiin toivon, että molempien viivat tuosta vahvistuu ja masunkasvattelu voi alkaa... :heart:
Idylli, joo mie en osaa puhua itsestäni muutoin ku "mie" ja se on nykyään tarttumut jo kirjoitukseenkin. Murrehirmu oon!
Violan teoria ei sit ihan osunukaan kohdalleen tuon "vähänkö"-sanan suhteen!
Pinkku, ovisonnea sinne! Se on kyllä ihan hyvä, kun kroppakin antaa merkkejä oviksesta, niin niistä voi jotain päätellä. Sit vaan ku on horrrmooonit mukana, niin en mie ainakaan voi ihan yhtä paljon luottaa kehon tuntemuksiin. Viime inssikierrossakin menin ihan paniikissa toiseen seurantaultraan ja lääkärillekin tuskailin, että "kyllä ne on varmaan jo irronneet tuntemuksista päätellen", mutta kun katsottiin ultralla, niin siellä ne vielä möllötti hyvin kasvaneina
. No, sit itse inseminaatiossa ne olikin jo irronneet, mutta ihan vastikään.
Isla, ei onneksi enää liiemmin kipuile. En tiennutkään, että punktiossa voi jäädä jotain keräämättäkin. No, joka päivä oppii jotain uutta
Eilen kun kävin polin terapeutilla, kerroin noista kivuista ja hän sanoi, että on ihan normaalia, että ovulaatiokivut voivat olla tosi kovatkin ja niitä voi olla useampana päivänä. Pitää vaan kuunnella omaa kehoa ja särkylääkettä pitää ottaa, ei saa jäädä kipua kuuntelemaan. Mie en nyt ollut ottanut ku aattelin, että jos se jotenki sotkee noita systeemejä :ashamed:.
Nyppy, nomut kumminkin viitearvojen sisällä, niin se on kuitenkin pääasia
Eipä ollenkaan huono idea tsekkauttaa nuo tulokset toisellakin lääkärilla, tulee sit myös second opinion asiasta. Ja nyt sit pidät itsestäsi huolta, niin ei tarvi mitään raskausdiabeteksiä tai muitakaan diabeteksiä ja sydänkohtauksia varsinakaan pelätä. Mullahan on ongelmaa ollu tuon verenpaineen kanssa, mutta kaikki rasva- ja sokeriarvot on olleet aina kunnossa. Mie jo mietinkin, että sit ku on syksyllä punktion aika ja ne kuulemma mittaa siellä verenpainetta, ni tohtiiko tehdä miulle mitään ku kumminki pomppii pilvissä siinä tilanteessa :O.
LoveStreet, Hyvähyvä!
Babies, lugeja ei kyllä kaipaa, mie oon oppinu jo inhoomaan niitä. Mulla pahinta on kun se laskee mielialaa aika paljon. Kun muutenkin piinapäivät on ahdistavia ni ei sit auta ainakaan kun luget vielä pahentaa sitä. Mutta sulle nyt täti äkkii kylään ja seuraava kierto alkuun!!
ON: Oli kyllä taas hyvä eilen käydä siellä polin terapeutilla juttelemassa. Puhuttiin myös miun syksyyn kohdistuvista peloista hoitojen onnistumisen ja punktion suhteen. Mie pelkään oikeesti tosi paljon sitä punktiota. Hoitaja sanoi mulle, että kipulääkettä kyllä annetaan niin paljon ku tarvii, lääkkeet ei tästä talosta lopu
. Saattaa kuulemma käydä niin, että minnuu vaan naurattaa toimenpiteen ajan. No, helpotti tietää tuo, mutta jotenkin kuvittelen, että siitä on nauru kaukana. Ellen sit oo oikeesti ihan kanttuvei
. Ja sekin helpotti, että kun meillä oli inssissä niin huono onnistumismahdollisuus, niin ainakin koeputkimenetelmällä se on tooodella paljon parempi. Että ihan toiveikkaana pitäis yrittää siihen syksyyn lähteä, ja jos eka hoito ei onnistu niin sit vaan uutta yritystä. Mie jätin osan taakastani hänen huolehdittavakseen ja aloitan kesän nyt kevyemmin mielin.