Heipat täältäkin
Päivän "syntinen" hetki rötköttää läppärin kanssa sohvalla ja näyttää keskaria kaikille kotitöille (joita riittäis ihan loputtomiin täällä Ryysyrannassa...) Pikku-ukon viskasin päiväunille ja perhetyontekijä kävi likat noukkimassa kerhoon, joten saa hetken kuunnella ihanaa hiljaisuutta... ja naputella konetta
Väsymyksestä on ainakin mulle tullut todellakin enemmän sääntö kuin poikkeus! Aamulla ei meinaa saada silmiä auki, ja koko päivän koittaa vaan saada ne pysymään auki, mutta mielenkiintoista sinänsä, että illalla kun viimein koittaa se hetki, että vois ite mennä nukkumaan... En mä haluakaan, koska mun on pakko saada se hetki omaa aikaa, olla vaan ja laittaa ajatuksia edes joten kuten ojennukseen päivän jäljiltä. Aika usein tämä tosiaan päättyy kylläkin siihen, että havahdun tästä sohvalta istualtaan... Kauhulla odotan, kun pakko yh-arki vajaan kuukauden päästä taas koittaa, kun ukonrutjake lähtee reissuhommiin
On siitä sentään iltasin se apu, että on latomassa kaverina näille termiiteille "käskyjä": yöpaidat! hammaspesu! petiin!
Kiitollinen saa olla siitä, että tämä sakki on uniensa suhteen selkeää eli petiin mennään ilman mitään "temppuja", valo sammuu, pienimmältäkin, ja omissa sängyissä nukutaan. Ei muuten tuliskaan mitään, "palautukseen" olisin yökukkujat laittanut
Meillä
ei edelleenkään lapset (tai muutkaan)
tiedä odotuksesta. Katellaan ny se ru ensin, mitä se tuo tullessaan... Neuvola olis ens ti ja noiden liikkeiden tai ehkä niiden puutteen vuoksi, ihan riittävästi jännittää sekin :/ Ei sinänsä yllätys, kun on +50 ylikiloa, mutta jotenkin odotin aiemmin ton istukan uuden sijainnin takia noita liikkeitä. Jotain yksittäistä kuplaa olen silloin tällöin aistivinani, mutta tiedä sitten, onko kuvittelua kaikki.
Ennenaikaisista supistuksistakin täällä oli jo tuntemuksia, ja niitä itsekin kyllä olen muutamia tuttuja "puristuksia" ollut havaitsevinani. Alamaha kovettuu ja tulee tunne, että hengityskin osittain lakkaa hetkeksi, mutta ei kuitenkaan satu mihinkään. Mulla aika useasti on hyvissä ajoin paikat "pehmenny" ja auennutkin, ja ihan jännä nähdä, että jos tästä loppuun mennään, noudatteleeko tämä samaa linjaa vitosen kanssa, joka myös syntyi reilun vuoden ikäerolla edelliseen. Synnytys kesti kokonaisen tunnin ja aukesin kuuteen senttiin ilman ensimmäistäkään kiputuntemusta... Onneksi todellakin olin valmiiksi siellä sairaalassa, muuten tenava olis tullu matkalle, meiltä kun on se 90km tonne KYS:iin. Toiveikkaana itse ajattelen, että se oma
"puoliväli" olis jo ohitettu, että siellä viikoilla 37+ alkais jo jotain tapahtua... Mutta pitkä on matka sinne vielä, ei auta kuin vaan koittaa mennä päivä ja viikko kerrallaan.
Sadana lueskelin noista sun mahan ärsytyksistä, ja aika tutulta kuulostaa, mä en ole vaan koskaan saanut selvyyttä, mistä noi mun "krampit" johtuu
Mulla oli jo kerran lähetekin tähystykseen olemassa, mutta yllättäen raskaus sotki silloin suunnitelmat ja se jäi. Saan aika ajoin, ja raskausaikoina varsinkin, tosi kivuliaitakin mahakipukohtauksia, jotka päätyy siihen, että vatsa tyhjenee rajusti. "Kohtauksia" saattaa tulla useampiakin peräkanaa, ja mihin vuorokauden aikaan tahansa. Alkaa kääntää mahaa, puskee hirveän hien pintaan, oksettaa, pyörryttää ja koskee tosi kovaa
Joskus olen ollut ihan tajunnan rajamailla ja hiestä aivan läpimärkänä, kun oikein on iskenyt, mutta en tosiaan ole osannut yhdistää tätä suoraan mihinkään syömiseen tm. Ärsyttävä vaiva kuitenkin, ja varsinkin nyt, kun vastapainona on ajoittain tosi "laiska" vatsan toiminta... *huoh* Yritä tässä nyt sitten olla
Pitäis varmaan itsekin kokeilla noiden viljojen ja sokerin suhteen muutosta. Kahvia en ole voinut juoda kohta kahteenkymmeneen vuoteen, mutta sellasesta semi-tulisesta ruoasta kyllä pidän kovasti.
Uusiakin saapuu vielä mukaan, mukavaa, ja
tervetuloa minunkin puolestani
pikkuakkanen ja Elisanen Itkettiin sitten Elisanen ihan samasta pätkästä
Herkkä olen ollut aina ja tämä tila saa sen kyllä kimpoamaan ihan potenssiin sata! Lapset aina ihan hävetyksessä kun äiti vesittelee kaikki koulun juhlat, ja usein ihan tavan keskusteluissakin tulee vedet helposti silmiin, jos varsinkin lapsista puhutaan.
Reaktioita tähän
odotukseen on varmasti monenlaisia. Jokohan esikoinen 15vee tokaisee jotain "raadollista"
? Kakkosella vaikuttaa varmasti sukupuoli, sen verran "ärsyttäviä" nuo siskot on ja toisaalta niin ihana tuo pikkuveli (ei vielä tiedä mikä odottaa...). Tytöt kaikki on varmaan ihan mielissään. Itse asiassa olen vähän ihmetellyt, kun tuo meidän kohta neljävuotias tytteli on jo muutaman kerran tässä höpöttäny, että meiltä puuttuu vielä yksi vauva. Se on kuulemma tyttö ja iskä tekee sen (sopii mulle
) Tytöstä en tiedä, mutta toivottavasti tämä "palanen" on se meiltä puuttuva viimeinen sitten
Hennanennu minulla navan yli mennyt viiva on tuonut pojan tullessaan? Tiedä sitten onko vaan sattumaa, vai meille keskittynyt taika
Nyt tää säntää noutamaan tyttöstä kaverisynttäreiltä. Täytyy iltasella tulla kurkkimaan, olisiko tullut ru-kuulumisia lisää... Ihanuutta on lukea iloisia uutisia <3
Möykkyliinin kuulumisiakin kaipailen, olihan kaikki kunnossa :wave:
Samppis ja PiPonen 18+5