en nyt ehtiny lukee ku ton
evaellenin "hapatuksen" BMI:stä ja oli pakko sitä heti alkuun kommentoida ennen ku unohdan.
Nimittäin mua kans ärsyttää se toisaalta just sen takia, että se ei oikeesti anna todellista arvoa/tulosta tai mitälie. Ehkä jollain tapaa suuntaa antava, mutta ei kuitenkaan päde edes suuntaa antavana kaikkien kohdalla. Esim. jotku todella on niin lihaksikkaita, että siitä tulee puntariinki kiloja paljon lisää. Kaikkihan me tiedetään, että lihas painaa enemmän ku läski, joten kaikki lihaksikkaat on ton mittarin mukaan ylipainoisia, näin karkeasti ottaen.
Itellä BMI oli lähtiessä 22. Tai oikeesti ehkä vähän yliki, mutta neuvolakorttiin laitto ton. Ekalla kerralla tätsä kysy paljo painoin ennen raskautta ja enhän minä semmosta voinu tietää, ku en ollu käyny puntarilla aikoihin. Heitin veikkauksen, et "60-62". No tiettyhän se laitto mulle painoksi 60. Ja ehkä hieman ärsyttää näin jälkeenpäin, että alakanttiin laitto sen, koska nyt näyttäs, et ois muka tullu kiloja "hulluna" lisää. Vaikka en tiiä, voi olla että painoinki ennen raskautta 60 kiloa, mistäs sen voi tietää, ku ei jaksa puntarilla ravata.
No nyt luen muutki jutut, ku evaellenin.
Oottakaas...
Kiinamama, mä just yks päivä sanoin miehelle, että aina ku käyn pskalla, nii aina "pelkään" tai kuvittelen, että kohta se vauva pullahtaa sinne pönttöön.
Mies nauro ihan vääränä mun peloille.
Aina kuuntelen oikeen tarkasti, että kuuluuko kohta rääkäsy, vai ehtiiköhän se vauva ees rääkästä jos samantien on jo pää veessä.
Lopulta uskallan kuitenki vetää pöntön, ku nään tän joka päivä isonevan mahan, joka ei oo yhtään pienentyny vaikka kuin vessassa istuis.
Että eikai se ainakaan vielä oo ulos tullu.
(sori nää mun höntit jutut..)
Synnytysvalmennukesta, meille ei oo puhuttu täällä siitä vielä mitään.. Saa nähä millon sellanen alkaa vai alkaako ollenkaan!?
Sit tuolla aikasemmin joku kirjotti sellasesta asiasta, että
"näyttäs siltä, että monilla meistä on tavallista vaikeampi (tms) raskaus meneillään".. Jotenki tuollain. Ja voin ainaki omalta kohdaltani sanoa, että ensimmäiseksi raskaudeksi tää on yllättävän kipeä ja vaikea ollu. Oksentelu kesti viikolle 25 asti ja edelleenki pahaa oloa on, muttei sentäs oo tarvinnu oksentaa. Peräpukamia on ollu koko ajan, mutta se nyt on pieni vaiva. Issias kivuista on saanu kärsiä, toisinaan jopa molemmissa reisissä, samoin selkävaivoja. Eikä ne selkävaivat oo pelkästään alaselässä, vaan yläselässä oikeestaan enemmänki. Ja niin vihlovaa, että tuntuu niinku joku veistä pyörittelis selkärangan vieressä. Ja nää on siis jokapäiviäisiä vaivoja. Sen lisäks vielä närästystä, tosi kipeät liitoskivut..(oon lukenu, että liitoskivut on joka raskaudessa aina kipeämmät. Jos mulla on jo ekasta niin kipeet, etten pysty kunnolla kävelee/vaihtaa sängyssä asentoa, nii mitä sitte myöhemmin.. Krääh)
Mutta näin ku on tosiaan eka raskaus, niin nuo vaivat ei tunnu niin ylivoimasilta. Jos ois ensin ollu suht oireeton ja helppo raskaus, niin vois tääki tuntua suht epämiellyttävältä raskaudelta. Ku ei oo parempaakaan raskautta vielä kokenu, niin tää tuntuu normaalilta ja siedettävältä. Ja koska oon aina halunnu äidiksi ja oon aina tiedostanu, että raskaus tuo kaikenlaisia vaivoja mukanaan, niin oon osannu tavallaan varautuaki siihen, että äitiyden eteen on kärsittävä. Vaikka eipä tää nyt tosiaankaan niin kärsimykseltä tunnu.
Ois silti mukava joskus kokea "helppo" raskaus, ilman oksentelua ja suuria kipuja...
Tällasta jaarittelua täällä. Mulla hb lähteny vissiin nousuun, ku ei enää väsytä aina niin paljo. Uskosin kuitenki, että lähellä 100 mennään edelleen.. Mulla on tosin aina ollu matala hb, joten jos vähänkään yli sadan menee, niin sen kyllä huomaa virkeytenä helposti.
Napsu ja Nöpö 26+2
