// Helmivauvat 2015 - lokakuu //

Päivittäminen tänne on jäänyt, olen ihan totaalisen jumahtanut tonne Facen puolelle.

Meillä oli maanantaina tuo rakenneultra, ja ihan hirmuisesti jännitin että onhan siellä kaikki hyvin. Pikkuinen voi loistavasti, kaikki oli niin kuin pitääkin, ja tyyppi painoi tuolloin n 380g, eli vastasi hyvin viikkoja. Istukka oli kauniisti takaseinällä ja tyyppi kovin tyytyväisenä ihan mytyssä kohdussa. Kädet olivat visusti kasvojen edessä, joten hän lienee yhtä kuvauksellinen kuin isänsä: ei toivoakaan, että olisi suostunut poseeraamaan meille..

Sukupuolta jännitin kans kovasti, mutta mulle tietysti osui juuri sellainen ultraaja, joka ei edes halunnut katsoa tyypin jalkoväliin. Olin kyllä tosi harmissani. En tiedä johtuiko tästä vai kenties suuresta helpotuksesta vauvan voinnin osalta, mutta vollasin ihan koko matkan autossa kotiin. Suuria (onnen)tunteita koko päivä täynnä!

Lisäksi maanantaina sain soiton diabeteshoitajalta tähän minun raskausdiabetekseen liittyen.. Olivat lääkärin kanssa katsoneet mun mittaustuloksia muutaman viikon ajalta, ja vaikka olen hyvin saanut arvoja kuriin, niin pienet heitot paastoarvoissa tarkoittivat sitä, että lääkintä pitäisi aloittaa jo nyt. :'(

Hain eilen apteekista metformiini-pillerit, joita nyt sitten pitää syödä synnytykseen saakka. Ottaa aika paljon aivoon, että en saanut sokereita kuriin ruokavaliolla ja liikunnalla. Mutta kai se on pääasia, että sokerit saadaan kuriin, sehän on vain pikkuisen parhaaksi!

Minä olen meinannut tilata kyllä äitiyspakkauksen, ajattelin, että se on pakko saada kerran elämässä kokea. Katsotaan, jos joskus saamme toisen, mitä hänen kohdallaan tehdään..

Yritin eilen käydä Stockalla katsomassa, josko ostaisin jotain meidän pienelle, mutta sitten alkoi vaan harmittaa kun kaikki kivat jutut olivat joko ihan poika- tai ihan tyttöjuttuja. En sitten ostanut mitään, ja piti siitäkin sitten vollottaa kun kotiin pääsin. Pitäisiköhän kaivella taskuja ja mennä yksityiselle tsekkaamaan sukupuoli?

Toisaalta, meillä on joulukuussa yksi ylimääräinen visiitti äitiyspolilla tuon diabeteslääkityksen vuoksi, ja minulle puhelimessa sanottiin, että siinä samassa tehdään vauvan kokoarvio. Ja facessa joku taisikin jo sanoa, että kokoarvio tehdään ultraamalla..? Jos näin on, niin sittenhän voisin yrittää kiltisti anella, että kurkkaisi vähän tyypin jalkoväliäkin..?

Kivaa keskiviikkoa kaikille! :heart:

T. Elisanen + tyyppi 21+0

 

Ehtoota, tervetuloa uusille ja onnea hyviä ultrakuulumisia saaneille!

Täällä ei oo mitään uutta tapahtunut. Ens viikolla jatkuu taas kesäloma ja jos sitten ens viikolla menis oikeen kelan konttoriin laittaa ne rahahskemukset kuntoon. Ei onnistu netissä tällaisen kahden eri työn ja yrityksen omaavan hakemus. Vaihtoehtona vain joko tai palkansaaja tai yrittäjä. Yritin laskeskella noitatuloja ja taitaa mennä kahdesta syystä viittä vaille perseelleen. Ensinnäkin viimesen 6kk tulot n. 1000€ pienemmät kuin se vaadittu 20%:n korotus, toisekseen eka lomapäivä kun on sopivasti 3 pv tän vuoden puolella niin ei voi käyttää sitten niitä viimevuodenkaan tuloja jotka olis jo paljon lähempänä tänvuoden tuloja. Hhhhh....

äitiyspakkauksen tosiaan jo tilasin ja siitä tulikin jo viime viikolla päätös että myönnetty. Kai se sitten jo ens viikolla saapuis. Sen sisältö onkin sit ekat meidän lapselle hankitut jutut. Pinnasänky on kyllä jo tiedossa, saadaan sama missä mieheni siskoineen on aikanaan ollut. Appiukko oli sen säästänyt.

Talvikin tekee jo tuloaan, tänään täällä tampereen seudulla tuli jo ekan kerran hentoista lunta. Kyllä aika menee nopeesti.

Mukipukipuu ja Väinö 24+2

 

Heipparallaa!

Mennääs nyt taas ensiks omaan napaan, kun se tuossa niin lähellä tillittää. Kilpirauhasarvo oli saatu lääkkeillä normalille tasolle, joten ei pitäisi väsymykseni siitäkään johtua. Toisaalta helpottaa, toisaalta rupesi pelottamaan, josko minussa sitten onkin joku oikeasti pahasti vialla. Tai ehkä tämä raskaus vaan vaikuttaa minuun voimakkaammin. Epätietoisuus on ärsyttävää! Ensi keskiviikkona lääkäriin taas. sSa nyt nähdä, keksiikö lääkäri laittaa minut vielä joihinkin kokeisiin vai määräkö pelkästään lisää saikkua.

Mua rupesi kovasti vaivaamaan se, kun en jaksa seista pitkään paikoillaan vaan rupeaa pyörryttämään ja on pakko päästä istumaan. Sen sijaan kävellä kyllä pystyn ilman, että pyörryttäisi. Tästä en oo tajunnut mainita lääkärissä, pitää muistaa ensi kerralla sanoa. Onko muille seisominen yhtä rankkaa?

Jaloissa on ruennut esiintymään turvotusta. Ei tarvii paljo kävellä, kun alkaa pistellä jalkapohjissa ja erityisesti pikkuvarpaan tyvessä oleva "mollukka" on selvästi turvoksissa. Muutenkin on ruennut jalkakivut olemaan osa jokapäiväistä elämää, samoin nuo takamus- ja nivuskivut.

Hassua, miten paljon valituksen aihetta tästä raskaudesta löytää, vaikka päällimmäisenä onkin ilo uudesta elämästä sisälläni. Nautin päivä päivältä pyöreämmästä masusta, hassunnäköiseksi menneestä navasta ja ihanista potkuista. Odotan innolla äitiyspakkauksen saapumista, sitä kun pääsee penkomaan sukulaisten vauvanvaatevarastoja ja sitä hetkeä kun löydämme ne meille sopivat vaunut riittävän edullisesti jostain.

Äitiyspakkausesta sen verran, että mistä se muuten sitten pitää noutaa? Toivottavasti ei Postista, mulla on mennyt luottamus Postin toimintaan.. Varmaan hukkaavat minun äitiyspakkauksen jonnekin matkanvarrelle tai lennättävät Timbuktuun. Toivottavasti ei, mä haluan sen mahdollisimman pian! Kauan teillä pakkauksen jo saaneilla kesti raskaustodistuksen toimittamisesta pakkauksen saapumiseen?

Lapsiluku on meille vielä aika epäselvä asia. Katsotaan nyt, miten elämä lähtee tämän yhden lapsen kanssa luistamaan. Melko samoilla linjoilla ollaan miehen kanssa näin alustavasti. Mitään suurperhettä ei haluta, mutta mielellään kuitenkin enemmän kuin yksi. Minä haluaisin ehkä seuraavan lapsen parin vuoden sisään. Mies on se järjen ääni, joka sanoo, ettei toista kannata hommata heti perään, jos yhdenkin kanssa tuntuu hankalalta (vauvan hoito + raskaana olo ei varmasti asioita helpota) tai raha-asiat on kovin tiukassa.

Iästäni kukaan ei ole sanonut pahaa sanaa. Toisaalta, eipä minusta mikään teiniäiti olekaan tulossa, kun ikää on kuitenkin "jo" 23 vuotta. Ehkä se on monen mielestä ihan ok ikä, ei liian nuori eikä liian vanhakaan. Monet eri-ikäiset tuttuni ovat pitäneet fiksuna ajatustani tehdä lapset melko nuorena.

Cocerspaniel: Todellakin on ihan teidän oma asia, minkä ikäisinä ja millaisella ikäerolla hankitte lapset. Kyllä te itse tiedätte parhaiten, mitä haluatte, eikä siinä pitäisi muilla olla nokkaan koputtamista. Toki otan itsekin ihan mielelläni vastaan kokeneempien perheellisten neuvoja jatkon kannalta, mutta siinä vaiheessa, kun päätös on jo tehty, pitäisi tuttujen mielestäni tukea päätöstä eikä olla lyttäämässä toisia. Ja koitahan nyt lepäillä siellä, kun niin on määrätty. Jospa keksit jotain mielekästä puuhaa, mikä ei rasita liikaa. Neulo vaikka koko suvulle joululahjat.

Töissä olen siis kaupassa myyjänä ja työtehtäviin kuuluu aika laajasti kaikenlaista kassalla istumisesta tavaroiden hyllytykseen ja lattioiden putsaukseen. Kassalla istuminen on tuntunut oikeastaan yhtä rankalta kuin tavaroidenkin purkaminen: takamus ei tykkää ja väsyttää, pitäisi saada pitää taukoja paljon tiuhempaan kuin mahdollista. Oikeastaan ainoaksi sopivaksi hommaksi jää siivousjutut, mutta käytännössä ihan mahdotonta tehdä 4-8 tuntia pelkkiä siivousjuttuja putkeen. Ärsyttää, kun tietää, ettei siitä töissä olemisesta tule mitään, jaksan korkeintaan päivän tai kaksi, jos oikein sinnittelen, ja sitten olisi taas saatava lomaa.

Mary 88 tervetuloa vaan joukkoomme! Eiköhän tänne uusia oteta mukaan ihan loppuun saakka. Kiva, että oot saanut täältä vertaistukea.

BlackPearlille onnittelut yrittäjyydestä ja tsemppiä matkaan yrittäjänä!

Raskaana olevia ystäviä minulla ei ole oikeastaan yhtään. Yksi työkaveri on myös raskaana, mutta hänen la oli joskus ensikuun puolella, mutta hyvin mahdollista, että lapsi syntyy etuajassa. Tiedä vaikka on jo syntynytkin. Nyt kun itse oon saikulla, niin ei edes muiden työkavereiden kautta kuule kuulumisia enkä itse ole tuohon työkaveriin ollut yhteydessä muuten kuin töissä. Jospa sitä tiistain perhevalmennuksessa tutustuisi muihin (tuleviin) mammoihin. Tosin paljoa ei kerkeä tutustumaan, kun ens kuussa muutan jo toiselle paikkakunnalle, eikä varmaan hirveästi tule täällä nykyisellä käytyä.

Ihanaa, että nokkosperhosen asiat rupeaa järjestymään. Toivon todella, että henkinen tilanne tasapainottuu ja pääset nauttimaan kasvavasta masusta ja masukista. <3

Elisanen, onpa kumma, ettei ru:ssa katsoneet sukupuolta. Etköhän sä saa käydä uudelleen ultrassa, jos vaan sanot asiasta vaikka neuvolassa. Älä nyt turhaan rahoja yksityselle rupea tuhlaamaan.. Tsemppiä diabeteksen kanssa! Minäkään en mielellään popsi lääkkeitä vaan yritän ihan normaali ruokavaliolla ja hyvillä elämäntavoilla pitää sairaudet loitolla. Mut aina se ei vaan onnistu, ja etenkin nyt, kun on vauva masussa, täytyy taipua lääkkeisiin. Itselläni siis kilpirauhaslääkkeet nyt käytössä. Täytyy vaan ajatella, että se parasta niin meille itsellemme kuin vauvoillemmekin.

Täällä ei ihan lunta sentään vielä ole, mutta aamulla oltiin vielä pakkasen puolella. Minun puolesta saisi tulla luntakin. Oon jouluihminen, ja kun nyt ei paljon mitään pysty tekemään, niin olisi kiva sytytellä kynttilöitä, katsella leijailevia lumihiutaleita, kuunnella joululauluja ja vaikkapa vähän askarrella joulukortteja. (Kynttilöitä oon kyllä jo polttanut ja jonkun joulukortinkin väsännyt, mut kunnon jouluun valmistautumistunnelma vaatii lunta..)

Onnelliset ultrakuulumisenne saa taas hymyn huulille. Hujaus vaan ja me saadaan ekat syntyneiden vauvojen kuulumiset tänne! <3 Jaksamista ja iloista h-hetken odotusta kaikille mammoille!

-rv 24+4

 

Moi!

Pikaisesti omaa napaa työn lomasta, aamulla oli kontrolliultra! Sydämessä (ja muissakin rakenteissa) kaikki hyvin ja tyttövarmistus vielä kysyttiin, kun mieskin oli nyt mukana!! <3
Ainoastaan perätilassa tyty oli taas niinkuin kakskin viikkoa sitten, vaikka pitäisi tietysti olla tilaa liikkuakin vielä.
Lääkäri oli venäläissyntyinen, mutta yritti kyllä tarkasti kaikkea selittää kaikki asiat. Lääkäri sanoi, että napanuora on kaulan ympäri nyt kerran (oli varmaan kaks viikkoakain sitten kun naamaa yritettiin kuvata ja nuora oli koko ajan edessä) ja istukka on osittain takana ja osittain edessä?? ja alhaalla, jota vissiinkin sitten lopussa seurataan. Ja riippuen siitä kuinka pitkä napanuora on niin riippuu pääseekö tyty kääntymään oikeinpäin ja syntymään alateitse..? Jos napanuora on pitkä niin ei tod. näk. haittaa alatiesynnytystä vaikka oliskin kaulan ympäri.. Mutta jos siis about rv 32 + edelleen tyty on perätilassa niin asiaa käydään uudelleen miettimään ja tarkastetaan tilanne, jolloin siis neuvolasta pitää ottaa yhteyttä sairaalaan.. Jos nyt oikein ymmärsin! Mutta päällimmäisenä helpottunut mieli, että vauvalla on kaikki hyvin! <3

Pepper ja tyty rv 22+3

 

Nopee päivitys junasta: Eilen kävin sokerirasittamassa itseäni ja tänään sain neuvolasta tulokset - kaikki arvot reippaasti raja-arvojen alle eli ei sukurasitteesta ja BMI 26:sta huolimatta ongelmia sokereiden kanssa! Voi että, miten iloisaa kuulla Yhdessäkään raskaudessa ei ole ollut hätää näiden kanssa ja olen nyt entistä tyytyväisempi, että kieltäydyin siitä rv12-16 rasituksesta. Vaikka sainkin neuvolalääkäriltä huutia, koska kuulemma kuuluin riskiryhmään.

Myöhemmin lisää!
PH rv24+3

 

Voi pylly, pakko tulla tänne kirjoittamaan, kun ei nyt untakaan saa. Ukko on töissä, maha ja alapää kipuilee, pelottaa. :| Pari päivää on ollut pientä kipuilua, mut nyt alkaa tuntua, että sattuu vähän koko ajan. Ei oo oikein missään asennossa hyvä olla. Ehkä tämä on ihan normaalia raskauskipuilua ja hermoilen ihan turhaan. On vaan itselle uutta ja pelottavaa. Pakko varmaan soittaa huomenna neuvolaan vaikka sitten vaan oman mielenrauhan saamiseksi.

Kyllä tuntuu että on viime päivät ollut täällä nainen tosi herkillä muutenkin. Ahdistaa ja itkettää, tarviis jonkun joka vakuuttelis, että kaikki on hyvin ja tulee menemään hyvin. Jostain syystä ruennut nyt paljon enemmän pelottamaan kaikki riskit kuin aiemmin. Tulis jo mies kotiin, tahdon kaivautua syvälle sen haisevaan kainaloon. <3

 

Pepper79: Olipa mukavia uutisia, hienoa kun kaikki oli rakenteissa hyvin. Ja onnittelut tyttölupauksesta Jännä muuten, että pystyvät jo näin ajoissa huomaamaan tuon napanuoran kiertymisen kaulan ympäri. Mun ekalla lapsella (synt. 2003) oli kolme kertaa kaulan ympäri, syntyi silti alakautta ihan normaalipäin. Missään vaiheessa odotusta ei kukaan sanonut, että nuora olisi jotenkin huonosti, mutta jossain vaiheessa synnytystä muistan, kun ottivat verikoetta päästä, ettei vaan ole happivaje iskemässä. Sydänäänet laskivat loppuvaiheessa ja tarkistivat tilannetta. Ei ollut happivajetta, ja ponnistusvaiheessa löytyi se syykin sykelaskuun, eli nuora kaulassa, mutta saivat irroteltua sen pois paikoiltaan. Jouduin vaan himmaamaan siksi aikaa ponnailuja, että hoitivat silmukat pois ja sitten saatiin poika pihalle Napanuora olikin lähes metrin eli mahtui tulemaan sen kanssa hyvin.

pikkuakkanen: Muista, tuo yletön huolehtiminen kuuluu raskauteen, eikä johdu siitä, että joku olisi välttämättä hullusti Hormonit herkistää ahdistukselle, ehkä sen hyväksyminen auttaa kestämään sen ahdistuksenkin? Sanot itsellesi, että tämä hermoilu on nyt tätä ja kuuluu asiaan, niin rauhoittuminen helpottuu. Muutaman raskauden hermoilukokemuksen äänellä yritän täällä kertoa, että todennäköisesti sulla ei ole yhtään sen enempää hätää kuin kellään muullakaan, jostain syystä vaan koet tilanteen uhkaavammaksi kuin se onkaan. Itse jouduin opettelemaan tuon itsen rauhoittelutaidon aiemmissa raskauksissa ja nyt se vihdoin kolmannessa on tuottanut tulosta Raskaus on joillakin yhtä kipuilua ja voi olla vaikea tietää, mikä on vaarallista ja mikä vaan kropan reagointia raskauteen. Jos tulee selkeitä aaltomaisia voimakkaita menkkakipuja ja repivää tunnetta kohdunsuulle useasti tai pitkään, niin kannattaa mennä lääkäriin katsomaan, ettei ole kyse avaavista suppareista. Se ei varmasti ole turhaa. Mutta totean vielä, että harjoitussupparit, liitoskivut, kasvukivut... Kaikki nuo voivat tuntua tosi voimakkainakin, mutta eivät silti kypsytä paikkoja eivätkä uhkaa raskautta tai sikiötä. Mutta lääkäri näkee, ja voi sitten rauhoitella, että ei ole mistään vaarallisesta kyse.

Tuosta seisoen huimauksesta ja heikotuksesta - käsittääkseni liittyy raskaudenaikaiseen verenpaineen laskuun. Eli paineet ovat alhaiset ja eivät pystyasennossa meinaa riittää toimittamaan verta ylös asti. Onko sulla matalat paineet? Mulla on siis perinnöllisesti koholla olevat paineet, mutta raskaana laskevat normaalitasolle ja välillä allekin, ja varsinkin tässä puolivälin paikkeilla ovat alimmillaan. Mullakin on noita seisoessa tai pystyyn noustessa huippaavia oloja, joskaan ei niin paljoa kuin niillä, joiden paineet ovat todella alhaiset. Liikkeellä itsensä pitäminen todellakin auttaa. Tuohon ei oikein muuta lääkettä ole. Suolaa ei myöskään kannata kokonaan karsia, jos on tosi alhaiset paineet.

Äitiyspakkaus tuli kyllä viimeksi ainakin lähimpään postiin mulla, 2013. Eiköhän se löydy sieltä sitten ajallaan Avustus rahana saapui tilille hyvinkin nopeasti anomuksen jättämisen jälkeen, pakkauksessa meni ainakin viimeksi vähän enemmän aikaa.

Jaahans, nyt lounastamaan! Ihanaa, kun ei tarvi olla huolissaan sokeriasioista, painon kurissa pysymiseksi kuitenkin jatkan tällä normaaliruokavaliollani nyt loppuun asti. Mässäilemään ei vaan pysty, kun vatsaan ei mahdu enää kuin pieniä annoksia.

Hyviä vointeja,
PH rv24+4

 

Kiitos Pippurihäntä rauhoittelusta. Pitää yrittää opetella hallitsemaan omaa hermoilua, helpottaa varmasti odotusaikaa, jos pystyis vähän rauhallisemmin ottamaan asiat. Soittelin päivällä neuvolaan ja siellä oltiin kans samoilla linjoilla, että luultavasti ihan normaalia raskauteen kuuluvaa kipuilua, kun kohtu kasvaa jne. Nyt vaan täytyy koittaa luottaa siihen ja nauttia siitä, että oon raskaana.

Mulla on alhainen verenpaine, joten se lienee sitten syy heikotukseen seisoessa.

Huh, onpas nyt paljon parempi mieli. Paljon helpompaa hyväksyä kivut ja ongelmat, kun ymmärtää, että se luultavasti onkin ihan normaalia. Eiköhän tämä tästä, kun vaan muistaa olla rasittamatta itseään liikaa, muttei myöskään ihan pelkästään sohvaperunaksi jumahda.

Aurinkoista viikonloppua, helmet!

-rv 24+5

 

Heipähei!

Vieläkö täällä on tilaa?

Olen lähes alusta asti seurannut tätä ketjua ja tuli sellainen olo,että ompa hölmöä seurata jossei ilmottaudu mukaan.
Tarkoitus oli ensin, että varhaisultran jälkeen, no sitten nt-ultran ja nyt sitten rakenneultran jälkeen uskaltaiduin.

Ei viitsi heti elämänkertaa alkaa kirjoittamaan, joten tässä "ihan" lyhyesti:

Seuraavalla rimpsulla minut voisi mukaan lisätä (ekaa kertaa koko palvelua käytän, joten ei hajua kuinka saisi punaiseksi) La 9.2/2.lapsi/27 v/ksks


Täälläkin siis ru takana päin muutama viikko sitten ja pienellä kaikki näytti hyvältä ja normaalilta. Poikaa sieltä povasivat.

Tämä raskaus sujunut suht normaalisti, pientä jomotusta ja kolotusta tietty jo alkaa olemaan ja pahoinvointi on ollut ystäväni alusta asti ja olen tullut siihen tulokseen, että näillä mennään loppuun asti.
Tätä kakkosta kovasti on täällä odotettu, edellinen yritys melko alussa päättyi keskenmenoon, mutta siitä selvittiin ja nyt jo hyvillä viikoilla mennään.

Toisella kertaa sitten lisää, mukavaa viikonloppua helmimammat!

Tirrikkä 23+4

 

Tirrikkä tervetuloa!

Raskaana olevia kavereita mulla on yks ja sit mun sisko tosiaan odottaa suunnilleen samoilla viikoilla. Hänellä on pieni maha mun palloon verrattuna vaikka onkin hiukan edellä. mut et iso tuki on ollut kyllä.

Äitiysavustus tulee ensi viikolla. Pääsee ostamaan kissasuojukset pinnikseen ja vaunuihin.

Ootteko jo paljon laittaneet vauvaa varten juttuja valmiiksi? Me ei olla muuten kun et hoitopöytä kasattiin. Se taitaa olla ainoa juttu. Onneksi tässä on aikaa pestä ja kasailla.

ON: Täällä iski joku ihmeen vatsan tyhjennys niin kovalla voimalla, että taju meinasi lähteä vessassa. Kattelin paineet niin oli 88/50 ja pulssi 45 josta onneks nopee sit kuitenkin normalisoitui sinne 70 pintaan. Hiukka taas säikäytti kun kroppa tekee mitä huvittaa. Kipuja on edelleen koko ajan. Eilen tuli alamahalle niin kova kipukohtaus et itku pääsi. Viikon päästä pääsis vasta kätilölle tarkistuttamaan tilanteen. On noi sydän muljaukset yms. Lisääntynyt kans. Näissä oloissa tuntuu, että helmikuuhun on ikuisuus vielä. Mutta ab:t loppui ja supistuksia ollut tosiaan huomattavasti vähemmän joten jotain positiivista. Paineen tunne alakerrassa on myöskin usein häiritsevän voimakas.

Voikaa hyvin kaikki!

Kampiakseli ja Tähtis rv 24+2

 

Äitini toi asiasta tehden minulle kahdet lastensängyt. Toinen on kokoluokkaa vastasyntynyt ja toinen sitten perinteinen pinnasänky. Nyt on sitten kaikki isommat tarvikkeet hankittuna. Enää puuttuu vain hoitoalusta ja palju. Mutta ne ehtii hankkia vielä moneen kertaan.

Törmäsin tänään Eurokankaassa halpaan trikooseen, vain 2 €/m. Ostin koko pakan lopun 3 metriä.

Jouduin nostamaan kilpparilääkitystä. Arvot olivat normaalin rajoissa, mutta halusivat varmistaa että ovat ja pysyvät siellä rajan oikealla puolen.
Ensi viikolla on vuorossa sokerirasitustesti.

rv 23+

 

Perjantaiehtoota helmimammat ja tervetuloa uusille ilmoittautuneille! Kiva, että täälläkin on keskustelu pysynyt hyvin yllä, vaikka varmaan aika moni on Facebook-ryhmässä luontevammin. Toivottavasti vireys säilyy täällä jatkossakin.

BlackPearlille paljon onnea yrittäjyyteen! Verkkokaupan puristaminen ei taida olla ihan pikkujuttu, ja markkinointiinkin pitänee jaksaa panostaa aika tavalla. Kaikki keinot käyttöön vaan, eikö!

Kyllä nyt on helpottunut olo, kun RU on onnellisesti täälläkin takana, ja kaikki näytti olevan masussa kunnossa. Mulle voi päivittää hyvin todennäköisen tyttölupauksen! Oli ihanaa katsella toista, kun hän makoili vissiin unilla niin tyytyväisen näköisenä. Etisen istukan takia liikkeiden tunteminen on vieläkin aika satunnaista, lähinnä iltaisin voi tuntua semmoista pientä touhuilua. Potkuja odotellessa! Painoarvio oli nyt 470g, että kai sitä poveria alkaa tyypillä pian olla kunnon monotuksen opetteluun

Aika jännä on kyllä tuo, miten paljon ihmiset kokee tarvetta kommentoida toisten lastenhankintaikää. Kaikkeen tarttee muka puuttua, höh! Onneksi mä en ole kuullut muuta kuin tyyliin ”meinaatteko olla ihan vaan kahdestaan”, josta en nyt ole varsinaisesti pahastunut, kun se on lähinnä ilmentänyt sitä, miten monet ei jostain syystä tajua lapsettomuusmahdollisuutta, enkä ole kovin montaa lähtenyt aiheesta kouluttamaan. Nyt on kyllä tullut vain ihania kommentteja, mistä olen myös kiitollinen, kun kaikenlaista murheellista on ollut pitkään niskassa niin paljon. Voi kun saataisiin nyt pitää tämä suunta!

Aloitin nyt omin päin Kräuterblutsaftin käytön, kerta päivässä ton raskausmonivitamiinin lisäksi, jossa on myös vähän rautaa. Katsotaan nyt, alkaako hempan lasku tasoittumaan vai kääntyisikö peräti vähän nousuun. Varaa on ainakin kasvattaa sitten annosta. Väsymys painaa aika tavalla edelleen, ja jos vain on mahdollisuus päiväuniin, niin kyllä tulee käytettyä. Laskun huomaa myös kohonneena sykkeenä ja entistä helpompana hengästymisenä. Mutta täytyy olla itselleen armollinen, eikä yrittää rehkiä liikoja. Kroppa tietää nyt, mitä tarvitsee, ja pitää kuunnella sitä.

Äitiyspakkauksesta joku kyseli gallupia; me otetaan ainakin nyt esikoisen kohdalla pakkaus. Tietääkö muuten joku, millä valmistajalla/myyjällä olisi niitä käpäläsuojallisia bodyja, siis joissa on pussiksi käännettävä hiha? Äp:ssa on vissiin yksi, mutta voisin hommata kyllä toisenkin.

Yöpalan tarve pukkasi, joten jääkaapille nyt.

Toffeetyttö rv 21+3

 

Toffeetyttö: Meiltä näytti löytyvän tutan ja name itin käpäläsuojallisia bodeja...

Äitiyspakkaus tilattiin tälläkin kertaa. Saa sitten uusikin tulokas tulevaisuudessa makuupussin ja muita säästettyjä tavaroita/vaatteita pakkaukseen säilöttynä.

Monta kertaa on pitänyt tulla kirjottelemaan, mutta aina tuntuu ettei sitten olekaan mitään kiinnostaa sanottavaa luultavasti pysyttelen edelleen lähinnä taustalla vaikka kuinka päättäisin osallistua keskusteluun enempikin.

Ja nyt siirryn taas etsimään esikoisen ensimmäisille synttäreille kakkuohjeita.

1986/13 23+3

 

Tervetuloa Tirriäiselle ja onnea hyviä ultrakuulumisia saaneille!

Koin ahaa elämyksen kun minä mukaan lukien ei olla saatu kännyllä/tabletilla esim. Tekstejä punasiks päivityksiä varten. Ainakin samsungin puhelimessa löytyy vasemmasta alakulmasta nappi jota kesken internetselailun painettaessa voi vaihtaa selailtavan sivuston normi "työpöytä" näkymään. Silloin saa sit esim tänne kirjoiteltaessa kaikki tekstikentän ominaisuudet käyttöön

Äitiyspakkaus haettiin perhantaina postista. Kaikkee siellä kyllä olikin, kortsuista lähtien Jotenkin tuntui itestä poikaa odottavana että kaiken kaikkiaan poikamaisia kuoseja. Paljon sinistä ja vihreetä. Oli siellä joukossa joku oranssikin potkis. Kissa otti kyllä laatikon heti omakseen Eilen mies sai kans lahjaks siskoltaan syöttölusikoita ja pikku haarukan. Nää oli nyt nää meidän ekat vauvatavarat. Täällä on kyllä monella hankinnat jo hyvällä mallilla.

Nyt jatkuu taas kesäloma vaikka keskeytyykin heti kärkeensä kolmenpäivän ulkomaan työmatkalla. Saas nähdä miten siitä selvitään.

Mukipukipuu ja Väinö 24+6

 

Ihan jouluinen olo. Perjantaina luin Kelan sivuilta että päätös äitiyspakkauksesta on tehty, joten nyt odotellaan koska se saapuu. Kyllä ovat olleet pitkät 2 viikkoa kun tuota päätöstä olen odotellut.
Ja nyt varmaan seuraa 2 todella pitkää viikkoa pakettia odotellessa.

Huomenna sokerirasituskokeeseen.

Pieni sammakkoni potkii jo niin lujaa että saatan herätä sen potkuihin. Taidetaan saada perheeseen joko jalkapalloilija tai sitten potkunyrkkeilijä.

RV 23+

 

Täällä possahti tänään 25 raskausviikkoa täyteen Maha on kyllä samanmoinen kuin viimeksi rv30+... Olen pistänyt jo pieneksi jääneitä mammapaitoja ja -mekkoja kirpparilla eteenpäin ja hankkinut uusia sopivampia. Jos viime raskaudessa käytin näillä viikoilla HM:n S-kokoisia ylöosia niin nyt ei mene enää vaan ämmään on vaihdettu, tosin housukoko on sama kuin alussa. Vatsan ympärys, vaikka onkin vain tuohon eteen pompsahtanut, on varmaan 100cm, kun esikoisesta se oli 98cm synnärille mennessä. Mikähän metriheikki sieltä oikein saadaan Tai sit mun vatsalihakset ovat aivan rötkähtäneet jo, ja pömppö sen takia ihan ulkona.

Yöt ovat menneet rikkonaisiksi, heräilen, valvon ja pyörin, vaikka voinnissa ei sinänsä ole valittamista. Näin ne hormonit heittelee. Viikon päästä neuvolaan ja katsotaan, onko pikkuisen Rh-tekijät samat kuin mulla vai eri. Sitten iskevät ilmeisesti piikin jo etukäteen vasta-ainekomplikaatioita estämään.

Mulle on iskenyt joku kauhea synnytyskateus niitä kohtaan, jotka ovat jo päässeet loppumetreille ja maaliin asti. En jotenkin kestä ajatella, että tässä on vielä monta kuukautta edessä. Iso huokaus. Varsinkin jos menee yliajalle tai käynnistykseen. Tänään aloitan myöskin työt uudestaan, taapero pääsee mummolaan hoitoon ja minä alan kirjoittaa. 2kk puristus edessä, nyt ei auta itku markkinoilla

PH rv 25 tasan

 

Varoitus Omanapaisuudesta ( . )!!!

Nyt oli ihan pakko tulla "käymään" ja kirjoittamaan edes muutama rivi, ennen kuin hulabaloo taas jatkuu... Syyslomareissu takana, kämpän uudelleen organisointi menossa etc. että tämä akka juoksee nyt, ja mikäli yhtään itseäni tunnen, vauhti vaan tulee kiihtymään Lukemassa olen kyllä käynyt helmien kuulumiset, vaikka sitten yöllä, mutta kirjoitamaan en ole vaan orientoitunut...

Nyt siis minusta, ja täytyy koittaa palailla, vaikka sitten öiseen aikaan, kommentoimaan paremmin Syyslomareissu tehtiin syksyiseen Vuokattiin, ja voi jehna olikin kiva lillutella kylpylässä ja keilata! Se on niin mukavaa, ja taas harmiteltiin miehen ja isojen lasten kanssa, että meiltä täältä metästä on niin turkasen pitkä matka lähimpäänkin keilapaikkaan, että haaveeksi jää :/ Jospa lottovoitto tulis, niin rakennettais oma halli tohon meidän vanhaan navettaan Reissu teki hyvää kyllä kaikille, ja oli aikoihin eka reissu, missä koko perhe oli matkassa. Oltiin siis ystäväpariskunnan kanssa, joilla on lomaosake eli majoitus ja kylpylä oli ns. ilmaisia, ei tällä sakilla muuten olis tollaseen ikinä varaa...

Reissun jälkeen iski kauhee "mörkö", että nyt on pakko tehdä tälle huushollille oikeasti jotain, ja niin minä mittanauhan kanssa täällä riehuin ja ilmoitin isännälle "pienistä" huoneiden vaihdoksista... Kiltisti se eilenkin siirteli kamoja esikoisen kanssa ja puisteli vaan päätään, kun minä ideoin loistosuunnitelmia ja riehuin laatikoiden kanssa Sitä vaan niin kyllästyy aina samoihin seiniin, ja kun ei ole varaa remontoida, eikä laajentaa, on koitettava tehdä parhaansa niillä mitä on. Tein tuossa jo sitten listaa hankinnoista, joita ostetaan, kun rahaa vähän jemmaan jää. Yksi koulupöytä, pari patjaa... Aika paljon löytyi kyllä jemmojakin, esim. aitasta tosi kiva hylly, kun vaan hioo ja vetää uutta pintaa, niin saa keittiöön "apuhyllyn" entisen rönksähtäneen tilalle. Tytön koulupöydän isäntä olikin jo eilen pilkkonut tuleen, kun oli ihan leviämispisteessä. Melkein 30 vuotta uskollisesti palvelleena jouti ehkä jo manan majoille Katsotaan sitten, jahka saa tavarat siireltyä paikoilleen, näyttääkö/tuntuuko yhtään fiksummalta.

Tänään oli sitten kai se "Kela-neuvola" Meillä on oma neuvola remontissa, niin sai ajella naapuripitäjään, mutta samapa tuo, kun ajamaan joutuu joka tapauksessa. Onneksi oli kuitenkin oma maailman paras täti siellä kuitenkin, ja sain kuin sainkin äijänköriläänkin näyttäytymään siellä. Meillä siis neuvolasta toivoivat, että mieskin näyttäytyisi, kun nyt olen tavallaan erityisseurannassa, ja tämä odotus nyt alkoi vähän omalaatuisesti. Halusi kysellä miehenkin tuntemuksia ja näkemyksiä tilanteesta. Ihan valaisevaa kyllä minullekin, kun eipä tuo pirulainen paljoa minulle puhele! Vastaili kyllä kiltisti kysymyksiin ja saatiin mielestäni oikein onnistunut ja hedelmällinen ajatusrupeama aikaiseksi. Oikeasti on äärettömän hyvä mies, mutta onneton jörrikkä, ja itse ainoana lapsena tosi hukassa tämän suurperhe-elämän pyörityksessä välillä, se ymmärrettäköön. Lähtee nyt ilmeisesti marraskuun alussa reiluksi kuukaudeksi ulkomaille töihin, joten ihan tervetullut hengähdystauko meille molemmille, vaikka kovilla täällä tiedänkin olevani. Ehkä siellä "yksinäisyydessä" kuitenkin taas muistaa, että mikä on parasta maailmassa Jotkut vaan tarvitsevat enemmän omaa aikaa ja rauhaa, jos siihen ovat tottuneet, ja minä taas aina "hulabaloossa" kasvaneena, en osaa sitä edes kaivata.

Mutta siis edelleen paineet alhaiset, niin kuin mulla aina, pissa puhdas, sykkeet ok ja paino laskenut melkein neljä kiloa. No enpä ole kauheasti syönytkään. Toi samperin "sokeriahdistus" on pinnassa koko ajan, ja sanoinkin tuolla, että tällaiselle luonteenlaadulle on kyllä pahin mahdollinen kaveri! Tunnustin kyllä ihan reilusti, että kun lomareissuun lähdettiin "unohdin" surutta koko mittarihökötyksen matkasta, kun en halunnut sillä omaa lomaani pilata. Tänään taas paluu sorvin ääreen, ja ainakin nyt oli tuo aamukin ihan ok, siinähän mulla ne heitot meinaa tulla. Ei kuitenkaan ollut huolissaan, eikä halunnut mitään lähetteitä laittaa. Nyt vaan seurataan, kun ne kuitenkin tiukalla syynillä aisoissa pysyy, ja vajaan kuukauden päästä sitten sinne KYS:in kontrolliin. Mahamitta on yläkantissa, mutta menee tasaisesti, ja mulla se johtuu jo pelkästään noista makkaroista.

Aika hyvässä kondiksessa noin muuten tunnen olevani. Virtaa tosiaan alkaa tulla, ja alan taas töhöttää loppua kohti, jos vanhat merkit paikkansa pitää Tutut "puristelut" on tulleet kuvaan eli supistuksia päivittäin, mutta niistä en osaa huolestua, tuttu juttu myöskin. Kylpyläreissulla alkoivat ihan järkyttävät liitoskivut ja nytkin kun neuvolassa otti sitä mahamittaa, piti oikein älähtää, kun paino tota luuta, vaikkei kovaa edes painanu. Niin sitä alkaa vaan kroppa muistutella tulevasta, vaikkei sitä itse edes vielä osaa ajatella. Kuulemma "tulevassa synnytyksessä tulee hyödyntää loistava supisteluherkkyys" luki KYS:in epikriisissä, kun tänään sitä neuvolassa lueskeli. Vauhdilla olettavat siis taas, että mennään

Mutta nyt hommiin, pyykkiä ensin koneeseen ja raivaus jatkukoon! Ai niin, ja olenhan mä tosiaan ahkeroinut ja myynyt fb-kirppiksillä vauvan- ja tyttöjenvaatteita pois. Ennen reissua tein parisataa euroa matkarahaa, ja edelleen kaappeja kaivelen. Operaatio täyshävitys käynnissä siis silläkin saralla. Livekirppikselle lähtee huomenna taas tavaraa. Pitäis Emmaljungien ratasosa putsata, kun myyn koko paketin (koppa, ratasosa, kaukalo, adapteri, jalkapeitot, peitto kaukaloon jne.) pois. On sen verta vaaleanpunainen setti, eikä ole meille nyt tarpeenkaan, kun on nuo 40 euron vm-99 kärryt olemassa Sen verran isännälle haastelin, että jos vastaan kävelee rattaiden merkkinen kaukalo, saatan sortua, kun meillä on tuolla ne palikat, millä sen sais liitettyä noihin rattaisiin. Helpottais ehkä isoilla kylillä käyntiä. Pop-windfleeceen sorruin, kun Vilenin Sulomaisesti "halavalla sain" j oli superihana väri, mutta muuten en ole hankintoja vielä miettinyt. Äitiyspakkaus numero 7 otetaan kyllä ehdottomasti, mutta se sitten kun maltan ja kerkiän sinne Kelaan. Mullakin hirveä setviminen päivärahoissa ton eläkkeen takia :/ Mutta nyt suu tukkoon sorsa ja ulos täältä. Palailenpa taasen "paremmalla aikaa", vaikka aika romaani tässäkin nopsaan tais tulla Voimia muruset <3

Samppis ja PiPo 24+1

 

Shamppis, sulla on kyllä ollut paljon kaikkea puuhaa ja vauhdikasta menoa siellä. Hattua pitää nostaa. Itse hyvä kun on saanut aikaiseksi pestä pyykkiä ja siivoiltua hieman.

Yöunista sen verran, että täällä myös jo hyvin rikkonaiset yöt. Herään lähes joka kerta kun käännän kylkeä ja sitten pitääkin jo käydä TAAS pissalla. Tyyny on jalkojen välissä helpottamassa kipuja. Niskat vaan menee juntturaan kun pystyy nukkumaan enää vaan jommalla kummalla kyljellä.

Täällä on jo ekat joululahjat ostettu. Tosin sen verran tulot nyt tippuu niin pikkuhiljaa hyvä jo nyt alkaa ostelemaan niin ei tuu niin kaikki sitten kerralla. Ja jos jotain kivaa tulee vastaan.

Perjantaina onkin jännä päivä. Pääsen siskon mukaan 3/4D ultraan. Varasin itselleni nyt sitten samalla samalle päivälle ajan sinne myös kun tosiaan jäi vaivaamaan se, ettei pienen aivoja enää kontrolloida. Tosin jos katsoisi sitten tuon kohdun suun tilanteen samalla, kun niitä supistuksia on päivittäin melko paljon ja kipuja on jatkuvasti. Tää viikko onkin sitten pikkuhiljaa siivoilua. Supistaa herkästi niin pitää tehdä vaan vähän ja kevyitä hommia. Mies joutuukin sitten hoitamaan koko kämpän muun siivouksen. Ensi viikonloppuna esikon 6v. juhlia <3 ja samalla mun omia synttäreitä. Kivasti vaan tuo mieheni toi mulle synttärilahjaksi laatikollisen Arnoldsin donitseja ja kukkapuskan.

PH, täällä on kans melkonen maha. Paljon isompi kun aiemmista. Nyt jo vyötärö 94cm kun edelliseltä oli synnärille mennessä 99cm. Eli kerkiää oikein hyvin rikkomaan tuon luvun vielä tässä.

Mulle voisi päivittää ikä 27 v.

Kampiakseli ja tähtis rv 24+5.

 

Oiskohan löytyny ketjusta joku innokas palstailija hoitamaan marraskuun ketjun aloituksen ja päivityksen? Jos jollekin muulle tuttu homma, niin voisin vaihtaa välillä vilttiketjuun, vaikka ei tässä juurikaan tekemistä ole kyllä kun tiedot ei enää niin hirveästi muutu.

Kampiakseli: Ihanaa, 3/4D-ultra! Me päätettiin kuitenkin skipata, saatiin niiiin hyvät kuvat Naikkarilta rakenneultrassa että vieläkin ihmetyttää. Siitä näkee pikku-sepeteuksen profiilin aivan selvästi, ja ihan pojaltahan se vaikuttaa. Oishan se hyvä, jos ne tsekkaus sen kohdunsuunkin sitten sulla. Itsellä jos supistaisi enemmän, menisin ihan varmasti ylimääräiseen lääkäriin. Pakko myöntää, että ei kyllä supista, pari harkkasupparia viikossa korkeentaan on tullut. Edellisestä tuli jotenkin paljon enemmän ja silti meni rv42 rikki

Ai niin, meillähän on se ylimääräinen äitipolikäynti mun verenpainerasitteen takia, eli kerran nyt vielä päästään moikkaamaan kaveria ennen jakautumista. Mä olin ihan unohtanut, kun se on vasta marraskuussa. Pitääkin tarkistaa kalenterista, ettei ole unohtunut sieltäkin.

Mittasin sen vatsanympäryksen ja kun ottaa huomioon, että vyötärön lähtötilanne ennen raskautta oli siinä 75cm paikkeilla niin onhan tässä ehditty paisua --> 98cm Edellisestä taisi olla loppukuukausina 104cm, joten sinne tää vähintäänkin menee taas.

Mitähän muuten cockerspanielille kuuluu, onko lepo sujunut hyvin?

Meidän 14kk taapero on alkanut tiputella yhtäkkiä lisää sanoja - hokee niitä sitten sekalaisena litaniana, ihan tosi huvittavaa! Sieltä tulee ishi-hishi-mishä-vaippa-lamppa sekä meidän koiran nimi, jolla kutsutaan sitten kaikkia muitakin koiria Ihan käsittämätön ajatus, että vuoden päästä täällä on kunnolla puhuva menijä ja yks toukka kanssa. Kahden pienen todellisuus ei oikein ole vielä päässyt mielikuvissa aukeamaan, mutta eiköhän se siitä. Kädet voi kyllä loppua välillä kesken, luulen...

Nyt tuntuu uhkaavasti siltä, että meille on laskeutumassa jonkunsortin nuha. Pakko olis yrittää tehdä töitä pari päivää tällä viikolla kuitenkin. Katsotaan miten käy. Taapero on siis ollut mummolassa onnistuneesti tuossa naapurissa 6t/pv hoidossa ja tarkoitus on jatkaa näin marraskuun loppuun asti, kun äiti kirjoittaa kotona. Pitääpä soittaa mummulle ja kysyä, mitä tehdään kun taaperon nokka vuotaa jo. Siirretäänkö hoitopäivää loppuviikkoon esim.

Oho, hikka taas minisepolla, hirvee rynkkyytys yhtäaikaa ylävatsalla ja häpyluulla

Pyöreää viikonjatkoa,
PH 25+1

 

Heippa kaikille

Vauvan liikkeet voimistuvat päivä päivältä, jotenkin se tekee raskaudesta todemman. Esikoista nukuttaessa eilen, kun loikoilin sängyllä kaikessa rauhassa, tunsin oikein voimakkaita töytäisyjä Tulee niin kiitollinen ja onnellinen tunne, kun miettii omaa elämää. Samalla ajatukset suuntautuu jo jouluun ja tulevaan lomaan. Lääkäri suositteli edellisen raskauden perusteella sairaslomaa noin kuukautta ennen äitiysloman alkua mikä tarkoittaa, että jäisin pois töistä jo joulukuun alkupuolella. Toisaalta olisi kiva olla töissä mahdollisimman pitkään, mutta suotta jäädä odottelemaan supistuksia, joita ei saisi juurikaan tulla. Lepoa vaan ja joulujärjestelyjä voinnin mukaan (Mulla siis ekassa raskaudessa tuli tiettyjä komplikaatioita sektion osalta, jolloin suositeltiin, että mahdollisimman ajoissa ennen seuraavaa laskettua aikaa ottaisi mahdollisimman rauhallisesti ja välttelisi liikaa istumista (olen konttorityössä) jne.)

Eli toisin sanoen sitähän voisi jo aamukampaa alkaa tässä viritellä Onks muilla jo samoja fiiliksiä? Yli puolivälin aletaan olla kaikki!

Terkuin, Mustikkamaito. (22+5)

Ps. Nää viikot sen kun vilisee silmissä, uskomatonta miten nopsaan aika menee verrattuna ekaan raskauteen!

 

Mustikkamaito: todellakin voisi viritellä aamukampaa! Minä juuri kävin kurkkaamassa laskurini.fi (Hyöty -> päivälaskuri) sivulta, että työpäiviä äitiyslomaan on jäljellä 61 (ja tuosta miinustetaan mahdolliset joulun välipäivien vapaat)! Aika ihana ajatus! <3

Yöunista oli puhetta, minulla on ihan sama kuin sinulla Rouva Kampiakseli: monta kertaa yössä joutuu heräämään vessaan. Ja sitten en saa enää unta. Monena yönä on tullut vessakäynnin jälkeen parikin tuntia pyörittyä sängyssä. Jossain vaiheessa näpyttelin kännykkää aikani kuluksi, mutta se taisi vaan virkistää mieltä enemmän, joten olen yrittänyt jättää kapulan omaan arvoonsa noina yön pitkinä tunteina. Valvomisesta johtuva väsymys kostautuukin sitten päivällä; päätä särkee tosi kovasti ja itkettää ja kiukuttaa. Ja jo yhdeksältä illalla olen ihan valmista kauraa. Kunnes taas herään yhdeltä ja kolmelta vessaan.

Vauva yrittää ihan selvästi valmistaa mua valvomiseen ja univajeeseen jo hyvissä ajoin!

Mulla ei vieläkään liikkeet tunnu kovin hyvin. Vähäistä kuplintaa silloin tällöin, mutta mitään selkeitä potkuja en ole (tietääkseni) vielä tuntenut. Alkaa jo häiritsemään, kun olisi niin ihanaa päästä jo niitäkin kunnolla fiilistelemään. Sykkeet onneksi löytyvät helposti dopplerilla, niin ei tarvitse sen puolesta olla huolissaan..

Tiistaiterkuin,
Elisanen 21+6

 

Kiireen keskellä koitan jotain saada kirjoiteltua. :stick:

Viime viikolla oli "kela"-neuvola ja äitiyspakkaushakemuksen tein saman tien, vastausta pitänee tosin odotella ens viikolle ja pakkausta vielä kauemmin?
Painoa on nyt viimein alkanut tulla, ruokain maistuu selkästi paremmin. Kohta pitää varmaan alkaa seurailla syömisiä, on mennyt vähän herkuttelun puolelle. :kieh:
Rautalisä pitää ottaa nyt käyttöön, vatsa parka... Sf-mitta 19cm eli ihan keskikäyrällä mennään ja ihan samoissa esikoisen odotuksen kanssa. Silloin tosin oli lähes 2kg enemmän painoa.

Mieliala ei ole ollut kovin korkealla. Esikoinen on hirmu vaativassa iässä ja uhmailee lisäksi jatkuvasti. Töissä on käytävä ja koti hoidettava, kaikki oma jää tekemättä ja hirvee väsy koko ajan...

vatsan ympäryksiä on mittailtu ja mä sain lukemaksi 97cm, esikoisen aikaan sama lukema oli pari viikkoa myöhemmin. Ja n. viikko ennen synnytystä 113cm... :O Valtavaa kasvua, kun muutoin olen pienen kokoinen.

Nyt esikoinen vaatii taas huomiota ja nukuttamaankin pitää lähteä.

Pihlaja15 ja tyttönen 22+6

 

Piti sitten minunkin mitata vyötärön ympärys. Mittanauha näytti 100 cm. Ennen raskausta se oli vähän päälle 70 cm. Ei ihme että äiti on kauhistellut vatsani kokoa.
Rintojen ympärysmitta oli 112 cm. Ennen raskausta se on ollut 92 cm.
Mielenkiinnolla jään kyllä seuraamaan kuinka isoksi nuo vielä tästä kasvavat.

Tänään kävin sokerirasitustesteissä. Odotin sen nesteen olevan huomattavasti makeampaa, mutta tuohan on samaa tasoa kuin miten lapsena tykkäsin tehdä itse tiivistemehusta mehua. Tuskallista hommassa oli se kahden tunnin odotus. Heti ensimmäisenä annettiin läppärin ja puhelimen käyttökielto sekä kävelykielto. Siinäpä sitten olikin hommaa yrittää saada kulutettua kaksi tuntia ikivanhojen tylsien aikakauslehtien parissa. Edes televisiota ei ollut saatavilla tuossa labrassa.

rv 24+

 

Heippa täältäkin!
Takana KELA-neuvola ja täytinkin jo netin kautta hakemukset valmiiksi ja sitten tänään vein vain todistuksen paikanpäälle. Tuskin menee kovin kauaa noissa käsittelyissä.

Kysyin myös neuvolassa että onko joku mennyt pieleen kun minulla ei ole ollut yhtään lääkärin tarkastusta niin neuvola sanoi ettei niitä ole enään lainkaan jos ei vaatimalla vaadi? ! Että ei lähdetä kohdun suuta ronkkimalla härkkimään, ultralla nähdään jos kohdun suu on avautunut.
Jäin katsomaan monttu auki ja sanoin että kyllä esim Kuopiossa on ronkittu koska ystäväni sitä juuri ihmetteli, meillä on lasketuissa ajoissa viisi viikkoa eroa, ystäväni edellä. Että siis täällä ei ole lainkaan lääkärin käyntiä raskauden aikana. Kummallista sanon minä!?

Noh, pääsi neuvolan täti mittanauhan kanssa mittailemaan ja kyllä sitä nauratti.
Viikkoja tosiaan 22+2 ja painoa oli kuukaudessa tullut vain reilun kilon. Vyötärön ympärysmitta oli 113cm ja SF mahtavat 27cm, joten pompattiin Eikan kanssa heti ihan omille käyrille! Eipä ole kumma kun takit ei mene kiinni, närästää ja kokoajan "täysinäinen olo"...
Tekee tämä kasvava ja paisuva massu tähän minun 163cm ruotoon muuten aika ison pallon..

Kommentoin nyt tähän kun täällä ollut puhetta että on noita lastenteko ikiä kommentoitu että jostain kumman syystä ihmiset tai tuttavat katsovat kieroon kun huomaavat vauvan tulevan. Eipä kumma, onhan tuo ukko jo pappaiässä. Tämä tilanne muutenkin vähän mitä on...

Kävin viime viikolla siellä psykiatrian puolella puhumassa ja aika tyhjän kanssa oli käynti. Nauroin kun yks kaks nainen tokaisi että "et sinä ainakaan masentunut ole". No hitto tässä ole siitä ollut kiinni, että en minä sellaista epäillytkään. Huoh.

Odotan tässä tylsässä elämässä nyt vain viikonloppua, perjantaina ajelen reissun autolla ja haen minun karvaisen vauvan kotiin. Ihanaa! Piristystä minun päiviin ja elämään.

Vointeja kaikille siis taas.. vielä on pitkä matka maaliin ja minusta tämä matka kestää vielä ikuisuuden..

Nokkosperhonen & Eikka 22+2

 

Nokkosperhonen: Kyllä niitä raskaudenajan käyntejä on lääkärille Helsingissäkin jopa kaksi - rv16-18 ja sitten rv35-36, kummallakin kerralla on viime vuonnakin katsottu kohdunkaulan ja suun tilanne ja merkattu äitiyskorttiin ja niin tehdään nytkin. Voiko olla niin, että kunnilla on näissä pikkasen omat linjaukset? Mutta meillä ei sitten esim. neuvoloissa ultrata eli vain np- ja ru-käynnit ja nekin äitipolilklinikoilla. Tosin ilmeisesti ultralaitteet kuitenkin joka paikassa on, koska 2013 raskaudessa kun kävin 41+ viikoilla eikä terkka löytänyt käsikopelolla päätä, niin katsottiin ultralla missä se oli Hyvän kokoinen masu sulla, mullakaan ei tuota vartta liiemmin ole, rapiat 160 senttiä ja tää metrinen masukin on jo ihan tarpeeksi. Tulispa mun talviparkatakki jo tänään postista, on meinaan pääkaupunkiinkin laskeutunut todella kylmäkkä keli ja kun asutaan vielä meren vierellä, niin tuuli tekee oman lisänsä.

Sadana: Sulla on tullu ihan oikeisiin paikkoihin lisää Kyllä se pahin pompsahdus ryntäisiin tapahtuu silti siinä kun maito nousee, eli kandee varautua vielä vähintään 1-2-kuppia isompaan kokoon... Ja sitä on tosi vaikea arvioida etukäteen, kuinka paljon isommat liivit tarttee eli kaupoille sitten vaan heti kun paikat sallii Ympärysmittaa mulla on imetysliiveissä ollut ainakin joka kerta vähemmän kuin odotusliiveissä, kun rintakehä palaa vatsan kadottua paikoilleen eli aina yhtä ennustamaton tilanne. Ekassa raskaudessa se muutos oli mulla ainakin kaikkein dramaattisin... Ennen raskautta 70B oli raskauden lopulla 80C ja sitten imetyksen kuumimmilla hetkillä 75F. Ja sitten vielä kun imetysliiveissä on ne omat mittaluokituksensa monessa niin ei pysty oikeen ku kokeilemalla selvittää missä kuppi ja ympärys oikeasti natsaa. Itse vannon Bravadon ja Carriwellin nimeen. Bravado on kaikkein ihanin, käytän sitä nyt loppuraskaudesta muutenkin, kun ei paina mutta pitää ryhdissä. En kyllä muista, mikä koko.

Masunmallia rv25+2


Nyt nuhanenätaaperoa hoisimaan,
PH 25+2