Heipa hei pitkästä aikaa. Ulkomailla vietettiin juuri viikko ja nyt on tyhmä pelko taas siitä mitä tuli syötyä. Viattoman näköinen kinkkusämpyläkin oli sisältä vuorattu jollain ihme sulatejuustolla, eihän sitä tajunnut ennenkuin suussa oli. Me oltiin Unkarissa (Budapest) ja olin yllättynyt miten vähän siellä kukaan myyjä osasi englantia. No, toivotaan kuitenkin, että siellä hygienia on parempaa luokkaa kuin tuo kielitaito.
Painosta kyllä täälläkin on stressiä. Ekassa raskaudessa tuli reilusti yli 20kg, joista synnärin jälkeen vielä 10kg. Nyt kun poitsu on 4,5 v, oli "enää" 5kg ylimääräistä. Normaalipainoinen olin ennen ekaa raskautta.
Tähän mennessä (9+0) tullut tasan 1,3kg. Aamuisin vatsa vielä siedettävä, mutta iltaisin on sen näköinen kuin olisi nielaissut rantapallon. Väljät vaatteet on pop.
Rinnat ei oo kuin vähän turvonneet (harmi sinänsä, mutta eipä tarvi uusia liivejä), mutta verisuonet niissä on tummuneet jonkun verran. Jotain muljahduksia vatsassa tuntuu, sellasia mitkä johtuu raskaudesta (en tarkoita mitään liikkeitä), mutta sisuskalut on varmaan jotenkin jo inan siirtyneet. Kun seisoo vähän takakenossa, että jännittää vatsaa, navan yläpuolelle tulee sellanen ihme "halko"/kumpu, mitä olen huomannut vain raskauksissa. Onko kukaan muu huomannut mitään tuon tapaista?
Eilen oli eka neuvola, ja sain puhuttua, että kuunteli dopplerilla. Mutta ei se kone oikein mitään havainnut (oli kans vähän vanhan näköinen vehje). Kerran siinä vilahti joku 150 lukema, mutta ääniä ei kuulunut. Olisiko tuo 150 alkion normaali syke tässä vaiheessa? Itse mielestäni kuulin kerran jotain vaimeeta tiheää sykettä, mutta se meni nopeasti ohi. Parin viikon päästä lupasi kuunnella uudelleen, silloin parempi mahis kuulla niitä.
Onkos muiden neuvoloissa nykyään itsepalvelutestaus tuon pissan suhteen? Meillä itse stiksataan se oma pissa ja sitten jos tikun värit ei oo normaalit, niin pitää jättää pissa purkkiin ja kertoa hoitajalle. Myöskin verenpaineet mitataan itse aulassa ennen varsinaista aikaa. Onhan se hyvä, että aikaa säästyy. NT ultraan on vielä kolme viikkoa, tosi pitkä aika. Ennen sitä ei kyllä esikoiselle kerrota, toivottavasti saadaan sen jälkeen kertoa. Alkaa jo tuo hieman pelottamaan.
Hyviä vointeja!