Hejsan masusakkilaiset!
Saikkupäiväläinen täällä :wave:
Eilen istuin koulutuksessa reilut 6h kovalla puutuolilla ja nyt on sitten tuo alaselkä/pakara niin jumissa, että käveleminen tuottaa hankaluuksia. Laitoin sit pomolle aamupäivällä viestin, että vietän lepopäivän ja tulen maanantaina taas töihin. Eipä tässä nyt ois enää ku 4 viikkoo töitä ennen mammalomaa, joten vähiin käy työpäivät ennenku loppuu
Ultrista oli täällä kyselyä.. Mähän oon käyny alusta alkaen yksityisellä gynellä ultrissa, mutta hän noudattaa seutukunnan neuvoloiden ultrakäyntiviikkoja.. Eli mä oon käyny ultrassa rv12, rv20 ja rv27..36+1 on sitten vielä yks ultrakerta. Noi siis siellä yksityisellä (30?/kerta) ja sen kummallisen alavatsakipuilun takia äippäpolilla yks ultraus (tosin en nähny ruutua) rv26 (piti maksaa polimaksu 25,60?).
ASunnosta meiän talossa on kerrospinta-alaa 260m2, mutta asuinpinta-alaa on ehkä sellaset 230m2. Rinnetalossa asutaan, joten rappuset on riesana
Yläkerrassa on 3mh (neljäs on remontoinnissa), wc, olkkari, keittiö ja eteinen. Täällä alakerrassa on sit työhuone, vierashuone, takkahuone, kodinhoitohuone ja saunatilat sekä aulatilaa (=hirveesti neliöitä, joita ei osaa hyödyntää mitenkään). Asutaan maalaiskylässä, harvaan asutulla kaava-alueella.. Rauhaisa asuinympäristö kyllä on!
Synnyttämisestä mä en oo nyt vähään aikaan sitä miettiny, mutta alkuraskaudessa olin sitä mieltä että saavat laittaa mut tajuttomaan tilaan ja ottaa vauvan keinolla millä tahansa ulos mun mahasta. Mutta nyt raskauden etenemisen myötä alkaa kai aivot sitten sopeutua tilanteeseen, että kyllähän siitä synnytyksestä niin monet naiset selvii joten eiköhän se mee meikäläiseltäkin jollain tapaa. Ekakertalaisena sitä tietty pelkää ja jänskää kipua ja kaikkee muuta, mutta luotan osaavaan sairaalan henkilökuntaan.
Liityn myös niihin odottajiin, joilla on mahassa
vibravauva Eilisen koulutuspäivän aikana Hänellä oli vissiin tylsää masussa, koska liikkeet näky nyt ekaa kertaa myös mahan ulkopuolelle :heart: ja sitten illalla vielä kotona oli kovat tsembalot mahassa! Sit kun käy nukkumaan ja makaa kylellään, nii ne kuuluisat vibrat alkaa sillon tuntumaan=)
Sit täällä oli jo jokunen sivu sitten juttua
ystävistä / ystävyyssuhteiden muuttumisesta raskauden aikana. Mä koin viime viikonloppuna jotain, mitä en olis voinu ikimaailmassa kuvitella tapahtuvan. Menimme siis kotiseudulleni n.300km päähän kotootamme ja odotin innolla tapaavani parhaan ystäväni siellä (hän+miehensä asuu siellä suunnalla). Lauantai oli oikeastaan ainoa päivä, joka sopi kummallekin alkuperäisten suunnitelmien mukaan. Hän soitti minulle la-aamuna ja kysyi, mitä me(minä+perheeni) teemme päivän aikana. Sanoin, että ei mitään ja että he voivat tulla meillä käymään. No, hän alkoi selittämään kuinka heidän pitää mennä tapaamaan kummityttöään la-iltapäivällä ja sitten su:na miehen isän luokse syömään jne. Mä sit vaan sanoin, et okei, tulkaa käymään jos suinkin mahollista. Me(minä+perheeni) lähdimme sitten käymään kaupoilla läheisessä kaupugissa=sama kaupunki, jossa he asuu, ja laitoin viestin, että voitais tulla käväsee. Häneltä tuli paluuviesti, että he on just lähössä kattoo kummityttöö ja illalla he lämmittää saunan jne että tuskinpa he enää sit ajaa illalla minnekään. Olin aivan ällikällä lyöty, sillä olemme nähneet viimeks syyskuun alussa ja enää emme ajele tuota 600km reissua raskausaikana. Näin ollen en nää parasta ystävääni suunnilleen puoleen vuoteen.
Vedin tosta herneet aika syvälle nenääni enkä oo nyt sit ollu missään yhteyksissä ko. ystävääni. Ko. pariskunta oli yksi varteenotettava ehdokas vauvan kummiks, mutta enpä oo enää niin varma... Tämä tilitys päättyy tähän.
Nii-i joo-o,
tapaamisesta. Palstalla on todellakin mukava sakki koossa
Itse asun Pohjanmaalla, ja synnytyssairaaloiden mukaan tältä suunnalta ei oo kovinkaan montaa muuta mun lisäks?? Ilmottakaa, jos on! Etelä-Suomeen täältä tulee niin reilusti matkaa, että ilmoitan jo tässä vaiheessa etten ole mahdolliseen tapaamiseen tulossa. MUtta jos joku sellasta täällä lähikulmilla (~100km) sellasta järkkää, niin paikalle tulen mahoineni.
Mutta nyt sohvalle kattoo, josko oisin jotain tallentanu digiboksin kovalevylle jota voisin nyt sit ajankuluks kattoo.. Miten te pitkällä saikulla olijat saatte ajan kulumaan?? Musta tuntuu, et ku oon yksin kotona, nii päivät on aivan julmetun pitkiä ja tylsiä..
Nanada ja Hän 29+4 (kohta paukkuu kympit!!!)