// Helmivauvat 2015 - elokuu //

Joko olette kertoneet töissä raskaudestanne?

Itse vielä pähkäilen kovasti että milloin kertoisin. Asiakkaalla ei ole ainakaan vielä kukaan kommentoinut turvoksissa olevaa vatsaani, joten ehkä se ei näytä niin kamalan isolta löysien vaatteiden alta.

 

Hei! Tervetuloa uusille odottajille! Ihanaa, että ryhmämme kasvaa! Ja onnittelut hyviä uä-uutisia saaneille! On se vaan niin suuri helpotus.

Töissä kertomisesta: En ole vielä kertonut töissä. Ajattelin kertoa seuraavan neuvolakäynnin jälkeen. Se on vähän yli viikon päästä. Muutenkin on vieläkin niin epäuskoinen olo siitä, että vihdoinkin kaikkien näiden vuosien jälkeen olen raskaana, ettemme ole miehen kanssa vielä kertoneet läheisillekään, vaikka meidän oli tarkoitus kertoa nt-ultran jälkeen. Kerromme ehkä sitten sen seuraavan neuvolakäynnin jälkeen. Hassua, sillä olen aina ajatellut, että sitten jos ikinä tulen raskaaksi, niin toitotan siitä kyllä kaikille. Mutta nyt tätä tilannetta haluaakin maistella ainakin näin aluksi ihan omassa rauhassa.

). ( : Kävimme tällä viikolla katsomassa isompaa asuntoa. Olemme asuneet lähes vuoden noin 50 neliön kaksiossa, ja kun miehen lapset ovat vuoroviikoin meillä, niin onhan se ahdasta eikä kenellekään ole omaa rauhaa. Uusi asunto olisi puolet isompi, joten toivottavasti saamme kaiken järjestymään.

Olo on muuten ollut hyvä, mutta ilmeisesti iskiashermo on alkanut vihoitella tällä viikolla. Ei meinaa kävelemään päästä. Luin jostain, että kasvava kohtu saattaa painaa iskiashermoon, mutta onkohan kohtu näillä raskausviikoilla vielä niin iso. Minulla kylläkin on taaksepäin kallistunut kohtu. Ikävä vaiva joka tapauksessa.

Nyt alan hemmottelemaan kisua, joka juuri kömpi syliin kehräämään. Kivaa lauantaita kaikille!

Möykkyliini ja Pikku- Möykky 12+5

 

Moi,

sokerirasituksessa käyty eilen, tulokset tulee ma. Hyvin meni aika kun oli luettavaa mukana. Eikä pahemmin kerenny nälkäkään tulla

Täälläkin saatiin asunto myytyä, uuteen saadaan avaimet 2vk päästä ja aikaa muutolle jää vajaa 3vkoa. Huomenna vielä ennen muuttohässäkkää lähtö välimerelle viikoks aurinkolomalle

Töissä olen kertonut parille kaverille, esimiehelle kerron lomalta palattuani.

Oireita ei edelleenkään ole oikeastaan yhtään. Masu alkaa kyllä olla pullea, mutta kai se vieläkin menis sen piikkiin että on tullu syötyä kesällä opcorn:

LLLLindalle tosi paljon voimia ja tsemppiä ikävässä tilanteessa. Itselläkin lähipiirissä yhdellä henkilölle tosi vaikea elämäntilanne ja saa koko ajan pelätä mitä seuraavaksi..

Jepa ja toukka 14+3

 

Pahoinvointi hieman helpottanut, mutta edelleen läsnä viikoittain... Voi olla pari huonoo päivää ja pari hyvää päivää...

Sukupuoli Kysytään ru:ssa kumpi tulossa, kysyttiin esikoisestakin. Jos ei näytä ei lähdetä selvittämään 3/4D ultraan

Maanantaina ylimääräinen ultra neuvolalääkärillä. Normaalisti (ainakaan esikoisen aikana) ei ollut neuvolassa ultria. Kiva kumminkin päästä kurkkaan pientä. :heart:

Ferdinand 15+5

 

Onnea uusista ultrakuulumisista ja tervetuloa uudet!

Mä en tällä hetkellä huomaa raskautta muusta kuin itkuherkemmästä olosta ja yhä turvonneemmasta vatsastani. Tuntui, että se pullahti merkittävästi suuremmaksi tässä uhden yön aikana. Liekö syönyt leipää enemmän kuin vähään aikaan... Enää olisi turha kenellekään asiaa kommentoivalle väittää, että lihonut olen vaan... Tosin ei kukaan ole kommentoinut, tieto on jo niillä jotka voisivat uskaltaa kommentoida. Mutta ventovieraiden katseita, jotka kohdistuu vatsanseudulle, olen huomannut. Se tuntuu hassua kyllä hyvältä, tärkeältä. :snotty:

Voi kun alkaisin tuntea niitä liikkeitä. Toissailtana sängyssä olin ehkä jotain tuntevani, mutta todennäköisesti meni mielikuvituksen ja toiveunen piikkiin. Taisi olla vaan normaalia vatsantoimintaa. Kohtuni on taaksepäin kallistunut, ja istukka edessä... Enkä ole mitenkään herkkä koskaan ollut kehoani kuulemaan. Joten jos sit asennoitus tuntemaan jotain vasta vkolla 20... Plääh. Tulisi todemmaksi koko juttu jos tuntisi liikkeet.

Rv 14+4

 

Kerroin töissä tällä viikolla muutamalle. Muut saavat tietää sitten kun huomaavat .

Taidan tuntea jo liikkeitä. Ekan kerran viime viikolla tuntui kuplintaa ja nyt parina iltana kuplintaa ja kutittelua vatsan sisäpuolella.

Sokerirasitus oli eilen. Pahinta siinä oli parin tunnin istuminen, koska minulla puuduttaa takamusta jos joutuu istumaan pitkiä aikoja. Hyvä, että pääsin penkistä ylös aina kun piti mennä verikokeeseen.

RV 14+3

 

Nt-ultran jälkeen on meilläkin tämä pikkukakkosen odotus ollut niin sanotusti julkista tietoa. Ultra oli edellisviikolla ja veriseulonnat sitä edeltävällä, kummastakaan ei löytynyt riskitekijöitä tai muutakaan sanottavaa. Olin nt-ultrassa aika myöhään, 14. raskausviikolla, joten kuvassa näkyi aivan vauvan näköinen vauva (verrattuna ykkösen ekaan ultraan, jossa olin muistaakseni 6. viikolla ja kuva muistutti enemmän katkarapua). Tyyppi oli samanlainen pitkäkoipinen heiluttelija, kuin ykkönen. Innolla odotamme lokakuussa koittavaa rakenneultraa, jossa toivottavasti selviää sukupuoli. Vahva poikaolo on kyllä...

"Kiva" lukea, että muillakin pahoinvointi ja väsymys ovat tehneet paluuta... Ehdin jo riemastua, että jee, pahoinvointi loppui kuin seinään 12. viikon jälkeen, mutta olis kai sit varmaan pitänyt koputtaa puuta. Väsymys on myös ihan käsittämätöntä! Samoin itkuherkkyys, jonka joku muukin mainitsi.

Tosi huonosti jaksan/ehdin tänne kirjoitella, mutta olen kuitenkin elänyt vahvasti jokaisen kanssa-odottajan hengessä mukana. Ykkösen aikaan kävi sama homma näiden kaksplus-keskusteluiden suhteen, mutta jälkikäteen olen todennut että hitto että ois pitänyt olla aktiivisempi ja liittyä feisbuukki-remmeihin sun muihin. Nää on keskenään miittaillut ja leikittänyt vauvojaan, ja minusta tuntuu et olen jäänyt kaikesta kivasta paitsi.

chshr 14+5

 

Kiirettä on pitänyt töiden ja harrastuksen kanssa, joten täällä en ole juurikaan ehtinyt käymään.
ON: Ultrassa käytiin tiistaina ja sielähän se pieni heilui :heart: nt oli 0,9.
Olotilat on pääosin helpottaneet ja kahviakin olen pystynyt jo juomaan, mutta osa ruuista ei mene millään alas kuten esim pasta ruuat. Ja makeaa en vieläkään syö kuin ihan super vähän. Väsymystä on edelleen ja paljon.

Tunteet ovat olleet nykyisin hyvin pinnassa ja raivostun hyvinkin pienistä asioista ja toisaalta purskahdan itkuu herkästi. Viime viikonlopun oli koiranäyttelyssä töissä ja yhden päivistä oman rodun kehässä niin kun tuttujen koirat pärjäsi meinasi kyyneleet valua :')

Lähisuvulle ollaan nyt alettu kertomaan ja ensimmäisenä kuuli anoppi tänään. Hän kylläkin oli jo aavistanut asian sillä kuulema hehkun... No katsotaan mitä äitini sanoo kun huomenna kuulee Esikolle kun kerroimme oli hän super innoissaan ensimmäisen vuorokauden ja kertoi kaikille vastaantulijoillekkin tarha matkalla asiasta :O Nyt suurin hullaannus on jo laantunut, mutta kyllä se on selvästi hieno juttu että hänestä tulee isosisko :heart:
Töissä en ole kertonut enkä kerrokkaan sillä tuolla olen enään kaksi viikkoa, sen jälkeen ei olekkaan mitään tiedossa, paitsi työnhakua

Wuf 12+5

 

Onnea hyviä ultrakuulumisia saaneille!

Töissä kertomisesta, toisissa töissä kerroin kun suunnittelivat jo ensi kevään päivystysvuoroja. Päivä töissä olen kertonut lähimmälle työkaverilleni, mutta hän lupasi olla kertomatta vielä muille. Yritän salata mahdollisimman pitkälle, olis tiedossa kaksikin eri ylenemisvaihtoehtoa jotka jää varmasti saamatta jos esimies saa tietää...

täällä remontoitu nyt koko vkl keittiöö ja kodinhoitohuonetta. Perjantaina rupes vähän vattaa nipisteleen kun kannettiin uusia kaappienosia sisään kiireellä etteivät jää sateseen. Kipu hellitti kun vähän aikaa otti happee sohvalla. Ilmeisesti ei näilläkään viikoilla paranis enää kanniskella painavia juttuja.

mukipukipuu ja väinö 15+6

 

Töissä kertomisesta: Olisin kyllä kertonutkin nyt kun muutamaksi viikoksi sinne menin. Ei kuitenkaan tarvinut,kun kysyttiin suoraan laskettua aikaa. Jep, vatsani on jo aivan VALTAVA!!

Noh, kolmen työpäivän jälkeen jouduinkin jo jäämään sairaslomalle supistusten takia. Saa nähdä pääseekö tässä enää töihin ollenkaan vai meneekö sairaslomalla ollessa nämä viikot. Kunhan pienellä olisi kaikki hyvin.

1986/13 14+4 (?)

 

Onnea hyviä ultrakuulumisia saaneille!

Töissä meillä tietää kaikki. Vaikea salata kun työputken kolmasvuoro loppui lyhyeen. Oksensin väsymyksen takia ja sitten meni pakki sekaisin myös. Pomo pisti kotiin. Pahoinvointi tehnyt tosiaan täälläkin paluuta. Pahinta on tää kamala närästys. Pakko aloittaa nuo ranixalit/zantacit kun ei renniet yms. Auta.

Ootteko miettiny monta lasta haluutte vielä? Meillä vaikka neljästä haaveillaan niin voi olla ettei kroppa kestä.

Ootteko jo nimiä tai kummeja ehtiny miettiä?

Lääkärissä tuon sykkeen takia tosiaan kävin. Lievä anemia ja ekg:ssä pientä muutosta. Rautaa joudun nyt syömään noiden sydänoireiden takia ja heikotuksen/pohjattoman väsymyksen takia. Levätä käski mahd. Paljon että jos se sykkeen kohoilu johtuis vaan rasituksesta. Tosin ekg uudestaan parin viikon päästä ja hemoglobiini. Kattellaan myös tarviinko betasalpaajia. Kilpirauhaskokeet huomenna et voisko ollakin niistä nuo jutut. Eli 12h paastoa tiedossa. Saa nähdä pääseekö tässä enää töihin. Kurja jos nyt jo joutuu jäämään pois. Harmi kun meillä ei ole mahdollisuuksia kevyempään työhön.

kampiakseli ja heebo rv 15+5

 

Liikkeet Pienet hipsuttelut täällä tuntuneet nyt 2 viikkoa. Esikoisesta tuntui rv 15 ja tästä rv14.

Lapsiluku Toista ja viimeistä odotetaan. Esikoisen aikana olimme ajatelleet, että yksi lapsi riittää, mutta lopulta ajatus sisarussuhteesta vei voiton. Itse aloin vauvakuumeilemaan uudestaan kun esikoinen oli viikon vanha. Jos pahoinvoinnit olisi olleet tätä luokkaa esikoista odottaessa, en olisi edes keskustellut toisesta. Aikoinaan haaveilin kolmesta lapsesta, mutta nyt kun on tämän olon kanssa paininut jo 3kuukautta eikä loppua näy niin lapsiluvun lukkoon lyöminen kahteen ei ole herättänyt haikeita fiiliksiä. Haluaisin sterilisaation, koska olemme molemmilla kerroilla raskautuneet "liiankin helposti" jos vertaa mitä monet muut joutuvat kokemaan.. Molemmilla kerroilla siis tärppi käynyt ensimmäisestä kierrosta ilman ehkäisyä. Ikäni puolesta enkä lapsiluvun puolesta sitä kumminkaan saa joten ainoa syy millä sen voisi saada on lääketieteellinen ja en usko, että saan suositusta lääkäriltä sterilisaatioon tämän perusteella. Mies sen sijaan täyttää 30 tänä vuonna joten hänellä ikänsä puolesta edellytykset toimenpiteeseen, mutta olisin halunnut toimenpiteen itselleni tehtäväksi mielummin.

Kummiasia Meillä esikoisella miehen isoveli ja minun isosisko kummeina ja tarkoitus olisi pyytää tällekin tulokkaalle kaksi kummia. Minulla tosin ei ole enempää sisaruksia joten luultavasti pyydän parasta ystävääni ja mies toista veljeään. Esikoisen aikana en halunnut pyytää ystäviä tai pariskuntia kummeiksi ollenkaan ja tällä kertaa voin pyytää ystävääni nyt kun olen nähnyt, ettei asiani ole lakannut kiinnostamasta vaikka olen täysin eri elämäntilanteessa kuin ystäväni. Yksi läheinen ystävä (miespuolinen) ihmetteli esikoisen jälkeen, että miksi minulla oli niin kova kiire saada lapsi (hän on minua vanhempi ja kai hän ajatteli, että minunkin tulisi edelleen bilettää ymsyms ikäni huomioonottaen... Itse en vain jaksa jatkuvaa biletystä enää, joskus on kiva käydä jossain, mutta mielummin elän perhe-elämää :heart Ehkä esikoisen aikana takaraivossa oli se, että pysyykö läheisimmät ystävät elämässä siitä huolimatta, että saan lapsen vai enkö enää kuulu sitten niihin joille voi soitella ja kysyä kahville joten kynnys kummiksi pyytämiseen oli korkea. Alunperin olin ajatellut pyytää miespuolista ystävääni kolmanneksi kummiksi esikoiselle, mutta koska näimme harvoin raskausaikanani ajattelin, että sama meno jatkuisi synnytyksen jälkeenkin.. Tapaamme edelleen, mutta olen kumminkin tyytyväinen kummivalintoihimme, että emme pyytäneet tätä yhtä ihmistä lisäksi sillä kumminkin kummin tulee olla läsnä lapsen elämässä sellaisena tärkeänä aikuisena Me emme ole uskonnollisia joten uskonnollinen kasvatus saa jäädä koulun uskontotunneille.

 

Cocker: Kiva kuulla tarinasi! Itsekin sain ekan lapseni varsin nuorena (25) ja omasta (akateemisesta) kaveripiiristäni olin auttamatta ajoissa liikkeellä, kun tällaiset korkeakoulutetut naiset yleensä sikiävät vasta kolmenkympin jälkeen. Lisäksi poikaystäväni oli vielä minua nuorempi. Pyysimme kummeiksi pelkästään ystäviämme ja kaksi kolmesta on pysynyt matkassa, molemmat miehiä ja aktiivisesti nyt jo 11v pojan elämässä, sen sijaan naispuolinen kummi on pudonnut kyydistä, joko ulkomailla asumisen tai lapsettomuuden takia. Ehkä molempien. Mä koin että mulla jäi biletysputki vähän kesken, mutta sitä jatkoin kyllä lapsen kasvettua ja nyt sitten voin vihdoin 35+ iässä sanoa olevani tyytyväinen suurperheen äiti Ei se ikä vaan se tunne. Ja tämä kolmas (toinen yhteinen) jää kyllä meidän viimeiseksi.

Töissä kerroin torstaina, iloisesti yllättyivät ja nyt sitten "viihdytään" kotona ens vuoden lopulle. Se olkoon sitten siinä.

Muutto on loppusuoralla, pari laatikkoa vielä tyhjäämättä. Helvetin raskasta, jos saan näin suoraan sanoa. Jepa81 - isosti tsemppiä!!! Tää on suht kauheeta, mutta lopputulos palkitsee, kunhan jaksaisi nauttiakin.

PH rv 15+6

 

Meillä mies haaveilee kolmesta lapsesta. No, katsotaan miten se pärjää edes tämän yhden kanssa joka koskus putkahtaa ulos maailmaan. Ei se kolme minuakaan haittaisi, mutta lapsimäärään vaikuttaa meidän halua enemmän se onko meillä varaa. Tämänkin raskauden aikaansaaminen on maksanut ~1,5k€ ja se oli mielestäni vielä halpaa. Mutta mitä enemmän perheessä on suita ruokittavana on uuden lapsen hankkiminen yhä vaikeampaa ja vaikeampaa.

Onneksi emme kuulu kirkkoon, niin ei tarvitse miettiä mitään kummijuttuja. Kaikilla lähimmäisillä tuntuu aiheesta tulevan aina riitoja, kun yrittävät saada sopivat kummit kasaan tai edes löytää kirkkoon kuuluvat henkilöt kummeiksi. Ihanaa ettei tarvitse myöskään stressata minkään kastejuhlan suhteen.
Nimivaihtoehdot meillä on jo lapselle, joten se vain julkistetaan sitten heti kun lapsi syntyy... ellen sitten totea heti lapsivuoteella ettei nimi kyllä laisinkaan näytä lapselta.

 

Oliko joku syönyt suun kautta otettavaa hiivalääkettä raskausaikana? Puikot eivät oikein ikinä ole tahtoneet auttaa kuten nuo suun kautta otettavat..

 

Heippa!
Uskaltaudun viimein mukaan, olen lukenut tätä ketjua alusta saakka.
Käytän tätä kännykällä niin en osaa/saa punaisella laitettua tietoja.

Eli perheen iltatähti, uusioperheen ensimmäinen yhteinen lienee tuleva lellikki on masussa kasvamassa hyvää vauhtia.

Laskettuaika on 22.2 ja minulle kuudes synnytys.

Alkukankeutta huomattavissa, emme miehen kanssa osanneet näillä ikänumeroilla odottaa ekasta yrityksestä onnistunutta tärppiä.
Minähän olen vielä nuori kun taas mieheni on pappaiässä ja hänellä onkin kaksi aikuista lasta. Tai juuri täys ikäisiä molemmat iltatähden synnyttyä.

Koen itse suurta synnytyspelkoa pitkistä ja erittäin hitaista ja kivuliaista synnytyksistä johtuen.
Edellinen synnytys oli vuonna 2008 ja synnytys kesti 36tuntia. Tuon raskauden aikana kävin ensimmäistä kertaa pelkopolilla ja koin sen hyödylliseksi joten sinne on varattu jälleen aika. Kaikki synnytykset ovat olleet pitkiä, kivuliaita ja hitaita. Jostain syystä 10cm aukenemisen sijaan avaudun vain 8cm ja lopulta kohdun suussa on vauvan päätä, kätilön sormia jne..

Mutta näin hyppään teidän sekaan..

Nokkosperhonen&töppönen 13+1

 

Maikki85: Mulle neuvolalääkäri antoi viime raskaudessa reseptin suun kautta napattavaan Diflucaniin kun sanoin, että saan limakalvo-oireita puikoista. Eli lääkärin määräyksestä näyttäisi olevan ok. Ihan terve lapsi syntyi

Mulle on saapunut j-a-t-k-u-v-a nälkä.

Pippurihäntä ja mikälieörkki rv16+0

 

Moikka kaikille!

Liittyisin vielä joukkoon jos mahtuu!
Olen seurannut ja lukenut ketjua alusta asti, nyt ajattelin liittyä joukkoon!
Nyt on rv 14+0 ja ultra käytynä muutama viikko sitten!

Raskaushistoria:
Lapsettomuushoidoilla:
Poika 04/07, enkelipoika rv 22 02/09, Kkm (rv12/rv10) 5/10, poika 08/11
Luomuylläreinä:
Kkm (rv12/rv10) 02/13
ja nyt LA 2/15

LA 16.2. Pepper79/ 35v/ 3. elävä lapsi/ KOKS

Minä siis 35v justiinsa täyttäneenä, mies täyttää kohta perästä, yhdessä ollaan oltu syksyllä 14v, josta 8v naimisissa. Omakotitalossa (joskin vain reilu 100neliöisessä) asutaan, tilan kanssa tulee kyllä ongelmia..

Sadanalle pitää heti kommentoida tuosta lapsimäärästä, mun mies halusi 5 lasta ennenkuin ensimmäinen syntyi, loppujen lopuks yhden kanssa touhuttuaan, olis tää ykskin hälle riittänyt!! No, nyt jos kolmas eläväisenä syliin asti saadaan niin kyllä tämä määrä meille jo riittää..

Liikkeistä, en ole ihan varma, olenko niitä jo muutaman kerran tuntenut! Mulla on kyllä voimakkaasti eteenpäin kallistunut kohtu ja vatsa on ruvennut pullottaamaan viikon sisällä aika kovasti!! Mutta eiköhän viikon/kahden sisällä jo hipsuttelut selvästi tunnu, jos aiempiin raskauksiin peilaa!

Töissä raskaudesta jo tiedetään, meillä on tosi pieni ja läheinen tiimi ja olin koko kesän poissa kovan raskauspahoinvoinnin vuoksi, joten salaamisen mahiksia ei ollut.. Asiakkaat ei tiedä, mutta nyt viikon päästä palaan töihin muutaman viikon lomalta ja pitkältä sairaslomalta, niin luulen kyllä että näkyy jo, kun pitkiin housuihin (lue äitiysvaatteet) pitää siirtyä, nyt kotona viikko mennään vielä leggareilla ym... Muuten ei olla kerrottu ku muutamalle läheiselle alkuraskaudesta.. Nyt alkaa olla aika, kun ei enää pysty salailemaan, kun näkyy, mutta toiveena olis vielä pari viikkoa pitää salassa, kun silloin mulla on ylimääränen ultra rv 16+1 varmuuden vuoksi, enkelipojan aikaisten ongelmien vuoksi..

Kummit lapselle tulee niinkuin edellisillekin, nyt on omat ja miehen siskot ja veljet käytetty, mutta molemmillo on omina (sukulais)kummilapsina tarpeeksi isoja vaihtoehtoja ja ystäviä on myös aikaisemmilla lapsilla..

Raskausvaivoja mulla ei ole nyt paljoakaan pahoinvoinnin helpotettua, väsymystä on aika paljon vielä (energistä keskiraskautta odotellessa! ), ja muutamana päivänä on oikea nivunen vähän jo tuntunut (ollut vaiva aiemminkin) ja joka yö saa käydä 1-2krt pissalla..

Onkos täällä muita, jotka urheilee? Ite hölkkäilen, pyöräilen ja nostelen painoja. Vauhti on kyllä hidastanut joka lajissa, mutta tää on nyt eka raskaus, jossa urheilen enemmänkin! Alun pahoinvointi ja voimattomuus verotti kyllä urheilua, mutta sen minkä jaksoi tehdä, helpotti oloa, nyt on pahoinvoinnit helpottaneet (eilen kyllä oksensin kerran, edellisestä kerrasta jo yli viikko!) ja toivon, että urheilla pystyy vielä mahdollisimman pitkälle! Teen 2-3 krt viikossa 35-45min hölkän, 1-2vk pyöräilen noin tunnin, painoja nostelen ja keskivartalojumppaa teen 1-2krt/vk noin reilu 1/2h entisen tunnin sijaan. Vapaapäiviä tule 1-2vk tällä hetkellä! Voi olla että vauhti kyllä hidastuu ens viikolla kun töihin palaan..

Hyviä vointeja kaikille!

Pepper ja möhkylä rv 14+0

 

Moikka!

Np- ultrassa käyty pari viikkoa sitten ja kaikki näytti olevan
Kunnossa vaikka en seuloja ottanut,turvotuskin oli ihan normaali joten
Toivottavasti loppukin menee hyvin ????

Joku kyseli urheilusta niin minä kans hölkkäilen,kävelen ja ratsastan niin pitkälle
kun pystyn, mutta tuosta ratsastuksesta sen verran että millaiset
housut sitä kohta jalkaan laittaa? Täytyy vissiin jättää housut auki ????

Meillä on nyt lähimmille kerrottu ja lapset olivat innoissaan, tytär odottanut
jo pidemmän aikaa että tulisi, itellä enenpi ollut sopeutumis ongelmia näin 7 vuoden
jälkeen mutta eiköhän tämä tästä ????

Tsemppiä kaikille!
Yllätys 14+1? ( aika menee nopeaa)

 

Eilen tehty ekaa kertaa raskauden aikana vähän rasittavampaa hommaa. Illalla alkoi selkä ja kohtu kipuilemaan, tuntui jo makuullakin kun jalat koukisti. Yöllä kipu helpotti mutta alkoi taas kun nousin. Autolla ajaminen ei tunnu mukavalta, kaikki kyykistely tuntuu kohtuun. Kohtu siis vihloo ja muljahtelee. Oli pakko soittaa neuvolaan jossa rauhoittelivat, nyt vaan pari päivää lepoa eikä mitään fyysistä... Pisti kyllä hermostuttamaan kipu jo. Jännästi ammatilaisen ohjeet sai kyllä rauhoittumaan

Huomenna pitäisi kertoa raskaudesta pomolle, jännittää hieman!

13+0

 

Minä sain tiedot jo sokerirasituksen tuloksista ja paastoarvo oli 0,1 yli suosituksen (oli siis 5,4, kun pitäisi olla 5,3 tai alle). Niinpä sain sitten neuvolasta verensokerimittarin ja olen tässä ehtinyt nyt jonkin verran sormiin pistellä. Sokerin suhteen olenkin ollut hyvin tiukalla linjalla heti plussaamisesta saakka, mutta nyt pitää vähän tarkkailla siis hiilihydraattejakin, vaikka arvot ovatkin vielä muuten pysyneet hyvinä. Menin siis itse tuohon varhaisempaan sokerirasitukseen vahvan sukurasitteen vuoksi.

Onko muilla jo nyt tosi voimakasta kipua häntäluun seuduilla? Itse odotin tällaista kipuilua vasta myöhemmin, mutta ehkä painopiste on sitten jo sen verran muuttunut että selkäni oikuttelee. Pitää varmaan alkaa käyttää jo nyt tukivyötä, vaikka kauhean näkyvää mahaa minulla ei vielä olekaan. Pepper79 kysyikin urheilusta, ja itse olen tosiaan normaalisti ollut hyvinkin aktiivinen, mutta alkuraskauden väsymys ja huono olo ovat ajaneet minua enemmän sohvanpohjalle. Umpeutuneen salikortin kävin uusimassa ja muutenkin olen tehnyt nyt paluun rakkaimman harrastukseni eli pilateksen pariin, jota toivon pystyväni jatkamaan mahdollisimman pitkään. Jospa sitä ainakin jotain jaksaisi tehdä, ja nauttia näistä viilentyneistä säistä myös lenkkeilyn muodossa.

Tsemppiä kaikille, jotka eivät ole vielä töissä kertoneet ja sitä jännittävät.

kalopsia 15+3

 

Urheilusta pahoinvoinnit veroittaneet kyllä raakasti urheilua, mutta nyt kun alkaa helpottaa aion palata harrastusteni pariin. Urheilua on tullut harrastettua 3-5 kertaa viikossa säännöllisesti ja harmittaa tämä liikkumattomuus :/

 

Heippa taas kaikille tervetuloa uusille ja ihana lukea teidän mukavista ultrakuulumista.


Llinda pahoittelut äitisi puolesta minunkin äiti sairastu rintasyöpään 2005 kun ootin meidän esikoista. Rankkaa aikaa mut onneksi lääketiede kokoajan kehittyy ja äitisi saadaan varmasti kuntoon

Sit omaa napaa. Mulla oli tänään lääkäri neuvola. Aamu alkoi sillä ku kävin vessassa niin eiköhän paperissa ollut veristä vuotoa kerkesin toistaa neljä kertaa vessassa käynnin ennen neuvolaa ja aina sama juttu
pikkusen oli jännittyneet fiilikset ku lääkäri rupes tekemään sisätutkimusta
vauvalla oli onneksi kaikki hyvin kohdunsuu oli kumminkin punoittava/verestävä ja lääkäri otti myös papanäytteen varalta. Meinas et voi olla joku tuledus(esim.hiiva) tulokset tulee reilun kahen viikon päästä. Toivottavasti tää tästä eikä ois mitään vakavaa. Seuraava neuvola 19 päivä jos ei mitään uutta ilmene.

Täällä on keskusteltu siitä onko töissä kertonut raskaudesta niin meillä on tosi pieni firma missä olen töissä ja pomo on yksi hyvä kaverini laitoin hänelle samana iltana kuvaviestin positiivisestä raskaustestistä

Hyviä vointeja kaikille

 

Tsemppiä vauvako, kalopsia ja raputyttö! Vaivat tuntuu raskauksissa ilmaantuvan niin yhtä äkkiä eikä ikinä tiedä vaikka huomenna olis ihan "petipotilas" vaikka tänään olis kuinka maailman valloittaja-fiilis! Mutta mitäpä sitä ei pienen eteen tekis ja kärsis! :heart:

Onko kellään kokemusta rentoutusharjoituksista synnytystä ajatellen? Olen nyt lukenut netistä niistä jonkin verran ja mua kovasti kiinnostaisi hommata joku cd ym. nyt jo, että hengitys- ja rentoutusharjotuksia vois jo tehdä ja opetella! Ite huomasin ekan ja tokan täysaikaisen synnytyksen välillä suuren eron siinä, miten rentona pystyin olemaan. Ekassa synnytyksessä olin niin paniikissa ja jännittynyt, että pahensin varmaan kipua x 100. Toisessa kun taas jo tiesi jonkin verran mitä odottaa, kestin supistukset 1 1/2h ennen vauvan syntymää hengittämällä ja suihkulla, sitten kyllä kivut oli niin kovat ettei rentoutuminen enää onnistunut mitenkään päin. Aattelin vaan että nyt jos oikein harjottelis etukäteen niin vois olla hyötyä.. Nopeesti lueskeltuani juttuja netistä, niin rentoutuneena synnytys etenee nopeammin ja on kivuttomampaa, näin karrikoidusti sanottuna.. Kiitos etukäteen jos joku tietää jonkun hyvän cd:n ym. tai jolla on enemmänkin tietoa tai kokemusta asiasta!

Pepper ja möhkylä rv 14+0

 

Lapsiluvusta: Minulla on nyt tosiaan neljäs lapsi tulossa, ja olen jo ilmoittanut miehelleni ja kaikille muillekin että viimoinen lapsi on tämä, jos loppuun saakka päästään. Olen ottanut jo selvää sterilisaation teosta synnytyksen yhteydessä, ajattelin asian ottaa puheeksi neuvolassa ensi käynnillä. Hieman jännittää kuinka kipeä olen synnytyksen jälkeen kun on jälkisupistukset, paikat muutenkin arkana synnytyksestä, ehkä tikkejä ja sit jos samaan syssyyn tehdään sterilisaatio.

Olipas hauskaa kun näin erään ystäväni äitiä kaupan pihalla ja hän kysyi saako silittää masua ja koska laskettuaika on. Tiedostin kyllä jo ennen sitä, että vatsa on kookas näille viikoille, mutta että ihan tullaan jo silittelemään.

Häntäluukivuista Minulla on ollut ihan alusta saakka häntäluu tosi kipeä. Varsinkin istuessa kipeytyy oikein kunnolla. Tietää hyvää kun ensi viikolla alkaa luennot...

Huomenna on eka sokerirasitus, saas nähdä. Jotenkin tuntuu että paastoarvo pomppaa samalla lailla kun edellisessä raskaudessa, vaan huomennapa tuon sit näkee.

Mussukkanuppunen 12+6 ( oikeesti elän hedelmöittymisajankohdasta lasketun mukaan joka on 13+2)