Mervi-elina, mainio tuo teiän poju.
Varmaan sen naisen poskia kuumotti koko loppu päivän.
Matami-mimmi, mulle tulee aina teiän tyttö mieleen yhdestä tutusta muksusta, joka siis näitten kaa saman ikänen, se tuntuu menevän kehityksessä ihan samaa tahtia teiän tytön kans! Sekin tällä viikolla kerhossa esitteli tuota seisomaan nousu taitoaan. =)
Onnitteluja täältäkin kaikille pikkumöyrijöille uusista taidoista! Aatelkaa, ei mene kauan kun ensimmäiset jo alkaa kävellä. :O Ei kun älkääs ajatelkokkaan... Ei aika saa mennä näin lujaa!
Täällä kans on jonkin aikaa leikitty tuotaa
ottaa-antaa. Tyttö arjoilee ruokapöydässä omia syömisiään meille, leluja ojentaa kohti mutta vetäsee heti takasin itelleen jos yrittää ottaa sen oikeasti. Isoveljen kanssa tulee tavaroista kiistaa vähän väliä. Tyttö murisee ja kiljuu -tai sitten alkaa itkemään. Itkemällä saa äidin takuu varmasti paikalle puolustamaan.
Mulla on kyllä se paha tapa että vähän turhan herkästi menen väliin puolustamaan tyttöä. Nyt olen yrittänykin tsempata ja pysyä poissa ja antanu tytön ite pitää puoliaan. Seurailen tilannetta ja puutun vasta sitten KUN poika alkaa käyttää turhan paljon voimaa. Ja tasapuolisuuden nimissä yritän myös puolustaa isompaa jos pienempi menee ottamaan lelut käsistä.
Uusi kiva
leikki on, kun on pesty vessassa kädet, niin tyttö laittaa hanan kiinni ja pois lähtiessä vielä sammuttaa valot. Välillä kun teen nuo ite ajatuksissani, niin tyttö kyllä heti muistuttaa kenen homma se oli.
Muutenkin on alkanu
matkia monia juttuja mitä minä teen: osottaa kaukosäätimellä telkkaria, pitää "kännykkää" korvalla, välillä annan tyhjän kahvikuppini tytölle ja sit tomerasti hörppii siitä ja välillä hämmentää lusikalla. =)
Syöminen täällä vaan takkuaa edelleen.
Kyse ei ole enää siitä ettei ruoka maistuis vaan siitä että tyttö ei kertakaikkiaan malta olla hetkeäkään paikallaan! Nousee seisomaan (siis tuolissa), yrittää kiivetä pöydälle, kääntyy ympäri, roikkuu laidan yli, kuristaa itteään ruokalapulla, paiskoo sormiruuat lattialle, samoin lelut joita olen yrittäny antaa tutkittavaks että ois hetken paikallaan, samoin käy lautaselle ja lusikalle jos onnistuu saamaan ne käsiinsä. Tätäkin on siis kestäny jo koko syksyn ja mikään ei auta! Joku uusi juttu saattaa toimia kerran tai pari ja sitten taas mielenkiinto loppuu. Sillon syö hyvin kun isä on paikalla pitämässä kiinni, ja selvästi jää nälkäseks niillä kerroilla kun yritän yksin syöttää. Ruokaa menee suuhun muutama lusikallinen. Olen pistäny vyöllä kiinni tuoliin ettei pääse käänytmään/nousemaan, mutta saa siitä ihan hillittömät raivarit.
Onko kellään muulla tällasta????? Auttakkee!!!
Mul ois vielä tänään papa koe...
Veinaan kyllä käyttää tilaisuuden hyväksi ja käydä samalla vähän (joulu)ostoksilla, kun kerrankin yksin pääsen, mies tulossa vähän aiemmin kotiin lastenvahdiks.
Viikonloppujaaaa :wave: Ihanaa kun on lunta ja pakkasta. =)