HELMIKUUN HELMET 2013 *kesäkuu*
- Viestiketjun aloittaja L.O.V.E
- Ensimmäinen viesti
Tein vielä digin tässä päivällä.28 Kierron mukaan viikkoja 5+4 , ja heti pätkähti digiin se 3+:heart: Hyvältä näyttää:heart:
hei!
Tulin kirjottelemaan tuntojani... eli satunnainen oksentelu on alkanut! Ja väsymys ajoittain todella suurta... tänäänkin oli kaveri kylässä liki kolme tuntia, ja meinasin melkein nukahtaa pystyyn kesken keskustelun
hehheh.. ei ollut huonoa seuraa, vaan pikku kultanen se äitiä väsyttää huimalla kasvullaan <3
Ensi viikon neuvolaa odotan että kuultais sydänäänet! Toivottavasti meillä kaikilla on helmikuun paikkeilla pieni nyytti kainalossa <3
kesäterkuin MyDream Rv 6+6
Tulin kirjottelemaan tuntojani... eli satunnainen oksentelu on alkanut! Ja väsymys ajoittain todella suurta... tänäänkin oli kaveri kylässä liki kolme tuntia, ja meinasin melkein nukahtaa pystyyn kesken keskustelun
hehheh.. ei ollut huonoa seuraa, vaan pikku kultanen se äitiä väsyttää huimalla kasvullaan <3 Ensi viikon neuvolaa odotan että kuultais sydänäänet! Toivottavasti meillä kaikilla on helmikuun paikkeilla pieni nyytti kainalossa <3
kesäterkuin MyDream Rv 6+6
:hug:PIKKUVIIKINKI :'( hirmusesti voimia ja jaksamista.
Tervetuloa uusille :wave:.
Iloksi ihania ajatuksia sulla, täällähän niitä saa purkaa. En mä ainakaan suutu koskaan mitä tänne kirjotetaan, jokaisella on omat mietteet ja mielipiteet eikä kaikkilla ne mee yhteen.
Wiitahepo hirmusesti tsemppii odotukseen, piinaa viikko oikeen varsinaisesti. Mulla oli viime raskaudessa keskenmenoepäilyn vuoksi ultra 8+jotain viikolla ja siellä olikin paria viikkoa pienempi asukas. Eli mulla olikin ollu tavallista pidempi kierto ja hedelmöityyminen oli ollu myöhemmin. Jospa sulla samoin.
(.) Vatsaa kyllä nyt turvottaa ja reilunpuoleisesti... Mä en kestä kun ei saa edes vedetty sisälle tätä palloa. Normaalin ja ylipainon rajoilla mennään ja nyt jo masu näkyy. Miten muilla???
Pahoinvointia edelleen ja rintoja turvottaa.
Selis ja wotwot 8+1
Tervetuloa uusille :wave:.
Iloksi ihania ajatuksia sulla, täällähän niitä saa purkaa. En mä ainakaan suutu koskaan mitä tänne kirjotetaan, jokaisella on omat mietteet ja mielipiteet eikä kaikkilla ne mee yhteen.
Wiitahepo hirmusesti tsemppii odotukseen, piinaa viikko oikeen varsinaisesti. Mulla oli viime raskaudessa keskenmenoepäilyn vuoksi ultra 8+jotain viikolla ja siellä olikin paria viikkoa pienempi asukas. Eli mulla olikin ollu tavallista pidempi kierto ja hedelmöityyminen oli ollu myöhemmin. Jospa sulla samoin.
(.) Vatsaa kyllä nyt turvottaa ja reilunpuoleisesti... Mä en kestä kun ei saa edes vedetty sisälle tätä palloa. Normaalin ja ylipainon rajoilla mennään ja nyt jo masu näkyy. Miten muilla???
Pahoinvointia edelleen ja rintoja turvottaa.
Selis ja wotwot 8+1
Wiitahepo: Sähköpostitse otin yhteyttä meidän alueemme hoidon ohjaajaan. Siitä ei mennyt kauaakaan kun hän otti minuun yhteyttä ja sillä tiellä ollaan. Mullahan ei ole kun kokin paperit mutta täälä voi olla sijaisena ilman papereita jos vähän on kokemusta. Mistä varmasti monet vanhemmat ei tykkää ja ymmärtäähän se, vieras ihminen hoitaa heidän elämänsä tärkeintä. Mutta lapsesta näkee jos ei viihdy ja meillä ainakin tehdään tosi tiiviisti oman tiimimme kesken yhteisiä juttuja ja ihan varmasti ne vanhat hoitajat jotka 30v on kentällä olleet huomaavat jos jollekkin ei ala ole oma. Tarkoitus olisi oppisopimuksella lähäriksi lukea kaupungin kautta, 2013 olis seuraava aika aloittaa, se taitaa nyt vähän siirtyä, mutta enköhän mie kerkee, lasten kanssa tulen töitä tekemään vaikka työpaikka vaihtusikin.
Kannattaa sielläkin ottaa aluejohtajaan yhteyttä ja kysellä, että mikä siellä on hoitaja tilanne. Heikko, se tuntuu olevan vähän jokapuolella. Tämä mein työaikalakimme hävitti aikapaljon työntekijöitä muualle.
Kannattaa sielläkin ottaa aluejohtajaan yhteyttä ja kysellä, että mikä siellä on hoitaja tilanne. Heikko, se tuntuu olevan vähän jokapuolella. Tämä mein työaikalakimme hävitti aikapaljon työntekijöitä muualle.
Sirel mä oon ollu nyt yllättävän luottavainen tämän raskauden suhteen. Varmaan siksi kun on täysin erilainen raskaus kuin keskenmennyt. Silloin oli vuotoja koko raskauden ajan ja se päätyikin spontaaniin keskenmenoon. Tässäkin kerkesin säikähtää kun vuotoa oli dpo14, mutta sen jälkeen ei pisaraakaan. Haluan luottaa siihen että nyt onnistuu. Niin ja näin jälkeen päin ajateltuna silloin sikiö oli ultrassa pieni viikkoihinnähden , sydän sykki kahdessa ultrassa jotka kerkesin käydä. Mutta tuo pienuus taisi enteillä ettei kaikki ole hyvin.
Tein kolme pellillistä pitsaa, nyt syömään!
Tein kolme pellillistä pitsaa, nyt syömään!
Äitimaa, ihme nuorisokieltä minäkin käytän! Hemari eli Hennes&Mauritz.
Sellainen makuupussi, jonka mulla itselläni on ollut vauvana, olisi kyllä hieno. Se ruskea, jossa oli valkoisia pilkkuja ympyrämuodoissa. Luulen vaan, että huutonet-hirmut pyytää niistä mansikoita.
Minä olen muutes jättänyt teen kokonaan pois ja ihmeen vähällä selvisin. Siis olen juonut sitä tähän saakka vähintään pannullisen päivässä ja saan päänsärkyä, jos en ole saanut teetä. Nyt vaan kuvottaa enkä ole juonut ollenkaan.
Keskenmenon pelkoa on niin kovin monella ja onhan se inhottavan yleistä. En tiedä, mitä minun päässäni oikein naksahti tämän raskauden kohdalla, kun en ole pelännyt (paria säikäytystä lukuunottamatta). Ihan eri tavalla kuin vuosi sitten, jolloin en yhtään antanut itseni edes ajatella, että raskaudesta tulisi mitään. Minä kyllä päätinkin, että nautin sen aikaa, kun voin, että etukäteen en ala murehtimaan. Mulla ei ole päässä edes mitään viikon 10 tai 12 turvarajaa, kun se keskimmäinen km tuli viikoilla 12+jotain (kahden ok ultran jälkeen). Ehkä tätä päätöstä on helpottanut se, että on koko ajan niin sairaan huono olo, että varmasti tässä kropassa jotain tapahtuu. Tsemppiä kaikille pelkääjille ja toivotaan, että pelot ovat turhia ja laantuvat ajan kanssa.
Iloksi, pidin kirjoituksestasi kovasti! Siinä oli monia samoja asioita, mitä olen itsekin pohtinut. Me odotimme miehen kanssa kolme vuotta tätä raskautta, mutta ensimmäinen keskenmenoni on jo reilusti yli 10 vuoden takaa. Kaikenlaiset tuntemukset vihasta ja surusta, kateuteen ja katkeruuteen on kyllä tunnettu. Ja minulle on myös tuttu tuo ajatus, että haluankohan minä sittenkään lasta. Sinusta tulee varmasti loistava äiti! Sitä olen joskus miettinyt, että pitäisikö sellaisille ihmisille laukoa totuuksia päin naamaa, jotka eivät tajua, että lapsia ei aina noin vaan tehdä. Mieleen tuli eräs miehen täti, joka ei välillä mieti yhtään mitä sanoo...
Piinistelijä pohti kotihoidontukea. Minä siis haaveilen siitä, että lapsen ei tarvitsisi mennä päiväkotiin ollenkaan (ehkä eskariin sitten), mutta katsotaan, missä vaiheessa joudun pettymään. Me ollaan jo laitettu rahaa säästöön, kesälomalle ajateltu matka pistettiin jäihin jne ja minä ajattelin tehdä syksyllä vähän tavallista enemmän töitä (minähän olen siis myös opiskelija). Niillä saadaan jo jonkin verran säästöjä. Sitten on ässinä vielä hihassa pyytää pankilta lyhennysvapaita kuukausia ja omituisten työaikojen takia mä voin opiskella (tosin opintoraha ei hirvittävästi sitä taloutta paranna) tai käydä töissä osa-aikaisesti ja lapsi voidaan silti hoitaa kotona. Lisäksi kulutuskin vähenee luonnostaan, kun ollaan tietty totuttu käymään ulkona syömässä, leffoissa, konserteissa, teatterissa jne, joihin ei välttämättä tule niin lapsen kanssa mentyä.
Omat vanhempani ovat hoitaneet minut kotona niin, että molemmat olivat vuorotöissä samassa tehtaassa. Olivathan he nuoria, mutta olivat kyllä hullujakin. Veikkaan, että on ollut pikkaisen raskasta päästä aamukuudelta yövuorosta, ottaa pukuhuoneessa odottava tenava matkaan ja lähteä kotiin selviytymään iltapäiväkahteen asti, jolloin toinen pääsee töistä. Huhhuh, hattua nostan heille!
Täällä Jyväskylässä on käsittääkseni aivan oma tilanteensa noiden perhepäivähoitajien kanssa. Niistä lienee huutava pula, kun ilmeisesti suunnilleen kuka tahansa voi alkaa ja riittää, jos ottaa yhdenkin ylimääräisen muksun (eli voi olla vaikka vain yksi oma ja yksi vieras) ja sitten saa omistakin vielä 400 euroa/lapsi ylimääräistä.
Aina tulee kauheen pitkiä sepustuksia... anteeksi! :ashamed:
P-L edelleen 8+3
Sellainen makuupussi, jonka mulla itselläni on ollut vauvana, olisi kyllä hieno. Se ruskea, jossa oli valkoisia pilkkuja ympyrämuodoissa. Luulen vaan, että huutonet-hirmut pyytää niistä mansikoita.
Minä olen muutes jättänyt teen kokonaan pois ja ihmeen vähällä selvisin. Siis olen juonut sitä tähän saakka vähintään pannullisen päivässä ja saan päänsärkyä, jos en ole saanut teetä. Nyt vaan kuvottaa enkä ole juonut ollenkaan.
Keskenmenon pelkoa on niin kovin monella ja onhan se inhottavan yleistä. En tiedä, mitä minun päässäni oikein naksahti tämän raskauden kohdalla, kun en ole pelännyt (paria säikäytystä lukuunottamatta). Ihan eri tavalla kuin vuosi sitten, jolloin en yhtään antanut itseni edes ajatella, että raskaudesta tulisi mitään. Minä kyllä päätinkin, että nautin sen aikaa, kun voin, että etukäteen en ala murehtimaan. Mulla ei ole päässä edes mitään viikon 10 tai 12 turvarajaa, kun se keskimmäinen km tuli viikoilla 12+jotain (kahden ok ultran jälkeen). Ehkä tätä päätöstä on helpottanut se, että on koko ajan niin sairaan huono olo, että varmasti tässä kropassa jotain tapahtuu. Tsemppiä kaikille pelkääjille ja toivotaan, että pelot ovat turhia ja laantuvat ajan kanssa.
Iloksi, pidin kirjoituksestasi kovasti! Siinä oli monia samoja asioita, mitä olen itsekin pohtinut. Me odotimme miehen kanssa kolme vuotta tätä raskautta, mutta ensimmäinen keskenmenoni on jo reilusti yli 10 vuoden takaa. Kaikenlaiset tuntemukset vihasta ja surusta, kateuteen ja katkeruuteen on kyllä tunnettu. Ja minulle on myös tuttu tuo ajatus, että haluankohan minä sittenkään lasta. Sinusta tulee varmasti loistava äiti! Sitä olen joskus miettinyt, että pitäisikö sellaisille ihmisille laukoa totuuksia päin naamaa, jotka eivät tajua, että lapsia ei aina noin vaan tehdä. Mieleen tuli eräs miehen täti, joka ei välillä mieti yhtään mitä sanoo...
Piinistelijä pohti kotihoidontukea. Minä siis haaveilen siitä, että lapsen ei tarvitsisi mennä päiväkotiin ollenkaan (ehkä eskariin sitten), mutta katsotaan, missä vaiheessa joudun pettymään. Me ollaan jo laitettu rahaa säästöön, kesälomalle ajateltu matka pistettiin jäihin jne ja minä ajattelin tehdä syksyllä vähän tavallista enemmän töitä (minähän olen siis myös opiskelija). Niillä saadaan jo jonkin verran säästöjä. Sitten on ässinä vielä hihassa pyytää pankilta lyhennysvapaita kuukausia ja omituisten työaikojen takia mä voin opiskella (tosin opintoraha ei hirvittävästi sitä taloutta paranna) tai käydä töissä osa-aikaisesti ja lapsi voidaan silti hoitaa kotona. Lisäksi kulutuskin vähenee luonnostaan, kun ollaan tietty totuttu käymään ulkona syömässä, leffoissa, konserteissa, teatterissa jne, joihin ei välttämättä tule niin lapsen kanssa mentyä.
Omat vanhempani ovat hoitaneet minut kotona niin, että molemmat olivat vuorotöissä samassa tehtaassa. Olivathan he nuoria, mutta olivat kyllä hullujakin. Veikkaan, että on ollut pikkaisen raskasta päästä aamukuudelta yövuorosta, ottaa pukuhuoneessa odottava tenava matkaan ja lähteä kotiin selviytymään iltapäiväkahteen asti, jolloin toinen pääsee töistä. Huhhuh, hattua nostan heille!
Täällä Jyväskylässä on käsittääkseni aivan oma tilanteensa noiden perhepäivähoitajien kanssa. Niistä lienee huutava pula, kun ilmeisesti suunnilleen kuka tahansa voi alkaa ja riittää, jos ottaa yhdenkin ylimääräisen muksun (eli voi olla vaikka vain yksi oma ja yksi vieras) ja sitten saa omistakin vielä 400 euroa/lapsi ylimääräistä.
Aina tulee kauheen pitkiä sepustuksia... anteeksi! :ashamed:
P-L edelleen 8+3
iloksi siis voi kuinka ihana tois sun teksi on! mä henkilökohtaisesti arvostan enemmän ihmisiä kelle raskaaksi tulo on ollut vaikeaa tai ainakin harkitusti suunniteltua. uskon että he rakastavat ja odottavat lasta enemmän kun ne kelle on käynyt esim. vahinko. Itse kuulun näihin tarkkaan harkisteviin
Epävarmuudesta ja keskenmenoista: Pakko myöntää että mullakin on "pahan päivän" varalta dry votka pullo kaapissa jonka sitten saan luvan kanssa lyödä drinkeiksi jos menee kesken tai jotain muuta pahaa tapahtuu niin oli esiskostakin kermalikööri pullo mutta se yllättäin säästyi ja pääsi lopulta parempiin suihin nää on näitä itsensäsuojelu suunnitelmia Ajatuksena siinä siis on se että jos menee kesken niin pääsempähän edes juhlimaan
pinnistelijä hyvin mä olen sillä kotihoidon tuella (ilman kuntalisää) pärjännyt kohta vuoden. Musta se on todella sen arvosta että nyt sit eletän hieman tiukemmin ku yleensä. Alle kolme vuotiaat kuuluu musta kotiin joten tästä periaatteesta pidetään kiinni ja suunnitellaan elämä niin että mun on mahdollista olla kotona. en vois kuvitellakkaan vieväni lasta hoitoon vielä kun se on niin pieni ja avuton (1,8V) Ei kannata kauheesti kasata lainoja eikä uusien autojen yms ostoja näille vuosille mutta saapahan nauttia omista lapsistaan ihan joka päivä.
oireeton ja pirteä taikamaailma ja hapsi2 5+3
mä henkilökohtaisesti arvostan enemmän ihmisiä kelle raskaaksi tulo on ollut vaikeaa tai ainakin harkitusti suunniteltua. uskon että he rakastavat ja odottavat lasta enemmän kun ne kelle on käynyt esim. vahinko. Itse kuulun näihin tarkkaan harkisteviin Epävarmuudesta ja keskenmenoista: Pakko myöntää että mullakin on "pahan päivän" varalta dry votka pullo kaapissa jonka sitten saan luvan kanssa lyödä drinkeiksi jos menee kesken tai jotain muuta pahaa tapahtuu
niin oli esiskostakin kermalikööri pullo mutta se yllättäin säästyi ja pääsi lopulta parempiin suihin nää on näitä itsensäsuojelu suunnitelmia Ajatuksena siinä siis on se että jos menee kesken niin pääsempähän edes juhlimaan pinnistelijä hyvin mä olen sillä kotihoidon tuella (ilman kuntalisää) pärjännyt kohta vuoden. Musta se on todella sen arvosta että nyt sit eletän hieman tiukemmin ku yleensä. Alle kolme vuotiaat kuuluu musta kotiin joten tästä periaatteesta pidetään kiinni ja suunnitellaan elämä niin että mun on mahdollista olla kotona. en vois kuvitellakkaan vieväni lasta hoitoon vielä kun se on niin pieni ja avuton (1,8V) Ei kannata kauheesti kasata lainoja eikä uusien autojen yms ostoja näille vuosille mutta saapahan nauttia omista lapsistaan ihan joka päivä.
oireeton ja pirteä taikamaailma ja hapsi2 5+3
Selis Sitä toivoessa. Mieskin kysyi ultrassa siitä mahdollisuudesta ja täti sanoi sen olevan täysin mahdollista. Peukkuja sille
Kiitos Äiti maa vinkistä. Mie olen ammatiltani puuseppä, mutta ei kai sillä niin väliä. Pitääkin kysäistä, jos pääsisi vaikka ensin työharjoitteluun paikalliseen ryhmikseen saisi kokemusta. Miua miellyttäisi sellainen kiertävän pphn pesti, kotona kun on sisäkoiria 3, niin lapset vois olla ihmeissään vanhemmista puhumattakaan
Pink89 Missäs kaukana asuitte? Mie laitan mopon tulille ja tuun syömään Kaamee nälkä enkä yksin ollessa viitsis kokkailla
Piia-Liisa Mie hämmästelin kans tuota hemaria, mutta onneksi Äiti maa ehti esittää kysymyksen ensin. Meillä teidän hemari on hemppa tai pitkästi hemppamaukka. Joo ollaan varmasti jäljessä kaikesta, olisittepa nähneet mitkä juhlat meillä oli viimevuonna, kun saatiin kylään sähköt, vesijohto ja lankapuhelin, oli kuin lotossa olis voitettu
Taikamaailma Miulla on kans keskenmenon varalle pullollinen turtaa. Mie olin päättänyt et jos ei olis tärppiä tullut nyt niin olisin viettänyt kesää hilpeissä tunnelmissa. Onneksi nyt kuitenkin pullo säästyy, toistaiseksi. En muutenkaan hirveästi viimeaikoina ole alkoholin kanssa lätrännyt, voisikin olla aikamoinen shokki elimistölle vetää kerrasta kunnon kyntöpersarit
Wiitahepo
Kiitos Äiti maa vinkistä. Mie olen ammatiltani puuseppä, mutta ei kai sillä niin väliä. Pitääkin kysäistä, jos pääsisi vaikka ensin työharjoitteluun paikalliseen ryhmikseen saisi kokemusta. Miua miellyttäisi sellainen kiertävän pphn pesti, kotona kun on sisäkoiria 3, niin lapset vois olla ihmeissään vanhemmista puhumattakaan
Pink89 Missäs kaukana asuitte? Mie laitan mopon tulille ja tuun syömään
Kaamee nälkä enkä yksin ollessa viitsis kokkailla Piia-Liisa Mie hämmästelin kans tuota hemaria, mutta onneksi Äiti maa ehti esittää kysymyksen ensin. Meillä teidän hemari on hemppa tai pitkästi hemppamaukka. Joo ollaan varmasti jäljessä kaikesta, olisittepa nähneet mitkä juhlat meillä oli viimevuonna, kun saatiin kylään sähköt, vesijohto ja lankapuhelin, oli kuin lotossa olis voitettu
Taikamaailma Miulla on kans keskenmenon varalle pullollinen turtaa. Mie olin päättänyt et jos ei olis tärppiä tullut nyt niin olisin viettänyt kesää hilpeissä tunnelmissa. Onneksi nyt kuitenkin pullo säästyy, toistaiseksi. En muutenkaan hirveästi viimeaikoina ole alkoholin kanssa lätrännyt, voisikin olla aikamoinen shokki elimistölle vetää kerrasta kunnon kyntöpersarit
Wiitahepo
Viimeksi muokattu:
huhhuh miten paljon tekstiä Menee potta ihan sekasin kaikesta uudesta infosta.
iloksi: Ihanaa että pystyt noin hyvin purkamaan omia tunteitasi sanoiksi
Saas nähdä mitenkä ne meinaa laskea neuvolassa sen kierron pituuden kun mulla ei ole luonnollista kiertoa ollut ollenkaan sitten kevään 2008. Joten en kans laske menkkojen poisjääntiä raskausoireeksi.
Pitäisköhän tälle tukkapehkolle tehdä jotain, nyt nimittäin musta. Ja pakko olisi saada lähemmäs luonnollista, ettei tarvii niin usein värjäyttää
6+3
Menee potta ihan sekasin kaikesta uudesta infosta.iloksi: Ihanaa että pystyt noin hyvin purkamaan omia tunteitasi sanoiksi
Saas nähdä mitenkä ne meinaa laskea neuvolassa sen kierron pituuden kun mulla ei ole luonnollista kiertoa ollut ollenkaan sitten kevään 2008. Joten en kans laske menkkojen poisjääntiä raskausoireeksi
.Pitäisköhän tälle tukkapehkolle tehdä jotain, nyt nimittäin musta. Ja pakko olisi saada lähemmäs luonnollista, ettei tarvii niin usein värjäyttää
6+3
Piia-Liisa: tää olikin ihan päivän paras. Mä oon pääni puhki miettiny, et mikä se voi olla.
Mä taidan muuttaa jyväskylään! :O
Ohoh, sun vanhemmat onkin ollu aika tehopommeja. Hattua nostan myös heille, kaikkeen se rakkaus omaan lapseen antaa voimat.
Taikamaailma: Mä en kyllä henk.koht usko, ettenkö yhtätipan vertaa rakastaisi tuota meidän yllätystä yhtään sen vähempää kuin mitä jos hän olisi suunniteltu. Uskon, että hänet on tähän maailmaan tarkoitettu syntyvän, me ei vaan ymmärretty sitä itse. Hän on ollut minun se, joka auttoi kasvattamaan jaksamista, ymmärrystä, kestävyyttä ja arvostusta ja uskon, että hänellä on täälä vielä paljon tekemistä. :heart:
Ainiin, meillä Hennez&Mauritz on vaan henkka..
tää olikin ihan päivän paras. Mä oon pääni puhki miettiny, et mikä se voi olla. Mä taidan muuttaa jyväskylään! :O
Ohoh, sun vanhemmat onkin ollu aika tehopommeja. Hattua nostan myös heille, kaikkeen se rakkaus omaan lapseen antaa voimat.
Taikamaailma: Mä en kyllä henk.koht usko, ettenkö yhtätipan vertaa rakastaisi tuota meidän yllätystä yhtään sen vähempää kuin mitä jos hän olisi suunniteltu. Uskon, että hänet on tähän maailmaan tarkoitettu syntyvän, me ei vaan ymmärretty sitä itse. Hän on ollut minun se, joka auttoi kasvattamaan jaksamista, ymmärrystä, kestävyyttä ja arvostusta ja uskon, että hänellä on täälä vielä paljon tekemistä. :heart:
Ainiin, meillä Hennez&Mauritz on vaan henkka..
Ihana teksti iloksi! <3 Samoja ajatuksia läpikäyneenä tiedän tarkkaan miltä susta tuntuu!
Äiti maa, en usko että vähempää rakastat lastasi kuin me jotka olemme joutuneet käymään kaikki mahdolliset hoitomuodot läpi, mutta ehkä helposti raskautuneet ei kuitenkaan osaa ihan samallalailla sitä arvostaa, tai ainakin se tunne on varmasti erilainen plussatestin tehdessä kun niillä jotka ovat vuosia odottaneet sitä omaa nyyttiä... Me kun olimme yrittäneet jo tovin niin eräs läheinen sanoi minulle että muista vaikka raskautuisitte hieman avustetusti niin ei sen lapsen arvoa vähennä.. Olin niiiin raivoissani että miten hänellä voi tulla edes mieleen että se lapsi joka syntyy hoitojen kautta ei automaattisesti tuntuisi niin arvokkaalta kun luomusti tullut!? Kun asiahan on juuri päinvastoin, luomusti tapahtuu myös paljon vahinkoja ja ei toivottuja lapsia, miksi rankat ja kalliit hoidot läpikäynyt ihminen ei muka arvostaisi lastaan yhtä paljon kun "luomuäiti", ei ymmärrä........ Tämäkin henkilö oli sellainen joilla raskaudet alkaneet melkeen samantien kun on haluttu. Nojoo tämä on aihe joka herättää minussa ja monissa muissakin näköjään paljon tunteita, mutta eiköhän me kaikki olla ihan yhtä hyviä ja rakastavia tulevia ja nykyisiä äitejä, ehkä arvostetaan vaan hieman erilailla asioita kun ollaan katsottu asioita eri näkökulmista? Esimerkkinä tulee mieleen että ehkä lapsettomuuden nähnyt omistautuu asialle eri tavalla, tekee kaikkensa jotta raskaus saataisiin alkuun ja myös synnytykseen asti, eikä siksi ajatukset välttämättä ole ihan samalla aaltopituudella sellaisen odottajan kanssa joka ei jaksa/halua/pysty lopettamaan röökinpolttoa raskauden takia? Tää nyt oli vaan yks esimerkki mutta tietysti sitä arvostaa asioita erilailla näissä tilanteissa...
Niin ja vielä vähän omaanapaa mukaan, täällä alkaa nousta huoli oireettomuudesta Tissit vielä aristelee mutta muuten ei mitään erikoista, ei niin mitään! Perjantaina ultra mutta pelko on jo melko suuri siitä että pieni ei olisi jaksanut enää kasvaa... Taitaa olla monella muullakin samanlaiset huolenaiheet. Pitäs kai osata olla tyytyväinen kun ei ole oireita mutta mulle se ainakin lisää epäuskoa!
Vauvaahaaveita 6+4
Äiti maa, en usko että vähempää rakastat lastasi kuin me jotka olemme joutuneet käymään kaikki mahdolliset hoitomuodot läpi, mutta ehkä helposti raskautuneet ei kuitenkaan osaa ihan samallalailla sitä arvostaa, tai ainakin se tunne on varmasti erilainen plussatestin tehdessä kun niillä jotka ovat vuosia odottaneet sitä omaa nyyttiä... Me kun olimme yrittäneet jo tovin niin eräs läheinen sanoi minulle että muista vaikka raskautuisitte hieman avustetusti niin ei sen lapsen arvoa vähennä.. Olin niiiin raivoissani että miten hänellä voi tulla edes mieleen että se lapsi joka syntyy hoitojen kautta ei automaattisesti tuntuisi niin arvokkaalta kun luomusti tullut!? Kun asiahan on juuri päinvastoin, luomusti tapahtuu myös paljon vahinkoja ja ei toivottuja lapsia, miksi rankat ja kalliit hoidot läpikäynyt ihminen ei muka arvostaisi lastaan yhtä paljon kun "luomuäiti", ei ymmärrä........ Tämäkin henkilö oli sellainen joilla raskaudet alkaneet melkeen samantien kun on haluttu. Nojoo tämä on aihe joka herättää minussa ja monissa muissakin näköjään paljon tunteita, mutta eiköhän me kaikki olla ihan yhtä hyviä ja rakastavia tulevia ja nykyisiä äitejä, ehkä arvostetaan vaan hieman erilailla asioita kun ollaan katsottu asioita eri näkökulmista? Esimerkkinä tulee mieleen että ehkä lapsettomuuden nähnyt omistautuu asialle eri tavalla, tekee kaikkensa jotta raskaus saataisiin alkuun ja myös synnytykseen asti, eikä siksi ajatukset välttämättä ole ihan samalla aaltopituudella sellaisen odottajan kanssa joka ei jaksa/halua/pysty lopettamaan röökinpolttoa raskauden takia? Tää nyt oli vaan yks esimerkki mutta tietysti sitä arvostaa asioita erilailla näissä tilanteissa...
Niin ja vielä vähän omaanapaa mukaan, täällä alkaa nousta huoli oireettomuudesta
Tissit vielä aristelee mutta muuten ei mitään erikoista, ei niin mitään! Perjantaina ultra mutta pelko on jo melko suuri siitä että pieni ei olisi jaksanut enää kasvaa... Taitaa olla monella muullakin samanlaiset huolenaiheet. Pitäs kai osata olla tyytyväinen kun ei ole oireita mutta mulle se ainakin lisää epäuskoa!Vauvaahaaveita 6+4
Viimeksi muokattu:
Mun mielestä taas ei kukaan voi sanoa mihinkään asiaan, että minä koen tämän ja tämän isommin kun sinä. Koska kaikillahan meillä on erityyli ajatella ja erilaiset tunteet. Tarkotus ei todellakaan ole ketään loukata, ei todellakaan. Ja hattua nostan ihan niin korkealle kun ikinä pystyn teille kaikille jotka olette lapsettomuutta kokeneet, se on varmasti elämän suurimpia tuskia mitä ikinä voi olla. Se mistä te ammennatte voimanne saa minut hyvin nöyräksi.
Mutta silti taas uskon, et me "luomuäidit" (on muuten jotenkin ihan kamala sana) tunnemme onnen, ilon, rakkauden ja surun silti ihan yhtäläisesti, tai ainakin haluan uskoa ainakin omalla kohdallani niin. Sekin, että vaikka raskautuminen kävisikin lähes nappia painamalla silti se raskauden jatkuvuus ei kellään meistä ole niin yksinkertaista. * Ugh* Olen puhunut
(.) Mä taidan jäädä sohvalle nukkumaan. Tein iltaruoaksi tortilloja ja vatsaa kiertää hirmu uhkaavasti. Hajuhaitat voi olla niin vakavat, että myrkytän koko miehen jos se uskaltautuu mun viekkuuni.
Mutta silti taas uskon, et me "luomuäidit" (on muuten jotenkin ihan kamala sana) tunnemme onnen, ilon, rakkauden ja surun silti ihan yhtäläisesti, tai ainakin haluan uskoa ainakin omalla kohdallani niin. Sekin, että vaikka raskautuminen kävisikin lähes nappia painamalla silti se raskauden jatkuvuus ei kellään meistä ole niin yksinkertaista. * Ugh* Olen puhunut
(.) Mä taidan jäädä sohvalle nukkumaan. Tein iltaruoaksi tortilloja ja vatsaa kiertää hirmu uhkaavasti. Hajuhaitat voi olla niin vakavat, että myrkytän koko miehen jos se uskaltautuu mun viekkuuni.
Täällä toinen keskenmenon pelkääjä. Ihan kamalaa, kun ei ole mitään oireita. Ne vähätkin oireet ovat kadonneet, joita vielä tuossa pari viikkoa sitten oli. Toissapäivänä (tai eilenkö se oli) ehkä vähän tuntui jotain kohdun seuduilla, mutta siinä kaikki. Niin ja eilen tuli sellanen repäisykivuntapainen autosta noustessa.
Mutta tooooosi vähäisiä oireita jokatapauksessa.
Kauhistuttaa, kun siskon yksi raskauksista oli tuulimunaraskaus. Muistelen, että hänellä ei juuri oireita ollut vaikkei vuotoa tullutkaan ja tilanne huomattiin sitten vasta myöhemmin ekassa ultrassa.
Sanokaa nyt hyvät ihmiset, että on aivan normaalia, ettei oireita ole tässä vaiheessa!
Ehkä se on vaan pakko hakea se digitesti ja rukoilla, että se näyttää 3+
Hermostunut iloksi ja lahja rv 5+6
Mutta tooooosi vähäisiä oireita jokatapauksessa.
Kauhistuttaa, kun siskon yksi raskauksista oli tuulimunaraskaus. Muistelen, että hänellä ei juuri oireita ollut vaikkei vuotoa tullutkaan ja tilanne huomattiin sitten vasta myöhemmin ekassa ultrassa.
Sanokaa nyt hyvät ihmiset, että on aivan normaalia, ettei oireita ole tässä vaiheessa!
Ehkä se on vaan pakko hakea se digitesti ja rukoilla, että se näyttää 3+
Hermostunut iloksi ja lahja rv 5+6
Iloksi:Iso, iso iso halaus. Mutta, kyllä se on ihan normaalia ettei vielä sen kummempia oireita ole. Ens viikolla kannattaa alkaa kuulostaleen uudelleen ja sillonkin niitä ei edes tarvi olla joka päivä
Tsempit sinnekkin, tämä epävarmuudessa eläminen on yhtä helvettiä. Vauvakuume puolella aina puhutaan viikkoa ennen kun saa testata, piinaviikoksi. Minusta ne piinaviikot alkaa oikeastaan sen plussan jälkeen.. :| . Digi on nopea apu pikku varmistukseen
Tsempit sinnekkin, tämä epävarmuudessa eläminen on yhtä helvettiä. Vauvakuume puolella aina puhutaan viikkoa ennen kun saa testata, piinaviikoksi. Minusta ne piinaviikot alkaa oikeastaan sen plussan jälkeen.. :| . Digi on nopea apu pikku varmistukseen
Hei,
Huonosti on tullut kirjoiteltua, mutta lukenut sentään olen tekstejä.
Iloksi ja muutkin oireettomuus on ihan normaalia, varsinkin näin pienillä viikoilla. Itse en kyllä oireettomuudesta kärsi todellakaan. Jatkuvasti pieni pahaolo ja väsymys, lisäksi nyt viimeiset pari päivää olen oksentanutkin. Toivottavasti menee pian ohi... Valittaa en haluis, mutta olo on aika kamala.
Äitiyspakkaus En tiedä vielä mitä sen kanssa tekis. Toisaalta haluis sen, mutta tuskin sille on käyttöä, kun esikoiselta on kaikki tallessa. Talvihaalari oli meillä vielä käytössä vuoden iässäkin, kun meidän neiti on niin pieni, eikä lähtenyt aikaisin kävelemään. Äitiyspakkauksen vaatteita tuli muuten käytettyä aika vähän, mutta tavarat (kynsisakset, lämpömittari tms) oli kovassa käytössä, samoin kun toppahaalari ja se makuupussi.
Iloksi ekaa odottaessa mietin paljon kuinka pärjätään vauvan kanssa (hyvin on mennyt) Nyt mietityttää enemmän miten pärjätään kun lapset on teini-ikäisiä.
Tsemppiä kaikille.
Huonosti on tullut kirjoiteltua, mutta lukenut sentään olen tekstejä.
Iloksi ja muutkin oireettomuus on ihan normaalia, varsinkin näin pienillä viikoilla. Itse en kyllä oireettomuudesta kärsi todellakaan. Jatkuvasti pieni pahaolo ja väsymys, lisäksi nyt viimeiset pari päivää olen oksentanutkin. Toivottavasti menee pian ohi... Valittaa en haluis, mutta olo on aika kamala.
Äitiyspakkaus En tiedä vielä mitä sen kanssa tekis. Toisaalta haluis sen, mutta tuskin sille on käyttöä, kun esikoiselta on kaikki tallessa. Talvihaalari oli meillä vielä käytössä vuoden iässäkin, kun meidän neiti on niin pieni, eikä lähtenyt aikaisin kävelemään. Äitiyspakkauksen vaatteita tuli muuten käytettyä aika vähän, mutta tavarat (kynsisakset, lämpömittari tms) oli kovassa käytössä, samoin kun toppahaalari ja se makuupussi.
Iloksi ekaa odottaessa mietin paljon kuinka pärjätään vauvan kanssa (hyvin on mennyt) Nyt mietityttää enemmän miten pärjätään kun lapset on teini-ikäisiä.
Tsemppiä kaikille.
Kiitos Äiti maa ja Wengen
Tämä hermostuneisuus tulee varmaan sieltä, kun ystäväni jatkuvasti kyselee oireita ja oloja ja jatkuvasti saan olla kertomassa, ettei mitään ole. Ja se "ei mitään oireita" jauhaminen alkaa kuulostaa kokoajan pahemmalta.
Toinen ystäväni, joka on rv 9+ on kärsinyt 5+ viikosta lähtien pahoinvoinnista ja väsymyksestä.
Ei tässä uskalla puhua kohta kenenkään kanssa, kun toinen ystävä kyselee vointia ja toinen kertoilee omasta pahoinvoinnistaan... Kumpikin korostaa sitä seikkaa, että minulta ne oireet tuntuvat vaan vähenevän.
Mistähän se tämäkin stressi nyt sitten pääsi puskemaan läpi. Hitto soikoon. Olin tuossa vielä hetki sitten ihan rauhallisin mielin, mutta jotenkin ystävän kyselyt saivat huolen nousemaan.
Nyt jäin sitten miettimään, että tekeeköhän se ystävä sen tahallaan... siis sen kyselyn...
korostaakseen sitä oireettomuutta...
Hän on jostain syystä ollut ihan alusta saakka epäuskoinen tämän raskauden suhteen (ei sillä, itsekin olen ollut ihan äimänkäkenä).
Noh, eipä tässä auta kuin ootella - vaihteeksi.
Tämä hermostuneisuus tulee varmaan sieltä, kun ystäväni jatkuvasti kyselee oireita ja oloja ja jatkuvasti saan olla kertomassa, ettei mitään ole. Ja se "ei mitään oireita" jauhaminen alkaa kuulostaa kokoajan pahemmalta.
Toinen ystäväni, joka on rv 9+ on kärsinyt 5+ viikosta lähtien pahoinvoinnista ja väsymyksestä.
Ei tässä uskalla puhua kohta kenenkään kanssa, kun toinen ystävä kyselee vointia ja toinen kertoilee omasta pahoinvoinnistaan... Kumpikin korostaa sitä seikkaa, että minulta ne oireet tuntuvat vaan vähenevän.
Mistähän se tämäkin stressi nyt sitten pääsi puskemaan läpi. Hitto soikoon. Olin tuossa vielä hetki sitten ihan rauhallisin mielin, mutta jotenkin ystävän kyselyt saivat huolen nousemaan.
Nyt jäin sitten miettimään, että tekeeköhän se ystävä sen tahallaan... siis sen kyselyn...
korostaakseen sitä oireettomuutta...
Hän on jostain syystä ollut ihan alusta saakka epäuskoinen tämän raskauden suhteen (ei sillä, itsekin olen ollut ihan äimänkäkenä).
Noh, eipä tässä auta kuin ootella - vaihteeksi.
Moikka uusille, tervetuloa joukkoon!
Iloksi lapsettomuus on rankka asia ja lähisuvussakin sitä on allekirjoittaneella. Siksi en missään vaiheessa ajatellut itsekään raskautuvani niin nopeasti, mutta näin kävi ja olen siitä kiitollinen. Keskenmenon pelko on koko ajan läsnä, olen välillä jopa vainoharhainen sen suhteen. Toivottu ja harkittu raskaus meillä, vaikkei lapsettomuudesta olekaan kärsitty. Elämässä on oppinut sen verran, että mikään ei ole itsestäänselvää ja siksi arvostan jokaista onnenpotkua, mitä eteen on tullut. Ihanaa, että voit kirjoittaa ja avautua raskaasta asiasta - jatka ihmeessä, se helpottaa, kun saa turhaa painoa sydämeltään pois.
Stressistä
Mä olen kunnon stressierkki ja joudun koko ajan toppuuttelemaan itseäni, koska en voi kontrolloida kaikkea ja kaikkia. Joissain asiossa siis olen kontrollifriikki ja jos asiat eivät mene, kuten olen suunnitellut, stressaan. Nyt olen sitten antanut asian olla ja pyrkinyt vähentämään tuota kontrolloinnin tarvettani, koska siihenkin on hyvä tottua - lapsen tultua ei mitään voi enää aikatauluttaa tai suunnitella. Stressihormonit ovat tiettyyn pisteeseen asti ok, mutta liiallinen stressi on vaarallista kaikille - myös sikiölle.
(.) turpea olo edelleen... viime yönä särki selkää ihan hirveästi, helpotti heti, kun laitoin toisen käden selän alle niin, että selkä oli normaalisti kaarella. Pitänee ottaa tyyny selän alle jatkossa. Mietin vain, kauankohan sitä jaksaa tehdä seisomatyötä, jos nyt selkä vihoittelee... onneks on satulatuoli.
Yökityttää välillä ja karmee väsymys - viime yönä nukuin 13h. Onni on vapaapäivät välillä. Noita nipistelykipujakin vielä piisaa silloin tällöin.
Iloksi lapsettomuus on rankka asia ja lähisuvussakin sitä on allekirjoittaneella. Siksi en missään vaiheessa ajatellut itsekään raskautuvani niin nopeasti, mutta näin kävi ja olen siitä kiitollinen. Keskenmenon pelko on koko ajan läsnä, olen välillä jopa vainoharhainen sen suhteen. Toivottu ja harkittu raskaus meillä, vaikkei lapsettomuudesta olekaan kärsitty. Elämässä on oppinut sen verran, että mikään ei ole itsestäänselvää ja siksi arvostan jokaista onnenpotkua, mitä eteen on tullut. Ihanaa, että voit kirjoittaa ja avautua raskaasta asiasta - jatka ihmeessä, se helpottaa, kun saa turhaa painoa sydämeltään pois.
Stressistä
Mä olen kunnon stressierkki ja joudun koko ajan toppuuttelemaan itseäni, koska en voi kontrolloida kaikkea ja kaikkia. Joissain asiossa siis olen kontrollifriikki ja jos asiat eivät mene, kuten olen suunnitellut, stressaan. Nyt olen sitten antanut asian olla ja pyrkinyt vähentämään tuota kontrolloinnin tarvettani, koska siihenkin on hyvä tottua - lapsen tultua ei mitään voi enää aikatauluttaa tai suunnitella.
Stressihormonit ovat tiettyyn pisteeseen asti ok, mutta liiallinen stressi on vaarallista kaikille - myös sikiölle.(.) turpea olo edelleen... viime yönä särki selkää ihan hirveästi, helpotti heti, kun laitoin toisen käden selän alle niin, että selkä oli normaalisti kaarella. Pitänee ottaa tyyny selän alle jatkossa. Mietin vain, kauankohan sitä jaksaa tehdä seisomatyötä, jos nyt selkä vihoittelee... onneks on satulatuoli.
Yökityttää välillä ja karmee väsymys - viime yönä nukuin 13h. Onni on vapaapäivät välillä.
Noita nipistelykipujakin vielä piisaa silloin tällöin.Vielä lapsettomuusasiasta
Me kaikki katsellaan tätä maailmaa yhdestä paikasta, nimittäin siitä missä kukin sillä hetkellä seisoo. Siitä johtuen maailma näyttäytyy meille kaikille vähän erilailla.
Mikäli minä tästä nyt jään raskaaksi ja joskus sen vauvan saan - aion iloita kaikesta siitä kokemuksesta, mitä vuosien lapsettomuus minulle antoi. Sureminen ei auta eikä muuta asiaa. Ja oikeastaan, jokatapauksessa aion iloita loppupelissä kaikesta siitä kokemuksesta, jota tästä on kertynyt. Toivon vaan, että saan iloita jälkikasvun kera...
Se, että iloitsen saamastani kokemuksesta ja ehkä saatan kokea, että olen kokemuksestani saanut jotain etua muihin samassa tilanteessa oleviin, ei todellakaan tarkoita, että niin todellisuudessa olisi.
Se on vain minun kokemukseni ja näkemykseni. Se on se, miten minä näen asian tältä paikalta, näillä silmillä.
Kenenkään ei pidä lähteä vähättelemään tai epäilemään omaa kokemustaan tai motiivejaan tai haluaan saada lapsi tai tuntemaansa rakkautta pelkästään sen takia, että tausta on erilainen jonkun muun kanssa.
Hulluahan se olisi, jos jokaisella pitäisi olla samanlainen kokemus.
Eli siis, vaikka kirjoitinkin lapsettomuudesta ja omista ajatuksistani ja kokemuksistani en halua, että kukaan pahottaa mieltänsä niistä tai ajattelee olevansa jotenkin vähemmän rakastava vanhempi tai haluavansa lasta vähemmän tai ylipäänsä millään tavalla vähempi kuin minä, vaikka minulla vuosien tausta onkin takana lapsettomuutta.
Minähän se tässä huonompi ja vähempi olen, jos ihan tarkkaan aletaan miettimään, sillä "luomuäidit" (on kyllä oikeesti aika ällö sana) on niitä, joiden on tarkoitus saada lapsia.
Minä olen se freak of nature, joka uhmaa kohtaloa lääketieteen avulla.
- Mutta olen myös sinut itseni ja taustani kanssa siinä mielessä, että en koe itseäni yhtään huonommaksi äitikokelaaksi, vaikka niillä hoidoilla onkin raskaus saatu aikaan Ja niinkuin tuossa ylempänä mainitsin, että saatan jopa tuntea, että taustastani on minulle etua.
- Kuka tietää...?
Me kaikki katsellaan tätä maailmaa yhdestä paikasta, nimittäin siitä missä kukin sillä hetkellä seisoo. Siitä johtuen maailma näyttäytyy meille kaikille vähän erilailla.
Mikäli minä tästä nyt jään raskaaksi ja joskus sen vauvan saan - aion iloita kaikesta siitä kokemuksesta, mitä vuosien lapsettomuus minulle antoi. Sureminen ei auta eikä muuta asiaa. Ja oikeastaan, jokatapauksessa aion iloita loppupelissä kaikesta siitä kokemuksesta, jota tästä on kertynyt. Toivon vaan, että saan iloita jälkikasvun kera...
Se, että iloitsen saamastani kokemuksesta ja ehkä saatan kokea, että olen kokemuksestani saanut jotain etua muihin samassa tilanteessa oleviin, ei todellakaan tarkoita, että niin todellisuudessa olisi.
Se on vain minun kokemukseni ja näkemykseni. Se on se, miten minä näen asian tältä paikalta, näillä silmillä.
Kenenkään ei pidä lähteä vähättelemään tai epäilemään omaa kokemustaan tai motiivejaan tai haluaan saada lapsi tai tuntemaansa rakkautta pelkästään sen takia, että tausta on erilainen jonkun muun kanssa.
Hulluahan se olisi, jos jokaisella pitäisi olla samanlainen kokemus.
Eli siis, vaikka kirjoitinkin lapsettomuudesta ja omista ajatuksistani ja kokemuksistani en halua, että kukaan pahottaa mieltänsä niistä tai ajattelee olevansa jotenkin vähemmän rakastava vanhempi tai haluavansa lasta vähemmän tai ylipäänsä millään tavalla vähempi kuin minä, vaikka minulla vuosien tausta onkin takana lapsettomuutta.
Minähän se tässä huonompi ja vähempi olen, jos ihan tarkkaan aletaan miettimään, sillä "luomuäidit" (on kyllä oikeesti aika ällö sana) on niitä, joiden on tarkoitus saada lapsia.
Minä olen se freak of nature, joka uhmaa kohtaloa lääketieteen avulla.
- Mutta olen myös sinut itseni ja taustani kanssa siinä mielessä, että en koe itseäni yhtään huonommaksi äitikokelaaksi, vaikka niillä hoidoilla onkin raskaus saatu aikaan
Ja niinkuin tuossa ylempänä mainitsin, että saatan jopa tuntea, että taustastani on minulle etua. - Kuka tietää...?
Iloksi miun tuulimunaraskaudessa oli oireita enemmän kuin nyt. Tissit oli aivan järkyttävän kipeät, nännit ja niiden ympärykset vaihtoi väriä tummemmaksi, saatoin nukahtaa kesken lauseen, runsas valkovuoto ja jatkuva nälkä, muttei paino kuitenkaan juurikaan noussut eli aineenvaihdunta vilkastui. Vähitellen oireet sitten hävisi ennen ultraa, eikä siellä näkynyt oikein mitään. En vuotanut raskauden aikana ollenkaan ja olo tuntui enemmän raskaanaolevalta kuin nyt koko aikana on tuntunut. Kai tuo on jättänyt pelkotilan ja siksi en uskalla ajatella, että olisin ainakaan enemmän raskaana kuin silloin, vaikka nyt ultrassa näkyikin selkeästi raskaus ja ruskuaispussi, mutta siihen se näkyvyys sitten loppuikin... Mutta kuten Nökönen totesi: jos siua ei olisi biologiseksiäidiksi tarkoitettu, ei lääketiede sitä pystyisi muuttamaan muuksi. Pää pystyyn nyt! Hyvin sie vedät! Siun ei tartte puolustella itseäsi saati raskauttasi millään tavalla! Varmasti olet sen ansainnut, ihan kuin jokainen meistä omalla kohdallaan. Samalla viivalla lopunkaiken kuitenkin norkoillaan =) Meillä kaikilla on vielä aihetta jännitykseen, mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma.
Nökönen Miun äiti on oireillut ihan pahoinvoinnin kera ja hänen äiti myös. Äidinäidillä on ensimmäisenä ollut kaksosraskaus (äiti ja eno), kaksi normaalia raskautta ja kuulemma jossain vaiheessa myös keskenmenoja, en tarkkaan tiedä missä järjestyksessä on raskaudet/kmt olleet, mutta eiköhän tässä sekin jossain vaiheessa vielä selvinne. Isän puolelta en tiedä miten mummon 17 täysiaikaista raskautta on sujunut. Ehkä sieltä periytyy oireettomuus? Tuohon aikaan lapsikuolleisuus on ollut verrattain suurta, mutta muistaakseni vain 5 lasta on menehtynyt ennen aikuisikää. Ukilla olisi ikää nyt 110 vuotta, jos eläisi ja mummo oli pari vuotta nuorempi. Miun isä tulee joulukuussa 66 ja hänellä on vielä yksi alle vuoden nuorempi veli, viimeinen lapsi on syntynyt kuolleena. Mie toivoin, että mie olisin yhtä hedelmällinen kuin mummot ovat olleet, saa nähdä onko yhtä paljon epäonneakin.
Voimia kaikille oireiden ja oireettomuuden kestämiseen toivoo oireeton Wiitahepo
Nökönen Miun äiti on oireillut ihan pahoinvoinnin kera ja hänen äiti myös. Äidinäidillä on ensimmäisenä ollut kaksosraskaus (äiti ja eno), kaksi normaalia raskautta ja kuulemma jossain vaiheessa myös keskenmenoja, en tarkkaan tiedä missä järjestyksessä on raskaudet/kmt olleet, mutta eiköhän tässä sekin jossain vaiheessa vielä selvinne. Isän puolelta en tiedä miten mummon 17 täysiaikaista raskautta on sujunut. Ehkä sieltä periytyy oireettomuus? Tuohon aikaan lapsikuolleisuus on ollut verrattain suurta, mutta muistaakseni vain 5 lasta on menehtynyt ennen aikuisikää. Ukilla olisi ikää nyt 110 vuotta, jos eläisi ja mummo oli pari vuotta nuorempi. Miun isä tulee joulukuussa 66 ja hänellä on vielä yksi alle vuoden nuorempi veli, viimeinen lapsi on syntynyt kuolleena. Mie toivoin, että mie olisin yhtä hedelmällinen kuin mummot ovat olleet, saa nähdä onko yhtä paljon epäonneakin.
Voimia kaikille oireiden ja oireettomuuden kestämiseen toivoo oireeton Wiitahepo
Oon Nökösen kanssa samoilla linjoilla - tarkoitus on kaikella, myös sillä vaikeuksien kautta voittoon-tyylillä. Oon itkunauranut seuratessani erään tuttavani tilannetta, keskenmenojen ja kohtukuoleman jälkeen saivat keskostytön vappuna. :heart: Tyttö voi hyvin ja on sitkeä sekä niin maan pirun sisukas, ihan kuin äitinsäkin. Sanotaanko näin, että lääketiede on mahtava asia - antaa jokaiselle mahdollisuuden, ei ehkä tasavertaisia, mutta kuitenkin.
Kaikilla meillä on taustamme ja kaikki ne asiat syntymästä tähän päivään tekevät meistä juuri niitä ihmisiä, joita nyt olemme. Maailmankatsomus voi olla sama, mutta polku ollut eri - se on rikkaus, että näkökulmia löytyy eikä yksi näkökulma poista sitä toista. Rakkautta ei voi mitata millään, koska ei niitä isoja tuntemuksia sanoiksikaan osaa kunnolla pukea. Niinpä ne kaikkein suurimmat jäävät ikuisesti jokaisen ihmisen itsensä sisälle, jolloin vertailua on mahdotonta tehdä.
Mutta onhan se niinkin, ettei elämä pääty yhden oven sulkeutumiseen - yleensä sen myötä aukeaa toinen. On itsestä kiinni, jääkö murehtimaan sulkeutuneen oven taakse vai ylittääkö vasta auenneen kynnyksen.
Alavatsakipuilusta
Mulla sitä on, joskus enemmän, joskus vähemmän. Välillä jopa säikäyttää, jos ei ole ja sitten taas toisaalta se, jos niitä on tosi voimakkaina. Vuotoa ei ole ollut *koputtaa puuta* eli kyseessä oletettavasti ihan niitä kasvukipuja.
Töihinpaluusta ja hoitopaikoista
Mulla on vielä kahden vaiheilla tämä. En oikein koskaan ole ajatellut sopivani kotiäidiksi, mutta mieli voi muuttua. Olin ajatellut, että palaisin pian työelämään puolikkailla päivillä - yrittäjänä saisin sen päätöksen tehdäkin. Tuon puolikkaan aikana voisi isäni olla lapsen kanssa - on osa-aikaeläkkeellä ja ajaa silloin tällöin postia. Ja on kokenut lasten kanssa, oli veljeni synnyttyä kotona, kun äiti palasi työelämään melko pian. Tai sitten ukkokultakin tekisi puolikasta päivää ja olisi lapsen kanssa kotona. Saattaisin kyllä jäädä itsekin kotiin kokonaan, saisin sen kh-tuen kuntalisän 100e/kk. Tai vaihtoehtoisesti vuodeksi ilmaisen päivähoidon - päikkäri olisi tuossa parinsadan metrin päässä. Vielä en uskalla tehdä päätöstä suuntaan tai toiseen, katsotaan sitten lähempänä. Puhuttu asiasta on jo useaan otteeseen.
(.) Nyt saunaan ja sitten on pakko väsätä jotain iltapalaa. Pikkuärrä on aika vaativa ruokailun suhteen. Ja vaatii hurjia unia. Melko kova nukkumaan oon jo muutenkin, mutta nyt vieläkin enemmän. Onneksi on vielä huomenna vapaapäivä, ei ollut pöllömpi idea ottaa niitä juhannuksen perään.
Kauniita unia kaikille helmimasujen kasvattajille!
Kaikilla meillä on taustamme ja kaikki ne asiat syntymästä tähän päivään tekevät meistä juuri niitä ihmisiä, joita nyt olemme. Maailmankatsomus voi olla sama, mutta polku ollut eri - se on rikkaus, että näkökulmia löytyy eikä yksi näkökulma poista sitä toista.
Rakkautta ei voi mitata millään, koska ei niitä isoja tuntemuksia sanoiksikaan osaa kunnolla pukea. Niinpä ne kaikkein suurimmat jäävät ikuisesti jokaisen ihmisen itsensä sisälle, jolloin vertailua on mahdotonta tehdä.Mutta onhan se niinkin, ettei elämä pääty yhden oven sulkeutumiseen - yleensä sen myötä aukeaa toinen. On itsestä kiinni, jääkö murehtimaan sulkeutuneen oven taakse vai ylittääkö vasta auenneen kynnyksen.
Alavatsakipuilusta
Mulla sitä on, joskus enemmän, joskus vähemmän. Välillä jopa säikäyttää, jos ei ole ja sitten taas toisaalta se, jos niitä on tosi voimakkaina. Vuotoa ei ole ollut *koputtaa puuta* eli kyseessä oletettavasti ihan niitä kasvukipuja.
Töihinpaluusta ja hoitopaikoista
Mulla on vielä kahden vaiheilla tämä. En oikein koskaan ole ajatellut sopivani kotiäidiksi, mutta mieli voi muuttua. Olin ajatellut, että palaisin pian työelämään puolikkailla päivillä - yrittäjänä saisin sen päätöksen tehdäkin. Tuon puolikkaan aikana voisi isäni olla lapsen kanssa - on osa-aikaeläkkeellä ja ajaa silloin tällöin postia. Ja on kokenut lasten kanssa, oli veljeni synnyttyä kotona, kun äiti palasi työelämään melko pian. Tai sitten ukkokultakin tekisi puolikasta päivää ja olisi lapsen kanssa kotona. Saattaisin kyllä jäädä itsekin kotiin kokonaan, saisin sen kh-tuen kuntalisän 100e/kk. Tai vaihtoehtoisesti vuodeksi ilmaisen päivähoidon - päikkäri olisi tuossa parinsadan metrin päässä.
Vielä en uskalla tehdä päätöstä suuntaan tai toiseen, katsotaan sitten lähempänä. Puhuttu asiasta on jo useaan otteeseen. (.) Nyt saunaan ja sitten on pakko väsätä jotain iltapalaa. Pikkuärrä on aika vaativa ruokailun suhteen.
Ja vaatii hurjia unia. Melko kova nukkumaan oon jo muutenkin, mutta nyt vieläkin enemmän. Onneksi on vielä huomenna vapaapäivä, ei ollut pöllömpi idea ottaa niitä juhannuksen perään. Kauniita unia kaikille helmimasujen kasvattajille!
Haluan toivottaa kaikki uudet mammat tervetulleiksi :flower:. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin ja saadaan omat helmivauvat
Alavatsakivut luulin niiden loppuneen mutta tänään onkin useaan otteeseen vihlaissut oikein kunnolla häpyluun kohdalla. Viimeeksi oli ihan sellainen tunne että häpyluu olisi mennyt kahtia. Samalla hetkellä kun nauraa ja pitää hauskaa joutuukin hetken päästä pihitelemään ja hengittämään kun olisi pahempikin supistus.
Neuvola oli maanantaina. Neuvolatäti oli mielestäni aika ''kuiva'' ja tylsä henkilö. Ei oikein osanut rentoutua ja ottaa asian rennosti. Kyllähän yllätysvauvasta saa hieman vitsiäkin heittää. Hänen ilmeensä mukaan ei? Luultavasti sellainen juuri valmistunut, kun ei oikein pystynyt rennosti puhumaan. Katsotaan nyt kehittyykö työssään vai pitäisikö vihtaa hieman vanhempaan tätiin.
Unet vatsassa taitaa öisin (luultavasti) olla melkoisia repäisyjä kun olen jo nähnyt kahdet keskenmenounet ja tänään päivällä olin synnyttämässä jo sänkyyn :'(
Äitiyspakkaus otamme sen, olipa se sitten vanhaa tai uudempaa mallistoa. Olen ajatellut että sillä pakkauksella ja muutamalla omalla vaatteella selviäisi mahdollisimman pitkään. Laskemalla että yhdet vauvan päällä, toiset pesussa ja vielä yhdet parit puhtaana laatikossa.
Tarvikkeet Viime päivinä on iskenyt sellainen tarvikevimma. Mitään ei ole tullut ostettua mutta tuotteita, sänkyjä yms tulee seurailtua. Tuntuuhan se oudolta katsella pinnasänkyjä pienellä pömppövatsalla kun vastapäätä samaa sänkyä katselee viimeisimmillään oleva äiti
Alavatsakivut luulin niiden loppuneen mutta tänään onkin useaan otteeseen vihlaissut oikein kunnolla häpyluun kohdalla. Viimeeksi oli ihan sellainen tunne että häpyluu olisi mennyt kahtia. Samalla hetkellä kun nauraa ja pitää hauskaa joutuukin hetken päästä pihitelemään ja hengittämään kun olisi pahempikin supistus.
Neuvola oli maanantaina. Neuvolatäti oli mielestäni aika ''kuiva'' ja tylsä henkilö. Ei oikein osanut rentoutua ja ottaa asian rennosti. Kyllähän yllätysvauvasta saa hieman vitsiäkin heittää. Hänen ilmeensä mukaan ei? Luultavasti sellainen juuri valmistunut, kun ei oikein pystynyt rennosti puhumaan. Katsotaan nyt kehittyykö työssään vai pitäisikö vihtaa hieman vanhempaan tätiin.
Unet vatsassa taitaa öisin (luultavasti) olla melkoisia repäisyjä kun olen jo nähnyt kahdet keskenmenounet ja tänään päivällä olin synnyttämässä jo sänkyyn :'(
Äitiyspakkaus otamme sen, olipa se sitten vanhaa tai uudempaa mallistoa. Olen ajatellut että sillä pakkauksella ja muutamalla omalla vaatteella selviäisi mahdollisimman pitkään. Laskemalla että yhdet vauvan päällä, toiset pesussa ja vielä yhdet parit puhtaana laatikossa.
Tarvikkeet Viime päivinä on iskenyt sellainen tarvikevimma. Mitään ei ole tullut ostettua mutta tuotteita, sänkyjä yms tulee seurailtua. Tuntuuhan se oudolta katsella pinnasänkyjä pienellä pömppövatsalla kun vastapäätä samaa sänkyä katselee viimeisimmillään oleva äiti
Kotihoidontuesta: täällä sitä sormen kynsinahkoja purren juurikin kotihoidontuella kärvistellään Kuten joku sanoi: pärjää, jos ei osta mitään, ei maksa lainaa (vain korot), ei matkustele eikä muutenkaan tee juuri mitään...että ei tätä kyllä kovin pitkään meidän menoilla voi jatkaa. Elokuussa menen töihin, mutta toivottavasti vain muutamiksi kuukausiksi sit katsotaan uudelleen. Mielelläni hoitaisin lapseni ainakin pari vuotiaiksi kotona, mutta valitettavasti se ei ole mahdollista
Rauhallista mieltä odotukseen kaikille!
Kuten joku sanoi: pärjää, jos ei osta mitään, ei maksa lainaa (vain korot), ei matkustele eikä muutenkaan tee juuri mitään...että ei tätä kyllä kovin pitkään meidän menoilla voi jatkaa. Elokuussa menen töihin, mutta toivottavasti vain muutamiksi kuukausiksi sit katsotaan uudelleen. Mielelläni hoitaisin lapseni ainakin pari vuotiaiksi kotona, mutta valitettavasti se ei ole mahdollista Rauhallista mieltä odotukseen kaikille!