Helmivauvat 2010

Viikonloppu takana! :wave: Olin lauantaista aamu klo 11 sunnuntaihin aamu klo 11 vanhemmillani kyläilemässä. Mieheni oli kotona lasten kanssa tuon ajan. Kotona kaikki oli sujunut tosi hienosti. Itse nukuin kaiken lepäilyn ohessa 10 tunnin yöunet. Oli poju useasti etsiskellyt minua ja välillä hokenut "äitä, äitä", mutta ei kuitenkaan ollut yhtään itkenyt. Olen siis tyytyväinen tähän viikonloppuun ja jopa helpottunut, että poju ei kuitenkaan tikahdu ikävään. Hassuinta koko viikonlopussa oli se, että olin ollut tunnin pois kotoa, kun keskimmäinen lapsi (poika) oli kysynyt, että "missä äiti on?" Meillä tais nämä kaikki kolme poikaa (mies + 2 poikaa) ikävöidä minua kotiin ja tyttö otti hyvinkin rennosti äidittömät hetket. :cool:

Tänään satoi tänne ensilumi. Kovasti odotellaan lisää lunta.

-mervi-elina ja poju 10 kk
 
Viimeksi muokattu:
Ikuisuus, meillä neiti nukkuu suht samoihin aikoihin kuin teillä. Ja nyt taas nukuttu puolen tunnin ja tunnin unia. Eli ne monen tunnin päikkärit oli ja meni. Ja teidän neiti nyt tuntuu olevan sellainen pakkaus, että tuskin mitkään keinot tepsii, jollei hän itse tahdo =)

Lupailin kysellä neuvolasta noita kakka juttuja. Siellä sanoivat, että tämän ikäisillä kaikki kakat melko normaaleja. Eli koostumus ja väri voi olla melkeinpä mitä tahansa ja normaalia on.

Maidon ja maitotuotteiden antamisesta kanssa kyselin ja neuvoi, että pikku hiljaa. Aloittaa juurikin muilla maitotuotteilla kuin maidolla. Ja maitoakin sitten sinne korvikkeen sekaan ensin vaikka vain 30 ml ja siitä sitten isontaa määriä. Jollekkinhan oli vaan sanottu, että suoraan voi alkaa pelkkää maitoa antamaan. Mervi-elina? Ja tätä neuvoahan epäili ja oikeassa oli!

Onnittelut Mervi-elinalle unista ja levosta!

Mahtavat kelit muuten tänään! Ihanaa!

Meilläkin käytiin siis viimeviikolla tuolla 8 kk neuvolassa. Joskin ikää neidillä oli silloin jo 8,5 kk.
Paino 9435 kg ja pituus 71,5 cm. Influenssa rokotuksia tarjosivat, mutta päätimme olla ottamatta. Ei olla yhtään sairasteltu, joten ei tyttö kovin herkkä ainakaan ole ja kun näyttää, ettei sinne päiväkotiinkaan ehkä tarvitse tammikuussa mennä, niin päätimme jättää väliin. Minä menen siis tammikuussa töihin, mutta mies jää näillä näkymin koti-isäksi. Itse haluaisin jäädä, mutta...
 
sarina13, joo siis meidän neuvolassa annettiin lupa, että poju voisi siirtyä ihan suoraan tavalliseen maitoon, jos ei tule pahempia vatsavaivoja ja kun poju syö niin hyvin. Itse en ottanut neuvosta onkeeni, vaan nyt ensin olen lisännyt jokaiseen maitoon 20 ml tavallista maitoa. Pariviikkoa aina etenen samalla maitomäärällä ja sitten lisäillään.

Piti vielä lisätä, että meidän neuvolatäti on ollut 40 vuotta alalla. On siis nähnyt esim unikoulun erivaiheet, jne. Paljonkin siis luotan hänen ohjeisiin, mutta tietty soveltaen ja meidän lasten tarpeet huomioiden. Meidän neuvolatäti on ollut pitkään alalla, mutta omaa kaikki uudet tiedot ja niksit.

-mervi-elina ja poju 10 kk
 
Viimeksi muokattu:
Onko teillä muilla joilla eroahdistusta havaittavissa niin vaikuttanut yöuniin?
Meillä alkoi reilu viikko sitten lahkeessa roikkuminen ja itkeminen. Nyt viikonloppuna alkoi sitten itkemään yöllä, ei auttanut syöttäminen, ei silittely(paheni vaan) eikä tutin laitto tai muukaan. Joka kerta kun laitoin takaisin selälleen, niin nousi seisomaan ja huuto vain jatkui. Lopulta annoin huutaa eikä sitten huutanutkaan enää kauaa vaan rupesi sitten nukkumaan uudelleen. Sama kuvio toistui sitten toisen kerran yön aikana. Ja sama tapahtui seuraavana yönä. Sitten nukkui yhden kokonaisen yön välissä, kun taisi olla niin väsy, mutta viime yönä taas heräsi kaksi kertaa huutamaan.

Ja meillä valitettavasti on käytössä ns. huudatusunikoulu, kun mikään muu ei tuolle ole auttanut. On kokeiltu viereen nukuttaminen, tassuttelut, silittelyt, on kokeiltu niin että poika on omassa sängyssä ja minä meidän sängyssä joka on pojan sängyssä kiinni. Silittelystä ja tassuttelusta tuo sai vain kimmokkeen ja huuti kahta kauheemmin ja pidempää. Nyt iltaisin vien sänkyyn puoli yhdeksän jälkeen, annan hyvän yön suukon ja toivotan hyvät yöt ja poistun. Itku alkaa, mutta nukahtaminen kestää korkeintaan 20 minuuttia. Tuon 20 minuutin aikana saattaa huutaa kurkku suorana ja välillä vain vähän kitisee ja sitten saattaa olla ihan hiljaakin. Jos yritän mennä välissä laittamaan tuttia suuhun tai muuta, niin itku alkaa aina alusta ja aina voimakkaampana.
Nyt alkaa vaan jotenkin olla oma ajatusmaailma sekaisin, kun joka paikassa sanotaan että huudatus on huono asia. Neuvolassa kun asiasta mainitsin niin neuvolantäti sanoi, että ei haittaa vaikka huutaakin, kun on terve lapsi kyseessä.
Ja lapsi kuulee kumminkin koko ajan meidän äänet ja tietää meidän olevan läsnä, kun asutaan tällaisessä mökissä, jossa on avonainen makuuparvi ja meidän olohuone/tupa tässä alapuolella eli avonaista yhteistä tilaa ns. kaikki.
 
Nuunuu:hug: Voimia taisteluun. Esikoinen oli melkoinen vastarannan kiiski. Hän vain huusi pinnasängyssä. Ei auttanut silittelyt, ei se että istuin huoneessa, ei mikään. Olin itse niin väsynyt että otin sitten meidän sänkyyn nukkumaan. Mutta siinäkin hän taisteli aina yleensä vartin, yrittäen kontata lattialle jne. Sitkeästi vain leikin nukkuvaa ja selätin hänet viereeni. Sitten kun nukahti nostin omaan sänkyyn. Ja jo vuoden iässä ( kun oppi tulemaan peppu edelle sohvalta ) siirsimme isojen lasten sänkyyn ja itkut loppui seinään. Taisi olla vain kalterikammoinen lapsi ;) :D

Tämä tyttö sitten on niin erilainen kuin esikoinen. Toki iltaisin höpöttää sängyssään hetken, mutta sitten nukahtaa sinne. ( onhan toki joskus poikkeus iltoja ). Tänäänkin päiväunille pukiessa, hän nukahti syliini olohuoneessa :D Eihän sitä rimpuolevaa ja kiljuvaa lasta ole kiva pukea, mutta ei tuollainen nukkuva ja velttokaan ole helppo :D:heart:
 
Täälläkin lumi maassa ja niin mahdottoman kylmä! Mietin just tyttöä nukkumaan laittaessa että kuinkahan paljon tuolla on pakkasta tuon tuulen kanssa. Noh, onneks on hyvässä suojassa vaunuissa. Laitoin lampaantaljankin vaunuihin ja villapuvun haalarin alle.

Pojalle löysin isänsä vanhat sukset varastosta ja tämä veteli tunnin verran pihaa ympäri kuin vanha tekijä. =) Ensimmäistä kertaa oli suksien päällä! Samalla totesin että meiän on lähdettävä pulkka/liukuri ostoksille. Jokohan niitä kohta alkas tulla myyntiin, vielä en ainakaan ole nänhyt.

NuuNuu, meillä eroahdistus vaikutti ainakin nukahtamisiin. Todennäkösesti myös yöuniin. Nyt tuo vaihe onneks näyttää menneen ohi, joten kärsivällisyyttä vaan. :) Meiän tytöllä eroahdistus kesti suunnilleen kuukauden verran.

Nyt tyttö tekee yläetuhampaita ja viime yö oli vaan yhtä itkua. :( Särkylääkettäkään ei ollu yhtään.

Oma jaksaminen alkaa olla ihan viimesillään. Eilen just pidin kaverini kanssa kriisipalaveria, ja lupas ottaa mut joku viikonloppu niille hoitoon, kunhan vaan saadaan yhteinen aika soviteltua. :heart: Tuo mervi-elinan lepoloma kuulosti aivan ihanalta! Mulla on pinna niin järkyttävän kireellä, et ei tosikaan... Viikonloppuna oltiin koko perhe reissussa, oli tosi mukavaa, mutta ei kahden noin pienen kanssa vaan kertakaikkiaan pysty rentoutumaan. Kaikki yksinkertasimmatkin asiat, mitkä kotona sujuu hyvin, vaatii vieraassa paikassa monin kertasia ponnisteluja, ja vaikka oli kivaa, niin kotiin tullessa oli kahta väsyneempi kuin lähtiessä.

Kuinka paljon te muuten saatte lastenhoitoapua isovanhemmilta tai muilta sukulaisilta? Saatteko lapsen/lapset ihan millon vaan hoitoon kun tarviitte? Tai onko joku käyttäny ihan ulkopuolista lastenhoitoapua, MLL:n esimerkiks? Meillä tosiaan on se Ongelma ettei apua ole! Kaverit, lasten kummit, meiän sisarukset, isovanhemmat on töissä ja/tai satojen kilometrien päässä tai muuten vaan ei kykeneväisiä. Esikoinenkin pääsee seurakunnan kerhoon vasta ens syksynä, kun on 3v, nuoremmille ei ole kerhoja, siis sellasta mihin voi jäädä ilman vanhempaa. Seurakunnalla on sellanen "lapsiparkki" kerran viikossa, johon voi jättää lapset pientä maksua vastaan kahdeks tunniks, ja alkuvuodesta ajattelin alkaa lapsia totuttelemaan siihen. Onhan tuo tosi lyhyt aika, eikä mun kannata etes kotiin ajaa välillä, et se tarkottas lähinnä kaupoissa kiertämistä tai kirjastossa istumista, mutta ehkä tyhjää parempi sekin...? Mun suuri unelma olis saada olla vaikka yksi kokonainen vuorokausi ihan yksin kotona. :)
 
aani, jatkossa me ehkä saadaan lastenhoitoon apua minun vanhemmilta. Kaksoset ovat olleet 2v lähtien noin 4 kertaa vuodessa minun vanhemmillani hoidossa. Tosin minun vanhemmillani on nyt vuoden sisällä todettu vakava sairaus (äitillä rintasyöpä, isällä melanooma), joten pojun kohdalla voi olla, ettei isoon apuun ole mahdollisuuksia. Muutenkin minun äiti ja isä ovat nyt hoitaneet melko paljon siskoni melkein 2v tyttöä, jonka hoitoavun katson tärkeämmäksi kuin pojun hoitamisen.Minun vanhempien lisäksi ei ole muita mahdollisia hoitajia, kun mieheni isä on leski ja on jo niin vanha, että hyvä kun saa itsensä hoidettua.
 
mervi-elina Mukava, et sait vähän levättyä ja kotona oli kaikki mennyt hyvin!

Pojalla päikkärit lyhentyneet, on nukkunut parina päivänä vaan 2x1h. Ei muuten mua haittaa, mutta on alkanut heräilemään kovasti itkien, aivan kuin unet ois jääneet kesken. Ei auta syli eikä oikein muukaan. Jos yrittää jotain puhua, itku vaan yltyy. Itku menee jonki ajan päästä ohi, mut en tiä sit mistä johtuu...viime yökin oli vähän levoton. Kerran vaan menin laittamaan pojan takasin makuulleen, kun seisoi sängyn laitaa vasten itkien. Sen lisäksi kuitenkin itkeskeli aika kovaan ääneen ainakin 5krt, kävin kurkkaamassa niin oli hereillä mutta sai ite rauhoituttua unirätin kanssa. En vaan oikein ite saanut nukuttua. Olisko tämäkin jotain eroahdistusta?

NuuNuu84 Ei kai tuo huudattaminen niin pahasta ole, kuin ei tuon kauempaa kuitenkaan huuda. Ja jos ei muu auta. Et älä ota stressiä!

aani Jaksamista sulle! :hug: Itellä taitaa ollakin vielä aika helppoa, kun lapsia on vaan yksi. Saa kuitenkin huilata silloin kun poika on unilla.

Lastenhoitoapua saadaan tarvittaessa ainakin miehen äidiltä. Asuu tosin toisella paikkakunnalla, mutta ei kaukana. Omalla äidilläni ei ole ajokorttia/autoa, eli jos tarvitaan häneltä apua, pitää meidän hakea hänet tänne tai sit pitää tulla bussilla. Oma äitini on paljon lastenhoitoapuna siskolleni, jolla on kaksi lasta (toinen pieni vauva). Siskoni mies on paljon poissa kotoa töitten takia, että siskoni taitaa olla paljon enemmän avun tarpeessa kuin me. Tarvittaessa joku mieheni sisaruksistakin voisi tulla apuun, mutta ovat töissä ja osa asuu melko kaukana. Ulkopuolista lastenhoitoapua en oikein haluaisi ainakaan vielä käyttää.
 
Iltaa!

Koitan ehtiä jotain kirjoitella.

Mä olen ollut vähän väsynyt, nää päivät on oikeasti välillä aika rankkoja. Tyttö kun nukkuu ne kahdet puolen tunnin päikkärit joista vähintään toiset ollaan ulkoilemassa, niin ei hirveästi ehdi rentoutua päivän aikana. Melkein tikahduin nauruun kun lehtimyyjä soitti viime viikolla ja koitti myydä mulle Kauneutta & Terveyttä. Sanoin, että mulla on pieni lapsi ja en yksinkertaisesti ehdi lukea mitään lehtiä, että hyvä kun saan päivän hesarin jossain vaiheessa kahlattua nopeasti läpi. Tää puhelinmyyjä siihen, että "nukkuuhan ton ikäiset lapset päiväunia, että niiden aikana ehtii lukea". :LOL: Tytöllä tuntuu olevan kaksi mielentilaa, täysi raivo ja suunnaton innostus. Tuo innostus on ihanaa ja saa minutkin innostumaan, tyttö vaikuttaa oikealta humoristilta ja kertoilee omia "vitsejään" ja keksii uusia leikkejä. Uusimpana tyttö nostaa kätensä ilmaan ja siihen täytyy lyödä käsi ja huutaa "give me five". Jos istutaan koko perhe saman pöydän ääressä, tyttö nostaa kätensä vuoroin mulle ja vuoroin miehelle. :D Mutta se totaalinen raivo... Se väsyttää. Ja kun se raivo kohdustuu ihan joka päiväisiin askareisiin kuten nukuttamiseen ja pukemiseen. Toi pukeminen on ehkä ärsyttävintä kun täytyy monta kertaa päivässä pukea ja riisua. Olen alkanut jännittää jo muskarista lähtöäkin kun viime viikolla joku nainen kysyi, että enkö mä nukuta lastani päiväunille ennen muskaria kun tyttö oli niin vauhkona pukiessa. Eihän se sille naiselle mitään kuulu, mutta kyllä otti päähän. Tyttö kun raivoaa joka ainut kerta kun puen sen päälle yhtää mitään, olipa kyseessä vaippa tai haalari. Ja kun se raivo on ihan kuin uhmaikäisen raivoa, tyttö heittäytyy kaarelle, työntää mua pois päin, valuu sylistä, ravistelee päätä puolelta toiselle.

Sellaista. Mutta pääasiassa meillä menee kivasti ja tytön hauska luonne on kyllä mitä mainoin! Tyttö tuntuu myös olevan kiinnostunut ihan kaikesta ja kaikista, ottaa kylillä kontaktia jokaiseen näkemäänsä ihmiseen ja haluaa tutustua jokaiseen tavaraan joka sattuu näköpiiriin. Tuosta sosiaalisuudesta saa olla ylpeä. :)

Me ollaan oltu pian kolme viikkoa ilman yömaitoa ja ihan ok menee. Yöt on vaihtelevia, välillä tyttö nukkuu 11h yhteen putkeen ja välillä herää 10 kertaa yön aikana. Toisinaan rauhoittuu minuutissa ja toisinaan huutaa tunnin.

mervi-elinan rentoutusviikonloppu kuulostaa ihanalta! :)

bebo
meillä on selvästi menossa eroahdistus ja tyttö itkeskelee monesti öisin, joskus kyllä rauhoittuu siihen itsekseenkin, mutta monesti tuntuu, että haluaa vaan nähdä, ettei olla hävitty minnekään. Ja nukuttaminen on vaikeutunut, tytön sängyn viereltä on vaikeaa päästä pois, kun aiemmin tyttö jäi sänkyynsä suht tyytyväisenä odottelemaan unta. Että sopis kyllä eroahdistukseen nuo "oireet".

aani paljon voimia lähetän teille. Ihanaa, että sulla on ystävä, joka lupasi ottaa sinut heille hoitoon. Nyt vaan suunnittelemaan ajankohtaa! :)

NuuNuu voimia teille tuohon unikouluasiaan! Te tunnette lapsenne parhaiten ja varmasti tiedätte, mikä unikoulu tuottaa tulosta ja mikä ei. Pääasia, että poika tietää teidän kuitenkin olevan läsnä. Tässä äitiydessä on hirveästi sellaisia tilanteita, jolloin miettii, että mitähän muut ajattelee, mutta oikeasti tärkeintä on vaan se, että teidän perheellä on asiat hyvin.

sarina vai lyheni teilläkin unet ainakin tilapäisesti. Hienot uudet mitat! :)

Mini kiva kuulla teidänkin kuulumisia!

Pähkämö onnea 9kk synttäreistä!

Täällä ei ole lunta tullut paljoa, mutta hirveä tuuli ollut. Ylimmässä kerroksessa kun asutaan niin kuulostaa hurjalta, kun koko katto tuntuu tärisevän.
 
ikuisuus, meillä poju ei tykkää ulkovaatteiden pukemisesta. Se hetki on juurikin tuota raivoamista ja parkumista. Varsinkin lakki ja tumput saa aikaan sellaisen raivon, että oksat pois. Minä en keksi mitään muuta tilanneta, mihin poju reakoisi noin voimallisesti. Yleensä puen pojun sylissä ja vasta sitten vaunuissa, juuri ennen ulos menemistä, lakin ja tumput. Raivo kyllä unohtuu, kun päästään ulos. Mutta just toi pukeminen jännittää esim vieraissa paikoissa. :ashamed:

-mervi-elina ja poju 10 kk
 
No nyt on ensilumi meilläkin :) Tosin räystäästä tippuu vesi :D Äkkiä pikkukakkosen jälkeen ulos nauttimaan hetkellisestä ihanuudesta. Saa nähdä mitä tyttö tuumaa lumesta? :)

Oma jaksaminen on välillä heikko. Olen varmaan tännekin kirjoittanut, että mieliala vaihtelee kovasti. Yöt saan nukuttua kyllä, mutta välillä päivät takkuaa pahasti. Esikoinen on jonkin sortin uhmakas ja tyttö on kovin voimakas tahtoinen hänkin. Olen päivät pääasiassa yksin lasten kanssa. Välillä käydään ystävien kanssa puolin ja toisin kylässä, heilläkin siis pieniä lapsia.
Tukiverkko. On muutama hyvä ystävä lähellä ja mummot. Mummot kovasti ovat varsinkin esikoista ottaneet kylään ja touhuavat hänen kanssaan. Mutta esikoinen ei ole koskaan ollut yökylässä ( lukuunottamatta sitä että olin synnyttämässä ja mieheni oli mukana. tällöin äitini oli meillä esikoisen kanssa )
Kaikista on apua päiväs aikaan, mutta joskus tekisi mieli tehdä jotain kahden miehen kanssa tai mennä itse yksin johonkin yöksi. Olen kovasti asiaa jo kesällä suunnitellut, mutta en vain osaa lähteä lasten luota. VAIKKA se mielestäni hyvää tekisin. :):heart:

Kylläpä tuli taas sekava vuodatus :ashamed::'(

Tyttökin tuli 9kk ikään pari päivää sitten, voi mihin tämä aika katoaa. Olen haikeina katsellut kuvia laitokselta ja ekoilta kuukausilta :heart::heart:
 
Eilen illalla sateli oikein kunnolla lunta. Talon nurkissa tuuli ja vihmoi. Jotenkin tuli sellainen olo, etten voi laittaa pojua omaan huoneeseen nukkumaan. Nukutin pojun sitten meidän sänkyyn. Mies meni jo aikaisin pojun viereen nukkuun ja aika pian itsekin kömmin meidän sänkyyn. Poju nukkui hyvin. Omat unet jäi jotenkin vähiin, kun se hetki oli niin ainutlaatuinen. Sitä vaan katseli ja kuunteli pientä nukkujaa.

Tajusin tänään, että minähän en enää ole äitiyslomalla. Minulla on nyt joulukuun 28. asti vuosilomia ja sitten jään hoitovapaalle.

-mervi-elina ja poju 10 kk
 
umista (tai räntäistä) keskiviikkoa täältä!

Viikonlopun työpaikan juhlista on selvitty, mitä nyt vaati su-ma välisenä yönä 12 tuntia unta! :D Kerrankin tein sen mitä olen monta kertaa lupaillut ja menin pojan kanssa samaan aikaan yöunille!
Oli kyllä mukavat juhlat ja mikä parasta, saatiin taas loistavien työkamujen kanssa viettää ilta yhdessä :heart: Kotimiehitys oli pärjännyt hyvin, niinkuin aina ;)

Lahkeessa roikkumista edelleen havaittavissa myös täällä! Hetkeä kauempaa ei yksin leikeissään viihdy, kun tulee jo syliin itkemään! Mutta aikansa kutakin ;)

Tukiverkosta Meillä on todella hyvä tilanne, sillä meidän molempien vanhemmat asuvat n. 30km päässä meistä ja ottavat poikaa hoitoon aina kun pyydetään! Joskus nuo soittavat, saavatko pojan tyyliin ens viikonloppuna yhdeksi yöksi hoitoon =) Olen todella iloinen tästä, sillä kaikilla ei ole näin hyvin asiat!

mervi-elina Kiva, kun sait mahdollisuuden viettää vuorokauden ihan ilman lapsia ja levätä! Tekee välillä todella hyvää =)

ikuisuus Jaksamisia pienen pippurisen kanssa :heart: Kuulostaa tyttö siltä, että tietää tasan mitä tahtoo ja mitä ei :D Onneksi mukaan mahtuu myös niitä ilon hetkiä!

aani Kovasti jaksuja myös sinne :hug:

nuunuu Eipä tuo huudatus nyt kovin pahalta kuulosta, poika kun varmasti tietää teidän olevan lähellä! =)

Meille ei kuulu ihmeempiä! Poju nukkuu edelleen yöt hyvin, herää sen kerran tai korkeintaan kaksi kertaa yössä! Eilen ei kyläilyjen takia oikein malttanut nukkua päikkäreitä, joten nukkui sitten viime yönä 20-09 :p 07.30 heräsi ekan kerran juomaan tilkan maitoa ja nukahti uudestaan!!

Tänään ollaan menossa taas joka viikkoiselle visiitille mun mummin luo! Ollaan käyty siellä kerran viikossa syömässä ja kyläilemässä siitä lähtien, kun poju oli muutaman kuukauden ikäinen! Mun mummille nää meidän vierailut on viikon kohokohta ja odottaa meitä aina ihan valtavasti :heart: Tulee itselle niin hyvä mieli, kun pystyy piristämään vanhan ihmisen elämää =)

Nyt poikaa pukemaan! Joka on, niinkuin muutkin oli kirjoittanut, aina yhtä ihanaa :whistle:
 
Väsymys alkaa täälläkin saada yliotteen. Vielä tähän asti on tuntunut, että jaksan ihan kohtalaisesti vaikka nukkua en saakaan, mutta nyt alkaa olla mitta täysi. Ei vaan jaksa mitään. Tai siis tietysti sitä jaksaa lasten kanssa touhuta ja pakolliset kotityöt tehdä, mutta sitten ei muuta. Ja nuo kitinäpäivät + surkeat yöt on ihan kauheita, eilenkin olin niiin puhki että itkuksi se sitten meni illalla. Mies saa kuulla kunniansa, me aikuisetkin kiukutellaan kokoajan ja koti on sikolätti :(
Mä pääsen omille lyhyille menoille (lenkki, kampaaja, kynsihuolto yms.) silloin kun on tarvis, mutta ei mikään korvaa niitä puuttuvia yöunia. Vain imetys pitää mut täällä kotona, jos en enää imettäisi lähtisin aivan varmasti yöksi jonnekin nukkumaan. No maaliskuussa sitten...

Meillä on tukiverkkoa (molemmat isovanhemmat ja mun sisko) lähistöllä myös. (Miehen vanhemmat ei kyllä ole vielä hoitaneet poikaa ollenkaan, kun en jotenkin vielä luota heihin ja heidän lapsenhoitokokemukset on 30 takaa...) Yökylässä poika ei ole tietenkään vielä ollut, mutta ehkä sitten joskus. En mä vielä kyllä antaisikaan, jotenkin mulle on jäänyt mieleen sellainen "sääntö" esikoisen ajalta että 1 v. voi olla erossa molemmista vanhemmista yhden yön, 2 v. voi olla kaksi yötä jne. Eli isänsä kanssa saa sitten harjoitella öitä ilman äitiä ensin ja sitten vasta muiden kanssa. Keväällä ajattelin lähteä esikoisen kanssa kahdestaan jonnekin viikonloppulomalle ja sitten ehkä lähempänä kesää voitais mennä miehen kanssa jonnekin myös.

Siiten kone kiinni ja leipomaan, mikäli "lahjepaino" antaa. Mulla on illalla Mary Kay -kosmetiikkakutsut. Ei kyllä niitäkään oikein jaksais, mutta kun luvattua on tullut. Ja ehkä sitten vähän piristääkin edes hetkellisesti nähdä muitakin naamoja täällä kotikeittiössä.
 
Kiitoksia mammat :flower: Ihana saada ns. synninpäästö tuosta unihuuto hommasta. Jotenkin ajatuksissa ollut koko ajan, että teen jotenkin väärin tässä asiassa. Viime yönä kokeilin pitää sylissä kun heräsi, nukahti siihen mutta kun laskin sänkyyn niin 10 minuutin sisään alkoi itku uudelleen. Ja tätä toistin parikin kertaa, mutta lopulta mies taas ärähti,että pää tyynyyn ja anna huutaa. Huutoa kestikin sitten enää pikku hetki ja toinen nukahti ja nukkui aamuun asti. Yöllä en enää imetä, kun ei toiselle kelpaa eikä yöllä edes tissiä hamunnut vaikka sylissä oli. Piti vain äitistä kiinni ja silitti.

Illalla mies istui tässä vieressä kun luin palstaa ja sattui vilkaisemaan ikuisuuden kirjoittamaa tekstiä tytön tempperamentista. Rupesi nauramaan ja totesi, että ihan kuin meidän pikku-ukko :)

Tänään soittelin töihin ja töihin pitäisi mennä 10.1.2011. Jotenkin kauhistuttaa, mutta eiköhän tuo poika hoidossa pärjää. Aamulla täyttelin päivähoitohakemusta ja sekin pitäisi laittaa menemään.Ehkä eniten mietityttää päiväunet päiväkodissa, kun kotona tottunut kaksiin ja nukahtaminen ei aina niin helppoa. Mutta ehkäpä nekin järjestyy.

Mutta nyt syömään itse, kun poika nukkuu. Sen jälkeen olis ulos lähdettävä kunhan herää. Ois lumitöitä tiedossa kun yöllä satoi lunta 15cm :)
 
Nuunuu84 tuosta yöllä huudattamisesta piti munkin vielä kommentoida. Mä olen lipsunut tissiä antamaan taas välillä, kun on tunnin välein heräilty, mutta viime yönä päätin etten annakaan, kun ei se mitään unia paranna. Sylissä ei aina rauhoitu, vaan rimpuilee, joten lasken sänkyyn, yritän silitellä ja jos ei onnistu, istun vaan sängyn lähellä ja lasken pojan aina makaamaan, kun nousee istumaan tai seisomaan. Huutaa kyllä välillä kovastikin, mutta rauhoittuu kuitenkin yleensä aika pian. Viime yönä näitä "sessioita" oli vissiin 4 ja sitten klo 5 otin viereen ja imetin ja poika nukkui yli ysiin. Mä tietty heräsin moneen kertaan, miehen herätyskelloon yms...
 
Kyllä mun kelpaa olla kesälomalla :D Ei ihan rantakelit. Lunta ja loskaa maassa ja vettä tuhnuttaa. Töihin pitäisi palata myöskin 10.1.2011 kuten sinunkin nuunuu . Toisaalta vähän jopa innokkaana odotan , mutta toisaalta kauhulla. Yhden kanssa aamut meni sukkelasti, mitenkähän kahden kanssa? Mä olen luottavainen siihen että tyttö sopeutuu hoitoon. Hän nauttii toisten ihmisten ja lasten seurasta, ei ujostele jne. Ainut on tämä "eroahdistus", mutta jospa sekin häviäisi siihen mennessä. Ja onhan siellä isoveli sitten "tukena". Esikoinen kaipaa selvästi ikäisiään kavereita.
 
Moi taas!

Täällä myös yöt vaihtelevia. Mikälie eroahdistus täälläkin aiheuttaa levottomia yöunia. Viimeyönäkin mies otti pojan lopulta sohvalle kanssaan nukkumaan. POika huusi kuin leijona ja yritin mennä kyselemään, että josko kuitenkin tissiä (poika ei ollut syönyt kunnolla ed päivänä enää kolmen jälkeen). mies sjoi minut takaisin makuuhuoneeseen. Lopulta itku loppui ja tulivat takaisin makuuhuoneeseen hekin. Eli meilläkin menee huudattamiseksi koska muu ei auta. Ja varsinkin jos MINÄ yritän lohdutella niin itkulle ei näy loppua .

Tukiverkkoa ei juuri ole. Anoppi asuu 40km päässä ja hänellä poika ollut pari kertaa (kun olen käynyt lääkärissä). Sen enempää en viitsi häntä vaivata. Mielellään ottaa kyllä hoitoon, mutta jotenkin haluan vältellä. Sitäpä tässä mietinkin että eipä ole ketään hakemassa poikaa hoidosta jos jostain syystä minä tai mieheni olisimme estyneitä...

nuunuu84 sama töihinlähtö päivä meillä.

Tein tänään kotihoidontuki hakemuksen. Olen kavahtaen sitä vain katsellut jo varmaan kuukauden. Mutta netissähän tuo kävi niin helposti, että alkoi epäilyttää mikä meni pieleen??
 
ikuisuus Jaksamista sulle!! :hug: Puolessa tunnissa ei kyllä paljoa ehdi ite hengähtää, välillä tuntuu ettei muka tunnissakaan, varsinkin jos "erehtyy" ensi tekemään jotain kotitöitä. Meilläkin muuten pojan kanssa samanlainen "leikki", että poika nostaa kätensä ylös ja siihen täytyy lyödä käsi. :D Mies on tainnut sen pojalle opettaa.

matami-mimmi Paljon jaksamisia sinulle myös! Mä en kanssa oikein osaa lähteä pojan luota minnekään kauemmaksi aikaa, vaikka se taitais tehdä ihan hyvää. Miehen kanssa ei olla tehty mitään yhdessä pojan syntymän jälkeen, enkä itekään oo ollut pitempään poissa kuin esim. lääkärissä, kampaajalla, tms.

Mini77 Jaksamista, voi kun teilläkin alkais yöt jo helpottaa! Meillä meni pahimpina väsymysaikoina miehen kanssa välit tosi huonoiksi...tuntuu, et vaan riideltiin koko ajan. :( Just jossakin oli muuten puhetta, että pitäs saada ainakin 3h keskeytymätöntä unta, etta jaksais ja pysyis "terveenä".

Täällä myöskin tullut lunta valtavasti yön aikana. Piti ensin auton takaa kolata iso kasa lunta, kun oltiin pojan kanssa lähdössä perhekerhoon. Sitten tien päässä meinattiin melkein jäädä jumiin. En koko pihan lumitöitä viittinyt ruveta tekeen, kun asutaan rivitalossa. Vasta nyt iltapäivällä traktori kävi auraamassa pihan, oli tainnut olla aika paljon hommia muuallakin.

No, kun nyt tässä ensin oon toivotellut monelle jaksamisia, niin meillä poika nukkui toisen kerran pienen elämänsä aikana koko yön heräilemättä noin klo.21-6.30. Tai on luultavasti ollut hereillä, kun kerran kuului itkua ja pari kertaa höpötteli sängyssään jotakin, mutta vasta 6.30 nousi seisomaan. Että yösyötöt on kyllä nyt lopullisesti historiaa! :heart:
 
Kiitos tsempityksistä :heart: Ja mukava kuulla että muillakin tätä jaksamattomuutta/väsymystä on ilmassa. Siis ei missään nimessä hyvä juttu kellekään, mutta samassa veneessä... :)

Minä oon miettiny etenkin teitä, joilla yöt on todella rikkonaisia tai päiväunet tosi lyhyitä. Toivottavasti jostain saatte päivittäin sen oman lepohetken mikä auttaa jaksamaan! Ite saan siis olla onnellinen siitä, että tällä hetkellä tyttö nukkuu kahdet pitkät päiväunet 1-3h ja yö herätyksiäkin on vaan 1-2. Tosin tuo isompi tietenkin vaatii oman huomionsa sillonkin kun tyttö nukkuu.

Ja hienoa että niin monella tukiverkosto on lähellä ja saatte apua tarvittaessa. :)

Täälläkin on menty vähän takapakkia unikoulun kanssa koska olen alkanu ottamaan tytön viereen jos uudelleen nukuttaminen alkaa venyä. Pääasia nyt että KAIKKI saadaan nukkua! Maitoakin olen antanu viiden jälkeen ja yrittäny saada (välillä onnistuenkin) tytön uudestaan nukkumaan. Tyttö onkin siihen aikaan jo oikeasti nälkäinen, maha ihan murisee. Kyl nää muksut vielä joskus nukkuu niitä kokonaisia öitäkin, vaikka se nyt niin kaukaiselta ajatukselta tuntuukin! Jaksuja kaikille!

Mun mies on tänään saikulla, ja vaikka se ei kauheesti mitään jaksa tehdäkään, niin sekin riittää että on läsnä. Sitä tässä arjessa just kaikkein eniten kaipaakin, että ois etes sillon tällön joku päivällä paikalla, sais esimerkiks laitettua ruokaa rauhassa ja joku viihdyttää nälkäisiä lapsia sen aikaa ja sais käytyä vessassakin ettei kukaan vongu oven takana!

Ikuisuus, tuo teidän tytön temperamentti on jotain ihan uskomatonta! Anteeks, mut väkisinkin hymyilyttää kun lukee noita sun juttuja, vaikka uskon että sua ei varmasti just sillon hymyilytä kun tyttö pistää parastaan. :D Mut on noissa voimakas temperamenttisissa lapsissa onneks ne hyvät puolensakin. ;) Meiän ärripurri oli kans tosi sosiaalinen ja kiinnostunu ihan kaikesta mitä ympärillä tapahtu just tässä vuoden iän kumminkin puolin, ja oli meille vanhemmillekin hauskaa seuraa. On kyllä vieläkin aika hurmuri, mutta tuo yltiöpäinen sosiaalisuus on vaihtunu jonkinlaiseen varautuneisuuteen vieraiden ihmisten seurassa. Kattelee ihmisiä alkuunsa kulmien alta eikä päästä enää niin helposti lähelleen kuin pienempänä. Ehkäpä tämä on jonkinlaista itsesuojeluvaiston kehittymistä? Mutta on tosi hurmaava, kun joku vaan saa sen suojakilven rikottua. :) Ja tuosta hurjasta uhmasta ja vilkkaudesta huolimatta on ihan uskomattoman empaattinen ja pohdiskeleva. Joutuu itekin todella harkiten puhumaan, kun ei ikinä tiedä mitä asiaa jää päähänä hautomaan. Saattaa monen päivän päästäkin ottaa jonkun asian puheeksi ja selvästi huomaa että on sitä pohtinu, siis sellasia asioita mitä tuollasen alle 3-vuotiaan ei todellakaan kuulus murehtia. Ei ole ollenkaan sitä tyyppiä joka vaan kohauttaa hartioitaan ja jatkaa leikkejään, vaan asiat pitää selvittäää juurta jaksain, ja monesti iskee itellekin epätoivo, kun huomaa ettei toisella vaan vielä riitä käsityskyky ymmärtämään kaikkia asioita, ja kumminkaan vastaukseks ei kelpaa mikään ympäripyöree "ei sun kannata tätä miettiä". Temperamenttisen lapsen kanssa eläminen kyllä vaatii vanhemmilta jonkinlaista askeleen edellä olemista, vaikka useimmiten siten huomaa olevansa monta askelta jäljessä. Siis ihan yksinkertasimmillaan meillä monet raivarit on onnistuttu torjumaan oikeassa hetkessä annetulla "sokeri" tankkauksella. Puoli lasia maitoa, muutama rusina tms. Olen siis huomannu että monesti nuo raivarit tulee kun ruokailusta on jo jonkin aikaa ja johtuu ilmeisesti verensokerin laskusta. Tai on jotenkin räjähdys alttiimpi kun verensokerit alkaa laskea. Oletko tätä huomannu teiän tytön kohdalla? Ite en tuota hoksannu sillon kun poika oli pieni, vaan vasta joskus lähempänä kahta vuotta, kantapään kautta. ;)
 
Mikäköhän maaginen töihinpaluu päivä on tuo 10.1.2011? :O Olen meinaan minäkin silloin palaamassa töihin.

Tukiverkkoa ei kauheasti ole. Minun vanhempani asuvat n. 200 km päässä kuin myös sisko ja muut sukulaiset. Miehen puolelta tuota matkaa vanhempiin, sisaruksiin ja muuhun sukuun kertyykin sitten 4000 km. Eikä toi välimatka ole aina pelkästään huono asia jos tiedätte mitä tarkoitan ;)
 
Mikäköhän maaginen töihinpaluu päivä on tuo 10.1.2011? :O Olen meinaan minäkin silloin palaamassa töihin.

Minun vanhempaivapaa loppui ja nyt olen kesälomalla. Työt olisi alkanut joulukuussa jos olisin suoraan lomilta mennyt. Halusin itse mennä vasta joulun pyhien jälkeen. Ehtii tutustua pari kertaa tulevaan hoitopaikkaan vuoden vaihteen jälkeen.
 
Pähkämö
Voi itku, niin ne lumet sulaa saman tein pois... :(

Aloiteltiin eilen etuajassa pikkumiehen kanssa hapanmaitotuotteiden maistelu viilillä. Hienosti maistui ilman mitään hedelmäsoselisiä eikä mahakaan tainnut viilistä huonoa tykätä.

Tukiverkostosta ja sukulaisista. Pojan ukki eli oma isäni asustaa vajaan 200 kilometrin päässä eli hänestä ei matkan puolesta hoitoavuksi ole. Eikä hän kyllä oikein muutenkaan ihan näin pienten kanssa taitaisi osata olla. Tai osaisi kyllä, mutta ei taida luottaa enää omiin kykyihinsä. :)

Mummo ja pappa eli appivanhemmat ja miehen sisarukset perheineen asuvat meistä reilun vartin automatkan päässä. Anoppi ja appi ja miehen sisko, joka on pojan sylikummi, auttavat kyllä, jos apua tarvitsee. Appivanhemmat ovat eläkkeellä ja heillä on sen puolesta aikaa. Kummitäti on aika kiireinen töidensä ja omien lastensa harrastusten kanssa, mutta auttaa, jos pystyy. Monasti anoppi ja kummitäti ovat jo kyselleet, koska pikkumies tulee yökylään. Ilmeisesti olisi pikkukakkonen tilauksessa... =) Vielä ei ole hoitoapua käytetty muutoin kuin pari kertaa kauppareissun ajan.

Tänään katsastamaan kirpparin anti. Siis, jos tuo kulkuvälineeni suvaitsee käynnistyä... :headwall:
 
Sain tänään soiton päivähoitotoimistolta, saimme jo nyt tietää hoitopaikan:flower: Sikäli hämmentävää, että täällä meillä päin on (kärjistettynä ) yleensä saanut tietää hoitopaikan tyyliin edellisenä iltana kun aamulla lapset tarvitsevat hoitoa. Paikkaa pitää aina kuitenkin hakea 4kk aiemmin. :) Mutta paikka on tuossa meidän lähellä, noin kilometri. Ennen hoitomatkaa oli noin 8km ja toisessa suunnassa missä työpaikka on.

Harmaata,märkää ja ehkä vähän kurjaa. Tulisipa lunta!!!

Tyttö on päiväunilla ja aletaan taas esikoisen kanssa joulukortti hommiin. Isän ja vaarinpäivä lahjat onkin jo tehty. :)
 

Yhteistyössä