Pitkästä aikaa ehdin kirjoittamaankin. En ymmärrä mihin tää aika vaan menee...
Meillä myöskin syöntiaika on on nykyään aika lyhyt. En kyllä ole aikoihin kellosta katsonut, mutta siis aiempaan verrattuna. Poika myöskin irrottaa otteensa joskukus välillä, joskus vasta lopuksi ja jo tuolloin syönnin loputtua ei ole nopea (tai usko syönnin loppuneen) saa röyhtäyksen mukana puklut rinnalle. Ihanaa! Poika on muutenkin aikamoinen pukeltaja, mutta onneksi paino näyttäisi nousevan edelleen hyvää tahtia, joten ei ravinnonsaannista tarvitse olla huolissaan. Tai seuraava neuvola on vasta ens viikolla ja edellisestä on jo pari viikkoa, mutta noin silmämääräisesti ja käsivarsi puntarilla arvioituna. Viimeiset kaksi päivää poika on viettänyt tissillä illat tunnin välein. Mahtaakohan tilata maitoa seuraavaa kasvuspurttia varten?
Maijustiina: meillä itkuisuus alkoi heti, kun poika täytti 2 vkoa. Ja olisko itkuisuus ollut pahimmillaan siinä 4-5 viikon iässä. Varasin tuolloin jo ajan vyöhyketerapeutille, mutta peruin sen kun pahin itku loppui ja tilalle tuli kitinää. Ja itkut siis alkoi jo énnen d-vitamiinin aloittamista, kun niiden aloitus myöhästyi joillakin päivillä.
Me ollaan nyt jo aika huoletta liikuttu julkisilla paikoilla. Vaikka ei kyllä kovin usein kauppakeskuksissa, kun mä en mitenkään erityisesti rakasta shoppailua (vaikka eilen kävinkin törsäämässä paljon rahaa itseeni ja poikaan!
) Synnytyssairaalassa siitä kysyin ja he sanoivan jonkun lääkärin joskus heittäneen kolme kuukautta pois julkisilta pakoilta. Musta se olisi ihan älyttömän pitkä aika. En tiedä, ollaanko oltu tyhmänrohkeita, mutta käytiin laivalla Tukholmassa kun poika oli 6 vkoa. Ihan alkuun olin kyllä tiukasti kotona. Oliskohan se ollut 3-4 viikon vanhana kun ekaa kertaa lähdettiin "julkisille paikoille". Nyt olen suunnittellut meneväni ehkä ens viikolla äiti-vauva jumppaan. Sen aloittamista olen siirtänyt räkäisten pikkulasten pelossa. Pojalla on nenä jatkuvasti tukossa, mutta muuten se on ihan normaalin pirteä, joten epäilen tuon tukkoisuuden johtuvan enemmän pulauttelusta ja maidon saamisesta nenään. Mitenkään erityisen itkuinenkaan poika ei ole vaan jaksaa hymyillä! Eikä syömisenkään kanssa ole ollut kertaakaan ongelmia nenän takia. Luotan siihen, että täysimetys suojaa aika paljon taudeilta!
Me saatiin kivoja nimiäislahjoja, vaikkei mitään toivottukaan. Kivointa oli, että poika sai kummilusikan, vaikkei sisaruksia sen virallisemmiksi kummeiksi pyydettykään. Meillä nimiäiset oli jo tän kuun alkupuolella ja Leevi tuosta pojasta tuli. Nimi tosin ei ole ollut salaisuus enää pitkään aikaan.
Mua kanssa ärsyttää, jos joku alkaa veikkailla itkun syytä. Ja vaikka sitä ei itselleen myönnäkään, saatta Helmipöllö olla oikeassa, että se johtuu jonkunasteisesta epävarmuudesta. Mua ärsyttää myös äidin "nytkö se sai flunssan/kylmää" -kommentointi jokaiseen aivastukseen. Nyt nuo kommentit menee jo onneksi toisesta korvasta samantien ulos. Vielä ei tilanne ole pahemmin äidin kanssa kärjistynyt, mutta katotaan nyt, kuinka innokkaina tulevat kahden viikon lomareissusta...
Leevi nukkuu yönsä omassa sängyssä. Alkuun oma sänky oli rottinkinen koppa meidän sängyn vieressä, mutta käsien alettua huitoa kopan seiniiin, haettiin pinnasänky. Sänky on asennettu ohjeiden vastatisesti siten, että siitä on poistettu toinen laita kokonaan ja pohja on korkeammalla tasolla. Sänky on sijoitettuna ihan kiinni meidän sänkyyn, jotta mun ei tartte paljon yöllä nostella eikä poika pääse tipahtamaan laidattomasta sängystä. Sänkyjen välissä on pehmolelu krokotiili estämässä kierähtelyä. (ja eihän tuo vielä mihinkään liiku!) Syötöt on aika usein tasan kolmen tunnin välein yöllä, jonka jälkeen otan pojan olalle odottamaan ryöhtäystä ja kun se on tullut tai kiemurtelu loppunut, nostan hänet omaan sänkyyyn jatkamaan unia. Iltaisin joko syötän viimeisen kerran sängyssä ja teen samat rituaalit tai sitten poika nukutetaan syliin. Eilen kokeilin ekaa kertaa pojan laittamista hereillä mutta väsyneenä sänkyyn ja sehän toimi! Tosin laitoin hänet selälleen vaikka muuten nukutan kyljellään, sillä kylkiasennossa tuli heti itku. Selällään tämä touhotti hetken ja nukahti sitten. Täytyy toivoa, että tää alkaa toimia!
Joo, taitaa kohta olla sellainen romaani, että lopetan ja koitan ehtiä useammin naputtelemaan.
sulis ja Leevi aika tasan 2 kk
Itselläni alkoi viime viikolla ja tarttui sitten vkl:na tähän pieneenkin. Nuhainen on ja yskii kaikilla voimillaan. Sääliksi käy. Nukkuu paljon ja haluaa olla sylissä. Kantoliinassa olen pitänyt päivät. Lämpöä ei onneksi ole. Äiti lupasi tänään tuoda apteekista sellaisen imusysteemin, jolla voin imeä vauvan nenää tyhjäksi. Kyllä tällainen flunssa vie yllättävästi lapsen voimat pois. 