Tervetuloa
eva-maria!
Mukava juttu kun täälläkin on kirjoittelu vilkastunut, alkaa vissiin kaikilta alun epäusko karista.
Sokerirasituksesta ja lääkärineuvolasta sen verran, että mulla on eka sokerirasitus ensi maanantaina rv 13+2 ja lääkärineuvola oli kuluneella viikolla 12+3. Näyttävät siis käytännöt vaihtelevan. Lääkärissä tehtiin sisätutkimus, tarkastettiin paino ja kuunneltiin sydänäänet (jotka alkoivat vihdoin kuulua, ja helposti!). Kaikki on mallillaan, painoa ei ole tullut lisää yhtään mikä onkin loistohomma kun tosiaan ennestään on vonkalesarjan verran ylipainoa. Sokerirasituskin tehdään varmasti näin aikaisin tasan siksi, että mun kohdalla on kyse niin huomattavasta ylipainosta notta riskit katsotaan sen verta suuriksi, VAIKKA mitään muita riskitekijöitä esim. suvun tai iän puolesta ei ole. Kukaan kummankaan suvussa ei sairasta minkään tyypin diabetesta. Rivien välistä olen tosin lukenut muutenkin, että nimenomaan painon takia pitävät raskauttani jonkinlaisena riskiraskautena, vaikka kuinka olen muuten nuori, terve ja liikkuva ihminen. Noh, ronskina pohjalaasakkana olen sitten vaan aatellut, että ainakin pitävät minusta tarkkaan huolta!
Itse en loppujen lopuksi ole ollenkaan huolestunut tai katso itseäni sen kummemmaksi riskiksi kuin naapuriakaan, ehkä olen vain naiivi.
Miehistä - voi miten ihana on ollut lukea muidenkin kirjoituksia innostuneista iseistä! Olen kuullut viime aikoina lähinnä vastuutaan pakoilevista luusereista, jotka lähinnä saavat minut sellaiseen rakettispagetti mielentilaan notta oksat pois ja metrin pätkä latvastakin... jotenkin palauttaa uskon ihmiskuntaan kuulla, että kyllä niitä kunnon isiä vielä on olemassa!
Meillä mies on ollut mukana kaikilla neuvolakäynneillä ja ensimmäisessä ultrassa myös, on soviteltu aikatauluja ja hän vaihdellut työvuoroja. Minustakin se on ollut tosi mukavaa, onhan tässä totta tosiaan yhteisestä asiasta kyse.
Miten muiden neuvoloissa on sitten isiin suhtauduttu? Meitä on vähän närkästyttänyt nimittäin se, että jotenkin neuvolalla ei vielä ainakaan ole ollut miehelle muuta annettavaa kuin "Et siis ryyppää tai tupakoi? Veriarvot yms kohdallaan? Normaalipainoinenkin näytät olevan. Niin tiedäthän, että nyt et enää jatkossa saa seksiä aina kun haluat, miten haluat?" jaaa se on sitten sisällöltään siinä. Jotenkin tuntuu välillä, että se suhtautuminen isään on jopa vähän alentavaa, hän on sellainen ylimääräinen lisäke äidin odotuksessa. Se kismittää! Tämä on
meidän odotuksemme.
Taustaa sen verran, että olemme 25- ja 26-vuotiaat, yhteistä taivalta takana 10 vuotta, joista avioliiton turvasatamassa nyt 1½ vuotta. Asustellaan abouttiarallaa 120 neliön omakotitalossa vuokralla ja molemmat työssäkäyviä yliopisto-opiskelijoita, minä rahoitusalalla ja mies IT-alalla. Työt tosin tällä hetkellä lähinnä leivän pöytään tuovilta matalapalkka-aloilta, eihän noita etenkään mun alan töitä saa täältä kuin pätkissä ennen valmistumista, senkin jälkeen vissiin 90% lähtee pääkaupunkiseudulle, mikä olisi kyllä omalla kohdalla ihan painajaismainen ajatus. Välillä tarjolla on parempia töitä, välillä tehdään taas nälkäpalkalla - töitä kuitenkin on aina riittänyt jos ei ole väliä oletko ohjelmoija, postinkantaja, kääntäjä, projektinjohtaja tai vaikka aulavahtimestari. Miehellä onneksi valmistuminen jo sitä myöten horisontissa, että toiveita on notta oman alan työpaikat alkaisivat noin vuoden sisällä aueta, takaporttina vakkarityöpaikka vahtikoirana, siellä on fiksuille ja kielitaitoisille töitä niin paljon kuin jaksaa paiskia, wannabe-painija-poliiseja kun siltä alalta ei puutu. Lisäksi allekirjoittanut puuhailee osakkaana lääketieteelliselle alalle suuntautuvassa aloittelevassa yrityksessä, yrittäminen kun kannattaa aina.
Perheeseen kuuluu lisäksi kaksi pientä koiranturilasta, joista toinen on valtavan kiinnostunut allekirjoittaneen vatsanseudusta. Mitäköhän mahtaa mäyräkoira sieltä aistia?
Vatsan kasvusta - tosi jännä lukea miten erilailla teillä kullakin vatsa näkyy! Tuskin mustakaan ihan vielä arvaa ellei tiedä, ajattelee vaan notta onpa se mahasta pulskistunut. Mutta jos tietää, niin sitten ei kyllä ole epäilystäkään etteikö vatsa ole kasvanut, ja kuten mainittua, painoa ei ole tullut grammaakaan lisää, kyllä tässä muusta on kysymys... vaikka tosiaan iso kumpu muutenkin, niin kyllä tämä vauvamasu kasvaa aivan erinäköiseksi, pyöreäksi. Äitiyshousujen tarve on täällä meillä aivan maksimissaan parin-kolmen viikon päässä, siihen asti voi joillain normi- ja farkkuleggareilla ehkä just venyä, kiitos raskautta edeltäneen -10kg painonpudotuksen.
-Kääk- eikö ole ihana kun nuo miehet ovat... noin ihania!
NeitiCora ja Pikkukarhu 13+0 POKS!