Helmimasut 2009 ~Elokuussa~

carolle :hug: menetyksestä!

babyshower en oo koskaan ollu enkä tarkalleen tiiä mitä sielä sitten tapahtuukaan, paitsi nyt sen mitä on leffoista nähny, mutta ideana aika kiva!

haavemamma sieltä se tuleva mummo tähden reunalta pikkuistansa vahtii :heart: Vaikka toiset ei enää meidän keskuudessa ole, niin sydämessämme he säilyy aina :hug:

kvart över onneksi ultrassa kaikki hyvin! En usko että tippuminen sai aikaan mitään, vauvathan on näin alkuvaiheessa vielä hyvin suojassa joten kovammatkaan tärskyt ei heilauta Sitten keskivaiheilla ja lopussa, kovat kaatumiset yms. voivat aiheuttaa yhtä sun toista ikävää.
2007 Joulukuun odottajissa tais olla 2 joilla synnytys käynnistyi kun liukkaalla tiellä kaatui, mutta sillonkin viikkoja jo niin hyvin (37-39) että tiedä sitten olisiko muutenkin jo käynnistynyt

ON: Oon melkein varma että tunsin tänään ekan kerran vauvan liikkeen :heart: jos niitä nyt parin päivän sisällä tuntuu useamminkin, niin sitten uskon sen sitä olleen
Tää viikko on menny aika hienosti, maanantaista torstaihin oon ollu ihan ylienerginen, leiponut, käynyt kävelyllä ym.. mutta tänään tuntuu taas paljon väsyneemmältä, yö tuli nukuttua huonosti joten siitä johtuvaa :/

jumpista oli puhetta, on jäänyt mun osalta aika vähiin :ashamed: viimeks oon tainnu muksuna olla satujumpassa ja sen kautta saatu kunto on tainnu mennä jo aja sitten
Kovasti kuitenkin tekis mieli aloittaa joku kevyt liikunta muoto, jottei kilot pääsis ihan hurjasti nousemaan. Tälläkertaa pistän tavotteeksi max.13kg painon nousun raskauden aikana.. en tosiaan halua niitä 17kg jotka viimeksi sain, kun niistäkin vielä 5kg pudottamatta
Tiedän et toikin on mulle mahoton (13kg) jollen tosiaan vahdi syömisiäni ja liiku ennemmän!
Paino ei ikinä aikasemmin oo ollu mulle ongelma.. Oon ollu aina lähes alipainoinen tai normaalipainon alarajoilla, mutta raskauden jälkeen näiden kilojen pudottaminen ei ookkaan onnistunut niin helposti.. osalta varmaan hormonaaliset muutokset vaikuttaa tähänkin

kuupas ja pöntti 13+1

 

Carolle pahoittelut karvakaverin poismenon vuoksi :hug:
Kvart över uskoisin, ettei tuo tärähdys tehnyt mitään pahaa, kun ei mitään outoja oireitakaan ole ilmaantunut. Kaikki on siis varmasti ihan hyvin!
Kyrsä ja Caro Tosi ikävää tuollainen suhtautuminen Mun omille vanhemmille kun kerrottiin, niin se meni ihan ok. Oikeastaan miehen vanhemmillekin kertominen meni yllättävän sillä sitä mä pelkäsin ihan järjettömästi. Tuohon pelkoon syynä oli se, että kun muutama vuosi sitten kerrottiin menevämme naimisiin, niin oikeastaan ainoa reaktio oli et: mistäs kahvikupit saadaan häihin...!!?!? Ei mitään onnitteluja silloin. Olin niin järkyttynyt ja siksi tästä esikoisesta kertominenkin oli tosi pelottavaa. Nyt sentään tajusivat lyhyesti onnitella...

Mä kyselisin taas hieman vatsakivuista, eli onko muilla vielä tässä vaiheessa vatsakipuja? Mulla on ollut nyt muutamana päivänä vatsa ajoittain kipeä, enkä oikein osaa selittää millainen se kipu on. Mitään vuotoa ei ole tullut, mutta mietin tässä vain, että pitäisiköhän sitä taas lääkärille mennä? Seuraavaan neuvolaan on aikaa vielä reilu viikko.

Niisku ja aarre 13+6

 

Perjantaita! :wave:

Niisku: Voi olla vielä kohdun kasvukipuja. Mullakin tuntuu menkkamaista juilintaa silloin tällöin.

Kyrsä: Uskon, että vetää mielen matalaksi tuommoiset oman äidin kommentit. Itsekin vähän pelonsekaisin tuntein odottelen, mitä äitini sanoo, se on aika kärkäs joskus ja tuntuu tietävän mun elämästä paremmin kuin minä itse... Mutta sitten kun äitini sopeutuu uusiin tilanteisiin, se on kyllä ihan ok.

Kössi

 

niiskulle vastaamaan, muistaakseni noita mahakipuja voi olla pitkin raskautta, joskus ne tosin voi viitata tulehdukseen.. mulla ainoa virtsatietulehduksen oire raskaana on aavistuken kipeä alamaha.
Hyvä että tälläkertaa appivanhemmilta irtosi onnittelut.. joskus joutuu ihmettelemään, miten ihmiset voi tosiaan olla niin törkeitä!

Isäni kertoi vaimolleen tästä uudesta tulokkaastamme.
Parin päivän päästä menimme heille vierailulle, ainot sanat jotka isäni vaimo sai suustaan "sulla on sitten kaksi vauvaa" säälivästi katsoen.. "tulis sitten tyttö". Ei onnitteluja ei kyselyä kuinka olen voinut/jaksanut.
Noh, pääasia että isäni oli oikein onnellinen puolestamme

Harmi että tällaistakin kohtelua joutuu itselle niin tärkeän asia kanssa kokemaan :/

 

Kiitokset kommenteista Niisku ja Kuupas, luulen, että kaverilla on kaikki ihan kunnossa kun noita liikkeitäkin kerran tuntuu. Laitoin lisäksi viestiä tutulle kätilölle niin hän sanoi että jos ei vuotoa tule niin kaikki on varmasti ihan kunnossa. Säikähdin vaan. Ton oman selän voinnista tosin en ole niinkään varma... Kiva lähteä huomenna viikoksi purjeveneeseen jos ei istumaan pysty.. Toivottavasti ei pahene.

Niisku, mulla on ollut reilun viikon sellaista outoa vatsakipua, vatsaa välillä "vetelee" kovastikin. Lisäksi joskus kun istahdan, tuntuu ihan kuin tulisi kamala pissahätä. Tiistaina olin siellä ultrassa ja mainitsin noista tuntemuksista niin lääkäri sanoi niiden olevan ihan normaaleja kohdun ja vatsanpeitteiden kasvukipuja. Mulla on aina ollut suht hoikka vatsa ja luultavasti sen takia toi vatsakalvon venyminen tuntuu jotenkin tosi paljon. Toivottavasti sulla on jotain samantyylistä tuo mahakipu!

Olipas ikävä tuo isäsi vaimo, Kuupas! Kamalia kommentteja muutkin on saaneet, tosi inhottavaa!

KÖ ja Pikku B 14+3

 

Kiitoksia tosi nopeista vastauksistanne Kössi, Kuupas ja Kvartti! Näin mäkin toivon, että noissa kivuissa on kyse ihan siitä kohdun kasvamisesta. Täytyy tarkkailla tilannetta ja ottaa tuolla neuvolassa sitten puheeksi asia, kun sinne tosiaan reilu viikon päästä menen. Kvartti, meillä on aika paljon ollut samanlaista oiretta näiden ensimmäisten viikkojen aikana Sitä pientä vuotoa ja kipua ja muuta... Tällä kertaa kuulosti tuo sinun kuvailema kipukokemuskin yllättävän tutulta, että ehkä voisi olla jostain samanlaisesta kyse. Mä pidän peukkuja, että sun selkä toipuisi tuosta tärähdyksestä ja pääset nauttimaan purjehtimisesta oikein kunnolla
Kuupas: Voi jestas tuo sinun isän vaimon suhtautuminen! Kyllä ihmiset sitten tosiaan osaa olla tökeröitä! Ja kun tällä palstalla kokemuksia lukee, niin tuntuu olevan vielä yllättävän yleistä tuollainen.

 

Kyrsä ja Caro: Onpas kyllä ollut tympeää suhtautumista teidän äideillä niinkin ihanaan asiaan, että heistä tulee jälleen mummoja. En kyllä edes ymmärrä miten joku tuleva mummo voi suhtautua asiaan noin. :|

Haavemamma: Minäkin olen varma, että tuleva mummo katselee sieltä pilvenreunalta oman tyttärensä ensimmäistä odotusta ja suojelee tulevaa pikkuista läpi elämän.

Omasta äidistäni ja isästäni sen verran, että he suhtautuivat minun raskauteeni TOSI hyvin. Molemmat olivat onnesta sekaisin, ilmeestä sen näki. Äidille kerrottiin ensin ja tämä oli ihan tohkeissaan ja onnessaan kun tajusi, että hänestä tulee mummo. Halasi minut ihan puristuksiin asti sen jälkeen. Ja tietenkin vetisteli onnenkyyneleitä. Isän reaktio oli samanlainen, tosi onnessaan oli. Halasi myöskin ja kylläpä ne silmät iskälläkin kostui onnenkyyneleistä. =) Minulle juuri tuolla omien vanhempieni suhtautumisella on suuri merkitys ja olo oli tosi onnellinen kun kummankin suhtautuminen oli noin ihana.

Kvart över: Hui, varmasti säikäytti! :/ Tuskinpa kuitenkaan vauvelille mitenkään kävi. Yksi tuttuni, joka on myös raskaana ja töissä keittiössä, oli lentänyt selälleen kovaan laattalattiaan kun oli kengät luistaneet alta. Ja viikkoja oli vissiin joku 15-16. Onneksi vauvalle ei ollut käynyt kuinkaan. Sattuuhan noita aina. Itseäni pelottaa jo valmiiksi tuleva talvi, että kuinkahan on liukasta... :|

Tinttu 15+1

 

Kiitos kaikille mukavasta vastaanotosta :flower:
Joo ei meitä kauhean montaa Kaks:ssa synnyttävää ole
Onkos teillä kuinka monella supistuksia ja missä tilanteissa niitä tulee? Mulla tulee jos jotain vähänkään raskaampaa nostelen.. liekö sitten asiaan kuuluvaa. Mainitsin lääkärille asiasta niin ei ottanut kantaa suuntaan eikä toiseen :|

 

kyrsä ja caro toivottavasti tulevat mummot siitä piristyy kun tottuvat taas asiaan. meillä on isältä tiedossa erittäin nuiva suhtautuminen ja siksi,niinkun täällä oon jo kirjottanutkin,varmaan soitan vasta helmikuussa et tuleeko vaari vauvaa katsomaan..

Minä en jumppaan ole kovin innostunut lähtemään. Kansalaisopisto tais jonkun joogan järjestää,mutta mulla on jo huono omatunto et pojalle ei löytynyt sieltä nyt mitään kivaa,niin jätän itekin käymättä. jumpataan sit yhteisvoimin kotona

Jokos mä valitin iskiasta täällä? anyway,semmosen se nyt iski tuohon selkään/takapuoleen/jalkaan. aina saa irvistellä kun nousee ylös tuolista saatika sängystä. pitää yrittää venytellä josko se siitä rauhottuis.

Eilen siis oltiin kaverin kanssa shoppaamassa. On mun nyt uskottava ettei mulle löydy äitiyshousuja,hennesillä on vaan tajuttoman isoja kaikki Sit tänne kuopioon avattiin uusi citymarket ja me idiootit päätettiin sinne mennä.kassajonossa seistiin sit reilu tunti :kieh:
mukaan tarttu tutan ale bodyt ja isompi amme(entinen on tajuttoman pieni,mikähän älynväläys sekin aikanaan oli..) ja sit kaikkee muuta esikoiselle ja itelle.
Samalla pyysin tuota kaveria mukaan synnytykseen,jos se mies nyt ei sinne sitten ole tulossa. Kyllähän tuo ajatuksesta tuntu innostuvan ja jotenkin ainakin eilisen osalta tuntuu et koko suhtautuminen tähän raskauteen muuttu jotenkin positiivisemmaksi..saas nähä sit jatkossa..

labello ja mytty 14+5

 

Bourriquet: Mäkään en vielä tiedä istukan paikkaa. En tajunut kysyä. Aikasemmissa raskauksissa on kerrottu ihan kysymättäkin, en vain muista, että oliko jo tuossa np-ultrassa vai myöhemmin.

KYRSÄ: Mun oma äiti suhtautui asiaan ihan iloisesti, kun tiesi jo, että yritämmekin kolmosta. Monta kertaa olemme miettineet, että mahdutaanko kaikki viisi tähän 74 neliön kolmoseen, mutta oma äitini sanoi, että kyllä aikoinaan oma perhenikin asui pienessä asunnossa. Miehen vanhemmat ovat sitten toinen juttu. En oikein tiedä miten he suhtautuvat asiaan. Ovat sen verran kohteliaita, etteivät ainakaan suoraan sano mitään pahaa, mutta tuntuu kyllä siltä, etteivät ole iloisia meidän puolesta. Silloin kun esikoinen kertoi heille, että äidin vatsassa on vauva, tuli vain hiljaisuus, jonka jälkeen sitten mummi kysyi, että milloin vauva syntyy. Siihen se kestustelu taisi loppua. Muutenkin tuntuu, että miehen vanhemmat suhtautuvat meihin jotenkin paheksuvasti, toisin kuin miehen sisaruksiin, joilla on omat asunnot, hyvät työpaikat ja lapset hommattu jotenkin "sopivaampaan aikaan". En tiedä oikein miten sen selittäisi. Toiset hommaa ensin hyvän työpaikan ja asunnon ja me hommataan ensin lapset ja katsotaan isompaa asuntoa sitten myöhemmin... :/

Kiitos muuten tsempeistä. Odotan tuota maanantaita kovasti ja toivon, ettei enää ikinä tarvitse mennä inssiin!!!!!

 

jumpista mä kyllä menen mammajoogaan, jo nyt alotan syyskuussa
ja jatkan joulukuulle. Meen ihan vakkarisalille ainakin
kehonhuoltoon. Voinnin mukaan mennään. Esikosta
alko liitoskivut siellä 30+ niin ei pystynyt enää kun
hissuksiin kävelemään. Olin kova jumppailemaan
ennen esikoista mutta sittemmin on jäänyt.. kerta viikkoon kävin
talvella ja nyt kesäaikaan en ole käynyt. Se on ainainen
lastenhoitajan järjestely niin ei useasti voi mennä.

Tosi nuivia suhtautumisia ollut vauvauutisiin, ikävää.

Me on nyt kerrottu lähisuvulle ja kaikki onnitteli ja oli
iloisia uutisesta. Työpaikallakin kävin kertomassa ( oon siis hoitovapaalla )
Ja esimies suhtautu tosi hyvin, sanoi että ehtiihän sitä töitä tehä.
Saa nähä mitä ite pomo sitten sanoo kun lomiltaan palailee,
se on joskus aika nuiva tyyppi.

iitukka ja helmi rv12+6

 

Haavemamma: On tää niin väärin. Mulla ihan itku nousi silmään ku luin tota sun kommenttia. :'( Voi kuinka sinun äitisi olisikaan onnellinen kun hänestä vihdoin tulee mummu, mutta nyt seurailee pilven reunalta vaan elämäänne. :hug:

Mua taas itkettää kaikki! Vituttaa (anteeksi kielenkäyttöni) toi äitini... Ainakin minä tiedän millainen mummu minusta EI TULE jos joskus mummuksi tulen! Harmi vaan, että meidän lapilla ei ole yhtäkään isovanhempaa, joka olisi iloinen tästä asiasta... Onneksi on kuitenkin noita ystäviä, joiden kansssa voin jutella ja he ovat vilpittömän iloisia, että meille tulee vauva. Mutta miten oma äiti voisi olla kateellinen omalle lapselleen? En muutakaan syytä keksi, että miksi käyttäytyy noin. Minä ainakin asuisin vaikka pahvilaatikossa kunhan mun lapset saisivat hyvän elämän.

Koko aamu on mennyt tapellessa kuopuksen kanssa ja mikään ei ole hyvin. Taidan poistua koneelta ja lähteä hakemaan neitiä kerhosta, toivottavasti ukko tulee pian kotiin ja mä pääsen hetkeks pois täältä

:headwall:

-kyrsä ja nappula 13+0

 

No nyt se äiti soitti, oli kertonut mummullemme, joka oli tosi onnellinen :heart: Oli kertonut myös tulevalla vaarille, eli miehelleen (ei mun isä) ja hänkin oli ihan onnellinen sitä en olisi uskonut! No sitten hän sanoi, että "on tää kyllä aika ihana asia, saa mummu yhden rakkaan mussukan lisää" :headwall: KOITTAIS NYT PÄÄTTÄÄ! Mä vaan olin hiljaa puhelimessa ja itkin...

 

Kyrsä: Kiva kuulla että mummu muutti asennettaan. =) Tuli tuosta isovanhempien suhtautumisesta vielä mieleen, että mun kaveri joka on psykologi ja itseki äiti niin jutteli sitä että harvalle tulee mieleen kuinka suuri ja kuohuttava kokemus se isovanhemmuuskin on. Aina vaan toitotetaan siitä kuinka vanhemmuuteen liittyvät kaikki ristiriitaisetkin tunteet ovat normaaleja, mutta sama juttu ois myös isovanhemmuuden kohdalla. Se on tietysti tylsää jos menee sanomisillaan loukkaamaan toista, mutta on kuulemma tosi yleisiä nuokin tunteet vaikka ei uskoisi. Meidän äiti töksäytteli aikoinaan mun siskolle ihan omituisia kun tuli mummuksi kovin nuorena, vaikka normaalisti on tosi ystävällinen ja kohtelias ihminen. Sen meni vaan pasmat sekasin, mutta ei todellakaan tarkoittanut pahaa. Oli ihan onnessaan sit kun sai vähän aikaa sulatella. Myös silloin kun sisko alkoi varrota kolmattaan muistan et mun vanhemmat oli ihan pihalla. Asuin silloin vielä kotona ja seurasin sitä meininkiä läheltä. Hymyilivät ja onnittelivat kun kuulivat uutisista, mutta "selän takana" olivat ihan kauhuissaan. Eivät todellakaan ilkeyttään, vaan olivat oikeasti huolissaan mun siskon jaksamisesta ja omastaankin kun osallistuivat silloin niin paljon lastenlapsiensa hoitoon.

iitukka: Juu, en tarkoittanut etteikö mammajoogaan vois mennä hetikin. Jennulille vaan vastasin, joka kyseli et voiko mennä loppuraskaudessa. Ihan jees sekin vaihtoehto niin on sit hengitystekniikat vielä synnytyksessäkin muistissa.

 

:wave:

 

heipsis!
ajateltiin nyt vähän kuulumisia laittaa, kun ollaan vähän laiskanpuoleisia tänne kirjoittamaan, seurataan kyllä ahkerasti! Ollaan siis naispari ja luetaan näitä ja kirjoitetaan yhdessä/erikseen. mammaolo tässä kuitenkin molemmilla, vaikka vain toisen masussa se vaavi kasvaakin.

Bourriquet : ellen ihan väärin katsonut, sulla oli LA 16.2. eli päivää ennen meitä, ja synnytyspaikkana myös naistenklinikka, että siellä saatetaan törmätä sitten jos sinne asti päästään!

Hankinnoista: Käytiin just vaatekaappia läpi ja laitettiin kirpparille meneväks/ varastoon paitoja ym, jotka ei enää mahdu päälle. varsinaisia mammavaatteita ei ole käytössä, tosin sellaisia hieman äitiyspaitojen mallisia paitoja löytyi alennusmyynneistä hyvin, niitä on muutama kaapissa. housujen kans alkaa tehdä tiukkaa, mutta ei vielä viitsis mammafarkkuihin siirtyä, kun ei tuota mahaa niin paljon vielä ole... Vauvalle ollaan muutamia vaatteita ostettu, mutta ei vielä ihan kamalasti uskalla, kun aika varhaisessa vaiheessa kumminkin ollaan.

Iästä:joku kyseli palstalaisten ikiä, minulla ikää on 24 ja toisella, ei-biologisella äidillä 25v.

Kovasti haluttais jo tietää, kumpi siellä masussa kasvaa, välillä on tyttö- ja välillä poikaolo, niin ota tuosta nyt sitten selvää

No joo siinä vähän meidän kuulumisia. Haleja huonoja uutisia saaneille ja muille mukavaa odottelun jatkoa!! Ja labellolle kiitos meidän listaan lisäämisestä

Mammat + vaavi 13+3?

 

Vieläkö mahtuu yks joukkoon suureen? Oon kirjoittanut toisaalla, mutta juttu kuivui kokoon, enkä viitsis yksin kirjuutella itselleni
Täällä ollaan oltu varsin tuotteliaita ja porukkaa runsaasti koossa enkä varmasti ehdi perehtyä, mutta jos kylmiltään saa loikata porukkaan mukaan?

Laskettu aika on 22.2. Synnäri K-HKS (ainakin suunnitelmissa). Odotan kakkosta, esikoistyttö syntynyt 07/07. Ja olen 37v.Kanta-Hämeestä.

Lillukka rv 12+5

 

Tervetuloa uudet! :flower: Meitä on aikamoinen setti täällä jännittäjiä, mutta aina mahtuu mukaan =)
tinttu, kuupas ja kyrsä Kiitos :hug: Toisaalta sanoipa se äityli aikanaan myös että "älkää tytöt ikinä tehkö liian aikaisin lapsia", itse kun oli 17 v. kun ekan sai, joten olen nyt sitten ainakin noudattanut äitini neuvoa ja vasta 35 v ( täytän ens kuussa) saan esikoiseni.

Emsa Mielenkiintoinen kuvio, eikös teillä tule ollenkaan sellaista naismaista kateutta? Tarkoitan, kun olemme puhuneet mieheni kanssa että jos hän voisi odottaa lasta niin haluaisi sen tehdä, niin oliko teille esim täysin selvää että kummasta tulee se biologinen äippä?

Lillukka71 On niin kiva kun on muitakin iäkkäämpiä esikoisen odottajia kuin itse =)

Nyt syömään ja haravan varteen-talkoot odottaa!

edelleen 15+1

 

haavemamma73: No me ollaan ajateltu niin, että molemmat synnytetään, ja toisen vuoro on sitten seuraavaksi Kun ei meistä kumpikaan edes ole "miesmäinen" (pukeutumiseltaan ym), niin päädyttiin tällaiseen ratkaisuun.

 

Pixie: Joo kyllähän se varmaan on iso asia myös isovanhemmille kuulla vauvauutisesta, mutta olisivat sit hiljaa ja miettisivät mielessään, että ovatko iloisia vai ei. =) Onneksi tämä nyt kääntyi kuitenkin näin päin!

Emsa: Teillä on varmasti ihan ihana tilanne siellä Kiva kuulla, että täällä on myös "toisenlaisia" odottajia =) Onnea teille kovasti!!!

Lillukka: TERVETULOA :flower: Mukavaa saada lisää K-HKS mammoja tänne

 

Kyrsä: Niinpä.

Meidän lasten isovanhemmat ovat olleet aina iloisia vauvauutisista kuullessaan, mutta arvatkaa sit mitä miehen isosisko sanoi kun kuuli että odotettiin esikoista? Ei onnitellut, tokas vaan että jaaha, kohta toi Pekkakin(hänen toinen veljensä, nimi muutettu) varmaan adoptoi jonkun kiinalaisen. Ihan pokkana! Ei ees ollut vitsi. Hän oli meidän kyydillä kotonaan kylässä ja meidän piti poiketa siitä vielä mun vanhemmille kertomaan myös vauvauutisia. Mutta tälle ei käynyt moinen järjestely. Nosti kauhean äläkän, että hänen pitää päästä heti kotiin koska on seuraavana aamuna töitä!!! En sitten päässyt tapaamaan vanhempiani ja jouduin kertomaan heille seuraavalla viikolla uutiset puhelimessa ennen kuin juorut lähtivät leviämään pienellä paikkakunnalla. :headwall: Ihanat uutiset joita olin vuosikaudet odottanut pääseväni kertomaan... :'(

Mutta saa sanoa että olin perhanan vihainen miehen siskolle pitkään. Hänen kommenttinsa muutenkin mun raskausajalta olivat ihan järkyttäviä. Äitiyslomalle jäämisestänikin tokaisi, että hän ei ainakaan pystyisi makaamaan jalat suorana toisten rahoilla!!!

En keksi muutakuin että se oli hänelle shokki, koska on veljeään vanhempi ja aina varmaan ajatellut jotenkin synnyttävänsä ensimmäisen lapsenlapsen tai jotain. Mentiin sit törkimykset etuilemaan. Mutta ei kai me voitu sellaista jäädä odottamaan, kun tämä oli sinkku eikä ollut siihen mennessä koskaan edes seurustellut kunnolla. Me oltiin kuitenkin aviossa jo, eikä ihan nuoria enää itsekään...

Mutta asenne onneksi muuttui tytön synnyttyä ja hän on ollut aivan ihana täti. Nykyään ollaan hänen kanssa tosi läheisiä ystäviäkin. Mutta sellaiset muistot paloivat raskausajalta jonnekin alitajuntaan, että koskaan tätä tätiä ei tulla esimerkiksi meidän lasten kummiksi pyytämään.

Oho, tulipa pitkä juttu. Mutta sellasta. Tällä kertaa olen onneksi säästynyt tämänkaltaisilta mielen pahoittamisilta. Ainakin toistaiseksi. *koputtaa puuta* Voimia teille muille vastaavanlaisten kanssa. :hug:

 

heipä vaa..
täällä neukkarissa käyty ja saatiinpa vielä yks ultra kaupantekijäks kun masu kasvaa vauhdilla ja epäilivät ettei sittenki olis kaks vauvaa masussa..ja kun jonkinmoisia liikkeitä tuntuu jo masussa, mutta eipäs ollutkaan ku yksi vaan, mutta viimeisimmästä ultrasta kasvanut niin vauhdilla ettei ihmekkään että maha kasvaa ja kasvaa..

Täälläpäin samaa ongelmaa saunomisen ja lämpimän suihkun kanssa, kauhea päänsärky alkaa samantien ja helpottaa sitten ajan kanssa, neuvolassa eivät kommentoineet juurikaan sen suhteen olevan mitään vakavaa..

Pitäisipä sitä sitte hankkia lisää isompaa kokoa vaatteita, kun meinaa puristaa ja ahdistaa...
Ja maanataina loppuu loma :'( kyllä tekisi mieli vaan lomailla ja olla... aamuherätykset alkaa.. toivottavasti jaksaa olla töissä ettei tule mitään erikoista, kun kuitenkin hoitohommissa rasittuu joka paikka ja selkää meenaa jo nyt valmiiksi pakottaa, onneks työpaikassa jo tiedetään raskaudesta että saan vähän helpompia paikkoja ja semmosta missä ei tarvitse kovasti nostella..

Mutta nyt vkonlopun viettoon ja nauttimaan parista aurinkoisesta päivästä

Audriina ja kutittelija 14+2

 

pixie kiitti infosta..mä ehkä otan sitten riskin ja ilmoittaudun siihen tammikuun alun ryhmään, saa nähdä pystyykö siellä ihan kaikkia 10 kertaa käymään ,mutta mutta..
aiemminkaan en pääse... se ei ollut kovin kallis että sit jos jää pariin kertaan niin ei ainakaan se raha harmita..

kamalasti tekstiä, kaikki luettu, kommentointi taitaa jäädä vähemmälle...
illanjatkoja.. :wave:

 

Heippa kaikille =)

Maalismasujen puolelta olisin tänne tulossa, jos vain mukaan mahtuu :wave:
Laskettuaika muuttui ultrassa 3.3.2009 helmikuun puolelle 27.02.2009. Esikoista odotamme ja synnäri on Kys. Itse olen 21-vuotias juuri rouviintunut kuopiolainen.

 

Heippa!

Uusi odottaja ilmoittautuu. Oon lukenut näitä palstoja jo jonkun aikaa, mutta nyt oli pakko kommentoida. Huomasin nimittäin, että olen Charlottan kanssa just samassa tilanteessa. Alkuperäinen laskettuaika oli 3.3., mutta ultrassa la muuttui 27.2...

Esikoista odotamme täälläkin, synnäri on Oys ja olen 24-v. Tosin täytän 25, ennen kuin vauva syntyy. Ja Oulussa asumme vielä ainakin toistaiseksi.