Ja vielä kopsattua synnytyskertomusta toiselta palstalta:
Meidän prinssi syntyi eilen 10.2 rv 40+3 klo 18.48, 3970g ja 51cm
Lapsivedet alkoi mennä kotona klo 03 yöllä ja samalla lähti limatulppa. Soitin synnärille ja sanoivat että voi tulla heti, ja niin lähdettiin. Sairaalassa olin auki vasta 4cm, käyrille otettiin puoleksi tunniksi ja siitä suoraan osastolle. En nukkunut koko yönä, ja joskus aamulla alkoi tulla kipeitä suppareita. Ensin kokeiltiin lämpimiä geelityynyjä, sen jälkeen sain kipupiikin josta ei kylläkään ollut apua.
Synnytyssaliin siirryin klo 11:15, ilokaasua koitin vedellä, mutta ei ollut mitään taikaa. Epiduraalin sain 12:05, ja 12:35 jatkuva epiduraali-infuusio. Ja taivas aukeni
Supparit katosivat ja tuntuivat vain paineen tunteena peräsuolessa.
Klo 15 muutama koeponnistus. Pissaaminen ei oikein onnistu, joten jossain vaiheessa tehtiin kertakatetrointi. 14:40 vauvan sydänäänet vähän laski, joten laitettiin iu-seuranta, kohdunsuu 10cm auki. Vauva on sen verran korkealla, että odotellaan vielä aktiivista ponnistusta, ja hengittelen rauhassa suppareiden läpi.
Kuumetta mulla jossain vaiheessa 38.1 mihin annettiin suonen sisäisesti lääkettä. Suppareita vauhdittamaan laitettiin Syntocinonia suonensisäisesti.
17:25 alettiin ponnistella, ensin kokeilin kyljellään, sitten puoli-istuvaan asentoon. Epiduraalin annostusta vähän laskettiin. 17:45 konttausasentoon ja jakkaralle 17:55. Jakkara oli tosi hyvä, ja sain kiinni miten pitää ponnistaa. 18:30 takaisin sänkyyn puoli-istuvaan asentoon.
Viimein poika syntyi 18:48 tuskaisen ponnistuksen päätteeksi, oli sen verran iso, että hartiat oli tiukassa, ja yhdessä vaiheessa huusin jo että en jaksa.
Rauhallinen vauveli, ei ole itkenyt ja tissillä tässä on opeteltu olemaan
Ihana pakkaus, ja kyllä ne synnytyskivut tosiaan unohtui saman tien kun kaveri oli ulkona. Repeämiä ei tullut, ja vain yksi pieni tikki laitettiin häpyhuuleen. Alapää tietysti turvoksissa, mutta muuten kaikki ok