* Hoidot KYS 2011 *

hertta kiitti! Mulle yritettiin sitä PASsia kesäkuussa luonnolliseen kiertoon. Ultra oli joskus kierron alussa, jonka mukaan lääkäri määräsi alkaa tikuttelemaan ovista. (CB:n digitesti on paras) Ovulaation aikoihin pistin Pregnylin varmistamaan munasolun irtoamisen. Päivää ennen sulatusta piti alottaa Crinone. Soittivat labrasta sulatuspäivänä, että ei tarvitse tulla kun alkiot kyllä kestivät sulatuksen, mutta eivät lähteneet jakautumaan. Onnea alkioiista ja hyvä kun polyyppi on nyt poistettu! :)

Syrän voi rähmä, kun ei onnistunu..:( Se M.R. taitaa olla naistentautien lääkäri ja noi muut lapsettomuus puolen lääkäreitä. Hän kävi tekemässä mulle ekan alkionsiirron, ku kaks muuta lääkäriä ei onnistunu. Mulla on tuolla joku mutka.
Mulle on tehty kolme punktiota. Lääkitys on niin hyvä, että vaikka vähän koskis, ni se ei haittaa, ku on niin hälläväliä olo :LOL: Mua ei muutenkaa toi fyysinen kipu niin haittaa vaan se henkinen..

muoks. luin Iloksi toisesta pinosta sun raskaat uutiset...oon tosi, tosi pahoillani puolestasi! Voimia:hug:
 
Viimeksi muokattu:
Mun kokemus punktiosta on, et kyl se vaan sattuu ja aika kovastikin! Ekalla kerralla mulla oli vielä hyperi siinä päällä ja joutuivat antamaan ihan maksimiannoksen sitä rauhoittavaa (?). Mut se on kyl totta et ei siitä mihinkään karkuun pääsis lähtemään vaikka iskiskin paniikki, kun lääkkeet on aika tujut! Toinen punktio ei ollut niin paha. Ja pitää ajatella positiivisesti, et ei se punktio kestä kauheen pitkään yleensä! Ja mitäs sitä ei tekis mahdollisen raskauden ja vauvan eteen...

Sain tänään vihdoin kiinni hoitajan klinikalta! Sanonko mistä ne soittoajat on... Meidän oma hoitaja ei täältä osannut sanoa mitään jonojen pituudesta, mut klinikan oma hoitaja sanoi et normaalisti jonot on puoli vuotta, mutta että koska me tullaan eri kaupungista ja osa käynneistä on täällä ja mä oon käynyt jo gynellä, niin päästään siks ehkä nopeammin hoitoihin. Mut meidän lähete ei ollut vielä viikossa sinne matkannut, niin pitää soittaa ens viikolla uudestaan ja sopia aika. Mä aion ehdottaa et ei kai meidän oo pakko tulla täältä asti suunnittelukäynnille, koska homma on tuttua ja meille on tehty jo hoito lyhyellä sekä pitkällä kaavalla. Et jos ne haluu jututtaa, niin lääkäri vois vaikka soittaa. Säästyis kaikilta aikaa, ja multa ja mieheltä lisäksi koko työpäivän palkka... Ei tässä nyt siis auta muu kuin oottaa ensi viikon loppua et saan soittaa uudestaan. Jotkut vekara-tunnukset sanoi laittavansa postissa, et ne saattaa nopeuttaa. Sanoin et pistäkää vaan kaikki mahdollinen tulemaan mikä nopeuttaa prosessia! Mä oon aika innoissani jo nyt siitä, et hoito vois olla jopa ennen kesää! Meidän sairaalan hoitaja oli kuullut et jollekin oli sanottu et jos nyt pistää lähetteen menemään Kuopioon, niin hoito on ens syksynä. Et siihen nähden kevät olis jo tosi hyvin! Eiks oo hullua tää lapsettoman elämä, et oottaa ihan innoissaan VAAN puoli vuotta et saa sen 30% tai jotain mahdollisuuden tulla raskaaksi!?
 
Täällähän keskustelu käy vilkkaana :)

Mullakin punktio oli alkuun kivulias, rakkuloita oli paljon ja lievä hyperi teki sen että jo punktioon mennessä oli tukala olo. Mutta lääkettä sai kyllä sitä mukaa lisää että loppuviimein oli tosiaan iha tillintallin eikä kipuja tai muitakaan tuntemuksia ollut. Ja karkuun ei tosiaan olis päässy, paareilla piti mut kärrätä pois toimenpide huoneesta ku lääkkeistä nii torkkurassa :D Ja onneksi ei loputtoman pitkä toimenpide tosiaan ole, kyllä siitä selviää :)

Mulle tehtiin PAS reilut pari viikkoa sitten samalla kaavalla miten Halle kertoi tuossa ylhäällä. Oviksen tikuttelua ja sit oviksen aikaan Pregnyl ja pari päivää ennen siirtoa Crinonen aloitus. Huomattavasti kevyempi kaava noin fyysisesti ku koko hoito sumutteluista ja piikeistä punktioon. Meillä oli kaksi alkiota pakkasessa, toinen kesti sulatuksen, toinen ei.

Mutta tuosta siirrosta ei sitten mitään omalla kohdalla tullut. Joo, ei ollut yllätys, mutta musertava tieto se joka kerta on :( Vuoto alkoi taas jo Crinonen läpi ja kivut oli jotain järkyttävää. Kivut alko jo pari päivää ennen vuotoa ja kesti viikon. Kyselin jo Kysiltä mitä ihmettä tämä on, mutta eivät osanneet sanoa oikeen mitään. Niin paljo huonompaan suuntaan on tän hoidon jälkeen kivut menny, että en tiiä mitä tästäkin pitäs aatella.. Hurjan surullinen olo on, vaikka pahimmat itkut onkin taas itketty. Hoitaja kyseli vieläkö jaksetaan lähteä uuteen hoitoon, ihana ku joku edes huomioi miten rankkoja nämä hoidot on. Toukokuulle menee kuitenkin hoito, jospa kevättä kohden mielikin piristyis.

Tsemppiä kaikille tasapuolisesti!
 
Tervetuloa uudet joukkoon mukaan. :wave: Kohtahan tässä tosin saadaan perustaa pino uudelle vuodelle.

Mantitar kurja kuulla ettei siirto onnistunut. :'( :hug:

on
Soitin menkat alkaneeksi viime viikolla ja nyt se on sitten menoa. Sumuttelut alkaa tuolla joulun tienoilla ja punktio on sitten ensi vuoden puolella. Menkat tuli vähän aiemmin kun odotettiin ja hoitaja jo sanoi puhelimessa, että hetkinen, pitää laskea meneekö seuraavaan kiertoon. Oli niin lähellä etten purskahtanut itkuun samantein. Aiemmat menkat nimittäin jo soittelin, mutta silloin olikin tiedossa että menee seuraavaan. Mutta että vielä eteenpäin... ei onneksi...
Ei jännitä, ei pelota. On vain odotusta. Enkä edes tiedä mitä odotan. Ehkä minä vaan odotan ja toivon, sydämeni pohjasta, että saadaan jotain sinne maljalle asti. Jotain elävää. Että tietäisin toivoa vielä olevan...

...Itse asiassa mua kyllä pelottaa sittenkin...
 
Moikka,

en ole huomannutkaan tänne tulla kertomaan kuulumisia.
Tuonne toiseen pinoon jo päivitin, mutta tämän unohdin.

Nyt on hyvä hetki kertoa, kun on vähän saanut sulatella asiaa.

Eli takana on tämän vuoden kolmas hoito.
Taustaa sen verran, että
1. IVF/icsi helmikuussa päättyi inseminaatioon, sillä vain yksi folli oli valikoitunut
2. IVF/ICSI kesäkuussa päättyi punktion jälkeiseen päivään, kun yksikään solu ei ollut hedelmöittynyt. Aiemmin luulin, että kaikki 5 solua, jotka silloin saatiin punktiosta oli yritetty hedelmöittää, osa IVF:llä osa ICSIllä, mutta nyt selvisi, ettei kypsiä ollut kuin 2 solua. Toinen yritetty icsata ja toinen ivf:llä. Kumpikaan tapa ei toiminut.

Vasemmalla kasveli yksi folli ja oikealla neljä. Aiempaan hyperiin verrattuna vaste oli aivan hyvä, kun liikaa ei kasvanut..
Punktiota edeltävänä perjantaina KR vielä ultrasi ja määräsi perjantain Menopur-pistokseksi isomman annoksen (kun oli pienennetty sitä annosta aiemmin).
Lauantaina sitten Pregnyl-pistos.

Perjantaina jo KR sanoi, että kaksi alkiota siirretään, jos kaksi saadaan. Minulle tuo stimulaatio on ollut hankala saada aikaiseksi, joten siksi olivat sitä mieltä, että kaksi siirretään.

Maanantai ja punktio koitti.
Punktiossa huomattiin vasemmalla se yksi folli ja oikealla sitten viisi. Eli yksi oli vielä lähtenyt hommaan mukaan.

Punktio oli tällä kertaa huomattavasti helpompi. Kivulias se oli edelleen, mutta toisaalta se kipu ei sinänsä haittaa. Kohdunkaula oli edessä ja lääkäri joutui sitä painamaan pois edestä ja se tuntui kyllä kovin ikävältä. Sain puolitoistakertaisen annoksen lääkkeitä.

Punktio oli kaikkineen ohi 15 minuutissa, joten puolet nopeammin kuin viimeksi.
Toipuessa punktiosta hoitaja kävi kertomassa, että kaikissa folleissa oli ollut solu eli 6 solua saatiin. Sanoin vielä hoitajalle, että olen todella iloinen siitä ja innoissani, sillä viimeksi kato oli suuri eikä yhtään hedelmöittynyt. Hoitaja lohdutti, ettei joka kerta tarvitse mennä samanlailla.
.
Olin tosiaan ihan äärimmäisen iloinen, sillä olin pelännyt samanlaista katoa kuin viimeksi.
Ja siis tällä kertaa minulla oli hoidosta kaikkineen tosi positiivinen mieli. Itseasiassa luulin, että ihan varmasti raskaudun, sillä olo oli niin kovin varma.

Punktion jälkeen toivuin nopeasti ja kävimme jopa kauppoja kiertämässä sairaalasta lähdettyämme. Kävely oli kyllä rauhallista, mutta kipuja ei juuri ollut. Pientä jomotusta, vihlontaa ja piikkejä välillä tuntuu, mutta aika vähällä pääsin kuitenkin. Mietin kaupoilla jopa vauvanvaatteen ostoa, mutta jätin sen kuitenkin tekemättä. Puhuimme kuitenkin siitä, että kumpaa sukupuolta lapsi olisi.

Sitten odottamaan tiistaita. Aamulla puhelin puhelimessa siskoni kanssa kun soitto KYSistä tuli. Olin hyvillä mielin vastatessa ja se varmasti kuului äänestäni, sillä KR sanoi heti esittelyn jälkeen, että huonoja uutisia tuli. Se hetki on oikeasti ihan sanoinkuvaamaton. Se hetki, kun se tieto menee tajuntaan.
Eli 6 solua saatiin ja niistä 4 oli raakoja. 2 kypsää icsattiin eikä kumpikaan hedelmöittynyt. Lääkäri oli edelleen hyvin ihmeissään. (Viimeksi MH oli aivan ihmeissään tästä).

Seuraava ja varmaankin se viimeinen hoito on sitten tuolla keväällä. Tällä kertaa taidan ehtiä jo toukokuussa hoitoon.

Tämän vuoden kolmas hoito päättyi siis samanlailla kuin toinenkin. Ja aivan samassa aikataulussa kuin kesäkuun hoito suhteessa juhannukseen.
Vuoto alkaa siis jouluaattona, kuten se alkoi juhannusaattona… En malta odottaa. Joulu menee siis kovissa kuukautiskivuissa.
Se on se hinta siitä, että uskoi Joulussa olevan jotain taikaa.

Tuntuu, että tämä elämä on pelkästään pettymyksiä, jotka aina vain valmistavat suurempiin pettymyksiin….

Harkinnassa on hoito yksityisellä tässä viimeistä julkisen hoitoa odotellessa ja myös hoito luovutetulla munasolulla. Minulla on luovuttaja, jos vain rahat löytyy hoitoon (hinta on aivan mieletön noilla hoidoilla )

Onko täällä muita, jotka harkitsee yksityistä tai jotka on käyneet Kuopion yksityisellä lapsettomuushoidoissa?Tulipas tosi pitkä, sekava ja omanapainen viesti. Pahoitteluni.
Tsemppiä ihmiset !
 
Nuppu vaikkei mulla vielä ivf ole ajankohtainen (ihan vielä) niin voin hyvin kuvitella nuo tuntemukset...kyllähän siihen aika paljon pelkoakin liittyy, että jossei saa edes yrittää, siis ettei solut vaan hedelmöity eikä niitä päästä edes siirtämään, se olis kamala pettymys....josta puheen ollen iloksin tilanne, ihan tuli tippa linssiin :hug: en oikein tiedä mitä tuohon voisi sanoa :( Mutta tuo on kyllä varmasti raskainta mitä näihin hoitoihin voi liittyä, juurikin siis se, ettei voi edes toivoa kun lähtötilannekin on huono.

En tiedä...mulla on sama kokemus tuosta vauvanvaatteiden hypistelystä ja melkein ostosta, olin tässä tosiaan muutama päivä ennen menkkojen alkua jotenkin aika varma, tavallaan olin tavallaan en, että olisin raskaana. Tämä nännikipu oli ihan uutta mitä ei ole ollut aiemmissa kierroissa ja jotenkin oli hirvittävän "hyvä olo" mahassa....ja lisäksi tietysti toivoin plussaa niin paljon etten ole koskaan aiemmin näin paljon toivonut, että ehkäpä siksikin jo vähän uskoin siihen. Parissa liikkeessä sitten hypistelin niitä 50-senttisiä vaatteita ja olin ihan vähällä ostaa. Ajattelin, että joko se jää odottamaan tätä NYT alkunsa saanutta vauvaa tai sitten itken sen kanssa, kun menkat alkaa. Että se jotenkin sitten konkretisoi sitä, mitä en tälläkään kertaa saanut...No se jäi ostamatta kuitenkin ja itkutkin jäi itkemättä, olen kai niin turtunut tähän. Ainoastaan olin järkyttävän kiukkuinen.

Mutta tosiaan, nyt alan pikkuhiljaa paremmin ymmärtää sen kysymyksen minkä MH mulle esitti, että "oletteko te henkisesti valmiita ivf:ään?". Niinpä. Sanoin tietysti että ollaan ollaan, mutta nyt kun miettii miten paljon pettymystä siihen(kin) voi liittyä ja kun se on kuitenkin tavallaan se viimeinen oljenkorsi (ellei luota siihen, että joskus kun vähiten odottaa se plussa vaan tulisi luomusti kaikkien hoitojen jälkeen...) ja kyllähän siihen valmistautuminen on henkisesti aika iso juttu. Jostain syystä en ole vielä kauheasti ajatellut sitä. Hölmönä sitä kuvittelee, ettei tarvitsis ikinä niihin mennä, mutta se "ikinä" on loppujen lopuksi jo aika lähelläkin kun miettii...

Mutta niin, enpä tiedä tosiaan. Tuntuu etten vaan nykyään ajattele enää mitään muuta. Pitäis jotenkin saada ajatukset muualle ja hiukan relata, mutta toisaalta tässä tilanteessa ei ole mahdollista vaan unohtaa, että mulla nyt on tällanen tauti ja että jos sitä vauvaa joskus meinattais saada niin se aika on nyt käsillä.
Tsemitykset kaikille ja sorry myös tämä vuodatus vaikkei tässä mitään pointtia ollutkaan!
 
Tänään tuli kirje KYSistä et meille on varattu aika maaliskuun alkuun. Eli kolme kuukautta lähetteen lähettämisestä. Meneeköhän tuosta sit vielä se puoli vuotta et hoito päästään aloittamaan? Masentavaa...
 
Moikka! Mä kävin tällä viikolla ensimmäisessä pas:sissa ja saikkua ei tarvinut ees kysyä, kun sattui vapaa päivä. Jotenkin voisin kuvitella, että saikkua ei anneta, koska itse tapahtumahan on aika nopea ja kivuton. Kertokaa jos on toisenlaista tietoa! :)

Ja omaa napaa sen verran, että pp 5 on meneillään, luget ja zumenonit käytössä päivittäin.
Meillä oli pakkasessa 7 alkiota, mutta sulatuksessa kävi kato eikä pakkaseen jäänyt kuin yksi huurunenä. Nyt siis ihmetellään miksi alkiot eivät pysy kyydissä, kokemusta on siis kahdesta tuoresiirrosta ja katsotaan josko tämä sulatettu yksilö tarraisi mukaan!

MH osasi sanoa, että välillä huurunenät pysyvät paremmin mukana kuin tuoresiirrosta siirretyt alkiot. Nyt vaan piinaillaan ja piinaillaaan...

Tsemppiä kaikille, on kiva lukea palstalaisten kuulumisia! :wave:
 
Viimeksi muokattu:
Aurinkotyttö: Mä vähän itsekkin epäilin että ei sais saikkua...kuinkas paljon etukäteen sen siirtopäivän sit tietää? Lähinnä just työkuvioita mietin. Meillä kun on matkaa kyssiin reilu 100km niin siellä ei vaan pikaseen pistäydytä. Ja töistäkään ei pysty kovin lyhyellä varotusajalla pois olemaan...no turha sitä vielä on murehtia kun eihän sitä tiedä tuleeko edes koko siirtoa..
 
hertta1981; Hitsiläinen, vaikka siirrosta on vähän aikaa, niin en meinaa muistaa miten asiat menee! :) Tähän kun liittyy niin paljon kaikenlaista. Mullakin on matkaa kyssiin yli 200 km/suunta, joten se on aina päivän reissu kun lähtee siellä käymään.

Jos nyt joku karkea veikkaus tosta alkionsiirtopäivästä sanoisin, niin viimeisestä ultrasta viikon sisään sen saa tietää - ainakin mun kohdalla. Jokaisella on varmasti oma aikataulu ja systeemi, tohon alkionsiirtoonkin liittyy kaikenlaista. Minäkin jännitin, että selviääkö eskimot sulatuksesta.

Omalla kohdallani on kerran käynyt myös niin, että jouduin mahdottoman työn ja taistelun kanssa vaihtamaan työvuoroa, jotta pääsisin passiin ja kun sain siirtopäivän vapaaksi niin sitten kyssistä soitettiin, että ei tarvitse tulla, kun ei ole mitään siirettävää. :( Siitä tuli sitten todellinen vapaa päivä.

Tulipas sekavaa tekstiä, mutta älä huoli, saat varmasti mainiot ohjeet, kun aika koittaa! :)
 
Soittelin taas tällä viikolla klinikalle ja saatiin jo paikka jonossa, vaikka ensikäynti on vasta maaliskuussa. Lääkäri oli katsonut meidän paperit ja koska meillä on jo yksi lapsi hoidoilla niin on aika selvää että hoitoihin mennään taas, joten vissiin siis siksi saatiin jo hoitoaika. Joka on, tättädädää, KESÄKUUSSA! Tuntuu tosi ankeelta et vielä ootellaan puoli vuotta, mut tätähän tää on. Oltais me saatu aika jo touko-kesäkuun vaihteeseen, mut pyysiin siirtämään sen kesäkuun alkuun, koska olen opettaja ja toukokuun vikat viikot ei oo ihan otollisinta aikaa olla joka toinen päivä pois töistä... Tuntuu ihan hullulta et syyslukukausi ei oo vielä ees päättynyt, ja hoitoa pitää odottaa vielä koko kevätlukukausikin! Parempi koittaa olla miettimättä koko asiaa. Onneks meillä on jo toi yksi koeputkinapero <3

Hyvää joulua teille kohtalotovereille, ja tsemppiä näihin raskaisiin aikoihin!
 
Hei kaikki!

Tulin uutena tänne, vaikka hoitoihin ei vielä tänä vuonna päästä. Huomenna aika KYSissä ja toivottavasti sen jälkeen tiedän paljon enemmän siitä, mitä meillä on edessä. Tutkimuksiin lähdettiin lähes vuosi sitten oman paikkakunnan TKhon, joten kärsivällisyyttä ollaan saatu jo harjoitella.
 
Heip!
Reissu ohi. Ollaan nyt IVF-jonossa, toukokuulle menee. Siinä välissä tehdään onneksi ainakin yksi inssi, tammikuun kuukautisista. Lääkärinä oli KR, ekaa kertaa meillä ja oli kyllä tosi mukava!
 
Halusin tulla toivottamaan kaikille oikein hyvää joulua! :)

Itse vietän kaikki joulupäivät töissä ja ehkäpä hyvä niin, sillä itselläni on testipäivä 27.12. ja näin ollen ajatukset voi siis olla jossain muualla kuin testissä.

Mitään oireita en ole vielä havainnut, mutta katsotaan mitä testi sanoo. Tulen sitten tänne kertomaan mikä on tulos.

Lämpimiä jouluajatuksia ihan jokaiselle! :xmas:
 
Pitkästä aikaa täällä pyörähtämässä :) Tervetuloa minunkin puolesta kaikki uudet nimet! Ja suuret halit kaikille joiden joulu(kin) pilattiin huonoilla uutisilla. Toivoisin niiin kovasti, että vuosi 2012 olisi parempi näiden asioiden suhteen…

Itse yritin olla joulun ajattelematta koko tätä ”ongelmamöykkyä” (huonolla menestyksellä!) Asiaa ei yhtään auttanut, ettei kys:iltä edelleenkään ollut kuulunu mitään :( Tänään kyllästyin postilaatikon kyttäämiseen ja soitin sinne itse… Ja hiphurraa, ei siellä ollut mitään tietoa että, muhun ois pitäny olla yhteyksissä!!!! Eli vaikka meidät oli luvattu laittaa sillon marraskuussa ivf-jonoon, niin sitä ei syystä tai toisesta oltu tehty :( Sain ens viikolle ajan ja hoitaja tiesi kertoa, että jonossa on muutamia peruutuspaikkoja ja JOS kierto napsahtais kohilleen, niin päästäis tuurillaan ennen toukokuuta hoitoon. Käytännössä meidät siis unohdettiin!!!! Eli ei kannata turhaan ootella tietoja sieltä vaan soitella ja patistaa itse asioita eteenpäin…

Henkisesti joulunalusaika oli taas vaihteeksi rankkaa… Olen ollut niin iloinen kun omatyöyhteisö on sellasta plus40v porukkaa (ettei kukaan nyt ihan heti oottais vauvaa) niin eikös meidän uusi työntekijä oo raskaana… Jo niin monta vuotta joutunu seuraamaan sivusta toisten vauvamasujen kasvua, ettei enää jaksais :( Kyllä olen ilkeä ihminen! Lisäksi yksi läheisimmästä ystävistäni ilmoitti odottavansa. Kyyneleethän siinä tuli ja mies pääsi taas näpsäyttämään, että miksi en ole onnellinen toisten puolesta. Niin, siinäpä vasta kysymys! Kyllähän minä onnellinen olen, mutta siihen sekoittuu niin paljon omaa epävarmuutta ja pelkoa, että sitä on vaikea pukea sanoiksi tai järkeviksi ajatuksiksi :( Jos jotain hyvääkin, niin sain aikaiseksi käydä katsomassa ystäväni vauvaa. Kävin jopa ostamassa bodyn, enkä murtunut kaupassa! (Itse asiassa ostin sen Tuurista ja naureskelin itselleni, että siitä sitä vasta olisikin tosiTV:tä saatu kun meikeläinen ois siellä kameroiden edessä vauvanvaateosastolla hysteerisenä itkeskellyt :D)

Mites muuten se vertaistukiryhmähomma etenee? En päässyt sillon siihen aloitustapaamiseen, mutta oisin kiinnostunut olemaan jatkossa mukana. Ilmottauduin postituslistalle mut mitään ei oo kuulunu… Laittakaa vaikka yv:nä jos siellä jotain salaista oli!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Aurinkotyttö;25253922:
Moikka! Mä kävin tällä viikolla ensimmäisessä pas:sissa ja saikkua ei tarvinut ees kysyä, kun sattui vapaa päivä. Jotenkin voisin kuvitella, että saikkua ei anneta, koska itse tapahtumahan on aika nopea ja kivuton. Kertokaa jos on toisenlaista tietoa! :)

Ja omaa napaa sen verran, että pp 5 on meneillään, luget ja zumenonit käytössä päivittäin.
Meillä oli pakkasessa 7 alkiota, mutta sulatuksessa kävi kato eikä pakkaseen jäänyt kuin yksi huurunenä. Nyt siis ihmetellään miksi alkiot eivät pysy kyydissä, kokemusta on siis kahdesta tuoresiirrosta ja katsotaan josko tämä sulatettu yksilö tarraisi mukaan!

MH osasi sanoa, että välillä huurunenät pysyvät paremmin mukana kuin tuoresiirrosta siirretyt alkiot. Nyt vaan piinaillaan ja piinaillaaan...

Tsemppiä kaikille, on kiva lukea palstalaisten kuulumisia! :wave:
Täällä sitä taas ollaan ja aika synkissä tunelmissa. :(
Piinailut eivät tälläkään kertaa tuottaneet tulosta, en vaan jaksa ymmärtää miksi "kaveri" ei millään tartu matkaan?!

Olen niin kyllästynyt ainaiseen verikokeen tulokseen hcg alle 1. Ei ole edes mitään kiinnittymisyritystä!!! Tuntuu jotenkin niin turhauttavalta koko touhu...

Nyt pidetään kuukauden paussi, kiertokin venyi 41 päivään, joten en tiedä enää itsekään missä mennään. Takaraivossa jo hieman pelottaa, että on enää yksi hoitosysteemi jäljellä, mitä jos sekään ei tuota tulosta? Kyllä on pitkä parisuhde ollut viime ajat koetuksella, jospa tämä uusi vuosi olisi meille kaikille parempi.

No, nyt toivotaan, että helmikuussa se ainokainen kestäisi sulatuksen tai muuten alkaa TAAS piikitysrumba. Ja kelakattokin on nollautunut...

Toivottavasti teillä muilla menee hyvin ja tulkaa kertomaan kuulumisianne tänne - josko se vähän piristäisi minuakin. :)
 
Moi!

Vieläkö mahtuu uusia mukaan? Kirjoittelin jo tuonne toisellekin osastolle, mutta sitten huomasin, että täällä on KYSillä hoidossa oleville oma pino.
Lyhyt esittely ensin: Olen 36-vuotias, toista lasta ollaan yritetty jo 3 vuotta. Vuoden yrittämisen jälkeen kävin yksityisellä gynellä ja hän kehoitti vaan rauhoittamaan elämää ja laihduttamaan. Verikokeet otettiin ja niistä selvisi, että ovulaatiota ei tapahdu. Toisen vuoden yrittämisen jälkeen kävin samaisella gynellä ja hän laittoi lähetteen Kysiin. Päästiinkin nopeasti muutaman kuukauden odottelun jälkeen. Siellä tutkittiin taas molemmat. Miehellä kaikki ok, minulla todettiin taas verikokeilla ovuloimattomuus. Viime keväänä munasarjojen ultraus ja huuhtelu, siinä kaikki ok. Clomit käyttöön annoksella 50mg viitenä päivänä. Ekassa kierrossa en saanut seurantaultraan aikaa Kysiltä, kävin yksityisellä, jossa todettiin lääkkeen toimivan hyvin. 1 kypsä munasolu. Tällä jatkettiin puoli vuotta. Yritin seurantaultraan kierrossa 5, mutta en päässyt läpi soittoaikojen puitteissa! Kierrossa 6 ultrattiin ja ko. annos ei ollut enää toiminut. Lääkäri vaan totesi, että olet varmaan syönyt tätä nyt muutaman kuukauden turhaan... Annos nostettiin 100mg viitenä päivänä ja siitä seurantaultrassa näkyi 2 kypsää munasolua. Ekaa kertaa kokeiltiin Pregnyliä ja nyt menossa siitä kierrosta päivä 26. Menkkoja odotellessa, tutut oireet on ilmaantuneet... =( Ainoa asia joka vähän poikkeaa on se, että minua on paleltanut viimeiset päivät ihan hirveästi. Yleensä olen vielä aika lämminverinen, niin on ollut tosi outo olo istua villapaita päällä koko ajan. Mutta tuttu jomotus mahassa ja rintojen arkuus kielii menkkojen alkavan viimestään perjantaina.

Henkisesti viime vuosi oli hirveän rankka. Jotenkin sitä aina ajatteli, että viimeistään Clomeilla homma toimii, mutta toisin on käynyt. Lukemattomia ovistestejä olen tehnyt, kaikki olleet negatiivisia. Raskaustesteistä puhumattakaan... Tällä hetkellä tuntuu, että yhtään negatiivista testiä en enää kestä. Sillä odotankin mieluummin menkkoja, kuin että teen sen negatestin.

Itsellä siis 1 luomuraskaus takana ja siksi tuntuukin niin käsittämättömälle, miksi se ei nyt onnistu. Liikaa yrittämistä varmaan...? Polilla pitivät minuakin helppona tapauksena, mutta toisin on käynyt.
Hirveästi on helpottanut, kun on lukenut muitten juttuja, että en ole yksin taistelemassa tuntematonta vastaan. Ja extrapahalle tuntuu niiden puolesta, joilla ei ole sitä yhtäkään lasta vielä olemassa. Tsemppiä kaikille!!!

Tulipa melkoista tajunnanvirtaa, mutta tällaiset asiat pyörii päällimmäisenä mielessä.
 
Hui, hui hui, päästiin peruutuspaikalle ja viikolla 7 ois sitten tositoimet. Hassua kun kerkis jo orientoitua, että hoito menee keväälle ja nyt se tuleekin niin äkkiä! Pelottaa kaikin puolin, onhan siinä niin paljon pelissä... Mutta kohti uusia haasteita siis mennään :)
 
Pitkästä aikaa tulin pyörähtämään...tai no olen lueskellut, muttei oikeastaan ole jaksanut omia juttuja kirjotella.
Meillä tilanne se että endo räjähti helvetillisen kipeäksi clomien myötä ja nyt sitten aloitan e-pillerit jos niillä saatas rauhoitettua tilanne. Pilleireitä muutama kuukausi putkeen ja sitten kunnon clomitäräytys jos saatas niin homma toimimaan. Leikkaukseen ei vielä ois intoa, ku ei tähystämällä pysty mun tilannetta korjaamaan, on sen verran pahasti endoa tuolla. Joten ainakin toistaseks ei sitten tarvii kiertoja laskea tai muutenkaan jännäillä.
Jos tämä keino ei toimi niin sitten kai leikataan ja leikkauksen jälkeen IVF.
Et näin meillä alkoi tämä vuosi...fiilikset jostain oudosta syystä helpottuneet, eipä ainakaan tarvii muutamaan kuukauteen pettyä : /
 
Iloksi: Me olemme käyneet syksyllä Kuopiossa Intiimissä IVF hoidon. Silloin eivät tehneet punktiota Kuopiossa, me mentiin päiväksi Jyväskylään ja siirtoon myös sinne.
Haluan kertoa sinulle meidän tarinan kun tiedän hoidot kuulostaa niin tutuilta..
Me yritimme pitkään vauuvaa ennenkuin menimme Kysin jonoon. Tehtiin Inssejä, joista ei tulosta. Ensimmäinen IVF hoito onnistui, siirrosta syntyi poika 2008. Halusimme toisen lapsen, ja lähdimme hoitoihin positiivisella mielellä. Pakastealkionsiirtoon ei päästy kun alkiot ei selviytyneet. Sitten tehtiin vuoden sisällä Kysillä kolme IVF hoitoa eikä mikään niistä onnistunut. Tehtiin pitkällä ja lyhyellä kaavalle ja lääkkeitä vaihdettiin. Tulos oli aina 2-4 solua, joista osa kypsiä ja muutama saattoi hedelmöittyä mutteivat jakaantuneet normaalisti, vaan tuli jotain fragmentoitumista vai mitä lie. Näissä hoidoissa oli se ero tuohon onnistuneeseen että annosta pienennettiin 150 yksikköön, kun ensimmäisessä hoidossa se oli 225. Ens. hoidossa minulle tuli lievä hyperi, minulla pco tyyppiset munasarjat. Kysistä tuli meille tyly tuomio, munasoluvika, ja hoitoja ei jatketa. Menimme yksityiselle Intiimiin, ja ensimmäinen hoito epäonnistui. Taas vaivaiset 3-4 solua ja taas soluissa kävi kato, ei siirtoa. Lääkäri tuumasi, että tiet on kuljettu loppuun, että voisimme miettiä lahjasoluja. En antanut periksi, ja sain vähän kiloja pois, ja pyysin lääkäriä suostumaan ensimmäisen Ivf hoidon kaavaan, samalla lääkkeellä ja annoksella. Tästä hoidosta saimme 10 solua, kato kävi mutta 4 hedelmöittyi ja kaksi siirrettiin, ja kaksi pakkaseen, ja yksi tarttui kiinni. Nyt mennään Rv15, ja ainakin kaikki tähän asti hyvin. Kannattaa siis miettiä itsekkin mikä hoidoissa mennyt pieleen, ja vaatia annoksen nostamista jotta saataisiin enemmänb soluja jos kato käy, niinkuin meillä. Tsemppiä tuleviin hoitoihin, ja suosittelen lämpimästi Intiimiä, me saimme loistavaa palvelua sieltä.
 
Moi

Saatiin eilen postissa aika ensikäynnille KYS:iin naistentautien poliklinikalle maaliskuulle. Mukana tuli myös verikoelähete minulle ja purkki miehelle :)

Mietin nyt tässä, että mitä ne tekee ensimmäisellä käynnillä? Meidän aika olisi opetusaika, onko jollain myös ollut? Tarkoittaako se sitä, että ensin lääkäri romplaa minua ja sen jälkeen opiskelijakin romplaa? Kun kirjeessä luki: kaksi opiskelijaa haastattelee teidät aluksi ja he ovat mukana myös tutkimustilanteessa mutta vain toinen tutkii yhdessä opettajalääkärin kanssa.
Minä kun hermoilen jo muutenkin sitä alapään tutkimista, niin ajatus tuntuu kauhealta että kaksi henkilöä putkeen kopeloisi.

Meidän tilanne on siis, että ollaan yritetty ensimmäistä lasta 1,5 vuotta. Varasin joulukuun alussa ajan TK-lääkärille ja käytiinkin siltä lähete hakemassa juuri ennen joulua. Hänkin siinä jo kerkesi tehdä sisätutkimuksen ja antoi lähetteen verikokeisiin. En kyllä tiedä verikokeiden vastauksia..

Muoks. Multa siis otettiin TK:ssa papa ja klamydia, verikokeissa kilppari ja prolaktiini ainakin.
 
Viimeksi muokattu:
Anastacia Joskus on ollut opiskelijoita mukana kun olen käynyt kysillä. Joku taisi joskus ottaa papa kokeen multa. Minuakin alussa ahdisti se alapään ronkkiminen, mutta nyt kun hoidoissa on joutunut ramppaamaan ja kaiken maailman tutkimuksissa niin sitä ei ajattele enään niin. Sen vaan ajattelee kuuluvan siihen tutkimukseen ja se on yleensä nopeesti ohi. Ei Siellä jalat levällään tarvi ollu kun muutaman minuutin.

ON: perjantaina olis sitten PAS yritys...saa nähdä selviääkö kaverit pakkasesta...
 

Yhteistyössä