Heipä hei pitkästä aikaa!
Käyn kyllä lukemassa teidän kuulumisia, mutta itellä on ollu niin voimaton olo, etten oo jaksanu alkaa kirjottelemaan kuulumisia.
Aika paljon vietän aikaa kaksin vuoden ikäisen kans, kun miehelläni todettiin se syöpä syyskuun alussa. Meillä täytyy olla TOSI tarkkana kellä ja missä voidaan käydä, ettei tauteja tartu, ja meille ei voi tulla jos on hiemankin flunssainen, tai juuri ollut. Aika pitkiä päiviä toisinaan, varsinkin sillon ku mies on sairaalassa. Ja sitte ku ollaan koko perheellä koossa, mulla meinaa paineet purkautua aika rajustiki. Väsyttää, itkettää, ja nalkutan varmaan turhasta. Rahojen riittämättömyys huolettaa. Mutta toisinaan tullee sitte onneksi näitä positiivisiakin päiviä. Kaikki hyvin, eikä ees ikävä vaivaa. Ja pikkumiehen kans on menny hyvin. Eli eiköhän me tää sairaus aika taistella ja voiteta ennen vauvan syntymää.
Odotus on menny hyvin. Iskias-vaivaa ollu, ja närästystä, johon ei taho mikkään auttavan. Närästää vaikkei ois syöny ees mittään erityisen närästävää. :|
Oon käyny nyt muutaman viikon välein neuvolassa. Mieki jouduin sokerirasitukseen, se on ens viikolla. Toivottavasti siittä ei tuu lisäriesaa tähä talveen, ei jaksais.
Viimeksi oli neuvola 3.11, viikkoja oli sillon 24+5
painoa oli tullu kahessa viikossa 600g,
sf-mitta oli 22cm,
verenpaineet 135/85, eli hieman koholla
esikoisesta mulla oliki lievä raskausmyrkytys, toivotaan ettei tästä tulis ees lievää.
Rauhallinen poika siellä tuntuu olevan, kun liikkuu, niin muutama potku ja vähän kyljen vaihtoa. Ultrassa tosiaan lupailivat(epäilivät) poikaa.
Joku kyseli onko kettään täältä pohjosempaa, me ollaan. Oulun vierestä.
Täällä hieno pakkaspäivä. Täytyy kyllä selvitä päivä lenkille pojan kans, niin hienoa kun on pakkkasta, luntakin sais jo sataa.
Tässäpä sekalaisia ajatuksia.
Äpyli ja poika 26+1