Toivontäyteistä torstaita kaikille, ja tervetuloa munkin puolesta uusille mahakkaille
äitix2, onnea ihanista ultrauutisista :flower: Me oltiin niin malttamattomia tän neljännen kans et kerrottiin lapsille jo silloin varhaisultran jälkeen viime viikolla, viikkoja oli just 7 kasassa. Näytettiin ultrakuvaa, ja kerrottiin myös siitä mahollisuudesta että aina ei kaikki vauvat kehity syliin asti, mutta siitä lähetään että meitä on helmikuussa yhteensä kuusi
Uskon että nää vanhimmat muksut (9v ja 7v) ovat jo sen verran isoja että oisivat kuitenkin huomanneet jotain olevan tekeillä, ja etenkin kun meikämutsin mielialat on olleet lievästi sanottuna vuoristorataa niin nyt on olemassa jo selitys sillekin
Muutenkin en ole jotenkin ollut yhtä hiljaa tästä raskaudesta kuin muista, aika moni ystävistä jo tietää ja samoin vanhemmat ja lähisuku. Toivottasti tää lörppäsuisuus ei nyt sit kostaudu keskenmenolla...! Toisaalta ajattelen myös niin että ilolla ja surulla on hyvä olla yhtä monta jakajaa, joten ompahan sitten tukijoita jotka ovat eläneet jo raskaudessakin mukana. Lasten reaktiot vauvauutiseen olivat muuten aika veikeät... poika 9v sanoi "Jee, ihanaa", mutta tyttö 7v totesi vain että " Eikä, TAASKO?!?"
Tokeni se tyttökin sitten siitä ja alkoi iloitsemaan mutta lisäsi sitten että "Tällä kertaa sen on parasta olla sitten tyttö" =)
Maarit* Meille on siis myös tulossa numero nelonen
Kasvatuksesta sen verran vielä, että mäkin oon saanut suht tiukan kasvatuksen, osittain johtuen ex-isäpuolen tyrannimaisuudesta. Äitinolis ollut varmasti yksikseen toisenlainen kasvattaja, mutta isäpuoli piti huolta natsimeiningistä. Toisaalta olen siitä hyvilläänkin, parin kuukauden kotiarestit pitivät kyllä poissa pahanteosta, mutta silti aikuisen ei koskaan pidä sekoittaa kasvatusta ja vallankäyttöä.
Omien lasten kanssa pääperiaate on että
rajat on rakkautta mutta rakkaus on rajaton Tärkeänä pidän hyviä käytöstapoja, muiden ihmisten kunnioittamista ja empatia-taitoja. Omat jäljet ha huoneet yms siivotaan, mutta tarvittaessa pidetään huolta myös koko talon yleisestä siisteydestä. Viimeksi eilen patistin lapset "huusholli kuntoon"- talkoisiin, jolloin joutuu kyllä siivoomaan toistenkin jälkiä. Astiksen tyhjentäminen ja täyttö, roskien viennit ja pikkuveljen vahtiminen on päivittäisiä juttuja, joista kyllä ajoittain naristaan mutta hommat hoituu kuitenkin. Meillä syödään ruoka-aikoina ja nukkumaan mennään myös lomalla ihmisten aikoihin, toisille puhutaan ystävällisesti ja sanavarastoon kuuluu kiitos ja anteeksi. En missään tapauksessa ole lapsilleni kaveri tai viihdyttäjä tai palvelija, vain ja aonoastaan äiti. Mun miehen kanssa kasvatusarvot ovat hyvin samanlaiset, siippa on ehkä vähän rennonpi ja pitkäpinnaisempi, hän on juuri se joka lupaa auliisti kaikki lasten kaverit yökylään millon vaan koska "siinähän ne menee ku omatkin, kiva kun lapsilla on kavereita"
Ja mä kiristelen hampaita jos sattuu olemaan huonompi päivä
Äitiyspakkausta ei taideta tällä kerralla ottaa, kolmesta muusta olen ottanut, mutta nyt alkaa olla kynsisaksia, kylpymittareita ja hiusharjoja jo aikamoinen kokoelma joten taitaa jäädä väliin. Kuopuksen pakkaus on muutenkin kokonaisuudessaan jäljellä joten sitä tulen käyttämään uudella tulokkaallakin. Sinänsä haikea fiilis, koska musta siihen pakkauksen odottamiseen ja lopulta postista hakemiseen on aina liittynyt sellaista vauvataikaa, se on ollut semmonen herkkis hetki penkoa sen sisältöä. Taidetaan sillä vastaavalla rahamäärällä ostaa jostakin käytetyt tuplarattaat ensi kevättä ja kesää varten, on tuo kuopus sen verta vilkas tapaus että ihmisten ilmoille voi mennä vain valjaisiin ja rattaisiin sidottuna
Vanhempainvapaat meillä kuopuksen kohdala jakautu i niin että mies piti isäkuukauden ja mä olin sen aikaa töistä vuosilomalla, joten saatiin viettää melkein puoltoistakuukautta molemmat kotona, oli kyllä ihanaa aikaa. Toivon, että jotenkin saataisiin se järkkääntymään nytkin, pitää vaikka veronpalautuksista laittaa sivuun sen verran että se toteutuu. Mun mies kyllä haluais jäädä kotiin muksujen kanssa, on ihan koti-isätyyppiä, mutta kun mulla on kuitenkin aika paljon huonompi palkka niin se ei käytännössä oo järkevää. Sitä paitsi en ole yhtään uraohjus, koen tän kotiäitiyden niin mun jutuksi. Muta ehkäpä mäkin saan jossain vaiheessa tarpeekseni kotiympyröistä ja palaan töihin ja isäntä saa ottaa ohjat sit käsiinsä
Huh, miten pitkää tekstiä taas, miten tää näin karkaa aina käsistä
Moneen juttuun piti vielä kommentoida, mutta jätän seuraavaan kertaan
Kivaa päivänjatkoa
Homsantuusa rv 7+6, huomenna poksuu poks poks