hugis tuttu tunne! Erona vaan se, että mä en edes usko, että ovuloin tässä kierrossa. Nyt alkaa jo vähän sunnuntainen ketutus helpottaa. Mutta itku kyllä meinas sunnuntaina tulla. Yritin olla toivomatta ja kehittelemättä oireita, mutta huonosti onnistuin ja pettymys oli sen mukainen. Ja niistä mahan nippailuista, niin mulla ne kyllä kestää sen pari viikkoa. Myös tissikipu, joka enteilee menkkoja, loppuu vasta kun menkat alkaa. Vuoto ei oo vieläkään kunnolla alkanut, mutta kivut on kovat.
Chili greippimehu vei multa kaiken kosteuden, eli ei toiminut toivotulla tavalla.
Ja vauvakuume ei ainakaan mulla ole helpottanut vielä. Ajattelin, että ehkä nyt alkais helpottaa, kun kolme kiertoa oon ollu ihan kierroksilla, mutta saa nähdä. Kun tätipettymys häviää, niin (oletettuun) ovikseen asti olen ihan rauhallinen ja positiivisella mielellä, mutta ei se kaun kestä...
Mä keksin eilen kotimatkalla hyvän keinon psyykata itseäni tulevien pettymysten varalle...olen nimittäin aina toivonut, että mun lapset olisi alkuvuodesta syntyneitä (haluisin kevätvauvan), niin sillä sain vähän helpotettua pettymystä. Tietenkin pieni jouluihme olisi ihana, mutta onpahan joku ajatus, millä parantaa mieltä tulevien kuukausien aikana.
:hug: kaikille, jotka sitä tarvitsee, syystä taikka toisesta