Vanamo kyseli sitä vauvan kokoa, kai :ashamed: Vastaan kuitenkin kun kerrankin jotain tiedän, että meidän vaava oli rv 29+4 1443g. En oikein ymmärtänyt oliko hyvä vai ei kun vähän niinkun sanoi että oli hoikkanen vauva, siis kooltaan, mutta että paino on niinkun pitääkin... puheli vähän niiko ittekseen, en ymmärtäny, mut säikähdin sitä "hoikka vauva" kohtaa... oonko pitäny sitä nälässä ?? :'(
Mie ostin sen PMMP:n Puuhevosen just tänään siskon 2-vuotiaalle tytölle lahjaks Pitäis vielä keksiä mitä sen pikkuveikalle ostais, toisaalta se on vasta puolivuotias niin se tuskin järkyttyy jos nyt en tänä jouluna sille mitään keksi...
Mies ei enää jaksa tajuta mun töissäkäyntiä, enää en uskalla pientäkään vihlasua mainita ääneen kun alkaa kauhee saarna... Mutta kun voin ihan hyvin, paremmin kun koskaan oisin voinut kuvitella. Se sano eilen että mitenköhän se pääsis mun holhoojaks kun ei meno rauhotu muuten :ashamed:
Eli siis voisin vastata siihen kun jotkut on jo vähän tympääntyneitä raskaanaoloon niin... musta tää on aika kivaa aikaa Onhan tää toki mun eka, mutta ehkä siks, kaikki on niin uutta ja ei vielä osaa odottaa että miten kauheeta tai kivaa tai mitä vaan se synnyttäminen oikeasti on...
Jotkut kertoo synnytystarinoitaan ja sit sanoo äkkiä että kauhee ei pitäis puhua sulle tällasia, mutta ei ne tarinat mua mitenkään hetkauta. En osaa edes ajatella että voi jos mulle käy noin...
Tajuan kyllä että mulla on joku ötökkä masussa, mutta en millään tahdo tajuta että kohta se syntyy ja sit siitä täytyykin huolehtia jatkuvasti... Mua pelottaa etten osaa pitää sitä edes viikkoa hengissä, niin mulle käy aina kukkienkin kanssa vaikka YRITÄN todella hoitaa niitä oikein... Ja kukat on vissiin aika helppoja verrattuna ihmisvauvaan
Pitääpä mennä välillä syömään että meijän hoikka vauva sais vähän lihaa luitten ympärille...
Mie ostin sen PMMP:n Puuhevosen just tänään siskon 2-vuotiaalle tytölle lahjaks Pitäis vielä keksiä mitä sen pikkuveikalle ostais, toisaalta se on vasta puolivuotias niin se tuskin järkyttyy jos nyt en tänä jouluna sille mitään keksi...
Mies ei enää jaksa tajuta mun töissäkäyntiä, enää en uskalla pientäkään vihlasua mainita ääneen kun alkaa kauhee saarna... Mutta kun voin ihan hyvin, paremmin kun koskaan oisin voinut kuvitella. Se sano eilen että mitenköhän se pääsis mun holhoojaks kun ei meno rauhotu muuten :ashamed:
Eli siis voisin vastata siihen kun jotkut on jo vähän tympääntyneitä raskaanaoloon niin... musta tää on aika kivaa aikaa Onhan tää toki mun eka, mutta ehkä siks, kaikki on niin uutta ja ei vielä osaa odottaa että miten kauheeta tai kivaa tai mitä vaan se synnyttäminen oikeasti on...
Jotkut kertoo synnytystarinoitaan ja sit sanoo äkkiä että kauhee ei pitäis puhua sulle tällasia, mutta ei ne tarinat mua mitenkään hetkauta. En osaa edes ajatella että voi jos mulle käy noin...
Tajuan kyllä että mulla on joku ötökkä masussa, mutta en millään tahdo tajuta että kohta se syntyy ja sit siitä täytyykin huolehtia jatkuvasti... Mua pelottaa etten osaa pitää sitä edes viikkoa hengissä, niin mulle käy aina kukkienkin kanssa vaikka YRITÄN todella hoitaa niitä oikein... Ja kukat on vissiin aika helppoja verrattuna ihmisvauvaan
Pitääpä mennä välillä syömään että meijän hoikka vauva sais vähän lihaa luitten ympärille...