Heippa taas =)
Napsuh kolahti hermoon sun kirjoitus kun eilen luin sen, kun olin juuri ennen koneelle istumista kilahtanut miehelle oikein kunnolla samasta asiasta
Tosin pitää sanoa, että kyllä meillä mies osallistuu ihan hyvin yleensä, nyt vaan on pitänyt kiirettä remontin vuoksi ja olen ihan vapaaehtoisesti ottanut enemmän kotihommia osalleni. Olen kuvitellut että mies osaisi sitä arvostaa, mutta eilen sitten huomasin että on alkanut pitää itsestään selvänä että minä hoidan ne kotihommat ja hänen ei tarvi, ja johan sieppasi... |O
Ei tuo mies mitenkään mielellään kotihommiin osallistu, mutta pidän tiukkaa linjaa sen suhteen että ne kuuluvat molemmille. Vaikka totuuden nimessä, ei ne 50-50 mene, vaan ehkä 80-20 minulle... mutta jotain on miehenkin tehtävä, jos ei muuten niin siksi että arvostaa vähän minunkin panostani tässä taloudessa! Mä pyydän yleensä nätisti, sitten merkitsevästi, ja jos ei ala tapahtua niin sitten suutun ja se yleensä toimii
Mä olen rauhallinen luonne enkä juuri hermostu, joten se konsti tehoaa kyllä mieheen. Tai ei se konsti ole, vaan oikeasti hihat palaa välillä :kieh:
Mutta jos vinkkejä haluat
Niin ne mitkä meillä on toimineet: ensinnäkin
rutiinit eli meillä siivotaan aina perjantaisin kun mies tulee töistä (on sitten siisti kämppä viikonlopuksi) ja mies saa hoitaa ne hommat mistä tykkää (ts. imurointi yms. ei-pikkunäpertely). Tosin viime aikoina olen jättänyt vessan siivouksen miehelle kun se tekee niin pahaa. Jälki ei ole aina kovin kummoista mutta
ehdottomasti ei saa mennä perässä tekemään paremmin (alkuun tein tätä :ashamed: ) se on tosi raivostuttavaa ja eihän se mies edes huomaa tehneensä huonoa jälkeä, jos ei elä sen kanssa seuraavaa viikkoa. Niin ja jos vaan tekee jotain ilman pyytämistä, niin pitää
huomata ja kiittää. Tosin ärsyttävää tuokin, ei mies mitään huomaa ja kiittele kun minä teen... mutta tietttyjä naisellisia taktiikoita on sallittua käyttää
Mutta tuo rutiinien muodostuminen, koska siivotaan ja mitä kumpikin tekee, on ollut meillä toimiva keino, tarpeeksi monta kertaa kun homma toistuu samanlaisena niin putkiaivot alkavat jopa odottaa sitä.
Pidä vaan tiukkaa linjaa, ei sun tarvi miehellesi äidiksi alkaa! :hug:
Baareissa mun tulee nykyään käytyä niin vähän, ettei ole edes tullut mietittyä koko asiaa... herranpieksut siitähän taitaa olla useampi vuosi aikaa :ashamed: Ei vaan jaksa enää innostua lähtemään. Mutta jos huvittaisi lähteä, niin sitten lähtisin alkottomalla linjalla ja antaisin ihmisten tuijottaa.
Ei kai niissä baareissa aina kaikki muutkaan juo, onhan kuskejakin mukana? Nyt kun ei tarvi enää tupakansavustakaan kärsiä, niin siitä vaan naiset jos haluttaa ja antakaa niitten taivastella joilla ei parempaa tekemistä ole.
).( Ihan viime päivinä on jostain mieleen hiipinyt ajatus, että masussa ei ole kaikki hyvin... :'( en tiedä mistä, tällaisia mietteitä ei ole aiemmin ollut vaikka välillä on epäillyttänyt. Nyt vasta, kun ultrassakin on käyty ja liikkeitä tunnettu... mutta niitä liikkeitä tosiaan tuntui viikon verran ihan päivittäin, ja nyt ei moneen päivään... masukin tuntuu pienentyneen ennemmin kuin kasvaneen. Täytyy vaan pitää pää kylmänä, ei näillä viikoilla mikään ihme ole jos ei liikkeet tunnu päivittäin, mutta kun ensin tuntui ja nyt ei...
Neuvolaan vielä kolme viikkoa aikaa. :kieh: No, vuotoja ei ole ollut eikä kovia kipuja, joten odotan kovasti että masusta jotain elonmerkkiä kuuluisi... :ashamed:
Hissukka rv14+0