Mä jouduin oikein etsimällä etsimään sitä
linea negraa, mutta löysin kuitenkin!
Suht hailakka viiva, joka loppuu reilusti navan alapuolelle.
Painoa mulle on tullut koko raskauden aikana vaan 4,3kg, mikä on kuulemma tosi hyvä neuvolatädin mukaan.
Me käytiin eilen ekassa lääkärintarkastuksessa ja siellä oli kaikki oikein hyvin
Ei ollut onneksi mitään mainintaa sokerirasituksesta, pissa puhdas, kohdunsuu kiinni, vuodot normaaleja kaikin puolin, sf-mitta 22cm, sydänäänet 155 ja ultrallakin katottiin kun toukka mylläsi :heart: Ja näin ekaa kertaa silmillä ulospäin, kun vauva potkaisi! Makasin vielä pöydällä, kun lääkäri putsasi ultralaitetta ja tuohon navan yläpuolelle tuli selkeä patti kun tunsin, että neiti ultrasta ilmeisen kiukuissaan potkaisi ja kovaa!
Saatiin myös Kelan paperit ja just äsken laitoinkin äitiyspakkaushakemuksen netin kautta. Soitin ja ilmoittauduin myös Haikaranpesään ja sain heti pakolliset
synnytysvalmennusajat, jotka menee tammikuun puolillevälin molemmat. Tuli jotenkin kätilön kanssa jutellessa sellanen epätodellinen fiilis, että ei jumaliste,
tää ihan oikeasti tapahtuu mulle NYT! Sitä jotenkin välillä "unohtaa" koko asian, tai ei sillä tavalla ajattele vauvaa tulevaksi, siis "oikeasti" tulevaksi, vaan se nyt vaan on joku toukka tuolla kasvamassa, mutta en jotenkin vielä osaa ajatella, että elämä
ihan oikeasti muuttuu lopullisesti maaliskuussa. Olenkohan mä ihan pimeä?
Sitä vaan porskuttaa päivät läpeensä normaaleja arkirutiineja ja vähän haaveilee vauvan tavaroista, mutta en vaan osaa kuvitella vauvaa meidän arkeen. Ehkä (toivottavasti) asia muuttuu piakkoin, viimeistään synnärillä
Rokotuksista ei ollut mitään puhetta neuvolassa, mutta en aio ottaa, jos sitä tarjoavat. En halua mitään ylimääräisiä aineita itseeni nyt. Mulla ei ole influenssaa ollut varmaan kuuteen vuoteen, en halua ajatella että tämä vuosi olisi erilainen. Tai ainakin toivon niin
Kyllä mäkin jotenkin
luotan ultraan. Kaveri, joka on kolmen lapsen äiti (2 poikaa ja tyttö), sanoi ultrakuvista ihan heti, että se on tyttö, ei näytä pojalta yhtään. Mulle saattaisi olla aika iso pettymys, jos sieltä tulisikin poika, kun nyt olen niin tyttöön asennoitunut, mutta toisaalta ei sillä ole niin väliä, kunhan lapsi on terve. Vaikka tulisi hermafrodiitti, niin samalla lailla sitä lastaan rakastaa.
nelli, mulla ihan sama fiilis, voisin ihan hyvin jäädä jo saikulle ja siitä äitiyslomalle
Päivät menisi mukavasti vauvan tavaroita ostellessa, järjestellessä ja omaa kotia lopullisesti laittaessa. Koiratkin olisi onnellisia, kun joku olisi aina kotona niiden kanssa ja lenkkeilymäärä varmaan triplaantuisi
Noh, mutta mun työn luonne on sellanen, että en oikeasti usko enää pitkään olevani siellä (varmaankin viimeistään joululta jään pois), etenkään jos yhtään enempää alkaa supistelemaan tai toi maha poksahtaa joku päivä ihan valtavaksi. Mutta toisaalta toi työ pitää mut fyysisesti hyvässä kunnossa, kun tulee pakkoliikuntaa ja ulkoilua ja lisäksi kun tykkään työstäni, niin pääkoppakin pysyy kunnossa
Nanski ja toukka 23+6 (huomenna POKS!)