Heipä hei! Sairaalasta eilen kotiuduttiin ja vähän on poitsu kellertävä, mutta ei vielä valohoidon tarpeessa.
Tänään käytiin antaa labraan verikoe pojalta ja saa nähä onko arvot laskusuunnassa, niin ei tarvii poitsua viedä takas sairaalaan.
En sitten ehtinyt nelliä ja pullaa näkemään, kun päästiin kotiin.
Tässäpä synnytyskertomukseni
28.1 jäin synnyttämätömien osastolle käynnistykseen.
Kohtu oli sormelle auki ja kohdunkaula normaali, mutta pehmentynyt.
Noin klo: 12 (en kyllä muista ihan tarkkaan) sain ekan käynnistys pillerin alapäähän ja siinä sitten vaan otettiin käyrää vauvasta ja odoteltiin iltaan asti kunnes alkoi tapahtumaan.
Klo: 23 jotakuinkin alkoi säännölliset supistukset, jotka muuttuivat aste asteelta todella kivuliaiksi.
Suihkussa helpotin kipua ja kun se ei auttanut sain petidiini puudutuksen reiteen, josta ei ollut apua.
Tuskaisena kävelin pitkin käytäviä ja suihkussa yritin lievitellä kipuja.
29.1 Klo:5.00 Kuuluu alapäästä poksahdus ja lapsivedet menee ja alkaa todella rajut supistelut.
Soitan miehelle, että lähtee tulemaan sairaalaan.
Klo:5.45 Siirryn synnytyssaliin ja saan ilokaasua.
Klo:7.15 Supistukset voimistuu edelleen, mutta kohdunkaula edelleen normaali, edistystä ei tapahdu.
Klo:7.40 Olo sietämätön ja saan paracervikaalipuudutuksen, todella koviin supistuskipuihin ja ponnistamisen tarpeeseen. Ponnistus lupaa en saanut edelleenkään.
Klo: 8.45 kivut yltyvät ja taas saan paracervikaalipuudutuksen, jotta en lähtis ponnistamaan.
Klo:9.50 Spinaalipuudutus, koska taas ponnistuttaa ja edelleen kohdunkaulan reunat jäljellä ja ponnistus kielletään. VOi ei!!
Klo:10 Edelleen reunoja jäljellä ja lisätään supistuksia oksitosiini tiputuksella, jotta kohdunkaulalta häviäisi reunat.
10.25 Spinaalipuudutuksen ja epiduraalipuudutuksen yhdistelmän laitto.
Siinäpä oli hankala olla selkä köyryssä, kun supisteli.
Lääkäri tarkistaa tilanteen ja kohdunsuunreuna onkin paksuuntunut uudestaan ja synnytys ei edisty, kivut kovenee.
Klo:12 Pelkkä epiduraali ja katetrointi. Kohdunsuun reuna alkaa vihdoin ja viimein pehmenemään
klo:12.45 Supistukset helpottavat, mutta ponnistustarve taas voimistuu, kätilö alkaa hieromaan kohdunsuun reunaa ja kieltää ponnistamisen taas.
13.15 Viimeinen kohdunsuun reuna saadaan painettua, vauvan pään taakse.
Ja saan vihdoin ja viimein luvan ponnistaa.
Ponnistaminen oli yhtä tuskaa, kun vauvan päänympärys 38,5cm.
Repeämiä ei silti tullut alapäähän.
13.47 Ihana poikavauva syntyy. Synnytys kesti 14tuntia45min. Laskettiin säännöllisten supistusten alkamisesta.
Miehestä oli uskomaton apu synnytyksessä, tosin taisin hänen kädet mustelmille puristaa=)
Tuossapa tuo kertomus vähän ehkä virallisesti, kun tuosta paperista lunttasin.
Toivottavasti jaksatte lukea=)
Itseasiassa en muista synnytyksestä kuin jumalattomat kivut ja ilokaasua vetelin niin paljon, että maailma oli ihan sumussa.
Synnytys pitkittyi tuon kohdunkaulan kypsymättömyyden takia, kun yrittivät sitä kypsytellä ja samalla estää minun ponnistamiseni.
Ja silti synnytyksen oli pakko tapahtua, kun lapsivedet oli mennyt.
Yhdessä vaiheessa harkittiin jo sektiookin, mutta onneksi siihen ei ryhdytty.
Mutta nyt vauva-arki on lähtenyt kivasti sujumaan, kun kotiin pääsi.
Imetyskin onnistuu, vaikka sairaalassa siitä ei tullut mitään.
Mitään traumoja ei silti synnytyksestä jäänyt, kätilöt ja lääkärit sekä opiskelijat olivat tosi ihania!!!!
Sitten onnittelut minultakin kaikille vauvautuneille :heart: :heart:
Tuttemuille osanotto, en pysty muuta sanomaan, itkettää kovasti :hug: