// Helmivauvat 2015 - syyskuu //

Nokkosperhonen79, paljon voimia hankalaan tilanteeseen! :( Kurjaa, että meni tuollaiseen suuntaan vaikka vauva olikin yhteisesti toivottu. Toivottavasti mies vielä siitä järkiintyy tai saatte edes puhevälit, niin että pystyy asiat kuitenkin hoitamaan kävi miten kävi. Kuulostaa kyllä vähäiseltä määrältä minkä luonasi viettää. :( Pelkopoli ja neuvola on kyllä hyvät väylät purkaa tuntoja ja jos sais sit jotain ihan käytännön apuakin sitä kautta.

Mukipukipuu, kyllä teinkin pieni vielä tulee potkimaan niin että tuntuu ja kunnolla. :D Onnea hyvistä ultrakuulumisista! :) Onneksi ei mitään isompaa juttua löytynyt.

Linea negra mulla on tuommoinen hyvin haalea maitokahvin värinen navasta alas päin. Ekasta tuli jo aikasin tosi tumma ja tokasta ei tullut ollenkaan. :D

ON: Väsymys vaan jatkuu ja jatkuu... Oon päivästä pirteä ehkä 2-4h ja sitten pitäis jo päästä takasin päiväunille tai jotain. Pää on myös ihan höttöä. Muutaman päivän oon tässä käyttänyt miehen paitaa yöpaitana ja ihmetellyt kuin on niin kumman tuntunen päällä. No joo, ollut väärin päin joka yö ja pesulappu raapinut kaulaa. |O

Liitoskivut on nyt sit tulleet riesaksi oikein kunnolla. Lievää ollut tähän mennessä, mutta nyt polttaa häpyliitosta, alamaha kipeytyy ja pakaran sisällä tuntuu "piikkimäistä" kipua jo pelkästään kauppareissun jälkeen. Joutuu nukkumaan kyljellään tyyny jalkojen välissä jos meinaa saada unta. Paras ois selällään mut tuntuu jo nyt pahalta.

Liikkeet näkyy jo kunnolla ulos päin. :) Kova on mylläämään välillä. Otin eilen videokuvaa kun vatsa tärähteli ja hyllyi. :) En kyl sen perusteella yhtään ihmettele et vastaa isompaa.

Voikaahan hyvin kaikki! :flower:

kampiakseli ja tähtis rv 20+0 (poks!) (uä: 20+3 tai 4)
 
  • Tykkää
Reactions: Sadana
Kiitos tsemppauksista. Ei tästä vain tulee kyllä mitään tuon miehen suhteen. Tänään kävin hänen luonaan että puhutaan, noh puhuttiin siinä toki mutta olin jo käymässä nukkumaan sinne hänen luokse mutta alkoi siinä ottamaan vähän iltadrinkkiä ja aloitti suoranaisen vittuilun minulle. Kun en alkuun reagoinnut niin jatkoi ja jatkoi, ihan sängyn vierelle asti tuli turpansa aukomaan ja viskeli minun vaatteita pitkin huoneita.
Keräsimpä siinä vaatteet päälle suuni kiinni pitäen mutta vittuilu se vain jatkui. Siitä kun lähdin niin läppäsin rumasti avokämmenellä naamaan ja toivotin hyvät yöt.

Matkalla tein päätöksen etten vastaa hänen puheluihin jos sattuu jossain vaiheessa soittamaan, haluan pitää hänet poissa nyt minun raskauden aikana elämästäni ja katsoo sitten kun vauva syntyy tilannetta. Luulen ettei hän halua olla vauvan kanssa tekemisissä, tänäänkin sanoi monta kertaa että virhe tuo vauva.

Kyllä tämä tästä, alkuunsa ottaa vähän koville mutta jospa saisin synnytyksen sovittua niin eiköhän ne muut asiat siinä myös selkeenny. Päätin että tuollaista henkistä polkemista ei tarvitse sietää. Minun elämän arvostelua ja suoranaista sitä itteään minua kohtaan, se loppu nyt.

Nokka pystyyn nyt vain.
 
Nokkosperhonen: ISO hali. Teet nyt juuri niin paljon tilaa itsellesi ja vauvalle kuin tarvitset ja elät sitä kuuluisaa omaa elämääsi. Miehen on tultava järkiinsä ihan omin voimin ja rajat auttavat sinua ja häntäkin ymmärtämään tilanteen, jos niikseen tulee. Jos yhteiset hetket enemmän laskevat kuin nostavat itsetuntoasi, silloin pitää päästää irti ja suojella omaa hyvinvointia. Kuulostaa siltä, että ukko on juuri niin "pihalla" kuin voi olla, jos tulevaisuus pelottaa. Jokaisen täytyy se oma tiensä tallata kohti vanhemmuutta. Ja synnytyspelkoihin on varmasti tarjolla ihan sitä ammattimaista keskusteluapua. Tukihenkilön löytäminen auttaa myös varmasti siinä. Voimia!

Tajusin just, että olisin mennyt rakenneultraan ihan väärään paikkaan ens maanantaina (joo-o, sitä täällä mietin ja odotan jo kovasti)! Eli jostain syystä meillä on tämä 2. ultra Naistenklinikalla, vaikka eka tutkimus oli Kättärillä ja synnärinä Kättäri tod näk. Hyvä, että tarkistin :) Että olis harmittanut, kun löydän itseni 12.15 ihan väärästä osoitteesta miehen kanssa.

O-ou, paino oli pompsahtanut kilon viikossa. No, niin on tyyppikin voimistunut ja liikkeet tuntuu jo ylävatsalla. Tosin viikonlopun syömingit voi painaa saldossa. Pitää vähän nyt yrittää katsoa tarkemmin mitä suuhunsa laittaa... Ihan jokaista kakunpalaa ei kumpikaan meistä tartte ;) Neuvolaan on nyt vajaa pari viikkoa, jos pitäis pienen tarkkailujakson siihen asti, ettei nouse enempää tässä välissä. Kokonaissaldo sais pysyä siinä 10kg rajoissa ettei jää ihan kamalasti tiputettavaa synnytyksen jälkeiseen aikaan. Ruoka maistuu vaan nyt niin hyvin, että oksat pois.

Pohdittiin tässä miehen kanssa tulevia isyyslomia ja hänellä on vielä pitämättä edellisestäkin 36 päivää, mutta onneksi niitä voi pitää osittain myös uuden ä-loman aikaan. Ilmeisesti ongelma on vaan se, että hänellä ei ole töistä mahdollista olla niin paljon poissa kuin olisi lomaoikeutta :D Sanoin, että säästää niitä virallisia lomia tuleviin vuosiin ja käyttää kaikki isyyslomat pois, minkä kukkaro kestää, niin on sitten kiva 2016 lomailla kans runsaasti.

Nyt aletaan valmistautua perhekahvilaan, näin sitä vaan mennään kaikenmaailman tapahtumiin mihin en nuorena esikoisen aikana viitsinyt tai ehtinyt muka :) Ikä on tehnyt tehtävänsä selkeesti...

PH rv20+2
 
Moi pitkästä aikaa!

Olen lueskellut ahkerasti teidän kuulumisia, mutta kirjottaminen on jäänyt..

Möykkyliinin kuulumisia olen kovasti odottanut! Toivottavasti kaikki on hyvin!

Mukipukipuulle onnea hyvistä ultrakuulumisista! :heart:

Nokkoperhoselle erityistsempit! Nyt on tärkeää, että ajattelet itseäsi ja vauvaa! :heart:

Joku kirjoitti aloittaneensa nestemäisen raudan. Edellisessä raskaudessa mulla se ei tehonnut ollenkaan ja hemppa jatkoi vaan laskuaan, joten pillereihin piti siirtyä.. Miellyttävämpää olis kyllä ollu nestemäistä käyttää!

(.) Täällä on alkanut nyt oikea lonkka, nivunen ja issias vaivaamaan oikein kunnolla, tänään on ehdottomasti pahin, viime yönä nukuin niin sikeästi reilu 7h putkeen oikean lonkan päällä että kun heräsin en meinannut pystyä edes kylkeä kääntämään.. :/ Aamulla kävin koiran kanssa reilu 2km kävelemässä ja tuntu ihan hyvältä mut nyt töissä särky on aika massiivista enkä tiedä miten päin olisin.. Tietääkö kukaan onko tuo liikunta nyt hyvästä vai pahasta tälläsessä vaivassa??

Pepper ja möhkylä rv 18+2
 
Viimeksi muokattu:
Heipsan!

Pakko oli tulla kanssa hetkeks turisemaan, ku pikku-ukko on unilla... Nokkosperhoselle multakin spesiaaliterkut :hug: Valitettavasti kuulostaa aika tutulta tuo miehesi "töröily" :( Meillähän tämä lapsi ei tosiaankaan ollut mikään yhdessä suunniteltu rakkauden hedelmä, vaan ehkäisyn läpi uiskennellut sintti :) Minulle siitä asti kun asia valkeni, on ollut päivänselvä asia, että jos niikseen on, on hän tervetullut matalaan majaamme... Aika ajoin on vaan ollut pakko miettiä, missä se meidän maja on :/ Teillä on oikeastaan sikäli hyvä tilanne, että etäisyyttä on helppo ottaa tuon asumisjärjestelyn takia. Tarjoaako se sitten myös "pakotien" asioiden käsittelyltä, teitä tuntematta en osaa vastata. Omalta kohdalta tilanteen tekee tuskaiseksi se, että ollaan täällä keskellä ei mitään, miehen kotikonnuilla. Kaikki minun omat ihmiset on Keski-Suomessa, ja tämä kylä on niin pieni, ettei täällä ole mitenkään tarjolla asuntoa minulle ja mahdollisesti kuudelle lapselle (esikoinen jäisi isänsä luo, sen tiedän :´( ) Muutto toiselle paikkakunnalle olisi vääjäämätön, jolloin lapsilla vaihtuisi koulu ja kaverit, ja itse joutuisi ihan nollatilanteeseen. Paluu entisille kotikonnuille on mahdoton ajatus, siellä ei meillä olisi mitään tulevaisuutta!

Kyllä näitä asioita on itsekin miettinyt, eikä pienimpänä mielessä tietysti myös tämä oma henkinen status ja jaksaminen. Minulla on siis diagnoosit masennuksesta, persoonallisuushäiriöstä ja pakko-oireyhtymästä, ja vaikka kombo kuulostaa ehkä pelottavalta, meidän elämä on mielestäni ihan tavallista, tukitoimia ja terapiaa tarjolla varmaan enemmän kuin ns. tavallisissa perheissä. Tilanne juurikin siksi, että tuo mies on paljon pois matkatöiden takia, eikä minulla täällä ole oikeastaan ollenkaan tukiverkkoa. Normaaliarjessa sairastaminen näkyy ehkä selvimmin asioiden hoitamisessa ja järkeistämisessä, joissa aika ajoin tökkii joskus enemmän ja joskus vähemmän. Lapset minulle on ihan ykkösasia elämässä, ja heidän tarpeet ajavat kyllä aina edelle muusta. Täällä ei ole päiviä, jolloin äiti makaisi zombina sängyssä, ja mukulat heiluisi keskenään. Ruoat laitan (olkoonkin ajoittain Saarioisten äideiltä ;D ) ja pyykit pesen, mutta on päiviä, jolloin en saa hoidettua esim. omien laskujen maksua, soittamista virastoon, omaa pesulla käyntiä tm. vastaavaa. Kaikki "vaikeilta" tuntuvat hommat ohittaa. Pakko-oireisuus puolestaan tuo haasteita siinä, että kun teen jotain, se menee överiksi, esim. meidän vaatekaapit muistuttaa kuulemma armeijan mallia... Ehkä kuitenkin aika pieniä murheita isommassa mittakaavassa tarkasteltuna.

Mutta tuo päätös keskittyä nyt ns.olennaiseen on varmasti ihan hyvä, jos vaan lasten kanssa asiat rullaa. Ja se on kyllä ihan taivahan tosi, että mitään "känniavautumisia" ei tarvii jäädä kuuntelemaan! Niistä tilanteista olen itsekin aina luistellut pois, eikä nyt tässä odotuksessa ole onneksi ollutkaan sellaisia. Toisinaan sitäkin ajatellut, että mitähän sitä tulisikaan kuultua, jos mies viihteellä olisi samassa paikassa missä minä. Hällä kun on raivostuttava tapa olla yleensä puhumatta vaikeista asioista, vaikka minä joskus yritänkin keskustelua virittää. Nykyään on mennyt turhaksi kinaamiseksi nuokin yritykset :( Tilanne on tavallaan ollut niin tulehtunut jo pitkään, eikä ole ollut edes mahdollisuutta selviä asioita tämän melko hektisen arjen vuoksi. Pelkään, että kauna ja katkeruus kasvavat lopulta niin suuriksi, ettei asiat enää voi järjestyä...

On vaan aika yksinäinen olo tämän kaiken kanssa. KYS:istä tuli kirje, jossa ru siirrettiin vuorokaudella taaksepäin eli on minulla siis ensi tiistaina. Mitäpä sanoo mies? No ei mitään. Eilen illalla tokaisin tuossa, että juu kiitos kysymästä neuvolassa meni ihan hyvin. Totesi vaan, että jaa, olikos sulla sellanenkin *huokaus* Ei ole sanallakaan sanonut, aikooko lähteä mukaan sinne ultraan, puhumattakaan mahdollisesta synnytyksestä. Enpä ole halunnut kyllä kauheasti painostaakaan, on tässä itselläkin ollut sulattelemista, eikä vähiten näiden pelkojen takia. Tämä on tosi vaikea viikko, sanoin siitä neuvolassakin. Eilen oli se päivä, kun viimeisen kerran tunsin liikkeitä pieleen menneessä kaksosraskaudessa (19+2) ja tytöthän syntyivät siis 19+6, joten kaikki nuo muistot vyöryvät nyt vääjäämättä päälle. Onneksi neuvola on noin ihana, kuin minulla on, että kuunneltiin pitkän aikaa eilen tasaisen vahvaa jumpsutusta mahasta ja terkka sanoi monta kertaa, että pitäisi vaan uskoa enemmän siihen, että kaikki menee hyvin. Muutenkin siis asiat noin fyysisesti ihan ok, paino edelleen laskee, eikä niissä sokerimittauksissa ole ollut mitään huomauttamista. Verenpaine mulla on aika matala, yläpaine nippanappa päälle sadan, että sitä siinä hieman sarkastisesti naurettiinkin, että ainakaan tuo ukko ei minulle paineita tee. Ihan niin kuin nokkosperhonenkin sanoit, että nokka pystyyn. Niinhän se on, että omilla jaloilla täällä jokaisen pitää seisoa, ja totta sekin, että itseään pitäisi pystyä arvostamaan niin paljon, ettei kenenkään ovimatoksi rupea. Ehkä se vaan on niin, että kun itse on eroperheestä, haluaa ainakin varmasti tehdä kaikkensa, lastenkin takia, että heillä ehjä koti säilyisi. Minun lapsuudessa meillä oli kotona alkoholi ja väkivalta kuvioissa mukana, että omalla äidillä ei ollut vaihtoehtoja. Siitä itsekin saanut sen sisun, että jos sellainen tunne tulisi, että pitäisi pelätä, lähtisin saman tien. Ja samahan se tietysti pitäisi olla henkisen väkivallankin suhteen, sitä vaan polla kestää vähän paremmin, ja siksi aina myötää... Surullisia asioita, mutta joskus joutuu kipeidenkin paikkojen eteen. Nyt on tietysti kurjin tilanne ikinä, kun haluaa kovasti iloita ja odottaa uuden syntymää, suunnitella ja rakentaa sitä pesää, ja sitten jos samalla pitäisi purkaa perustaa tavallaan omaltakin olemiselta ja elämiseltä parisuhteen menehdyttyä.

Jahas, yllärivieras pamahti pihaan... Jatkanpas myöhemmin jorinoita, toivottavasti ei nyt mennyt kenenkään mielestä liian synkäksi tämä odotuspalsta :) Auringonpaistetta teille kaikille sään puolesta ainakin täältä :D

Samppakalja ja PiPonen 19+3
 
Kiitos taas teille tuesta!
Samppakalja, itsehän siis asun keski-suomessa pienessä kaupungissa ja minulla ei ole täällä juuri tuttuja, läheisin ihminen on tähän asti ollut mieheni. Olen muuttanut tänne omien opiskeluiden vuoksi pari vuotta sitten ja minun lapset ovat viihtyneet hyvin niin ei oikein tule mieleen lähteä täältä pois. Ei ainakaan nyt ihan heti.
Yhtä helvettiähän tämä tällä hetkellä on. Eilen tuli tosiaan aika "lyöty" olo kun asiallisen, tai suht asiallisen keskustelun päätös yöllä olikin tuollainen. Kyllä lähti se viimeinen matonhapsu jalkojen alta.
Mies tietää minun pelon synnytykseen, onhan noista puhuttu jo ennen raskautta ja nyt varsinkin raskauden aikana. Mutta jotenkin hän tuomitsee minut ja minun "sairaan" ajatusmaailman.
Onneksi minulla on puhelimen tavoitettavissa Savossa asuva ystäväni joka on ollut äärimmäinen tuki elämäni raskaimmissakin hetkissä. Tukena hän on nytkin. Ja onhan meillä muutenin vähän samaa tilannetta kun hän odottaa vauvaa ja on kuukauden edellä raskaudessa minua.
Olen henkisesti erittäin vahva, olen käynyt läpi elämäni aikaa sellaisia asioita joita en toivo kennelkään. Ja äitinä nämä asiat ovat erittäin raskaita. Olen taistellut omista lapsistani äärettömän paljon lasten narsisti isän kanssa, hovioikeudessa asti. Ikävä kyllä isän hyvä palkkainen työ voitti minun kotiäitiyden ja näin ollen minun kaksi pienimmästä joutuivat muuttamaan isän luokse. Ja siitäkin tuli ongelmia koska isällä on mielenterveys taustaa ja siellä talossa on heiluttu jopa aseiden kanssa lasten viettäessä äiti viikonloppua minun luona. Tämänkin sossu kuittasi aika laimeasti vaikka nostin asiasta hirmu metelin. Noh, tämä asia tulee vielä eteen ja toivon että jossain vaiheessa lapsiakin kuunnellaan ja heidän toiveita aletaan ottaa huomioon.

Tuumasin tänään ystävälleni että olen jonkilainen narsistimagneetti koska huomaan mieheni käytöksessä hyvin paljon samaa kuin pienten lasten isässä. Jotain niin narsissimaista. Vaikka tänäpäivänä on typerä käyttää koko narsisti-sanaa sen ollessa jonkilainen "muoti-ilmiö". En kuitenkaan nyt tuon ilmiön takia tuota sanaa käytä.

Onneksi tiedän että en ole oikeasti niin paha ja sairas mitä eilen sain taas kuulla ja toisaalta todella sääli että tilanne on tämä. Miehellä on todella huono-olla ja nyt vain tuolla käytöksellä hän työntää minua kauemmaksi itsestään. Toisaalta jokainen aikuinen vastaa omista teoistaan ja tuumasin hänelle että edestään tuon käytöksen aikaansaannin löytää.
Minäkään en ihan kaikkeen taivu ja nyt tässä vaiheessa minun on oltava itsekäs ja ajateltava minun jaksamista. Meidän parisuhde ei ole koskaan ollut mikään helppo, mies on osannut tehdä myös erilaisia tempauksia mutta ei niistä sen enempää.

Toden totta, toisaalta on hyvä että minulla on oma asunto, tässä vaiheessa ja tässä tilanteessa se on hyvä. Toisaalta olen miettinyt että jos meillä olisi jo ollut yhteinen koti niin olisiko tätä tilannetta tullut. Kaikkihan lähti käyntiin siitä että miehellä ei ole ollut aikaa olla minun kotona ja taasen minä en voi joka kerta olla hänen luonaan. Toin myös esille sen että hänen pitäisi opetella ottamaan aikaa meillä oloon joka tulee olemaan hänen lapsensa koti.

Mies puhui että haluaa lähteä puhumaan kanssani ammattiauttajan luokse koska minun kanssani ei voi keskustella. Sanoin että varaa toki aika. Jospa se ulkopuolinen ihminen saisi miehen tajuamaan etten vaadi liikoja jos vaadin tässä tilanteessa aikaa. Miehen tuntien tuota aikaa hän ei saa varattua. Ja tällä hetkellä minulle aivan sama.

Tuosta RU ja pelkopolin ajasta kun miehelle sanoin ja kysyin että meinasiko lähteä mukaan oli vastaus "jos ei tule muuta tärkeää". En sanonut mitään. Mieheni on tässä kylässä (kaupungissa) tunnettu nimi ja tekee sellaisia asioita ympäri Suomen mitä kukaan muu ei juuri tee. Ja toki tuon hänen antaman ulkokuoren mukaan hän on erittäin fiksu, sympaattinen ja kaikkirn pitämä ihminen. Luulen että jossain vaiheessa minulla voi olla ahdasta asua tässä kylässä. Vaikka itse tiedän sen että en ole mitään väärää tehnyt ja parempaa naista tuo mies ei tule koskaan edes saamaan. Olen jopa saanut kiitosta hänen lapsiltaan. Lähipiirihän miehen tavat tietää mutta ei niistä kylillä huudella. Tietynlaista öö.. kulissia ja olen tästä myös sanonut. Minä en sellaiseen lähde mukaan.

No siinäpä sitä taas kerrakseen.
Yritän houkutella seiskaluokkalaista tytärtä koirien pesuun jotta minulle ei niin raskaaksi käy yksin pestä pari tuollaista tanskandoggia :)

Kaikests huolimatta kaikille iloista viikon jatkoa!

Nokkosperhonen & Iltatähti 17 + 3
 
No nythän tää alkoi mennä syvälliseksi! Pakko tulla nopeasti tsemppaamaan Nokkosperhosta ja Shampanjapäärynää :hug:. Vahvoina naisina selviätte kyllä. Älkää pelätkö pyytää apua älkääkä uhratko omaa onnellisuuttanne kenenkään takia. Toivottavasti tukiverkkoa löytyy edes sieltä kauempaa. Ja Samppikselle erityistsemppiä vielä tämän tunteikkaan raskausviikon ohittamiseen.

Parisuhde on meilläkin retuperällä, mutta lähinnä minun takiani. Mies on maailman toiseksi paras, vähintäänkin, mutta minä vain en rakasta :(. Mies tietää tilanteen ja raskaus oli samanlainen vahinko kuin Sampanjapäärynälläkin. Meillä tosin minä mietin aborttia ja mies halusi pitää vauvan... En tiedä, kuinka kauan meidänkään suhteemme jatkuu, mutta toistaiseksi tässä on sinnitelty.

Jokin toinen päivä sitten enemmän. Onnea hyvistä ultrakuulumisista niitä saanneille :flower: !

väpä ja joku 19 + 4
 
Heippa taas kaikille!

Tsemppiä nokkosperhoselle ja shampanjapäärynälle vaikeissa tilanteissa! Huono parisuhde voi kaataa koko elämän päälaelleen ja varsinkin kun kyseessä on lapsia. Luojan kiitos en aikoinaan tullut raskaaksi exälleni joka sai aikaan minulla niin järkyttäviä tunteita ja itseinhoa.

En halua pröystäillä tms. mutta nyt minulla on mahtava mies ja olen hänestä kiitollinen päivittäin! Ei hänkään täydellinen ole, mutta asiat mitkä vaivaavat toisessa eivät kaada elämää, ärsyttää vain. Likaiset sukat olohuoneen lattialla ovat täysin eriasia kuin henkinen väkivalta! Te olette järkeviä naisia ja varmasti tiedätte mikä on parasta teille ja lapsillenne! <3

Täällä päivät kuluvat jo hieman nopeammin. Onneksi edelleen vaivaava väsymys vie ison osan päivistä, joten nukuttua tulee paljon. Liitos/lonkka/selkä kivut vaivaavat, myös turvotusta alkaa tulea. Liikkumattomuus tekee tehtävänsä. Myös painoa tulee koko ajan, mikä aiheuttaa stressiä kun sitä jo edellisistä lepo-raskauksista on jäänyt lanteille kiitettävästi.

Perjantaina kontrolli Taysissa. Jännä nähdä miten kotona olo on vaikuttanut kohdunsuun tilanteeseen. Näen kauhukuvia sairaalaan joutumisesta. Noh, mitä sitä ei lapsensa eteen tekisi! :)

Rv 18+5

Lisäys: olen ehdottomasti myös sitä mieltä raskauteen kuuluu parisuhde ja sen aiheuttamat tunteet! Sitä vartenhan tämä paikka on että tänne puretaan ja muut antavat vertaistukea! :)
 
Viimeksi muokattu:
Moikka!

Tuli heti alkuun pieni tauko kirjoitteluun, kun ei ole kunnolla omaa rauhaa ollut ja kirjoittelen mieluiten ylhäisessä yksinäisyydessä.. Teidän juttujanne olen sentään ehtinyt käydä lukemassa, kiva kuulla miten teillä menee. :)

Täällä paukkui puoliväli sunnuntaina. Ihanalta tuntuu, kun raskaus on jo näin pitkällä. Potkut tuntuu yhä selkeämmin ja useammin. Nytkin tuntuu olevan jumpat meneillään. :) Mulla liikkeet tuntuu yleensä illalla nukkumaan ruetessa ja päivisin silloin kun rentoudun sohvalle tai näin tietokoneen ääreen.

Käsitöiden teosta oli jotain puhetta, kiva kuulla että täältä löytyy niiden harrastajia. Itse olen alan koulunkin käynyt, mutta valitettavan vähän on opiskelun jälkeen tullut itse ommeltua. Nyt sain kuitenkin aikaiseksi hankkia helpon kaavan ja tarvikkeet vauvan haalariin. Katsotaan, millaista jälkeä tulee, kovin itsevarmalta ei olo sen suhteen tunnu, vaikka ammattinimikkeen mukaan ei pitäisi olla ongelmia. ;)

Kävin viime viikolla verikokeista ja selvisi, että kilpirauhasarvoni oli koholla. Olen nyt sitten syönyt kilpirauhaslääkkeitä. Mitään suurempaa helpotusta väsymykseen en ole vielä huomannut. (Yks yö nukuin hyvät yhdeksän tunnin unet, mutta olin koko seuraavan päivän ihan naatti. Tänään sitten nousin ylös vasta siinä vaiheessa, kun olo tuntui virkeältä, ja kappas, takana olikin sitten 12 tunnin unet.. Huh huh!) Jospa se kilpirauhasarvo ainakin laskisi seuraavaan verikokeeseen mennessä. Ilmeisesti vauvan kehityksen kannaltakin melko tärkeää, että kilpirauhanen toimisi kunnolla.

Elisanen kerroit liikuttuvasi nykyään herkästi. Niin minäkin! Tietysti erityisesti kaikki vauvajutut liikuttaa, mutta herkät elokuvat, ohjelmat ja mainoksetkin saavat kyyneleet valumaan. Kaikkein huvittavinta oli, kun mieheni luki minulle "söpöllä äänellä" Fazerin sinisen käärepapereista jotain Fazerin tarinaa ja minä rupesin vollottamaan, kun oli muka niin herkkää. :D Yleensä en ole ollut mitenkään erityisen herkkä.. Onneksi julkisilla paikoilla olen vielä onnistunut juuri ja juuri hillitsemään itseni. Vauvalehden lukeminen kirjastossa on kyllä aika haastavaa kuivin silmin. ;)

Linea negraa ei ole mulla näkynyt. Sen sijaan napa on aiheuttanut minulle ja miehelleni suurta hupia pullahtamalla yläreunastaan ulos. Selällään nauraessa pullahtaakin sitten koko napa pihalle. Nyt seurataan innolla, vieläkö se siitä muokkaantuu lisää raskauden edetessä.. Onko muilla ollut havaittavissa muutoksia navassa?

Nokkosperhonen ja Shampanjapäärynä, voimia jaksamiseen ja pidetään täällä peukut pystyssä, että saisitte suhteenne kuntoon. Jos ei yhteiselo suju, niin toivottavasti puhevälit pysyisi kuitenkin. Kuten muutkin jo sanoivat, nyt on tärkeintä, että keksitytte omaan ja vauvan hyvinvointiin. Minun puolesta ainakin saatte avautua täällä niin paljon kuin tarve vaatii, myö yritetään olla tukena ja tsemppinä teille. <3 Mullakin on "omat ihmiset" melko pitkän matkan päässä. Lähellä asuu vain työ- ja opiskelutovereita, joiden kanssa en kuitenkaan juurikaan ole tekemisissä vapaa-aikana. Onneksi miehen kanssa suhde on hyvässä kunnossa, välillä melkein itkettää, kun oon saanut niin ihanan ja ajattelevaisen miehen. Vaan kyllä sitä välillä tarvitsisi muutakin juttuseuraa. Onneksi puhelin on keksitty ja pääsee sitä toisinaan kyläilemäänkin vähän kauemmas.

Mulla on nyt töistä muutaman viikon loma, kun kauppa jossa työskentelen, on remontin takia kiinni. Ihanaa kun saa olla kotona ja tehdä mitä lystää ilman että tarvii stressata mistään. Vähän tosin jännittää töihin paluu loma jälkeen. Nyt ennen lomaa oli niin vähän töitä, että niistä vielä selvisi, mutta loman jälkeen on tiedossa pitkiä päiviä ja täysiä työviikkoja. Jänskättää, miten kroppa sen kestää, kun nytkin on välillä työpäivän jälkeen takapuoli niin kipeänä, että sängystä nousu ja vessanpöntölle istahtaminenkin tuntuu tuskaisalta. Luitte oikein, minulla ei suinkaan ole suuria selkäkipuja vaan kipua ilmenee takapuolessa ja takareisien yläosassa. Jotenkin tuntuis vähän hävettävälle mennä lääkäriin valittamaan persekipua, mutta on se mentävä, jos pahaksi menee! Työni sisältää luonnollisesti paljon tavaran purkamista hyllyyn sekä kassalla istumista. Harmi vaan, ettei ahterini tunnu tykkäävään oikein kummastakaan. Pitäisi olla työ, jossa pääsee liikkumaan, muttei tarviis nostella raskaita tavaroita tai tehdä kyykkyyn-ylös -liikettä..

Nyt on ollut ihan mukava viikko. Mies sai töitä, tosin eri paikkakunnalta, joten meillä on marraskuussa muutto edessä vielä kauemmas kaikista minulle läheisistä ihmisistä. Odotan muuttoa kuitenkin innolla, jotenkin täällä asuminen on käynyt vähän ahdistavaksi ja kaipaan uusia tuulia elämään. Neuvolapaikka tosin vaihtuu ainakin muuton myötä, enkä ole ihan varma muuttuuko synnytyssairaalakin. Pitänee ensi neuvolassa ottaa asia puheeksi. Tänään oli tarkoitus viedä auto korjattavaksi, mutta vahingossa päädyttiinkin ostamaan uusi auto, joka saadaan huomenna käyttöömme. (Ollaan jo pitkään mietitty auton vaihtoa ja nyt tuli sen verran hyvä tarjous vastaan, että päätettiin tarttua siihen.) Päästään siis tutustumaan velkaisten ihmisten elämään ja totuttelemaan vähän niukempaan elämäntapaan, mutta tällä hetkellä nekin tuntuu ihan mukavilta asioilta. Tuleepahan täälläkin jätettyä ne ylimääräiset herkut jatkossa pois ja keskityttyä järkeviin ostoksiin. ;)

Mukavaa syksyä ja masun kasvattelua helmimammoille!
 
Hei!
Kyllä tämä elämä on yhtä sirkusta! Viikot koulua ja viikonloppuisin töitä, lasten kanssakin pitäisi keretä viettää aikaa! On jäänyt tänne kirjoittelu vähille!
Nokkosperhonen: voimia tilanteeseen. Ehkä on parempi saada ja kasvattaa vauva yksin, kuin huonossa parisuhteessa. Ainakin näin itse ajattelin kun aloin ex-miehelle odottamaan toista lasta. Kaikki selviää kyllä! :)

Kävin maanantaina rakenneultrassa ja ette usko! Minulle tulee neljäs poika!!!! :D Ai että sitä hikisukkien hajua mikä meillä on kun kaikki jätkät on murkkuiässä! ;) Vauva oli hyvin kehittynyt, lihaksikas ja liikkuva. Vastasi hedelmöittymisestä laskettuja viikkoja. Eli nyt menossa 17+4. Etuistukka oli niinkuin arvelinkin, koska liikkeet on kovin vaisuja vielä. Kaikki siis vallan hyvin täällä.
Ai niin! Varasin tänään kirkon ja juhlapaikan ensi kevääksi. Tarkoitus olisi mennä naimisiin samalla kun poika saa nimen. Pikkusen syyhyttäis sormia suunnitella kaikki valmiiksi juhlia varten! ;)
 
  • Tykkää
Reactions: Sadana
Onpas paljon tarinaa tullut tänään! Samppikselle ja Nokkosperhoselle suuret sympatiat vaikeisiin tilanteisiin. Hyvä asia kaikesta huolimatta on se, että tunnutte kumpikin olevan tilanteisiin nähden vahvoja ja muutenkin omanarvontuntoisia naisia - oikein ylpeänä sai sitä osuutta lukea. Tsemppiä naiset, selviätte kyllä!! Minusta täällä voi jakaa kaikenlaisia asioita, ja toivon että palstasta on oikeasti myös tukea teille.

Sitten omaan napaan, johon päästiin tänään 3D/4D-ultrassa kurkkaamaan.. :))) Terverakenteinen pieni poika siellä oli ja voi että olen ollut onnellinen tänään <3 olen jotenkin ollut hyvin varautunut koko raskauden ajan, varmaan jotenkin suojellut itseäni varotoimena, ja tänään pienen pojan näkeminen laski hetkeksi tuon muurin :,)

Neljä-viisi päivää oli tyyppi kokonsa puolesta LA:ta isompi kuten np-ultrassakin, mutta eivät vaihda laskettua ellei ole viikon verran suurempi.

Poikalupauksen saa siis mulle päivittää, en saa nyt punaisella kun olen mobiilisti. (Tää on kyllä aika varma nakki tuon sukupuolen osalta, edes amatöörinä ei voinut vehkeistä erehtyä..:)

Onnellinen Norbba ja kuutti 18+3 (19+0)
 
  • Tykkää
Reactions: Sadana
Voimia kaikille niille, joilla on parisuhteessa vaikeaa. Toivottavasti tilanteet helpottuvat vauvan synnyttyä.

Pikkuakkanen, minullakin on napa kasvamassa ulospäin. Umpeutunut napakorun reiät ovat selkeästi navan ulkopuolella jo. Napani on luontaisesti todella syvä, joten vielä on syvä kuoppa olemassa.

Ainut viiva vatsassani on housujen sauma. Mistään linea negrasta ei ole tietoakaan vaikka kuinka yritän tiirailla.

Olen astunut rattaiden upottavaan suohon. Yritän löytää kohtuuhintaiset käytetyt rattaat, mutta aika mahdoton tehtävä ja kun niitä rattaita ja niiden kombinaatioitakin tuntuu olevan se sata erilaista. Miten ihmeessä voi löytää sopivat rattaat... Mies yritti helpottaa tilannetta sillä että josko ostettaisiin vain suoraan upouudet. Halusi itse valita sopivat rattaat nettisivuilta. 5 minuutin kuluttua sain viestin "Nyt ymmärrän miksi haluat käytetyt rattaat. Ilmoita vain kun löytyy sopiva hinta-kunto-suhteella olevat vaunut, niin ostetaan ne heti". Taisi hieman järkyttyä vaunujen hinnoista.

Tämä on tuskallisen pitkä viikko. Ensi viikolla on nimittäin ultra ja toivottavasti sammakko ei ole jalat ristissä koko ultra-aikaa.

rv 19+
 
Ja täällä taas...oikee pain in the ass :D

Kiitos ihanaiset tsemppauksista <3 Kyllä tässä asiat voisi tosiaan olla paljon huonomminkin, joten minäkin pidän päätä ylväästi pystyssä ja otan päivän kerrallaan. Eipä minulla miehessä ole sinällään valittamista, ollaan varmaan vaan nyt ajauduttu jotenkin tällaiseen pattitilanteeseen. Kummallakin on rankkoja aikoja takana, ja sen sijaan, että puhallettaisiin yhteen hiileen, ollaan omissa leireissä ja koitetaan selvitä tahoillamme. Kohta on 17-vuotis vuosipäivä, kyllä se kai kuitenkin on sellainen aika, ettei ihan hukkaan halua heittää. Mutta on ihana tietää, että täällä saa "oksentaa" kaikesta, itsestä ainakin tuntuu, että heti helpottaa kun voi "jollekin" jutella, vaikka mullakin on ihan huippu-terapeutti, jonka luona saa sydäntään purkaa :)

Mutta nyt tosiaan tähän meille parhaimpaan asiaan eli mahansisäiseen eloon :) Ihan mielettömän ihania ultrakuulumisia ja taitaa aika ukkovaltaa näyttää (minun mummovainaani siunailisi, että nyt se "Puuttini" tulee, kun aina ennen sotaa syntyy paljon poikia ;D). Meillä tuo kolme vee jaksaa vaan höpöttää siitä "puuttuvasta tyttövauvasta"? Tiistaita odotellessa... Onnea ainakin mussukkanuppunen ja norbba ihanista poikauutisista ja mukipukipuu muuten hyvistä uutisista <3 Ja minä ikuisena yltiöromantikkona pyyhin tietysti silmänurkkaani, kun on ihania hääuutisiakin. Cockerilla oli häämatka takana ja mn:lla senkin suunnitteleminen edessä ;)

Uusia kotejakin on monilla tullut tai edessä, siitä olen kyllä oikeasti kade! Tuskaisena yrittää täällä miettiä huonejärjestelyjä ja mittanauhan kanssa taas kulkenu edestakaisin... Meillä on ne piirrustukset olemassa yläkertaa varten, mutta ei tässä rahatilanteessa aleta sellasia remppoja tekemään :( Minä olen eläkeläinen ja mies yksityisyrittäjä ja vaikka tämä talo on velaton, on sen verran kuitenkin tuota kuukausittaista maksuliikennettä, ettei kyllä sukanvarteen mitään jää :/ Ja kyllä nyt haluaa saada myös tätä tilannetta selkiytettyä muutenkin, ennen kuin tekee mitään radikaalia. Ei muuta kun vanhaa kunnon savottahenkeä kehiin :)

Ihanaa kuulla Heikko-Peikko, että aika tuntuu kulkevan nopeammin. Ei osaa edes kuvitella, vaikka kuinka ryytynyt olo olisikin, että jos oikeasti pitäisi olla paikoillaan, kuinka se kello matelisi. Nyt tsempillä perjantain kontrolliin ja kohti uusia viikkoja!

pikkuakkasen "persekivulle" hihittelin, vaikka ihan vakavalla naamalla ei varmasti mikään kiva juttu ollenkaan. Minä jännään, kun monilla on pukamia, ja minulla ei ole koskaan vaivanneet, että josko nyt tähän viimeiseen odotukseen saisi kaikki ennalta kokemattomat "ihanuudet" kehiin ;)

Ja niinku minä hehkutin niistä sokereista, niin eikö piru ruvenneet kiikkumaan nyt viikonloppuna ihan rajoilla, kun tuli vedettyä vähän sitä ja tätä herkkua. Myyvät täällä päin nyt niitä Kakkutukun keksejä ja mellejä, ja pitihän niitä tietysti ostaa ja maistella joka lajia. Samperi! Sen verta rupes ketuttamaan, että nyt täytyy ottaa "natsi-linja". Olen tosi kammoinen kaikkiin neuloihin, enkä muutenkaan innostu ajatuksesta, että aletaan "kytätä" yhtään enempää. Ja jostain syystä myös se kokoasia piinaa. Mä haluan pienen vauvan, enkä mitään mammutinpoikasta pusertaa. Varmaan ymmärrätte mitä tarkoitan... Nokkosperhonen sitä mainitsikin, että se koko pelottaa, ja se on kyllä hyvin sanottu! Mulla se otti neuvolassa jo sitä mahamittaa ja hirveenä syynäs koneelta edellisen raskauden lukemia, vaikka mäkin olen kyllä sitä mieltä ettei se tässä vaiheessa kauheesti mitään kerro. Nyt täytyy vaan koittaa parhaansa mukaan tehdä mitä tehtävissä on, vaikka mä väitän, että ne "Isoäidin suklaakeksit" nytkin huutelee mun nimeä tuolta kaapista... Perhana mulla on selkärankaa ;)

Kai se pitäis kammeta tonne petiin, aamu ei armahda! Ai niin äippäpakkauksestakin joku jo haasteli ja sitä ei tarvitse edes miettiä. Kaikille kuudelle ollaan otettu ja niin tulee nytkin, jos kaikki sujuu edelleen ok. Kaikille olen siitä säästänyt pussit ja puvut, joitain vaatteita yms. Se on niin ainutlaatuinen asia maailmassa, että haluan osoittaa "arvostusta" ottamalla sen kiitoksena vastaan :) Varmaan paljon tulee myös "itsetehtynä", joskaan ei minun ;) Mä olen ihan hulluna hurahtanut kankaisiin mun kälyn myötä. Meillä on sellainen bisnes, että minä ostan kankaat ja hän sitten ompelee niistä meidänkin lapsille vaatteita. Toi on kyllä saanut aikaan sen, että huomaa tulleensa ihan tosi krantuks kaikkien vaatteiden suhteen. Jotain "henkkamaukan" uutta kuvastoa selailin tossa taannoin, enkä löytänyt sieltä mielestäni mitään kivaa. Printtejä-ei, tekstejä-ei, kuosit ja väritkin näyttää jotenkin tylsiltä... Itse asiassa pitäis ensi viikolla lähteä taas pyörähtämään veljen perheen luona päivittämässä kangaskaappia ja suunnittelemassa talven ompeluksia. Heillekin on vauva tulossa myöhemmin keväällä, ja saa nähdä saanko enää pidettyä omaa pienoista salassa, kun varmaan saunotaan ja muuta... Niin paljon riippuu tosta tiistain "tuomiosta", miten elämä sitten etenee. Hiukka perhosia mahassa jo...ja onneks myös niitä kaivattuja liikkeitä <3 Mutta nyt hyvää yötä kanssasisaret, nukkukaa nätisti :) Olette ajatuksissa <3

Samppioon ja PiPonen 19+4
 
  • Tykkää
Reactions: cockerspaniel
Huhuu, linjoilla ollaan. Mitä mainioin aika :)
Alkaa nää yöt jo olee katkonaisia kun asentoa vaihtaa edes takas ja vessahätä. Juon vielä nestettä mielettömiä määriä vuorokaudessa, mikä on toki hyvä. Ennen tätä raskautta en olekaan juonut samalla tavalla. Pelkkää vettä ei kyllä uppoa, pitää olla edes sitruunaa mukana.

Otin juuri sen uuden keskivirtsan. Ei siitä edellisestä löytynyt mitään mutta neuvola ajatteli että kstsotaan vielä varuilta jospa sieltä löytyisi jokin syy supistukselle. Streptokokki on toinen mitä neuvola puhui, tarkistuttaa se kun menen sairaalaan.
Minulla tuo kuopus oli keltainen, bilit olivat sekaisin.
Nyt ehkä hieman vähemmän tullut niitä kipeitä supistuksia.

Ihania ultrakuulumisia! Itselläni on vielä ikuisuus sinne 10päivään asti. :( Ei tässä auta kuin odottaa. Saa nähä tuleeko täältä tyttövahvistusta joukkon. Oloista ei voi sanoa kyllä mitään.. Jotenkin välillä tulee olo että mies on ollut oikeassa kun sanoi että tyttö tulee.

Jännä juttu miten että tähän mennessä neuvola ei ole sanonut mitään menosta sokerirasitikseen. Aina sitä odottanut niin kauhulla.. Mutta ei niissä ole ikinä kyllä mitään ollut. Minun sokerihiiren elimistö käsittelee sokeria aivan eritavalla :)

Olen tässä pohtinut päivittäin, ja useasti päivässä tuota synnytystä. Miettinyt sitä sektiota kysyä. Kysyä käynnistystä ettei mene yli lasketun ajan. Kokoon vaikuttaa silloin.
Toivon että pelkopolilla olisi vuorossa tuolloin joku todella osaava ihminen joka ei tee asenteella "olen täällä töissä" tuota hommaansa. Onneksi olen suorasanainen niin voin ilmoittaa jos en saa mielestäni palvelua. Koskaan ei ole synnytyksiini (joiden aikana on kerennyt vuorot pyörähtää ymäpäri) sattunut kätilöä joka olisi paskalla asenteella töissä. Olisi siinä kätilö saanut kyytiä jos olisi alkanut tiuskimaan. Parilla ystävällä näin on ollut. Opiskelijoita en hyväksy mukaan, olen kurja. Minulle on riittävästi ollut siinä parissa kätilössä ja samalla yrittää itse pysyä tilanteessa jotenkin mukana. Sitä on ollut noiden urakoiden aikana niin poikki jo väsymyksestä ettei ole meinannut edes muistaa hengittää.
Taju ollut lähteä. Vauvalla vielä ollut napanuoraa kaulan ympäri etten ole saanut liikkua sängystä edes viereen tuotavalle pöntölle vaan pissiäkin pitänyt maaten ennen katetrin laittoa. Puolitoista vuorokautta sängyssä tuskasen kipeissä oloissa kaikenmaailman piuhoissa.... ääää.. apua.

No niin, tietää taas mitä tässä miettii ennenkuin lähtee viemään kasiin lapsukaiset kouluun..

Perjantaina olisi ne karhupeijaiset jossa olisi tarjolla karhua monessa erimuodossa. Kyllähän tuo mies minua sinne pyyti heti ensimmäisenä silloin kun hänen luokse menin. Tiedän että hän odottaa minun tulevan. Ihan jo sen vuoksi että koska hän järjestää ne. Ja se että itsestäänselvyys kaikille että minäkin olen mukana. Taidan jättää välistä. Parempi niin. Lauantaina lähden kannustamaan ystävääni laulukisoihin, odotan sitä jo kovin. Pääsen kotoa vähän pois ja nään ystävääni.

Nyt jotain aamupalaa napaan ja koiria ulos.
Aurinkoista päivää kaikille :)

Nokkosperhonen & Iltatähti 17 + 4
 
Huomenta, aamuvirkkuja ollut tänään liikkeellä :) Itsekin heräsin miehen kanssa jo 5.20 koiran oksentamiseen ja tuota on nyt jatkunut koko aamun useamman kerran tunnissa eli ei auta muu kuin lähteä lääkärille hurttaa viemään. Onneksi lähellä on ja saatiin aika jo parin tunnin päähän, ihan niin akuutiksi ei puhelimessa arvioitu että heti olis tarvinnut viedä, kun koira on kuitenkin ulkona viihtynyt aamulla lenkillä normaalisti ja on tolpillaan.
Mitä lie kiskonut kitusiinsa... Huoh.

Alakerran mönkijä on ihan aktiivista sorttia nykyään ja ilmoittelee itsestään tomerasti. Ai että saa olla onnellinen näistä liikkeistä, aina ne vaan ilahduttaa :)

Sadana: Ratasviidakko on ihan kamala. Me päädyttiin 2013 lopulta uusiin eikä kyllä olla kaduttu, kun ne meidän haluamat rattaat olivat niin kalliita käytettynäkin. Ei olisi säästetty kuin pari sataa. Ja mä en voi kuin kehua noita! Eli hommattiin Brio GO't, joihon vaunukoppa 0-6kk vaiheeseen ja turvakaukalo yhteensopivine lisäosineen. Ihan käsittämättömän näppärät taittaa kasaan, vaihtaa istumasuuntaa ja vaihdella niitä istuinosia. Menee pieneen tilaan, kääntyy ja kestää talvikelit Suomessa, kun on skandinaavista suunnittelua. Nyt vaan täytyy miettiä tilanne uusiksi kun kohta onkin kaksi vaunuikäistä :) Eli ei ihan niin pitkälle pohdittu että mitäs jos lyhyellä ikäerolla kaksi... Ja nyt ollaan pulassa, kun noihin ei saa sisaristuinta. Suo siellä, vetelä täällä :D

PH rv20+3
 
  • Tykkää
Reactions: Sadana
Hyvä vaunuvinkki Pippurihäntä! Juuri tollaset all in one rattaat on itelläkin ollu mielessä. Näyttäs olevan ihan hyvin käytettynäkin tällähetkellä saatavilla :)

Eilen käyty kampaajalla ekaa kertaa sitten huhtikuun 2013! Kuva saada taas pitkästäaikaa hiukset leikattua ja värjättyä. Hauska sattuma, kampaajakin oli samassa tilassa, la tammikuun puolessa välissä. Hyvässä lykyssä samaanaikaan sairaalassa jos hänellä menee yli ja itellä tulee ajallaan. Tuli puheeksi että raskaustodistuksen saa n. Vk 22 neuvolasta. Sit alkaakin kelan lappujen täyttäminen. Siinä onkin aika rumba! Itellä kun on 2 työtä ja sen päälle vielä kaks firmaa nimissä, toinen oma kynsifirma ja toinen miehen firma joka tietyistä syistä on mun nimissä.... :D

Jaksamista niille joilla on haasteita parisuhteessa!
 
  • Tykkää
Reactions: Pippurihäntä
mukipukipuu: Eipä kestä! Ystävä oli hankkinut jo Bugaboo Cameleonit (myöskin kovat testivoittajat), mutta vaihtoi puolen vuoden jälkeen noihin GO-rattaisiin. Hän teki juristina perustavaa laatua olevan vertailun tuon harhaostoksen jälkeen ja menin sitten hänen suosituksen perässä ;) Meillä kun on kovasti pitkä mies ja lyhyt vaimo, niin pitää olla tarpeeksi jalkatilaa työntöaisan ja tavarakorin välissä (sille miehelle), kunnolla säädettävä työntöaisa ja nuo Cameleonit olivat monien erimittaisten vanhempien mielestä olleet hankalat sille pitemmälle osapuolelle, kun jalat osuu koriin kävellessä. Ilman tätä pituushaittaa oltais varmaan ne Cameleonit sitten otettukin, kauniit rattaat ovat käytännöllisyytensä lisäksi.

Off-Topic: Koira nesteytetty, raukka oli päässyt jo kuivahtamaan ja pahoinvointipiikki isketty niskaan, lisäpillerit taskussa. Oli kyllä taas astetta haasteellisempi reissu, kun joka paikkaan ehtivä taapero kääntää kaikkia laatikoita auki tutkimushuoneessa samalla, kun yritetään pitää ylivilkasta terrieriä tipassa. Noh, siitäkin selvittiin ja nyt maistuu uni kaikille :D
 
Vaunut ostettu tai siis rattaat. :D
Aikani pengottua käytettyjä kauhistellen niiden hintaa ikään nähden totesin että on parempi ostaa upouusi peruspohja eli renkaat+peruspohja ja sitten siihen päälle voi ostaa käytettyjä osia täyttämään hetkelliset tarpeet. Rattaathan ovat periaatteessa käytössä sen 3-4 vuotta, mutta koppa tai autokaukalo vain hetken. Ja kun meillä ei ole autoakaan, niin autokaukalolle ei todellakaan ole muuta kuin hyvin satunnaista tarvetta joka hoituu kopalla näin alkuun. :)
Minä päädyin vaunuostoissani Britax B-Agileen. Siinä tulee mukana talvirenkaat ja turvakaari. Kyllä minäkin vilkuilin noita Brio vaunuja, mutta hinta ratkaisi asian.
Kunhan rattaat tulee kotiin, niin sitten pitää alkaa katsomaan vaunukoppia. Sinällään ei haittaa vaikka koppa olisi hieman heikommassakin hapessa, kunhan vain kaikki kiinnikkeet ja kovikkeet ovat kunnossa. Kankaat voi aina vaihtaa.

Viisi yötä ultraan. <3

rv 19+
 
Tammikuisten ketjusta bongasin termin "toukkapussi" ja jaan googlesta löytyvän ohjeen tännekin - täällä kun tuntuu käsityötaitoisia olevan enemmänkin ;)

Pieni lankarulla: Toukkapussi, villakapalo

Aivan ihana keksintö talvivauvalle! Itsellä puikot pysyy käsissä, vaikken muuten ommella osaakaan ja kaikenlaisia varusteita tekisi mieli väsäillä. Ei oteta äitiyspakkausta vaan ostin käytettynä lehmä-kuvioisen ä-pakkauspussin 3 eurolla ja teen sitten noita villavaatteita itse, edelliseltä on myös kaikki vielä tallella. Mutta ehkä joku toppapuku voi olla vielä tarpeen, autolla tietty voi sitten pitää lämpötilaa sen verran yllä, ettei tartte toppiksissa matkustaa, eikä kantoliinassakaan sitä tarvitse. Jää siis pohdittavien listalle vielä.

PH 20+4
 
Viimeksi muokattu:
Itsellänikin oli eilen RA ultra. Kaksi tervettä tyttöä meille lupailtiin. Toinen oli aavistuksen epävarmaa kun piti jalkoja ristissä, mutta ne muutamat kerrat kun vähän käännähti niin ei näkynyt ulokkeita.

Toinen vastasi 3pv vanhempaa ja toinen 4pv nuorempaa kuin la on. Viikon koko ero heillä tällä hetkellä on. Ei ole vielä huolestuttavaa.

TOisen istukka on takaseinämässä todella lähellä kohdun suuta, sitä sitten tarkkaillaan tarkemmin TYKSissä että lähteekö nousemaan, samalla kun muutenkin noita tuplia seurataan tarkemmin. Päästään murusia siis näkemään ultrassa lisääkin ;)

Toukkapussin voisin itsekkin tyttärille neuloa, en vain ole ihan täysin tajunnut käyttötarkoitusta ;)

Molemmat ovat todella aktiivisia liikkujia, välillä maha on kuin taistelutanner kun iskuja tulee sinne ja tänne. Ei se aina niin herkun tuntuista ole kun koko vatsa nykii. Onneksi ei kipeää vielä tee, mutta kyllä välillä tulee epämiellyttävä tunne kun paljon monotetaan. :)

Rv 20+2
 
Mukava lukea teidän rakenneultrakuulumisia. :) Omaan vielä kolme yötä, ei malttais odottaa! Vaikka en sukupuolta haluakaan tietää, niin ihana nähdä onko kaikki kunnossa ja miten pikkuinen on kehittynyt.

Onneks mennee nopeasti viikonloppu, tämä päivä menee leipoessa ja työporukan illanistujaisissa ja huomenna isän syntymäpäiviä juhlimaan. Sunnuntaille vaan pitää koittaa vielä keksiä jotain. ;) Tuntuu kyllä, että taisin ottaa vähän turhan ison leipomisurakan: iskälle kakku ja kääretorttu ja työporukalle mokkapaloja. Pakko pitää välillä taukoja, kun ei jaksa seisoskella, vatkailla ja hämmennellä kaikkea putkeen.. Nyt kun kakku- ja mokkapalapohja on jäähtymässä, on hyvä väli rentoutua hetkeksi ja uppoutua helmivauvoihin. :)

Mä odotan innolla äitiyspakkausta ja kauhulla kaikkien muiden tarvikkeiden hommaamista. Tosiaankaan ei raha nyt kasva puissa, joten uutena tuskin tullaan ostamaan juuri mitään. Meillä on myös miehen kanssa iso kokoero, itse olen reilu 150 ja mies yli 180 cm pitkä, saa nähdä miten löytyy käytettynä molemmille kelpaavia vaunuja/rattaita.. Muutenkin kun on eka lapsi kyseessä, niin tuntuu ettei mistään varusteista tiedä oikein mitään: millaiset on turvalliset, mitkä lisävarustelut on ihan turhia & mitkä hyödyllisiä jne. Onneksi ei oo vielä kiire hommata mitään, ehtii vielä rauhassa tutustua eri vaihtoehtoihin.

Eli siis rattaisiinko on myytävänä erillisiä koppia, jolloin ei tarvii ostaa erikseen vaunuja pientä vauvaa varten..? Nimimerkillä tyhmä ensikertalainen :)

Kyllä meinaa mennä hermo tämän väsymyksen kanssa. Ärsyttää, kun ei jaksa tehdä oikein mitään normaalisti ilman taukoja. Yöunetkin venyy aina niin pitkiksi, että päätin tänään laittaa jatkossa herätyksen sellaisenakin päivinä, kun ei tarvii mennä mihinkään.. Eri asia sitten, saanko itseäni ylös, kun kello soi. :D Onneksi masussa tuntuvat potkut piristää huononakin päivänä ja saa hymyn väkisinkin huulille. Kyllä tuntuu vauvan jumppatuokiot koko ajan vaan lisääntyvän. <3

Minuakin vähän jännittää synnytys, jos vauvasta kasvaa kauhean iso. Oon ihan hirmuinen sokerihiiri. Hävettää myöntää, mutta melkein päivittäin tulee jotain herkkuja napsittua. Välillä ollaan yritetty pitää kerran viikossa herkkupäivä, mutta ei oo oikein pysytty siinä.. On kyllä koitettava oikeasti ryhdistäytyä, ei siitä herkkujen jatkuvasta vetämisestä oo hyötyä kenellekään muulle kuin herkkuyhtiöille.

Ja nyt leipomaan herkut loppuun, ei taida onnistua herkuttelun vähentäminen tänään eikä huomenna. Jos sitten sunnuntaina.. ;)

rv 20+5
 
pikkuakkanen: Jotakuinkin noinhan se menee niissä rattaissa eli puhutaan "yhdistelmävaunuista", jotka on muutettavissa vaunukopan tai -pussin avulla pikkuvauvalle sopivaksi ja sitten istuimellisen ratasosan käyttöön voidaan siirtyä kun vavveli osaa istua ja viihtyy paremmin pystyasennossa.

BabyStyle nettisivuilta kopsattu määritelmä: "Yhdistelmävaunut toimivat sekä vaunuina että rattaina. Tällöin vauvavaiheessa käytetään erillistä, runkoon kiinnittyvää vaunukoppaa tai ratasosan sisälle tulevaa kantokoppaa tai kantokassia."
 

Yhteistyössä