Helmikuun helmet 2014 *helmikuussa* - meidän kuukausi!

lulina tabletilla kun konetin sain värjättyä tekstiä helposti painamalla ensin tuota B painiketta, ja kirjoitamalla sitten siihen keskelle. ja jos puhelimessa voit liikuttaa kirjoituskohtaa, luulisi onnistuvan. Eikä tuolla kirjoitusasulla ole niin väliä, minä ainakin luen kaiken mitä te ihanaiset naiset kirjoitatte. =)

Mukava oli viime yönä ravata vessassa 1h välein ja pelätä samalla että lapsivedet menee. Hieman jännittämään alkoi Alapää oli myös aran tuntuinen pöntölle istuttaessa. Eilen oli myös pari vatsan kovettavaa supistusta.

Tunteista Meillä ainakin rakkautta ilmassa. Omat tuntemuksetkin aika rauhallisia, olen ihan tyytyväinen kun saan puuhailla kaikessa rauhassa kotona. Mammaloma on siitä kiva, kun tarvitsee olla vain kotona. Omaa aikaakin on (olemme molemmat kotona).

Ompelukoneen kanssa vietän satunnaisesti aikaani, eilen piti pariin otteeseen purkaakkin, kun ei kaikki suju ensikertalaiselta aina niin ruusuisesti. Vaippaprojekti (niiden ompelu) on siitä kiva, ettei tarvitse onnistua, kun ei ole siitä kiinni. Omaksi iloksi yritän tehdä muutaman sisävaipan. Kuminauhat nyt työn alla.

 

Tunteista: Mulla on pysynyt tunteet aika vakaina koko raskauden ajan. Ei oo ollut ihmeemmin mielialanvaihteluita. Toki nyt mietityttää monet asiat (milloin synnytys alkaa, miten se menee, meneekö kaikki hyvin, onko vauva terve...) ja varmaan olen vähän sisäänpäinkääntynyt omine ajatuksineni ollut.

Meillä parisuhteessa kyllä näkyy tämä vauvan odotus. Läheisyys on normaalia vähäisempää, kun mielessä on niin moni muu asia. Itse en halua liikaa tätä raskautta korostaa ja sen varjolla saada itselleni lisää huomiota, vaan yritän että arki ja puheenaiheet olisivat muutakin kuin vauvan odotusta. En tiedä, miksi. Sillä vauvahan on niin iso osa meidän elämää tällä hetkellä. Täytyy aina yrittää muistaa kysellä miehenkin ajatuksia ja päivän kulkua eikä vaan syventyä niihin omiin mietteisiin.

Edellisestä kerrasta oppineena osaan nyt varautua siihen, ettei se vauva-aikakaan ole parisuhteelle vain ruusuilla tanssimista. Toisia se kai vahvistaa tosi paljon, mutta kyllä meillä siinä oli omat haasteensa. Nyt osaan ehkä ennakoida niitä hankalia paikkoja paremmin. Varsinkin se alku, kun vauva on niin äitissä kiinni ja isä voi periaatteessa jatkaa elämää lähes ennallaan, oli meille haastavaa. Mutta iso muutoshan vauva parisuhteelle on. Ainakin esikoinen, muusta ei ole kokemusta

 

ihanaa kun täällä on ruvettu jo jakaantumaan <3

tunteet ollu pinnassa koko raskauden ajan, pahin oli tammikuun loppupuoli, kissatkin lähti karkuun ja mies vältteli kun olin koko ajan niin pahalla päällä. onneksi se on helpottanut vähän kun on päässyt taas liikekannalle.
sais tuo tyyppi minun puolesta jo harkita itsensä ulkoistamista, kaipaan niin normaalia olotilaa ilman hormooni hyökkäyksiä ja sitä ettei aamuisin/öisin tarvitse kammeta itseään pois sängystä miettien milloin jalat lähtee alta kun lonkkaan/selkään/tai mihin vaan koskee.

joka päivä supistelee enemmän tai vähemmän. täksi päiväksi mies antoi synnytyskiellon kun sai töihin uuden lelun.. asiat näköjään tärkeys järjestykseen

ompelukone ollut aktiivisessa käytössä täälläkin. harsoja saumannut, valmiit harsot on aivan törkeen kalliita. kestoliivinsuojia/lämmittimiä kokeilin kanssa.. vaikka kuinka olin ne hyvin käsinpeseväni ja kutistavani, niin pesukone kutisti niitä vähän lisää...

 

Tunteet on kyl täällä ollut voimakkaasti mukana raskausaikana. Pahinta oli alkuraskaus, mies kutsuikin mua ilmestyskirjan demoniksi selkäni takana. Mutta kyllä ne tunteen edelleen heittelee, olen kun pikkulapsi ja satan vetää nälissäni, kuumissani tai ihan muuten vaan ihan karseet kilarit ei mistään. Täällä on myös todettu et on mahdollista itkeä janauraa samaa aikaa. Yleensä joku ihan tosi tyhmä juttu alkaa itkettää, sit naurattaa et ku itken ja sit itkettää ku mieski vaa nauraa mulle -.-

Onkohan inkku synnyttämässä? Silhä oli tänään se kontrolli ja en oo kuulunu mitään?

Täällä ei merkkiäkään et tuo ois ulkoisamassa itseään. Äiti anto synnytyskiellon tiistaille, jospa sillo

Masu kovin täynnä vauvaa 39+5..

 

Tunteista täälläkin. Voin kertoa, että ei oo miehellä ja lähimmäisillä ollu aina kovin helppoa mun kans Voi voi. Suoraan sanottuna vi*uttaa ittiäki, koska olen kuin joku hormoonihirviösekopääluulosairas... Eli todellakin tunteet vaihtelee laidasta laitaan ja saatan kilahtaa nollasta sataan aivan yhtäkkiä ilman mitään syytäkään. Ja tietenkin mies saa kuulla kunniansa raukka No onneksi se on sellainen viilipytty, että ei paljon mun sanoista loukkaannu vaikka äkäsesti sanonkin :heart: On vaan sanonu, että voishan tuo vauva jo ulostautua...Heh. Toki sitäkin ressaa ja meitä molempia suuri elämänmuutos, mutta ollaan kyllä siihen henkisesti valmistauduttu ja tietoisia, että parisuhde voi olla kovastikkin koetuksella, mutta onneksi on tukiverkko Saadaan siis yhteistäkin aikaa tulevaisuudessa hyvin :heart:

Ja sitten vähän omanapa hehkutusta. Tänään kävin siellä kontrolli ultrassa ja kaikki oli oikein loistavasti. Lapsi kasvoi keskikäyrän tuntumassa hieman ehkä yli, mutta ei mitenkään hälyyttävästi Oon pelännyt sitä, että tän Radin takia lapsi kasvaa yläkäyrillä ja joudun käynnistykseen aiemmin, mutta onneksi sen suhteen ei ole enään pelkoja Huh helpotuksen huokaus. Kun SF- mitta mulla on huidellut kokoajan siellä yläkäyrillä, mutta sehän ei vauvan koosta kerro oikeastaan paljon mitään Mutta osaan kyllä olla nyt onnellinen tästä asiasta. Normaalisti mennään raskauden kulussa jos ei insuliinit tule kuvioihin loppumetreillä, mutta aion pysyä ruokavalion ja liikunnan suhteen tiukkana, että semmoiselta vältytään. Lääkäri sanoi, että lenkkeilemään vaan niin saadaa luomusuppareita aikaiseksi. Kuulemma tehokkain tapa saada jotain tapahtumaan tai ainakin lääkäri itse vannoi lenkkeilyn nimeen Onneksi on tuo koira niin tulee ulkoiltua päivittäin.

Mutta nyt voin nauttia viikonlopusta hyvillä mielin ja ensviikolla saattaa loppuun tämän kauan kestäneen suursiivouksen Ja joo silläkin uhalla, että saatais niitä suppareita aikaiseksi, koska paikat oli vielä epäkypsät ja vain sormelle tiukasti auki.

 

Tunteista Ei oo tunteet heitelleet sen kummemmin raskausaikana, ei oo ketuttanut tai ärsyttänyt mitenkään erityisesti. Mulla kun ei oo sitä puolisoa niin ei oikein ees oo ketään kelle raivota ja yksin kiukuttelu on tylsää Liikutun kyllä herkästi ja etenkin alkuaikoina kyyneleet valuivat liikutuksesta usein. Edelleenkin tulee tippa linssiin helposti, etenkin vauvaa ajatellessa.

Ei mitään merkkejä mistään. Muutama supistus tuntunut, mutta ei muuta.

38+6

 

Tänään klo 16.26 pieni ja kaunis prinsessamme syntyi <3 painoa on 3205g ja pituutta 48 cm.

Tuli eilen vähän nopeampi lähtö, kun lapsivesi oli ruskeanvihreää. Siitä huolimatta täydellinen tyttö tuli ja nyt ollaan osastolla.

Tulen vielä paremmin kertomaan asioiden kulusta kun kotiudutaan

Tyttö syntyi siis rv 41+ 5 ja lapsivedet meni päivää ennen ku ois pitäny olla yliaikaiskontrolli.

Inkku ja Helmi 7,5 tuntia vanha <3

 

Inkku90 paaaaljon onnea <3

ihanaa alkaa tulemaan näitä onnellisia uutisia

 

Hurjasti onnea Inkku90! :flower:

 

Onnea Inkku!

Pääsisipä jo itekkin jakaantumaan, eilen illalla oli tosi tukala olo, tuntui että koko alapää on ihan jumissa ja olin jo toiveikas että tulis jotain suppareitakin.
Pyh ja pah...kunhan toivon.

40+1

 

Onnea Inkku ja perhe!

Ei mittään raportoitavaa täältä suunnalta. Olympialaisia tuijotellessa.

39+0

 

Ihanaa, onnea inkku! Ei ollu mikään iso vauva vaikka masussa viihty pidempäänkin.

Kävin kolmen tunnin shoppailureissulla, tuloksena kipeä alaselkä ja vihlovat lonkat. Toivoin hetken ajan et vois jotai tapahtua mut pah. Huomenna pitäisi taas poksua, ois se laskettu päivä! Huimaa ku aika menee nopeasti.

Täällä kamala ruokahimo, varsinkin herkkuja vois syödä kahden edestä

 

Vihdoin, onnea Inkku !!

Täällä tuskanen yö takana, lonkkia kolotteli ja nukkuminen oli tosi katkonaista. V*tuttaa. Ei mitää uutta, 40+3.

 

Mulla on ollut tänään aika ihmeellinen olo, siis melkein koko päivän jotain ruoansulatus-vaivoja, ja yhdessä vaiheessa jo luulin että on tullut housuihin lapsivettä mutta taisikin olla vain erittän juoksevaa valkovuotoa tms... Imeytyi kyllä paperista läpi mutta kun ei sitä ollut kuin ruokalusikallinen.. No sitten siteen pakkasin housuihin, ja vähän aikaa sitten siihen oli tullut jotain limoja, alkaisko pikkuhiljaa limatulppaa tai jotain muuta irtoamaan. Mitään supistuksia ei ole edelleenkään.

 

Herätti taas luottamusta synnäriä kohtaan.... Nla kehottanut mittamaan verenpainetta 2-3 päivän välein. Ollut tasoa 120/72 ja nyt muutamassa päivässä, tänään huippulukema 140/95. Soitin synnärille ku kans huimausta, pahoinvointia ja päänsärkyä jota kipulääke ei vie pois. Kätilö ihmetteli lähinä et miks mittaan, ei tarvis olla huolissaan jos ei mittais -.-. Olin vaan et what. Jos alapaine nousee yli sata makuuasennossa ja tulee näköhäiriöitä ni sit uus arvio. Mut ei kannata kuulemma suuremmin mittailla. Voi terve.

Muutenkin tänään vittuuntunut.

 

Inkku: hirmuisesti onnea. Ihania uutisia! Pääsikö mies mukaan synnytykseen?

Margareta: ihme käytöstä synnäriltä. Mulla tosin myös eiliseltä huono synnärikokemus.

Täällä ei tuntunut antibiootit auttavan virtsatientulehdukseen ja kävin eilen aamulla polilla, josta totesivat pissannolevan puhdas ja lähettivät mut synnärille jatkotarkastukseen. Siellä sisätitkimuksen teki tosi vihainen lääkäri, joka ei edes vastannut mihinkään kysymyksiin. Katsoi mm. Kohdunsuun tilanteen mutta ei kertonut mulle mitään . En siis tiedä onko mulla mitään edistystä kohdunsuulla.

Ainoa hyvä puoli on, että tutkimuksen jälkeen supisteli eilen illalla aika napakasti. Tosin ei enää sitäkään.

Nyt saisi kyllä jo vauva kohta tulla.

39+1

 

40+2.

Eipä sitten muuta asiaa. En oikein keksi mitään kirjoitettavaa kun tää nyt on vaan yhtä odottelemista ilman supistuksia tai muitakaan sen kummempia vaivoja.

 

Oho, täällä jotain uutta kerrottavaa ! Aamulla supisteli aika kipeesti tunnin ajan, mutta valitettavasti se loppu sit siihen. Kivuliaita supistuksia tulee silti aina välillä, joten oon ihan mielissään, ku aiemmin ei oo ollu mitään tuntemuksia Jospa vähä edesauttas asioita ja pian alkas tapahtuu !

Huomenna neuvola, eli rv jo 40+5 huomenissa ! Ahdistaa, kun on eri neuvolantäti joka ei herätä yhtään luottamusta... omani on pitkän uran tehnyt, ollut minullakin vauvana neuvolantätinä Nautin siitä, kun hänen kanssaan asiat tapahtuu vähän sellasella "halki, poikki ja pinoon"-tyylillä, ei lätistä turhia, mutta asiat tulee kumminkin puolin ja toisin selväksi

 

Täällä jälleen yksi tuskainen yö takana, ehkä tuskaisin tähän asti.
Ihan karmea närästys piinasi ja valvotti viiteen asti aamulla. Sen jälkeen sitten saikin nukuttua edes jotenkin yhdeksään asti aamulla.

Alan kyllä olla niiiiiiiiiiiiiiin kypsä näihin oloihin.
Raskaana voisin olla vaikka miten pitkään, jos vaan saisi nukuttua eikä närästys piinaisi.

Hermot tuppaa olemaan tiukalla ja olo on äärettömän levoton.

Voi kun tuo kaveri pian tajuaisi tulla pihalle!

Hortensia 39+2

 

Tyttö syntyi 5.2.2014 klo 23.46. Painoa kultakimpaleella oli 3610g ja mitta 51cm. Tummahiuksinen peikkotyttö sieltä tuli. :heart:

Viime maanantaina laittelinkin että tuntuu tihkuttavan lapsivettä. Sitä tuli niin huomaamattomasti, ettei sitä meinannut edes huomata. Asiasta neuvolassa mainitsin, ja siellä vaan todettiin että "kyllä sinä huomaat kun ne vedet menee". Mutta tihkumisen tunne jatkui ja soitin onneksi kuitenkin vielä synnärille.

Osastolle ottivat siis maanantai iltana klo 18, ja keskiviikkona klo 23.46 syntyi tyttö lopulta sektiolla, koska riskit alkoivat olla jo niin suuret koska lapsiveden menosta alkoi olla niin pitkä aika, ja 30h supistelujen jälkeen ei tästä kropasta olisi löytynyt paukkuja sitä enää alateitse synnyttämään. Syynä oli liian tiukat lantionpohjanlihakset , joten paikat ei vaan suostuneet aukeamaan.

Mutta koko tarinaa en viitsi tässä alkaa vuodattamaan, vaan totean vaan sen että kävisin kaiken läpi uudelleen jos se sen vaatisi. On tuo palkinto sen verran arvokas!

 

Iitu1810 Paljon Onnea

 

Onnea Iitu1810 tytöntylleröisestä! :flower:
Tosiaan on ollut pitkä rupeama tuo synnytys, mutta nyt se palkinto on viimein sylissä!

 

Tulin teillekin kertomaan. Meille syntyi tyttö 04.02. klo 23.55 Pikasesti tulin nyt päivittämään ku on koneella, puhelimella jostain syystä en saa kirjotettua Synnytys kesti 11h55min, noin. Ja päättyi taas sektioon Kaks tuntia ponnistin (ilman kivunlievitystä, mistä ylpeä) mut vauvaa ei pihalle saanu. Todennäköisin syy, liian lyhyt napanuora, 36cm. Mutta hyvin voidaan <3

TammenTirppa ja Ihana Tyttönen

Niin joo. Oli rv 41+3 kun neiti tuli

 

Isot onnittelut myös sinulle TammenTirppa! :flower:

 

Entistä mukavampaa kun helmimasut jakaantuu, tässähän on itse kohta samassa tilassa

Onnea toivotellaan, mutta huomaan syntyneet listasta, että tähänkin ryhmään on sattunut ikäviä sattumuksia

Mahan muodosta Olen tässä viime päivinä huomannut, että mahani muoto on muuttunut kulmikkaammaksi, kyllä. Navan seutuvilta tasainen alaspäin suuntautuen. Ennen oli ihan pyöreä. Jos tämä olisi se tyttömasu?