HELMIKUUN HELMET 2013 *elokuu*

vatsaoireista täällä taas ensi odottajan miettii onko muilla alavatsa kipuja..joo varmaan niitä löytyy kun kohtu kasvaa, mutta onko kellään alavatsa arka kevyesti painaessa? Ja onko se normaalia..mietin jo pissatulehdusta mutta ei ole muita oireita kuin tuo arkuus kevyesti palpoessa ja pieni paineen tunne häpyluun yläpuolella. Välillä sitä tuntuu että vois jo rauhoittua ja alkaa nauttia tästä raskaudesta, mutta sitten taas huoli nostaa päätänsä ja sitä miettii onko siellä kaikki kunnossa kun omista oloista ei saa siihen vastausta.

Annalinnea ja murunen 16+3
 
Heidukka mäkin niin tykkään pitää perinteitä yllä. :) Meillä on jo mun sekä mun pikkuveljen käytössä ollut hoitopöytä ja saadaan myös miehelleni aikoinaan varta vasten teetetty kehto lapselle. Ja vaikkei meillä ristiäisiä pidetä, vaan nimiäiset, niin ajattelin pyytää miehen sedän vaimolta miehen isoäidin aikoinaan tekemän kastemekon käyttöön nimiäisiin. Siinä olisi sitten kolmas sukupolvi jo nimensä saanut. :)

Valkovuodosta hämäävän paljon tulee mullakin joskus - välillä on oikeasti alkkarit tosi märät. Pikkuhousunsuojia en viitsi käyttää, kun mulla on nivusissa jonkin asteista hiivatulehdusta... voiteella onneks menee, kun ei ole ilmeisesti emättimessä asti. Toivon mukaan. :D

Tuli katsottua tuossa joku aika sitten Discovery Science-kanavalta ohjelma Curiosity: Life before birth. Ihan sattumalta isäntä siihen kanavasurffasi ja toljotettiin sitä sitten silmä kovana molemmat. :D Oli omalla tavallaan aika ihana ohjelma, itku meinas synnytyskohtauksissa tulla. :)

Tuli syötyä melkonen "aamupala", vaikka tais olla enempikin brunssi. :D Pikapuuroa voisilmällä sekä kolme täysjyväpaahtista voileipäkinkulla, juustolla, kurkulla ja tomaatilla. Jaksaa vielä muutaman tunnin, pitäisköhän sitten uskaltautua hakemaan pizzeriasta jotain... hmm... Samalla vois piipahtaa anoppilassakin. :)

Ihanaa ja leppoista sunnuntaita kaikille helmimasuille! :)

MrsR&MrR ja Jorma-Irmeli 15+3
 
  • Tykkää
Reactions: Heidukka
Pilkku: tylsää tosiaan, että miehesi suhtautuu noin! Nostan sinulle kyllä hattua, että suhtaudut itse niin ylpeästi raskauteesi ja pyöristyvään masuun - niin kuuluukin! Minä maltan tuskin odottaa, että masu pulpahtaa! Toivottavasti miehesi asenne muuttuu piakkoin, kun lapsi kasvaa siellä masussa niin kasvaahan se masukin toki! Täällä on osin varmaan keskenmenojenkin takia kyllä molemminpuolinen valtava ilo ja kiitollisuus raskaudesta ja miehestä mun maha on ihana.

Valkovuodosta: vähemmän kuin normaalisti eli ei juuri yhtään.

Pulputuksista vatsassa: en ole nyt tuntenut mitään vatsassa muutamaan iltaan, joten ehkä se parin illan pulputus oli tosiaan suolistoperäistä. Muutenkin on aika totaaalisen oireeton olo, rintoihin sentään sattuu jos puristaa ;) Onneksi, muuten olisin varmaan jo varsin hermostunut.

Voiko neuvolassa muuten käydä Helsingissä kuuntelemassa sydänääniä oman ajan ulkopuolella? Ts. onko siellä joku 'avopäivä'? Kuten joskus aiemmin sanoin, mulla tämä kuuden viikon odottelu np-ultran ja seuraavan käynnin välissä on aika vaikea aiempien oireettomien keskenmenojen takia... Helpottaisi tietää, että pienen sydän sykkii edelleen.

Hankintoja en ole edelliseen viitaten uskaltanut tehdä vielä ensimmäistäkään. Mutta kaveri lupasi eilen lastin vaatteita ja turvaistuimen ja mitälie. Heillä on kuulemma lapsiluku täynnä.
 
Alavatsavihlaisuista on kärsitty täälläkin.. Ja on tainnut hiivakin iskeä kutinasta päätellen.
Mikä emätinvoide olisi turvallinen? Tai voi olla että yritän pärjätä bepantheenillä.
Ärsyttää hirveesti taas kaikki..mm.yllätysvieraat! Eikö ole kohteliasta edes varttia ennen soittaa
että on tulossa. Vaikka olen kotiäitinä niin en millään saa pidettyä paikkoja top top kunnossa
kun esikoinen siinä iässä että vie tavaroita ympäri asuntoa. Ja näin raskaana on pakko huilata
aina kun mahdollista,eikä vaan siivota. Eikä muuten mitään,mutta en nauti vieraista yhtään
jos koti on mullin mallin..
Kiitti kun sain taas purkaa hermoja.
 
MyDream Tää on niin hyvä paikka päästä hermoja purkamaan! Vapaasti vaan annat palaa vaan!

Tuota noin! Aattelin tässä kysästä että mitä ootte ajattelleet hankkia ennen pienokaisen tuloa?
Ja mitä sitten jälkeenpäin? Olis hirveen kiva jos listaisitte jotain näin talvivaaveleita aatellen :)

Kun tässä aloin pohdiskelemaan mitä tarvii, ja varsinkin te joilla jo lapsukaisia on niin auttakaa minua ensi odottajaa, kun en osaa sanoa, mikä on fiksua hankkia ennen, ettei tulisi hankkia KAIKKE turhaa :D
 
Onpas tullut taas tekstiä, mahtavan ahkeria olette kirjoittamaan! :)

Meillä on ollut remppaa, niin en ole ehtinyt koneella notkuilemaan oikeastaan yhtään, mutta nytpä olikin mukavaa kun sai rauhassa istua lukemaan teitin kuulumisia. Tervetuloa uusille nyt ensiksi! :)

Pilkku_: voi kamala, mikä mies! Siis sori, mutta itse kyllä suuttuisin jos mieheni kohtelis minua tuolla tavalla. Seurustelun alussa olin normaalipainon ylärajoilla, mutta esikoisen raskaudessa mulle tuli 30kg (!!) lisää painoa ja olin kyllä melkomoinen valas siinä lopussa. Siltikään mieheni ei ikinä maininnut siitä mitään, päinvastoin silitteli masua ja kun valittelin kilojani niin tulee ja halaa ja kehuu mua sirpakaksi :D En koskaan vois kuvitella että mulle jotain painostani sanoisi, itselleni se on nimittäin aika herkkä paikka entisenä ylipainoisena ja kun vieläkin on edellisen raskauden raskauskiloja niin sitähän masentuis ihan täysin :( Mutta joo, toivotaan, että sun miehes huomaa kuinka tökerösti käyttäytyy ja muuttaa tapojaan :)

Painosta: mulle on tullut tasan 2kg!! Mikä on ihan mahtavaa, koska viimeksi tähän mennessä oli jo tullut 7-8kg... :whistle: Pyrin siihen, ettei paino nousis niin paljon kuin viimeksi, en jaksa sitä mahdotonta laihdutusurakkaa synnytyksen jälkeen ja kuitenkin haluan sinne normaalipainoon tämän jälkeen päästä (tiedossa häät...iiks! :)) niin mitä sitä turhaan itselleen liian suurta urakkaa ottaa :)

Sokerirasitukseen neuvolalekuri passitti, ylipainoa kun on ja huonoa oloa vieläkin liittyen ruokailuun niin ensi keskiviikkona siihen rääkkiin pitäis mennä. Kammottaa jo etukäteen se, kuinka huono olo tulee syömättömyydestä. Ainakin viimeksi se litku oli tosi helpotus kun oli niin nälkä, ettei tehnyt yhtään pahaa juoda sitä. Jospa nytkin :)

Mahan juilimista täälläkin, mutta todella vähän. Aavistuksen liitoskipujen tyyppistäkin jopa ajoittain, viimeksi mulla oli ihan tuskaiset liitoskivut lopussa, ei pystynyt voihkimatta kääntymään. Ja mulla ne tuntuu siltä, että joku työntää sukkapuikon häpyluusta läpi (sori suora puhe :D).

Liikkeitä tuntuu varsinkin ruokailun jälkeen, sellaista muljahtelua ja paineen tunnetta, ihan selkeästi tulee pikkuisesta :heart:

Eikö hiivaan ole canesten ihan turvallinen käyttää? En tosin ole satavarma, varmistaisin lekurilta vielä jos ei lue pakkausselosteessa selvästi, että saa käyttää.

Valkovuotoa on toooodella runsaasti, päivittäin saattaa joutua parikin kertaa alapesulle ja housujen vaihtoon, tympeä vaiva.

Hankintoja ei tarvitse tehdä muuta kuin sisarusrattaat sitten jossain vaiheessa. Käytettynä yritetään jostain saada.

Ja nyt lähden saunaan. Mukavaa sunnuntai-iltaa kaikille! Ja muistakaapa, että tiistaina se alkaa...BB... :D (sori, olen fani, ihanaa vastapainoa työlle :D)

cannes ja piskunen 15+2
 
Uusi viikko alussa taas!

Liikehdintää tuntu täälläkin mahassa taas äskettäin, kun söin omenapiirakkaa vaniljajäätelön kera :), tais pikkunenki tykätä siitä.

Hiivaan voi tosiaan käyttää tuota canestenia, sekä voidetta että sen puikon, mut se pitää laittaa ihan käsin paikalleen, ettei mee liian syvälle. nimim. alkuraskauessa kaks hiivatulehusta ihan peräkkäin ja nyt sitä taas tuntuu olevan, johtuu varmaan tuosta lisääntyneestä valkovuodon erityksestä, mutta nyt pärjään onneks pelkällä voiteella, sitä onki kyllä saanu käyttää jo n. viikon verran, kun kutisee, inhottavaa.

Miehen mietteet: täällä hän ei alkuraskauden aikaan paljon puhua pukahtanu koko asiasta. Sen jälkeen, kun maha on näkyny kunnolla, ni aina välillä pyytää minua pyörähtämään eessään ja sit kattoo ja kommentoi, että miltä näyttää :) Alussa näytin kuulema vaan "läskistyneeltä", mutta en enää tosiaankaan, tänään katto, että minun lantio on noussu ylemmäs (minun mies sanoo aina ihan suoraan siis, miltä minä näytän, mikä on minusta ihan hyvä, ettei suotta kaunistele asioita, eikä hän niitä tietenkään pahalla sano). Mies oli eka kertaa ultrassa nyt tiistaina, etukäteen kun kyselin, mitä tuumi sinne menosta, vastaus oli, että on nähny telkkarissa monta kertaa ultrausta. Mutta sen meijän käynnin jälkeen sano, että se oli pelottavaa, kun siltä näky luut ja kaikki sieltä sisältä ja oli kuvitellu, ettei se niin paljoo ja nopeesti liiku vaan että ne liikkeet ois ollu semmosia "hidastettuja". Seuraavana iltana sanoi, päivän asioita mietittyään, että nyt hän sen vasta ymmärtää, että minua katsoessaan katsooki kahta eikä vaan yhtä ihmistä ja on kuulema otettu siitä, että minä kannan tätä "taakkaa" mukanani:):heart: Että kyllä ne miehetki osaa välillä yllättää kommenteillaan! Jospa se Pilkunki mies siitä tokenis ja sais asiaan toisenlaisen perspektiivin jossain vaiheessa ;)

minä vaan -84 + juniori 17+1
 
  • Tykkää
Reactions: Selis
Jo vain, hiivaan olen tuota Canestenia käyttänyt minäkin. Tosin aiemman hiivatulehduksen hoidin viimeisten menkkojen jälkeen eli melkolailla just ennen raskautumista - ainoa ongelma on tuo juupelin kutina. Piti sheivatakin, että saa tuon voiteen paremmin laitettua. :D

cannes mä aattelin ostaa huomenna sen BB 24/7 niin saa taas autuaasti nollata itsensä täydellisesti joka ikinen päivä silloin kun haluaa. :LOL: Oon kans aina ihan koukussa tuohon, toivon vaan, että tän vuoden poppoo on sellainen virkeä ja verbaalinen muutenkin kuin humalassa. :)

Mä voisin kans ihan mieluusti ottaa teiltä kokeneimmilta neuvoa noiden ehdottomasti tarpeellisten tavaroiden/vaatteiden osalta talvivauvalla, mitä Bettis tuossa kanssa pyyteli. :)

Liikkeistä oon olevinani tuntenu jotain, mutta ei voi aina olla satavarma. Jotain kuitenkin sellaista, mitä ei kehossa ole koskaan aiemmin ollut. Odotan kyllä kovasti niitä ihan selkeitä liikkeitä - potkuja ja sen sellaisia. Sitten ei jää ainakaan mitään jossiteltavaa. :) Mut aina ne liikkeet tuntuu liittyvän ruokailuni jälkeisiin hetkiin ja illalla sängyssä makoillessa tuntuu niitä pulputuksia. Hassuja. :)

MyDream mäkin vetelin eilen herneitä ja jopa meloneja nenään, kun isännän pari kaveria tuli illasta kutsumatta/ilmoittamatta kylään... Toinen niistä on vielä muutenkin sellainen tyyppi, jota en voi sietää alkuunkaan. :( Eli juuri semmonen tyyppi, joka ei ole tänne tervetullut, kun lapsi on syntynyt. Ymmärrän siis ihan täysin tuon raivon partaalle ajautumisen yllätysvisiiteistä - siisteys ei oo ikinä ollu mun juttuni, hallittu kaaos on. Ja siks itekin diggaan aina varustautua siivoomalla, jos kerran joku on tulossa käymään. Se siivoaminen on pakollinen paha, jota välttelen kuin ruttoa, mutta sitten kun siivoan, siivoan katosta lattiaan. Ehkä sitten joulun alla taas... :D

Nyt vähän kylmää vichyä ja lisää telkkaria, huomenna vapaapäivä. :)
 
Heippa rallaa kaikille! Käyn sillon tällöin lukemassa teidän kuulumisia, jotenkin vaan aina yhtä kivaa kuulla miten raskaus muilla sujuu kun on kuitenkin itsekin saamassa helmikuussa oman pienokaisen. Joskus aikasemmin oon tänne jotain valitellut ja esitellyt kysymyksiä, mutta kyllä mä muutakin tällä palstalla teen kun vaan valitan :) Kirjottaa vaan en taho jaksaa millään, ellei ole jotain erityistä asiaa.


Nyt kuitenkin asiaan. Mulla on viikkoja kassassa 14+2, pahoinvointia on vielä mutta eipä oikeastaan mitään muita raskaus"oireita". En ole missään vaiheessa odottanut erityisesti raskausmahaa, välillä ajatellut että eipä se pahitteeksi ole jos saisi jollain konkreettisella tavalla tämän raskauden omaan tietoisuuteen (saattaa kuulostaa tyhmältä mutta toivottavasti edes joku tajuaa mitä ajan takaa). Aikaisemmin en ole kiinnittänyt mahaani huomiota, enkä nytkään ole ruennut viivottimen kanssa mittailemaan ja mitään kuvittelemaan, joten tämä ei nyt ole minun keksimä asia: Huomasin tässä viime viikolla että mahani on todella nopeasti alkanut kasvamaan! Joo, monet olisivat luultavasti onnellisia mutta minä en. Enkä ymmärrä miksi asia minua ahdistaa. Vauva on tervetullut ja nt-ultran jälkeen kun näin pienokaisen heiluttelevan raajojaan, koin ensimäistä kertaa elämässä varmaankin sitä äidinrakkautta.


En olisi uskonut että suhtaudun mahaani näin. Mun tekis mieli olla neljän seinän sisällä piilossa, ettei kukaan näkisi mahaa. Pelottaa jos törmään jossain julkisissa paikoissa tuttuihin, jotka eivät raskaudestani tiedä (enkä tiedä miksi pelätä sillä ei ole mitään oikeaa syytä pelätä), nyt on jotenkin leimattu olo että "toi on nyt sitten niin kun raskaana". Lisäksi opiskelen laitoksessa, missä on nuorisoa erittäin paljon. Ja kun otsassa ei näy sitä ikää enkä näytä kamalan vanhalta, jos ne nuoret/lapset nyt ajattelevat jotain negatiivista. Ikää kuitenkin minulla "vasta" 20-vuotta. Myös häiritsee se tunne, etten pysy nyt oikein psyykkisesti mukana oman kehon muutoksissa.


Toisaalta luulin, en sitten tiedä olinko tyhmä, että tämä raskaus alkaa näkymään vasta joskus viikolla 20 tai vähän ennen. MUTTA että jo nyt minulla on selvä pötsi, eikä todellakaan semmoinen epäilyksen varaa jättävä tai lihomisen mukana tullut (en ole edes lihonut kamalasti, päinvastoin) vaan kunnon pyöreä ja eteen päin muotoutuva (navasta alaspäin). Kai sitten en ollut valmis tähän mahaan näillä viikoilla ja maha on alkanut kasvamaan nopeasti, enkä oikein hyväksy tätä ulkomuodon muutosta.


Lopuksi haluan sanoa sen, että älkää leimatko minua huonoksi äidiksi tms. Itsellä jo tarpeeksi paha mieli näistä reaktioista ja mieskin varmaan nauraa mulle. Miksi minä en suhtaudu nyt tähän maha asiaan niin kun pitäisi, vai onko tällanen muille tuttua? Miksi minun maha näkyy jo nyt, vaikka usealla ei näkyisi vielä aikoihin, ja tämä on mun ensimäinen raskaus?! Äh, ei mahan pitäs olla näin iso juttu ja tiesinhän minä että se pönpähtää joskus esiin. Ei mun tarviis miettiä, mistä saan huomiseksi jonkun säkin päälle.. Taidan olla pimahtanut.
 
MrsR meitä on siis muitakin, jei! :D

Ja talvivauvalle minun mielestä ehdoton on kaukaloon lämpöpussi! Oli esikoisestakin (marraskuussa syntyi) ja siis ihan ehdoton. Ei tarvinnut joka pikkureissua varten pukea montaa kerrosta, vaan monesti ihan sisävaatteissa, pipo ja tumput käteen ja vauva pussiin ja menoksi :) Meillä oli lainassa tämä Lastentarvike.net - Toimituskulukampanja, tilaa heti! – Tuote: Eisbärchen lämpöpussi turvakaukaloon (antrasiitti) ja ajateltiin ostaa nyt itsellemme oma. Eli Eisbärchen-merkkinen, on niitä toki muitakin mutta tuo me koettiin hyväksi.

zara- voi, olet niin kovin nuori vielä, niin meniskö tuo mahafobia sen piikkiin? Enkä sano todellakaan mitenkään pahalla enkä halua kuulostaa holhoavalta, mutta itsellä ainakin nuorempana oli oma kehonkuva ihan hukassa, jos sitä painoa tuli lisää (ihan sama mistä syystä) niin kyllä se vaan hieman maailmaa järkytti. Nyt osaa suhtautua siihen jo osana elämää, että se paino heilahtelee ja varsinkin raskaana ollessa sen pitääkin. Nuoruudessa on se hyvä puoli, että saat sen painon ja masun sitten kyllä nopeasti synnytyksen jälkeen pois, lohduttaudu sillä! :D toista se on meillä tantoilla, ei auttanut viime raskaudessa pelkkä imetys, ei... :LOL:
Eli en olis kovinkaan järkyttynyt, kyllä se sun mieli ehtii mukaan tähän raskauteen viikkojen edetessä ja kohta varmasti huomaat silitteleväsi sitä kasvavaa mahaasi :)
 
cannes: En todellakaan osaa sanoa mistä tämä reaktio nyt sitten johtuu, mutta kiitos sanoistasi. Rauhoitti vähän tuo, että kyllä se mielikin kerkeää mukaan. Samaa olen ajatellut itsekin. Mulla vaan ei ole koskaan ollut mitään ongelmia omassa pääkopassa ulkonäön suhteen. Olen aina pyrkinyt hyväksymään itseni sellaisena kun olen. Jotenkin vaan nyt tuntuu, että ei pysy mukana kun tapahtuu nuo muutokset näin rytäkällä. Jospa se sitten tämä mielikin tasottuu, kun aikaa kuluu ja alkaa tottumaan ajatukseen että maha todella kasvaa. Mulla nyt muutenkin on tämä raskaus ollut vaikeahko juurikin psyykkisten muutosten takia. Kyllä on pariin otteeseen tuntunut siltä, että on tulossa ihan kahjoksi. Onneksi nyt on alkanut mielialat tasottumaan enkä ole enää sellainen "hormoni hirviö"
 
Heh, pakko vielä lisätä, että alkaa huvittamaan tuo oma teksti kun kuumeisesti pohdiskelen mistä johtuu. Eiköhän mulle riitä ymmärrys siitä, että mieli ei nyt toimi ihan samaan tahtiin. Toissijaista se, miksi tulee tyhmältä tuntuvia kysymyksiä ja mikä on täsmävastaus sille miksi pelottaa. Raskaus nyt muutenkin aiheuttaa isoja muutoksia niin psyykkisesti kuin fyysisestikin ja erilaiset tunteet ovat (kai) aivan normaaleja
 
zara- se vatsan pompsahtaminen on kovin yksilöllistä. Mullakin on viimeiset pari viikkoa tullut maha hurjaa kyytiä esille, viikon sisällä siis ihan kunnolla... Itse olen sitä kyllä odottanut, mutta ymmärrän hyvin sen, jos sitä ei odota tai paremminkin, että se yllättää. Ehkä se opiskeluympäristösi ja verrattain nuori ikäsi juuri tekee sen, että ne kehon muutokset on vaikeampia hyväksyä. Anna itsellesi aikaa ja armoa, kyllä pääset vielä tähän remmiin, jotka nauttivat pyöreistä vatsoistaan. :) Monesti siihen ei tarvitse muuta kuin parin vähän vieraamman ihmisen ihastelut suloisesta vatsasta niin johan sitä alkaa nähdä itsekin eri tavalla.

cannes minkäs tekee, kun on koukussa hömppään... :D täytyykin pitää mielessä tuo lämpöpussi, kiitos! :)

Ulkona on ihan pimeää ja sataa kuin saavista kaatamalla. Yök. Äkkiä ne villasukat jostakin jalkaan, syksy tuli jo.
 
Mitä ostaa / Bettis Turvakaukalopussi on ihan must! Kunnon makuupussi myös rattaisiin voisi olla paikallaan, äippäpakkauksen ei kovin paksu ole. Riittää toki alkuun, kun ei näitä talvivauvoja heti ulos saa laittaa nukkumaan kovaan pakkaseen. Bodyt on toinen poppis. Etenkin pitkähihaiset on käteviä ja kietaisubodyt helppoja pukea.
Mitä ei kannata ostaa on 2-3 osaiset vaatteet. Vauvalle me ei ainankaan olla pahemmin puettu mitään 2-osaisia vaatteita. Alle laitettu lyhythihainen body (pysyy vaippa paikallaan) ja potkupuku päälle. Ja sukat, sen turhempaa keksintöä ei ole alle 7-8kk. Eivät pysy jaloissa ja sen jälkeen ne osataan jo repiäkkin pois.
Haalareista suosittelen sellaista, jossa jalat ja kädet suljettavissa. Itse olen tykännyt villahaalareista, helppoja pukea ja lämpimiä. Päälle kuitenkin tulee aina joku muu tuulelta suojaava.

Hiiva Te jotka hiivasta kärsitte, niin hoitaahan miehenne kanssa itsensä? Miehet usein salakavalia kantajia (oireettomia) ja tartuttaa kerta toisensa jälkeen vaivan takaisin.

Yllätysvieraat Meillä näkyy elämä 4 lapsen kanssa remontin keskellä ja siksi en todellakaan ilahdu yllätysvieraista. Lapsetkin kommenan ilmoittamaan etukäteen, jos ovat kavereiden kanssa meille tulossa niin siivoilen ainakin pyykkin pinon piiloon jne.

zara- Toivottavasti pysyt tuossa "onnellisessa" tilassa, että oman kropan muutokset ovat ainoa mikä murehdituttaa. Aika montaa muuta murehdituttaa vauvan hyvinvointi, oma hyvinvointi, oma jaksaminen, parisuhde jne. Itse uskon, että murehdein määrä on vakio eli jokaisella on murheensa ja ne tuntuvat ihan yhtä isoilta murehtijalle vaikka eivät olisikaan keskenään "vertailukelpoisia".
Omasta epävarmuudestasi et varmasti pääse eroon muuta kuin ajan kanssa ja ehkäpä liikkeiden tunteminen saa sinun ajatuksesi muualle ja hyväksymään muutokset kehossasi. Toivotaan näin!

Maarit ja Hattivatti 16 *poks*
 
Zara Eihän se mitä sä tunnet sun omaa mahaasi kohtaan liity mitenkään siihen mimmonen äiti sinusta tulee :) Kaikki ei vaan tykkää nistä fyysistä isoista muutoksista, ja sekin on ihan luonnollista.
Mulla on aina ollu vähän samaa, mä kyllä tykkään, et maha kasvaa, se on ihana :heart: mutta mä inhoan sitä huomioo minkä saa (ehkä) kun maha kasvaa. Mua ahdistaa ne katseet kaupassa ja inhottaa ne mahan silittelijät. Mutta näin kun neljättä kertaa on taas puikoissa niin ei auta muu kun mennä lunkisti :)

yllätysvieraat mä olin aikoinani ihan shokissa tästä asiasta. Ei mun kotona/ suvussani todellakaan ole ollut tapana, et toisen kotiin mennään kahville ilmoittamatta. Miehempä suvussa on.. Voi jessus kuinka monta kertaa siitäkin sota aikaiseksi saatiin, mutta sitten aloin hyväksymään, siinähän tulevat mutta ottakoot omat pullansa jos pullaa haluavat ja lelut saa omatoimisesti vieraat viedä lasten huoneeseen jos haittaa.. Muut, esim. kaverit ei tätä harrasta, miehen kaverit saattaa mut sit ne on sanalla vaan tallilla eikä punge sisälle. Mä oon kyllä aika kova siivoaja ja yleensä on ihan perus siistiä, mutta en todellakaan koko ajan juokse lasten perässä rätti kädessä..

Mitä hankkia vauvalle Olen JO ostanut :D (tarvi ostaa kun halvalla sai) vaunut, jalustallinen kaukalo, kaukalon lämpöpussi, juurikin tämä jääkarhu juttu. Se on ihan must. Samaa sarjaa löytyy pussi rattaisiinkin. Sitteri, tai semmonen vauvakeinu se kai oikeastaan on. Vauvanvaatetta tuli eilen kirpalta mukaan :) Vaikka niitä ei tarvis ostaa kun mul melki kaikki on säilössä :D Mä en taas osaa oiken käyttää näitä maaritin mainitsemia potkupukuja. Mä tykkään niistä henkseleillä olevista, ne on musta ihan yhtä käteviä :) tai puolpotkareista. Nytkin ostin ihan raikuvan keltaiset ja limet vihreät. Ostin kyllä tutan pallokuosisen potkupuvunkin :) Oli niin ihana.

MrsR haha, sehän se oli, et piti eilen kysyä, et meinaako kukaan seurata BB:tä. Noin kun oiken meidän 8:n hääpäivän kunniaksi alkaa :D Mulle yleensä käy niin, et katson ketä sinne menee mut aika nopeasti kyllästyn koko touhuun. Yhden kauden olen seurannut kunnolla, mitään extroja en osta :) tv lähetykset katselen. Riippuu porukasta, et katsonko vai ei. Sen verran toi pää on näemmä pehmenny :D Ja jee, et canneskin katselee :)

Millai tuo hiiva oireilee? Kun mulla ei tietääkseni ole koskaan ollu.

(.) Perjantaina olisi neuvola, kivaa :) ja siitä sitten 3 vkoa rakenne ultraan. Mua on nyt ruvennu vaivaamaan toi mahattomuus. Enkä edes tiedä miksi, koska aiemminkin se on on kunnolla pompsahtanu vasta puolen välin tienoolla.. Ihan höh, en tällä viimeselläkään kerralla taida saada kunnon mahaa.. Tosin vaikka esikoisen kohdallakin maha näkyi vasta myöhemmin niin se oli kyllä aika iso, isoin tähän mennessä. Ehkä en siis heitä kirvestä kaivoon vielä.
Mä en enää osaa sanoa, onko tyttö vai poika olo, se katosi. Linea negraahan ei tullun sillai miten se esikoisen kohdalla tuli, mutta navan yläpuolella on haaleaa viivaa, alapuolella ei mitään. Tytöistä tähän asti olen ollut ihan viivaton :LOL: Syön lihaa ja syön hedelmiä :D kahvia olen pystynyt juomaan koko raskauden jota aiemmin ei ole voinut haistaa edes ja tämä päti jokaisen kohdalla.. Et kyllä vaan on raskaudet erilaisia samalla naisella :)

Äiti maa & Usko 17+2
 
Zara-: Uskon, että nuo sun ajatukset ovat ihan normaaleja ja joillekin niitä vain tulee. On outoa, kun omassa kehossa tapahtuu niin suuria muutoksia lyhyessä aikataulussa. Itse olen nauttinut näistä muutoksista, ehdin toivoa raskautta niin kauan. Ei edes tuleva paino huoleta tippaakaan =) Mies on myös ylpeä mahasta, ja tahtoisi, että pukisin mahdollisimman kireitä vaatteita, jotta vatsa näkyisi kunnolla :heart:

Olisko ollut Bettis, joka kysyi, voiko koti-dopplerin kanssa käyttää perusrasvaa. Mä oon käyttänyt, ja hyvin kuuluu =) Samalla saan rasvattua vatsanahan. Olen aloittanut vatsan rasvauksen jo hyvissä ajoin, josko saisi vähennettyä siten niitä tulevien arpien määrää.

Hankinnoista: Emme ole edelleenkään hankkinut mitään pikkuisille. Kovasti tekisi mieli mennä hypistelemään vauvojen vaatteita, mutta en edelleenkään ole uskaltanut. Ollaan yhdessä ajateltu, että sen rakenneultran jälkeen sitten on hankintojen aika ja siihen on vielä 5 pitkää viikkoa. Saa nähdä, maltanko olla ostamatta mitään.

(.): Selkä kipeänä sairaslomalla. Kivut ja mahdolliset supistelut on rauhoittuneet levossa, onneksi. Selkäkipu vain paheni, kun istuin eilen pitkään autossa. Muuten vointi hyvä, vaikka jotkut ruuat vielä ällöttääkin.

FlowerBy + Tiuhti & Viuhti 16+0
 
Heipat.

täältä liityn mukaan. viikkoja on 14+2 ja hyvin on mennyt. Pientä etoaa oloa oli aluksi mutta nyt ei riesana ole kuin tuo jatkuva vessassa juokseminen :) laskettuaika on 24.2 ja eka lapsi tulossa. Hieman tuossa kesäkuunlopussa naama venähti kun yllätyksellisesti testiin ilmestyi kaksi viivaa. 2.8 oli ensimmäinen ultra jossa asia sitten oikeasti varmistui. Vieläkään ei ole sellainen olo että jotain uutta ja ihmeellistä olisi tapahtunut ja tapahtumassa. Ei oikein tiedä mitä odottaa. Puolison äiti on kaksi kuukautta ollut into piukassa ja mistään muusta ei ole puhunutkaan kuin vauvasta. Hieman alkaa oleen itsellä ja puolisolla pinna kireällä mutta toistaiseksi ymmärrystä on löytynyt :) Onneksi oma äitini ei juurikaan hössötä vaan osaa suhtautua ihan järkevästi asiaan.

eli nämä saa lisätä: 1 lapsi/ LA. 24.2.
 
Pitkästä aikaa kirjoittelemassa taas :) Mulla jostain syystä tämä Kaksplussan sivusto tökkii kamalasti, ei suostu lataamaan sivuja ja hidastelee jatkuvasti. Ikävää :(

Niin paljon tullut tekstiä taas että ei kaikkea ehtinyt nyt ajatuksella lukemaan läpi.. Pilkku_, jäit mieleen. Jospa miehesi suhtautuminen vielä muuttuu raskauden kuluessa, älä anna hänen masentaa sinun omaa iloasi raskaudesta! Haleja!

Äitiyspakkauksen aion ottaa, minusta se on ihana :) Olen joka kerralla ottanut.

Hankinnoista meiltä löytyy poikien vaatteita varastosta mielinmäärin eli vaatehankintoja ainakaan ei tarvitse tehdä yhtään. Tosin tekisihän niitä mieli ostella, ihan vaan siksi kun ovat niin söpöjä :D Leikkimatto ja koliikkikeinu on ainoat tarvittavat, ne ostellaan vasta sitten myöhemmin joskus kun eivät ole nyt niin just tarpeelliset.

Liitoskivut ja ne repäisyt on niin tuttuja täälläkin! Ja nyt on alkanut häpykumpua aristaa hirveästi. Aivastaessa aina repäisee ja se on kamalaa. Jos olen kyykyssä tai nostan lattialta jotain niin silloinkin hiukan repii, pitäisi malttaa niin rauhallisesti liikkua. Se ei aina ole mahdollista kun näiden kahden tuhotermiitin perässä pitää ravata :D

Omaa napaa... Massu kasvaa jo kivasti, on tullut monia kyselyitä että olenko raskaana.. :) Minusta on mukavaa vain kun masu kasvaa ja tuntee/näkee olevansa raskaana oikeasti. Liikkeitä kun ei hirveästi vielä tunnu, jotain myllerrystä silloin tällöin mutta siitäkään en satavarma ole. Meillä mies on jokaisessa raskaudessa oikein odottanut että pyöristyn ja silitellyt ja suukotellut kasvavaa mahaa. On mukavaa kun toinenkin on mukana raskaudessa täysillä :) Tosin oli se ekan kohdalla vähän ihmeissäänkin kaikista tapahtuvista muutoksista. Tissit on mulla kasvaneet jo nyt varmaan pari kuppikokoa, siitähän tuo isäntä varsinkin tykkää...:LOL:

Lassu ja nuppunen 15+4
 
Pöpsy
cannes & MrsR: Täällä kans yksi innokas BB:n seuraaja :wave: Se on aivan loistavaa päännollaustoimintaa ennen nukkumaan menoa!

Mua on alkanut ärsyttämään ja vähän ehkä ahdistamaankin se, miten paljon tämä raskaus kerää Äiti maankin mainitsemaa huomiota. En ole koskaan nauttinut huomion keskipisteenä olemisesta tai ulkonäköni kommentoimisesta. Vartaloni on nyt muiden toimesta jatkuvan tarkkailun alla ja sitä on myös joka ikisen raskaudesta tietävän aivan pakko arvostella jollakin tavalla. En mä halua kuulla, miten mulla on jonkun mielestä posket pyöristyneet, lantiolle kertynyt massaa tai ihan järjettömät hinkit... eihän muista syistä pyöristyvällekään tommosia mennä sanomaan päin naamaa! Joo, mulle on tullut 6 kiloa lisää jo tässä vaiheessa, mutta itse olen suhtautunut tähän hyvin rennosti. Luulin sen olevan oma asiani, mutta ilmeisesti näin ei kuitenkaan ole.
Eräskin tuttuni sanoi tässä juuri: "Mahdatkohan odottaa tyttöä kun sanotaan, että tytöt vievät äidiltään kauneuden?" Olen siis ruma ja lihava, great! :LOL:
No joo, olen mä saanut ihan positiviisiakin kommentteja ja onneksi tuo mieheni muistaa kehua lähes päivittäin, niin ei aivan pääse itsetunto romuttumaan.

Mitään ei ole hankittu vielä. Pitää ensin kartoittaa, mitä tavaroita saadaan käytettynä lähipiiristä. Kauheesti tekis mieli jo ostella vaatteita ja muuta, mutta koitan malttaa mieleni vielä.


Pöpsy 15+3
 
Hyvvee päevee kaikille!

Neuvolakuulumisia: kilpirauhas -arvot olivat normalisoituneet, ei enää itään huolta sen suhteen. MUTTA raskausajan diabetestä tarjosivat :/ Paasto arvo oli koholla vain ihan pikkasen ja heti seuranta päälle ja ruokavalio... PLAAH :stick: Paino oli noussu kilon ja verenpaine oli hyvä. Koska edellisellä kerralla hemppari oli hyvä, niin nyt ei edes kontrolloinu, vaikka väsymyksestä puhuin... Keskiviikkona meen sit diabetes neuvontaan omalle neuvolan tätille... Lääkärikin oli tänään: eipä kovin ihemitä tehny, sydänäänet ei dopplerilla kuulunu niin kurkkas vaan ultralla, että kaikki on ok ja siellä se Mytty köllötteli tyytyväisenä :heart: Ja sikiöseulontojen tulokset oli hyvät, ei lähelläkään viite-arvoja.

Heidukka ja Mytty 14+1 (POKS) liitävät nyt iltavuoroon --->
 
Piti tulla päivittämään omia kuulumisia. Maanantai lähti sitten käytiin ei toivotulla tavalla. Mun piti lähtä Lappiin työreissulle ja aamulla tavaroita pakatessa tein jonkun liikkeen ja niin napsahti hartia ja niska jumiin. Kävin lääkärissä ja sit fysioterapiassa, ja saikulla oon ainakin keskiviikkoon saakka. Pää ei käänny yhtään ja hartiaa särkee ihan pirusti..panadolista ei oo mitään apua..että tälläista täällä :/

Muille oikein mukavaa maanantaita!
 
Täällä kanssa yksi BBn seuraaja! :) Tai ainakin olin. Varsinkin kun olin viimeksi äitiyslomalla tuli vallan seurattua 24/7 kautta. Nyt niin puhki iltaisin, että taitaa jäädä katsomati.

Kyllä itselläkin jo alkaa masu kasvaa. Onneksi vielä kuitenkin sen verran pieni, että ei ole tarvinnut kaikille vielä kertoa. Jotenkin sitä mieluummin jättäisi sen sinne rakenneultran jälkeen.

äitiyspakkauksen otan minäkin. En ihan hirveän innoissani ollut väreistä, mutta on siellä kaikkea tarpeellista kuitenkin. Siellä tullee sintti myös nukkumaankin.. Esikoisen oma laatikko on täynnä kaikkea muistoesinettä ja vaatetta yms. Voi sitten molemmille kerätä omaan laatikkoon omat muistot! :)

Meillä ei sen suurempia hankintoja ole tulossa kun kaikki vanhat tavarat on tallessa, mutta uusi itkuhälytin ja hoitopöytä on listalla. Jos nekin sitten rakenneultran jälkeen.

Voi pojat kun väsyttää! Ei auta, töitä töitä! :) Mukavaa viikonalkua kaikille!
 
BB 24/7 tuli sit hankittua. Muah. :D Toljotetaan sit miehen kans yhdessä aivomme narikkaan.

lemmuli tervetuloa remmiin! :)

Äiti maa mäkin selvisin melkein 28v elämästäni ilman yhden ainoaa hiivatulehdusta, loppukeväästä sellaisen kanssa sitten joutui olemaan ja hoitamaan. Lähinnä oirehtii sillä, että valkovuoto muuttuu normaalista poikkeavaksi sekä haisee erilaiselle ja kutittaa niin maan pirusti. Mur. Ei kiva. Maarit* kyllä on tullu samalla kuuritettua miestäkin, kolmena iltana peräjälkeen on voidetta laitettu hällekin, nyt tosin ajattelin käyttää sitten vain itelleni - sitä kuitenkin menee ihan kivasti, kun ulkosynnyttimet ja nivuset joutuu rasvailemaan aamuin illoin.

Pöpsy ai kamala. Mä oon välillä niin herkillä, et varmaan oisin lyöny tollasten kommenttien jälkeen. Tai ainakin tekis mieli näpäyttää vähintään luunappi otsalle. Hitsiläinen.

Tyhmiä nää sadepäivät ja vissiin vielä jatkuukin pirulaiset... Töissäkin on sen verran hiljasta, et vois olla koko viikon lomalla. Keskiviikkona pitää kuitenkin mennä, jos sitä anopin tukan leikkais ja sit iltapäivällä käväsis kaverin kanssa kahvilla, se kun ottaa ja lähtee Ruotsiin opiskelemaan/töihin perjantaina. Nyyh.

(.) Tänään juilii häpyluuta ja nivusia. Muuten ihan hyvä olla, mut pahoin pelkään, et on flunssaa tulollaan - sen verran ollu lihasjumitusta jonkin aikaa tuolla hartiaseudulla, ettei voi erehtyä. Tekis mieli pyytää miestä hieromaan, mutta en hitsin hitsi kyllä uskalla, kun pahenee vaan. Onko teillä muilla jo nilkkojen turvotusta? Mulla on ainakin noiden rankkojen työpäivien jälkeen - huomaa, kun sukat ottaa pois, että jää kunnon jäljet ja painaumat nilkkojen alueelle. Nice. :D

MrsR&MrR ja Jorma-Irmeli 15+4
 
Tervehdys ihanaiset!

Olittepas taas pulputtaneet täällä. Mukavaa, kun keskustelu pysyy vilkkaana.

Yllätysvieraista en tykkää minäkään. Haluan varautua siistimällä paikat ja huolehtimalla siitä, että on tarjottavaa. Mikään ei ole sen inhottavampaa, kuin että kotiin pölähtää väkeä ennalta ilmoittamatta, paikat on hujanhajan ja kaappi ammottaa tyhjyyttään. :mad: Onneksi meidän vieraat yleensä ottaen ovat sen verran fiksuja, että osavat ilmoitella tulostaan...

Valkovuoto: yllättävän niukkaa on ollut sillä osastolla.

BB: pakkohan sitä on taas alkaa tuijottamaan... Ja salkkarit on toinen pahe! Myönnetään. Aivot narikkaan siis ja telkkari päälle huomisesta alkaen...

(.): Voi että mä odotan, että tuntisin liikkeitä... Ihan typerä olo, kun ei oikein tunnu missään miltään. Liikkeet tekis taas raskaudesta vähän konkreettisemman. Tällä hetkellä se tuntuu olevan lähinnä uskon asia... Ja usko on välillä koetuksella. Plääh.

nessuli & nasu 14+1
 

Yhteistyössä