// Helmivauvat 2015 - syyskuu //

Heipat täältäkin

Yökyöpeli täällä valvoskelee tavoilleen uskollisena... Maailman ihaninta kun on koko mökki hiljentyny ja saa olla omien ajatustensa kanssa rauhassa ilman yhtään "äiti"-huutoa tai kyselyitä työvaatteista, sukista tm. vastaavasta. Joskus on niin ihanaa olla vaan Minä!

Äitiysvaatteita en ole esikoisen jälkeen ostanut, enkä osta nytkään, koska ovat mulle ihan turhia. Isot vaatteet ajaa ihan saman asian, ja esim Me&I:n housut on aivan ihanat korkean vyötäröresorin ansiosta. Käy ennen ja jälkeen jalkaan mainiosti Välttelen viimeiseen asti ylipäänsä vaatteiden hankkimista, koska olen vakaasti päättänyt "palata takaisin" omaksi itsekseni, jahka odottamiset ja imettämiset on ohi. Keväällä sitä "superdieettiä" tosiaan aloitin, mutta tämä "ylläri" muutti suunnitelmat nyt sitten hetkiseksi... Talvitakkina on viimeiset viis vuotta ainakin ollut isännän vanha takki, joka mahtunee isommassakin koossa, hope so

Kohdun yläreunan minäkin löydän tuosta navan alapuolelta, että se kaikki, mitä sen yläpuolella näkyy on siis pelkkää läskiä Edelleenkään ei kukaan ole mitään kommentoinut, enkä ole muille tietoa jakanut. Kahtellaan, ehtiihän tuota, jos kerrottavaa on... Tässä mielessä Heilanga, ymmärrän ihan täysin tunteesi noista peloista :/ Tiedän, että nämä viikot on vaikeita minulle. Tyttöjen jättämä "haava" aukeaa väkisin ja alkaa "vuotamaan" :`( Sitä suojelee selkeästi itseään tällä "jossittelulla". Mulla ne liikkeetkin on edelleen vähän kysymysmerkillä, tai ehkä sekin on sitä, ettei tavallaan haluaisi niitäkään, jos ei mitään sitten tulekaan. On toki aikoja, että sitä huomaa suunnittelevansa jotain tai miettivänsä jotain käytännön juttuja, että ei tämä mikään 24/7 -paniikki ole. On hyvä, että itse tiedostaa tilanteen, ja jollain lailla tää kaikki on "terapiaa" kuitenkin.

Ihan huikeaa, että jo alkaneella viikolla alkaa tipahdella ru-kuulumisia! NaNa84, Cherise ja mukipukipuu ainakin on menossa Kyllä tämä(kin) aika vaan kuitenkin kuluu hurjaa vauhtia kaikesta jännäämisestä ja odottamisesta huolimatta Ihan kaikille meille toivon hyviä uutisia kaikin puolin! Tulkaahan sitten kertoilemaan tunnelmia, ja jos oikein kovasti jännittää, niin tänne vaan. Tuntuu, että on tosi "tsemppaava" ja hyvä jengi kasassa Vielä sitä muutama viikko pitäis odotella... Tosi tyytyväinen olen kyllä ollut KYS:in "palveluun", eikä moitteita ole J-kylästäkään, jossa neljä ensimmäistä lasta on syntyneet Riskiraskaus-koodilla täällä mennään, joten jos ru:sta selviää ns. puhtain paperein, on edessä vielä varmasti yksi "pakollinen" käynti ä-polilla. Ylipaino, toi keskenmeno sekä nuo muut diagnoosit pitävät siitä huolen.

Mullakaan ei ole viime tiedon mukaan tohon toksoon niitä vasta-aineita (niinköhän se meni?). Km:n jälkeen otettiin kaikki mahdolliset testit, ja melkein kaikki multa löytykin, paitsi tuo Olen lapsena sairastanut tulirokkoa lukuunottamatta kaikki rokot, ja itselle oli ihan yllätys, että parvokin löyty sairastettujen listalta. Ei mulla sellasesta ole mitään muistijälkeä. Meillä on kaksi ulkokoiraa, ja kissan tai kahden hankkimisesta on ollut paljon puhetta, kun varsinkin viime talvena on jyrsijät tehneet ihan järkyttävää tuhoa tuolla ulkorakennuksissa mellastaessaan ja tuolla marjapellolla syömällä kasteluletkuja yms. Ihan "töihin" siis ensisijaisesti ne otettais tänne, mutta arvaahan sen, että varmasti nuo musikat hellis niitä ihan täysillä

Tarvikelistasta oli puhetta, ja ihan joo peukut sille. Komppaan sitä, että tosi yksilöllisiähän on tosiaan niin äidit kuin vauvatkin. Pippurihäntä tais kommentoida, että jokainen kokee eri jutut tärkeäksi, mutta uskon kyllä, että siitä on kaikille enemmän hyötyä kuin haittaa. Niin se vaan meilläkin isäntä ennen kuudennen kotiinhakemista ajo Matkuksen kautta ostamassa hälle vaatteita, kun oli unohtanut kassin kotiin, eikä viittinyt 90km:ä ajaa takasin hakemaan... On muuten naurettu tuotakin ihan jonkun kerran Ja juu, ihan kaupan pussissa toi vaatteet (laput käskin repiä irti, ettei kukaan saa p-halvausta...), eikä siis pesty eikä sen paremmin siliteltykään. (Taisin sen lopettaa kolmannen jälkeen kokonaan, hälle vielä silitin kaappiin laitettaessa.) Aika suurpiireiseksi tällaisen lauman kanssa väkisinkin muuttuu. Kosmetiikaksi olen aina varannut kylpyöljyä ja talkkipurkin (perunajauhopaketti on matkoilla hankala, sitä käytetään kotioloissa), mutta tällä viimeisimmällä huomasin rintarepun (sekö sen nimi oli?) ihan käteväksi, ja sitä olin pitänyt aika turhakkeena tähän asti Hyviä vinkkejä siis odottelen minäkin, ja käyttökokemuksia itselle "oudoista" jutuista

Ruokarajoitukset on mulle melko "joutavia". Tieto tosiaan lisää joillekin tuskaa, ja ihan mielenkiintoista on, että mihin "tutkimuksiin" noi millonkin perustuu... Mun äiti pistettiin syömään raakaa maksaa rauta-arvojen nostamiseksi, kun odotti mun kaksosveljiä, ja nyt muka jotain maksalaatikkoa pitäis kytätä. Paljon siinä edes on maksaa? Minä syön sitä kokolailla viikoittain, koska se on musta niin hyvää (ja rakastan miehen enon tekemää kylmäsavulohta, juustomaidosta tehtävää uunijuustoa, paikallista palkittua sinihomejuustoa ja mm. niitäkin tulee nappailtua aina kun sattuu saamaan)! Olen aina tehnyt niin, ja aion tehdä niin edelleen. Suomessa on todella tiukka elintarvikesyyni, ja esim. meidän maitotuotteet on ihan huippulaatua. Oikein itkettää, kun ajattelee, että monet saa oikeasti unettomia öitä syötyään sämpylän, jossa on päällä ollu jotain Violaa... Välillä tuntuu, että tänä päivänä tässä(kin) asiassa on vanha kunnon maalaisjärki vähän hukassa. Ja ei, tarkoitus ei ole mollata ketään, joka näitä suosituksia noudattaa, vaan ennemminkin tsempata ja lohduttaa, että se satunnainen "vahinko" tai kohtuukäyttö ei turhaan ketään ahdistaisi. Jos joku menee "pieleen", tarvitaan varmasti muutakin sattumaa kun yksi saunasiideri tai lohivoileipä.

Nokkosperhoselle huikeat onnittelut "karhunkaatajaisista" Hymyilytti ihan jonkin verran kun luin tuota juttua. Meilläkin täällä on metsämiehiä, mies ja esikoispoika, mutta eivät onneksi ole noin hurjiin karkeloihin lähteneet. Möykkyliinille onnea uuteen kotiin ja tosiaan nopeasti on tavara liikkunut Hennanennulle <3 liikkeiden paikallistamisesta ja Heikko-Peikolle bd nyt loppumatkalle Hurjalta tuokin toimenpide kuulostaa, ja on ihan mielettömän upeaa, miten puoliso on noin täysillä mukana!

Kauheeta kun toi kello tikuttaa :/ Pakko on lähteä nukkumattia houkuttelemaan, vaikkei kyllä tunnu väsyttävän edes hirveästi (aamulla voi olla vähän erilainen fiilis...) Tsemiä siskot <3 ja palaillaan pöntölle pörisemään

Samppis ja PiPonen 18+1

 

Huomenet täältäkin!
Nopeasti tulin vaan kommentoimaan noita ruokarajoituksia, että itse kuulun siihen sakkiin joka niitä suht orjallisesti noudattaa. Syy tähän löytyy parin vuoden takaa, jolloin sairastin yersinian (ruokamyrkytysbakteeri). Kolmeen viikkoon ei mikään kestänyt sisällä ja paino tippui normaalipainoisella 10kg yhdessä hujakassa eikä suolisto vieläkään ole täysin toipunut. Koskaan ei bskteerin lähdettä saatu selville, mutta kotimaasta bakteerin sain. Yersiniahan leviää yleisimmin huonosti pestyjen kasvisten tai huonosti kypsennetyn sianlihan välityksellä. Joten ainakaan itse en esim. listerian suhteen lähtisi leikkimään yhtään. Mutta kukin tyylillään.

Täällä rv 17 menossa ja keskiviikkona vihdoin toinen neuvolakäynti. Aika harvakseltaan tuntuu noita käyntejä olevan... Josko tänään sais myös aikaiseksi varata sen ru-ajankin!

- Tintti & Tähtönen 16+2 -

 

Taitaa ainoa ruokarajoistus, mitä seuraan, olla se että ei Batterya. Muutoin menen sen mukaan mitä keho haluaa ja mikä ei aiheuta älytöntä ärsytystä vatsassa. Esimerkiksi sipulin, kahvin ja palkokasvit olen joutunut jättämään täysin pois juurin vatsan ärsytyksen vuoksi. Viljan määrää olen joutunut myöskin vähentämään reilusti.

Minua muuten jännittää aivan kamalasti. Äitini on tulossa tässä joku päivä kylään eli hän tulee olemaan ensimmäinen jolle kerromme raskaudesta. Iloinen asia, josta luulisi kenen tahansa olevan onnellinen. Mutta ongelma on siinä että äitini kuuluu maailman negatiivisimpiin henkilöihin. Teki mitä tahansa niin aina kaikki on väärin. Edellisen raskauden (kohdunulkoinen) jälkipyykki oli melkoisen kamalaa läpikäymistä. Joten hieman pelkään miten käy tämän ilouutisen kanssa ja erityisesti stiä jos jotain menee pieleen jossain vaiheessa raskautta tai syntyy kehitysvammainen lapsi. Tekisi niin mieli jättää kertomatta koko raskaudesta, mutta silloin tulee melkoista satikutia synnytyksen jälkeen.

Olen muuten hankkinut babyboxin ja noutanutkin sen jo Lastentarvike-liikkeestä. Kiva saada jotain pientä hypisteltävää. Hieman oli vaikea päättää milloin haen sen, kun kuulemma paketin sisältö voi vaihdella. Ja nyt varasin nettikirppiksestä joitain vastasyntyneen kestovaippojen kuoria (ilmaiseksi). Päätin että niin kauan kun olen kotona niin käytämme kestovaippoja. Saa edes vähän rahaa säästettyä. Nyt vain tarvitsisi jotain sisältöä noihin kuoriin.
Niin ja vihdoin ja viimein mies on antanut minulle luvan alkaa tekemään vauvalle jotain perusvaatteita.

rv 17+

 

Syksyinen moi

Tervetuloa uusille, joihin lukeutui ainakin Shampanjapäärynä :wave:! Täällä on mukavata sakkia ja sekaan mahtuu kyllä !

Onnea kaikille uuteen kotiin muuttaneille ! Edelleenkään en ole omalta kohdaltani edistänyt asiaa mitenkään... sen sijaan tekisi mieli haalia tähän nykyiseen minikotiin lisää huonekaluja (sellainen vanha kampauspöytä kutsuu mua kirpparilla...), vaikka entistenkään seassa ei mahdu olemaan .

Kiva kuulla hennanennu, että liikkeet ovat löytyneet :heart:! Jopa minäkin olen vihdoin tuntenut tutunoloisia muljahteluja ihan alhaalla ... Ainakin reilun viikon on jotain nuljuntaa ollut, mutta vasta nyt alan myöntää itselleni, että kyllä ne taitavat liikkeitä olla, eivätkä mitään muita muljahteluja :heart:.

Tarvikelista on varmasti hyvä idea, vaikka kuten moni onkin sanonut, niin tarpeet ovat kyllä niin kovin yksilöllisiä, että itsehän ne joutuu sitten kuitenkin pohtimaan ja tilanteen mukaan elämään. Hyvä kuitenkin, jos on jokin lähtökohta olemassa, helpottaa varmaan urakkaa !

Sadana, toivottavasti äiti ottaa uutisen hyvin eikä jaksa negistellä. Tiedän kyllä ihmistyypin, joka ottaa aina kaikki asiat negaation kautta. Kyllä hän varmasti oikeasti on asiasta onnellinen ! Tsemppiä kertomiseen! Ja ihailen ihmisiä, jotka pystyvät itse ompelemaan vaatteensa... Mun äitini on koulutukseltaan vaatturi, joten tietotaitoa olisi saatavilla kyllä (ja hän on ostanut minulle ompelukoneenkin), mutta en viitsi itse tehdä, kun äiti tekee kaiken niin paljon nopeammin ja näppärämmin... suutarin lapsilla ei ole kenkiä, vai miten se meni ...

Heikko-Peikolle erikoistsempit loppuraskauteen :heart:! Sanon ihan suoraan, että minusta ei moiseen olisi.

Ruokarajoituksista sen verran, että olen niitä semisti seuraillut, mutta kyllähän ne osittain typeryydeltä tuntuvat, kun maalaisjärjellä ajattelee. Listerian häviävän pieni riski kyllä pelottaa hieman ja toisaalta taas inkiväärin välttäminen tuntuu oudolta, kun jossain maailman kolkissa sitä vedellään ihan huoletta ja keskenmenoja ei ole sen enempää kuin muuallakaan. Mies saa tehdä mulle jouluna graavilohta, se on varma se ! Se mitä Shampanjapäärynä sanoi siitä, että ei kannata jälkikäteen vatvoa mitään Viola-voikkareita niin on kyllä ihan totta. Eihän siitä ole siinä vaiheessa enää mitään hyötyäkään, kun pissa on jo housussa.

Äitiysvaatteita en ole vielä ostanut. Varmaankin sekoan ebayssa sitten rakenneultran jälkeen, jos kaikki on hyvin. Nyt alkaa kessi olla jo sitä luokkaa, että sitä on vaikea pukeutumisella piilottaa, joten kohta varmaankin tulen julkisesti "kaapista" ja vedän päälleni jonkin oikein tiukan ja muotoja nuolevan mekon, jossa maha pääsee keskipisteeksi . Jos vielä kaksi viikkoa saisi piiloteltua telttojen alla...

Töissä olen vihdoin kertonut pomolle, että näillä näkymin jään lomille tammikuun alussa (katoin laskurista, että näyttäis olevan 2.1., joka on just passeli päivä jatkaa suoraan joululomalta äippälomalle). Tälläkin kertaa pomo oli aivan asiallinen ja kysyi vain, että joko uskaltaa onnitella, mutta sanoin, että jätetään onnittelut vähän myöhemmäksi .

Positiivisin mielin olen menossa kohti syksyä, sillä a) koiranpennun pitäisi syntyä parin viikon sisään ja b) olen menossa siskon kanssa pitkäksi viikonlopuksi Kööpenhaminaan lokakuussa, joten on kaikkea kivaa odotettavaa tiedossa tän yhden liian pitkän odottamisen lisäksi !

Voikaahan paksusti ja hyvin ja hyvin paksusti !

väpä ja joku 18 + 2, jos oikein laskin.... jessus, miten ne viikot sentään vierivät...

 

Käyköhän Llllinda täällä miten usein? Jos ei, voisiko joku vinkata fb:n puolella, että laitoin yksäriä..?

 

Hih, vähän väärin muistin tuon nimimerkin, mutta ymmärsitte varmaan?

 

Heikko-peikko paljon tsemppiä ja voimia loppuodotukseen! Hienoa, että toimenpide sujui hyvin.

Nokkosperhonen79, onnittelut karhusta! Hurjalle meiningille kuulostaa. Ei ole kyllä itse tullut nallea koskaan maistettua. Hirvipeijaisissa on lapsena tullut pyörittyä kun asuttiin joskus seuratalon yläkerrassa.

Onnea uuteen kotiin muuttaneille!

Heilanga, noi on tuttuja noi ahdistukset täälläkin. Mulla on alusta asti ollut tunne, että tämä lapsi ei syliin asti pääse ja välillä ihan illalla pyörin sängyssä ja pelkään ettei kaikki mene hyvin. Vaikkakin hyvin luonnon armoillaan nyt vaan ollaan niin kuin PH sanoi. Vaikea se silti on rentoutua. Ja etenkin nyt kun tuntuu että pelkkää vastoinkäymista vaan ollut tänä raskaus kaikkine ongelmineen (jotka joihinkin toisiin verrattuna on pieniä, mutta itselle raskasta). Oon miehelle yrittänyt ahdistuksista puhua, mutta eipä tuo juuri ymmärrä kun ottaa niin rennosti koko homman. Ja tän hetken huoli on enterorokko. Semmoinen iski tähän väliin ja kuin että voi aiheuttaa keskenmenoa ja sikiökuolemaa. Ja näillä viikoilla kun ei voida mitään tehdä. Kumpa ois jo rv 24 täynnä!

Tarvikelistalle kannatusta. Hyvää kertausta mullekin vaikka kolmas jo tulossa.

Sadana, voimia äitisi kanssa! Mie en oo ollenkaan kertonut vielä mun omalle kummitädille, koska viimeksi kun aloin oottamaan niin hän huusi mulle puhelimessa päin naamaa kuinka pilaan elämäni. Joo-o. Meidän valinta ja meidän rakas lapsi. Mitä hän sille enää siinä kohtaa voi kun oon jo raskaana. Ja aikuisia kuitenkin tässä molempien pitäisi olla. Meilla oli ennen läheiset välit mut ei ole enää tuon jälkeen ollut.

ON: Kipeenä tosiaan enterorokossa ja vatsatautia odotellessa. Oltiin viikonloppu mun vanhemmilla evakossa kun miehellä oli jotkut bileet meillä. No mun äiti sitten alkoi yöllä oksentaa. En kyllä nyt mitään vatsatautia tahtoisi. Enterorokkoa kun lapsilla päiväkodissa paljon liikkeellä ja siskon perhe samassa taudissa. Sisko odottaa myös samoilla viikoilla suunnilleen. Että saapi nähdä kuinka käy... Mulle on nyt viime aikoina tullut usein noita pyörrytyskohtauksia. Etenkin jos seisoo yhtään pidempään. Tänään meinasin pyörtyä apteekkireissulle. Näitä on nyt ollut enemmän tässä reilun viikon sisään.

Kampiakseli ja tähdentuikku rv 18+4 (19+1 tai 2)

 

Hellurei ja kääk! Paljastuin vissiin tänään töissä kun toisen osaston rouva bongasi minut firman aulassa ja kailotti siinä suureen ääneen että taitaa olla perheenlisäystä tulossa! Oh no! Kyllä se siitä varmaan leviää kulovalkean tavoin kahvipöytä keskusteluissa! Täytyy varmaan sitten ehkä jo huomenna paljastaa omalle pomolle ettei kuule muuta kautta... se siitä ylennyksestä sitten...

 

Tervehdys kaikille!

Nettiä selaillessa onnistuin eksymään tänne. Mukava lukea samassa raskausvaiheessa olevien kuulumisia ja päästä kertomaan omiaan.

Oma laskettuaikani on 1.2.2015. Ensimmäinen raskaus kyseessä, joten kaikki on uutta ja jännää. Tänään tulee viikkoja 19+2 ja rakenneultraan pääsen 22.9. Lapsen sukupuolen haluan tietää vasta syntymässä, mutta kiva nähdä, miten lapsi on kehittynyt ja onhan kaikki kunnossa. Jotain liikkeitä olen ainakin ollut tuntevinani jo jonkin aikaa, sellaisia "olikohan nuo potkuja?" -tuntemuksia. Kai se pitäis jo uskaltaa luottaa, että on ne pikkuisen liikkeitä.. Mahakin erottuu jo mukavasti.

Raskaudesta on kerrottu niin minun kuin mieheni perheille sekä joillekin ystäville. Myös töissä olen jo kertonut raskaudesta. Kaikki ovat ottaneet asian ihan iloisina vastaan, ihanat työkaveritkin huolehtivat töissä etten vain rasita itseäni liikaa.

Tähän mennessä raskaus on edennyt muuten hyvin, mutta varsinkin alkuraskaudesta olin todella väsynyt ja välillä ihan sairaslomallakin sen takia. Edelleenkään en jaksa käydä juoksulenkeillä tai hoitaa kotitöitä ilman lepotaukoja. Jotenkin myös mukavien asioiden tekeminen tuntuu nykyään todella raskaalta, eikä esimerkiksi leipominen ja käsityöt innosta niin kuin ennen raskautta. Oletettavasti tämä väsymys on ihan normaalia, mutta tänään kävin varmuuden vuoksi verikokeissa. Torstaina pitäisi selvitä kokeiden tulokset. Löytyykö täältä muita väsymyksestä kärsiviä?

Nuo tarvikelistat vaikuttaa ihan hyödyllisiltä. Ensikertalaisena ei itse tule ajateltua kaikkea mahdollista.. Hyvä saada vinkkejä kokeneemmilta konkareilta.

Raskaushousut hankin töihin jo melko alkuvaiheessa ja toiset ostin tänään. Väsymyksen takia liikunta jäi heti niin vähille, että masu pääsi kasvamaan.. Hieman käyrän yläpuolella menee painonnousu, mutta ei vielä mitenkään hälyttävissä lukemissa.

Nyt alkaa aivot tarvita ilmeisesti jo unta, kun alkaa ajatukset juosta ympyrää.. Puolet mielen päällä olleista asioista varmaan unohtui, joten täytynee kirjoitella myöhemmin lisää, jos vaan jaksatte lukea höpinöitäni.

Ihanaa odotusaikaa kaikille! <3

-pikkuakkanen / 23v / 1. lapsi / KYS

 

Aivan ihana henkilö oli se minun kestovaippojen kuorien antaja. Kun hän kuuli ettei minulla ollut yhtään mitään kestovaippoihin liittyvää, niin hän kaivoi varastoistaan vielä "pieneksi" jääneitä imujakin kuorien sisälle laitettavaksi. Ja vastasyntyneelle sopivia kuoriakin hän oli löytänyt vielä lisää. Nyt ei tarvitse olla ihan niin paniikissa sitten vauvan syntyessä että mitkä kestovaipat ovat hyviä tai saanko ommeltua itse sopivia vaippoja. Ihana huomata miten hyviä ihmisiä maailmassa vielä on. :heart:

Väpä, omakin äitini on tekstiilialan ammattilaisia ja hän aloitti opettamaan minua jo ennen kouluikää tekemään kaikenlaista pientä ja teininäkin pisti minut ainakin osittain tekemään vaatteeni itse. Sinällään olen kiitollinen hänen opetuksilleen, vaikka koskaan en saanutkaan aikaiseksi tarpeeksi hyvää jälkeä hänen mielestään.

Oih, vielä pari viikkoa ja sitten ollaan jo puolessa välissä.

Rv 18+

 

Noniiin, ultrassa käyty ja kaikki hyvin mitään poikkeavaa ei löytynyt ainakaan viikkoihin nähden, hyvin vastasi viikkoja ja painoarvioksi tuli 285g harmitus vaan kun ei saatu kuvia ollenkaan mutta helpottunut ja onnelinen olo ?

NaNa ja tyty 20 <3

 

Ihana kuulla NaNa! Onnea! <3

 

Huhheijjaa, rv 20 jo menossa, mutta itse lasken kyllä, että puoliväli on ohitettu vasta kun rv21+0 on täynnä eli pari viikkoa vielä siihen En sitä "miks tää ei synny jo" karmeutta enää halua toista kertaa kokea, jos ja kun tääkin menee rv42 asti. Kun siitä ei mitään vaaraa oikeasti ole vauvalle, että kypsyypi rauhassa.

pikkuakkanen - tervetuloa! Kyllä vaan väsyttää, mietipä minkä työn sun ruumis tekee koko ajan, verimäärä kaksinkertaistuu ja sydän toimii tuplateholla, syöttää energiaa alivuokralaiselle, joka kasvaa näillä viikoilla ihan superkovaa vauhtia. Ei ne signaalit turhasta tule, eikä ole laiskuutta, jos nukuttaa.

Nyt on liikkeetkin voimakkuudeltaan semmoisia, että tuntuu seistessä, liikkeessä ja istuessa. Eli kaikki tuntuu etenevän ihan hienosti. Vatsa on iso, mutta ei haittaa vielä menoa Näillä mennään siis!

PH rv19+1

 

NaNa, ihania uutisia teiltä!!

Pakko kertoa nopeasti, että kävin tänään ystäväni kanssa kummipojan neuvolassa ja mukava kätilö kuunteli samalla meidänkin vaavin sydänäänet. Alkuun ei meinannu löytyä ja kuului doppleriin pelkkiä potkutumpsahduksia, mutta löytyhän sieltä pieni jumputuskin lopulta. Oli tosi kiva kuulla taas elonmerkkejä pienestä, kun yli kuukausi jo hujahtanut nt-ultrasta

Nyt kiirus niin en ehdi kummemmin kommentoida, mutta sen verran että kiitos kaikille teille kirjottelijoille, tosi kiva lukea kaikkien kuulumisia ja ajatuksia aina karhunkaadosta ruoka-ainerajoitusten noudattamiseen.

Hyviä vointeja kaikille!

Norbba ja tyyppi 17+2

 

Ei malttais odottaa rakenneultraa! Sain ajan varattua ja pitää odottaa vielä nelisen viikkoa...! 7.10. päästään katsomaan mitä vauvelille kuuluu.

Ruokarajoituksia en ole suuremmin muistanut ajatella edes. :snotty: Esikoisesta olin vähäsen tarkempi, mutta kun oikein miettii, niin en ole mitään "kiellettyä" edes tainnut syödä. Ei se ruoka oikein maistu edelleenkään. Pahoinvointi siis jatkuu. Varsinainen oksentelu on kyllä lähes loppu. Ehkä kerran on tullut pönttöä halailtua viikon-kahden aikana. Mutta muuten ällöttää koko ajan ja sopivan ja maistuvan ruuan valinta on hirmu vaikeaa...

Liikkeitä on monella jo tuntunut ja itelläkin alkaa ihan päivittäin jo tuntumaan, tänään useammankin kerran jo. :heart:

Väsymyksestä kyseltiin... Pahin on varmasti jo ohi (toivotaan ainakin). Mutta ajoittain olen kyllä ihan loppu ja menis mielellään jo kahdeksalta nukkumaan. Voi olla, että on huonosta ruuastakin kiinni, kun ei vaan jaksa...

Tarvikelista oli esikoista odottaessa tosi kiva. Sai sieltä poimia itelle sopivat asiat. Ihan kaikkea en onneksi hankkinut, kun olis ollut turhia. Nyt tuskin teen mitään suuria hankintoja, kun on vaatetta ja muuta "pakollista" jo entuudestaan. Esikko ei juuri sairastanut, eikä tarvinnut edes pyllyrasvoja juurikaan. joten niitäkin haen nyt vasta, jos on tarve.

Pihlaja15 16+6

 

pihlaja15, meilläkin on rakenneuä 7.10 Käytkö sä kaupunginsairaalalla ultrassa vai jossain muualla?

Hippu* 17+0

 

Huomenta! Minä taas panikoin, kun olin viime viikolla tuntevani niitä liikkeitä, mutta nyt en ole moneen päivään tuntenut yhtään mitään. En ole nukkunutkaan kahteen yöhön kunnolla, kun olen niin huolissani, joten soitin neuvolaan ja kysyin, voisivatko he pikaisesti kuunnella sydänääniä. Ja onneksi saan mennä käymään puolenpäivän aikaan. Toivottavasti kaikki on kunnossa... Hirveä paniikki. :/

Möykkyliini ja Pikku-Möykky 16+2

 

Hippu No jopas sattui! Ollaan varmaan synnyttämässäkin samaan aikaan.
Meillä on ultrat Medisonarissa, en siis ole turkulainen... Meillä kunta on jostain syystä päätynyt ostamaan ultrapalvelut Medisonarilta eikä Turun kaupungilta. Ja sehän sopii mulle erittäin hyvin, ollaan saatu tosi hyvää palvelua ja paljon kuvia mukaan.

 

Olen vielä ihan uusi tuttavuus tämän kaksplussan kanssa, ja aina tämä palsta meinaa tupata unohtumaan Ja sitten kun muistan tänne tulla, niin täällä on niin paljon ihania tekstejä, että oikein harmittaa, jossei kaikkia ehdi lukea..

Ihana kuulla, että aika monella muulla on jo rakenneultrissa käyty, minä joudun vielä kuukauden kärvistelemään. En millään malttaisi odottaa, RU aikataulutettu vasta 13.10.. Blah!

Onneksi hankin pienen kotidopplerin, jolla onnistuimme kuulemaan pikkuisen sydänäänet viikonloppuna :heart: Itkuhan siitä pääsi pelkästä onnesta ja helpotuksesta; siellä se pikkuinen sydän jumputti niin kovasti!! Sen jälkeen olenkin joka ilta kuunnellut noita ääniä kyyneleet silmissä, hih! Mies kyllä katsoo vähän kieroon, kun vaimo vollottaa luurit korvilla - "taitaa olla tyttö vähän herkillä..". No vähemmästäkin sitä herkistyy, eikö?

Musta on muutenkin tullut ihan hullu vollottaja, liikutun telkkariakin katsoessa ihan ihmeellisistä asioista. Eilen viimeksi itketti, kun jossain ohjelmassa tuli pätkä prinsessa Dianan kuolemasta. Hohhoijaa.

Minulla todettiin pari viikkoa sitten raskausajan diabetes, ja tänään olisi sitten diabeteslääkärin tapaaminen. Diagnoosi on kyllä pistänyt ruokavalion ihan uusiksi, mikä on tosi hyvä juttu toisaalta. Teen kyllä kaikkeni, ettei tarvitse alkaa insuliinia pistelemään, että ihan pelkällä ruokavaliolla saisi hommat pidettyä kurissa. Ihan mielenkiinnolla odotan millaisia ohjeita tänään tulee lisää. Onko täällä muita samasta "vaivasta" kärsiviä?

Olen muuten myös laittanut jo ajat sitten etusivun ohjeen mukaisesti pyyntöä liittyä FB ryhmään, mutta en ole saanut minkään laista kutsua. Pennillä taisi olla sama ongelma..?

Unohdin merkata synnärin paikan ilmoittautuessani listalle, eli:

Elisanen / 33v / 1. lapsi / JS

Odotusterkuin Elisanen RV 16+0

Ps. Penni: hieno päivä lasketulle ajalle!

 

Huomasin tuossa, että onpa poikkeuksellisen vähän helsinkiläisiä odottajia tässä ketjussa. Ihan muutama vaan, kellä olisi KOS/NKL merkintänä. Ei taida olla vaarana, että törmättäisiin synnärillä tutkimuksissa tai synnyttämässä, ellei jotain ihan hassua satu

Mulla on näköjään alkaneet nyt ne kivuttomat supparit. Mulla ne tuntuu semmoisena ahistavana *ähkis* olona vatsalla ja palleassa, vähän kuin henkeä alkaisi hetkeksi ahdistaa, kohdun alue vähän kovettuu kanssa, mutta sitä ei oikein tuon vararenkaan alta huomaa sillä tavalla. Eipä ne ole missään raskauksissa mitään kypsyttelyä saaneet aikaan, joten ihan normimeininkiä ja harjoittelua tulevaan vaan. Ne oikeat supparit on sitten alavatsalla ja selällä ihan eri tuntuisia, kuin sirkkelillä sahattaisiin lantiota kahtia...

Tosi seesteinen vaihe menossa jotenkin, mikä on kyllä mukavaa. Henkistä rasitusta on riittänyt esikoisen kouluasioiden kanssa, kun herra on heittäytynyt ihan hälläväliä-meiningeille nyt viidennen luokan kunniaksi. Onneksi pikkusiskonsa on kuin itse aurinko ja päivissä riittää ihmettelemistä taaperon kanssa ihan mukavasti Sopivasti kaikkea iloa ja murhetta siis vuoroin. Luulenpa, että tämä tulokas saa sitten löytää paikkansa tässä hullunmyllyssä ihan siinä sivussa, sen verran kädet täynnä elämää tässä ollaan muutenkin, mutta niinhän se menee useampilapsisissa perheissä muutenkin. Koirakuume ei kyllä ota laantuakseen... eli jossain vaiheessa haluaisin kaverin tuolle meidän muutaman vuoden vanhalle urokselle, mutta rotu saisi olla jotain rauhallisempaa sorttia kuin terrieri Mutta jos nyt nämä vauvavaiheet hoitaisi ensin ja katsoisi sitten sitä pennunhankintaa vielä.

Tietääkö joku muuten fb-nettikirppistä, joka keskittyisi äitiysvaatteisiin? Haluaisin liittyä sinne, voisin hankkiutua eroon muutamasta vanhasta vaatteesta.

PH rv19+2

 

Moikkelis!
Minun ihana yksityisen äitiysneuvolan tätsy lupasi ensi maanantaina eli 15.9 tehdä jo rakenneultran! Toivomme, että silloin jo näkyisi sydämen kammiot ja muut rakenteet! Jännittävää! Viikkoja on silloin ultrien mukaan 17+2, saas nähdä onko liian varhaista. Mutta pääseepähän kuitenkin tiirailemaan tyyppiä! <3
Lapset nukkuu, kämppä huutaa että siivoa, mutta minusta ois vaan ihana lekotella sohvalla ja haaveilla.
Kävin eilen neuvolassa, vauvan sykkeet saatiin kuulumaan, 150 oli nuo sykkeet ja hyvin tasaiset. Painoa on heinäkuun ekasta käynnistä tullut 200g, aivan mahtavaa! Hyvä minä. Sitä kun on jo valmiiksi vararavintoa vauvalle niin ei tarttis kauheasti tullakaan painoa.
Voimaa hyvin kaikki!!!

 

Noista supistuspuheista tuli mieleeni että neuvolalääkäri kysyi minulta onko minulla ollut supistuksia. Ihan pokkana vastasin että ei ole ollut. Pari tuntia myöhemmin aloin sitten pohdiskelemaan että miltä ne supistukset edes tuntuisi. Eihän minulla ole aiheesta mitään kokemusta.

Miltä supistukset tuntuvat? Pippurihäntä antoikin jo oman kuvauksensa. Onko muillakin samanlaisia tuntemuksia?

Rv 18+

 

pihlaja15 vitsi mä oon kade teille ympäristökuntalaisille kun pääsette sinne Medisonariin! Mäkin haluan! Joo todennäkösesti synnärillä tavataan, toivottavasti päästään sit huonekavereiks Saitko muuten yyveen jonka laitoin sulle jokin aika sitten?

 

Tervetuloa pikkuakkanen! täällä toinen ihan jäätävästä väsymyksestä kärsivä. Voisin vaan nukkua pitkät yöunet ja päikkärit päälle.

Mukipukipuu, toivotaan että olisi reilu pomo joka ei anna raskauden vaikuttaa päätökseen! Mutta ihana juttu, että pääset jo piakkoin tiirailemaan pientä. mulle tehtiin edellisessä rauä just noilla viikoilla ja hyvin onnistui.

Sadana mulla supistus tuntuu kans semmosena paineen tunteena keuhoissa ja alamahalla. Lisäks sit semmosta pistelevää kipua joka lähtee nivusista ja leviää siitä alamahalle ja alaselkään. On semmosta lievää se kipu. Sillon kun kokeilee alavatsaa niin tuntuu selkee kova möykky siinä.

Elisanen, onneksi se herkkyys sitten helpottaa kun imetyksen jälkeen hormoonit tasaantuu. itse kans huomannu et käy vähän herkillä. Ihan nolottaa välillä kun itkettää joku ihan typerä juttu. Esim. Kun posti hukkasi kirjeen niin sitä tuli itkettyä.

Täällä valvotaan kovassa flunssassa korvakipuisen lapsen kanssa. Olo on ihan järkky. En tiiä onko tää oma flunssa edelleen enteroa vai jotain uutta flunssaa jo. Sääliksi käy poikaa kun ei kipulääkkeet tunnu auttavan. Kurja, että nuo tuntuu aina iskevän yöllä. Kävin myös lääkärissä tänään ja saikku jatkuu. Suositus, että tehtäisiin holter ja sydämen uä jossain kohtaa oireilun ja sukuanamneesin takia.

Kampiakseli ja tähdentuikki rv 19+0 (19+3 tai 4)

 

Heippa kaikille!
Viikot vierii ja olen viikonpäivistä, raskausviikoista aivan pihalla. Koti täälläkin siivousta vaille mutta minä se vain nukkuisin. Kellon ympäri yöunet ja päikkärit siihen päälle. Hemo on ok mutta muista arvoista en voi sanoa samaa mutta minulla on siihen syyt ja on tieto että veriarvot, trombosyytit jne elää omaa elämäänsä minun sairauden takia.

Kiitos kaikille karhuhomman onnitteluista, itseäni harmittaa että metsästys loppui näin pian. Enkä edes päässyt näkemään nallea elävänä.
Noh, viime syksynä taisin saada tuo iloa liikaa kun viidesti nallen elävänä metsässä näin. Ja olipa se viimeinen kerta kun miestäni neuvoin vierssä ampumaan ja ties mitä. Niin siihen meidän passiin tuli se iso nallukka, 306kg. Olipa se vain jännä tilanne ja mies uhkasi ettei ota minua enään mukaan tai iskee kiväärin minulle käteen kun vieressä neuvoja jakelin...

Se alkaisi tuo hirven mehtuu kohta mutta saapa nähä onko minusta metsään. Meillä kun on tuo hirvikoira niin tarkoittaa että koiran perässä kirjaimellisesti juostava metsässä. Tai mies juoksee ja minun pitäisi pysyä perässä. Ilveksen mehtuun taidan jättää välistä suosiolla.

Ruokarajoitukset olen jälleen heittänyt narikkaan, juon ja syön mitä mieli tekkee ja neuvolaan sanoin saman homman. Tässä viisi raskautta takana niin kaikki on mennyt hyvin vaikka kiellettyjä olenkin syönyt ja juonut. Noh, toki järjellä että alkoa kun muutenkaan en käytä. Eipä se neuvolan täti sanonut mitään.
Ennen ekaa neuvolaa lähetti niitä ruokaohjelappuja ja luin ne itse ja nauroin. Annoin miehen lukea niin kysyi että mitäs meinasit nykyään syödä? sisäelimet herkkua, riista on pääruoka-aine. Sienet, juustot, järvikalat, kasvikset mieluiten raakana jne...

Odottelen tässä kovin sitä ens kuun sairaalan aikaa ja ultraa. Tarkoitus olisi päästä myös näkemään että onko kaikella perää ja iltatähti olisi tyttö.
Ennustukset sanovat, mies sanoo että tyttö ja minulla on joka toinen poika ja toinen tyttö. Eli nyt olisi kolmas tyttö sitten vuorossa. Tein sen kiinalaisen taulukon mukaan laskelman ja tyttöä näytti. Tein sen sitten huvikseni kaikkien muiden lasten osalta niin oikein ne sukupuolet meni. Ja piti vielä kaveri laittaa tekee omasta puolesta. Hällä näytti poikaa nyt tulevan, tammikuussa siis laskettuaika. Ja edellinen on tyttö ja tämänkin ennustuskalenteri antoi oikeaksi. Kaveri toivoin kovin tyttöä tammikuulle mutta toisin käy. Ultra näytti samaa kuin kiinalainen ennustus, poika tulossa.
Aika hauska tuo ennustusjuttu. Siinä luki että 90% pitää paikkansa niin saapi nähä että miten meidän kohdalla nyt käy. Oloista en voi sanoa kumpi olisi. Minun kaikki raskaudet ovat olleet pitkälti samanlaisia.

Oli täällä puhetta supistuksista. Minulla niitä on alkanut tulemaan. Jopa sellaisia mitkä ovat kipeitä ja kurjinta on se että laittavat mahan ihan sekaisin. Tämä on minulle hyvin normaalia kyllä enkä itse osaa olla huolissani. Toivottavasti ei ole syytäkään. Ensi viikon neuvola osaa ehkä sanoa jotain tai laittaa minut eteenpäin.

Vointeja kaikille

Nokkosperhonen & Töppönen tai iltatähti hänestä on tullut ja viikot ihan sekaisin.. 16+ 4 ehkä?