Reissusta palattu. Olipas tullut paljon luettavaa, tuo vanha ketju pitää vielä paremmalla ajalla kaivaa esiin ja lukea loppuun.
Tänään kerroin omalle äidille raskaudesta, eipä tuo juuri mitään sanonut, oli kai vaan onnellinen kun ties että kauan on tätä yritetty. Ja ite kans tietää et näillä viikoilla voi viel sattua mitä vaan. Meillä kun se eka ultrakin on vasta maanantaina eli kolme yötä vielä...kauheen pitkältä tuntuu.
Lomalla tajusin etten ole vielä "iloinnut" tästä raskaudesta, jospa se sitten luonnistuisi kun saisi nähdä siellä ultrassa että onko kohdussa elämää. Kovasti olen yrittänyt läskien läpi tunnustella että olisko se kohtu nyt semmonen appelsiinin kokoinen niinku siinä neuvolan kirjasessa sanottiin et näillä viikoilla olis. Ehkä se on vähän kasvanut kun vertaa kahden viikon takaisiin tunnustelu yrityksiin.
Huono-olo jatkuu ei oksentelua. Ristiselkä kivut on nyt 7+ viikolla vähän helpottaneet, välillä ei siis tunnu ollenkaan. Hyvä vai huono merkki, tiedä häntä.
Meillä mies haluaa kaikki mahdolliset kokeet tehtävän, sillä on oma sairaus ja on sitä mieltä ettei pysty vammasta lasta hoitamaan, ja olishan se mullekkin hankalaa jos ois vaikka kaks pyörätuolipotilasta kotona... Mä taasen en tiä pystysinkö keskeyttään raskautta jos sais huonoja uutisia. Np-ultrassa kaveri sai huonoja uutisia, jotka muuttu paremmiksi siinä tutkimuksessa mikä otetaan tuosta mahan läpi neulalla ja taas kuoleman tuomioksi sitten lisätutkimuksissa. Ja joutu synnyttään siis jotain viikolla 22 kuolleen lapsen. Kyllä se suru on valtava, sitä ei osaa kuvitella. Ja sit taas toisaalta serkku sai just dawn -lapsen vaikka läpäsi np-ultran. Joten...
Valkkari vuoto jatkuu keltasena ja limasena välillä, epäilen edelleen jotain bakteeri kannan epätasapainoa, mutta ajattelin sinnitellä sinne ultraan asti jos sen jälkeen sit rohkenis soittaa neuvolaan ja kysästä asiasta.
t:heidos 7+2