Helmikuun Hehkeät 2011, kesäkuu

Scala tätä juuri pelkäsin, kun lopulta uskaltauduin ottamaan asian esille. En suinkaan tarkoita sitä, ettei asioista voi puhua. Tarkoitin vain sitä, että täällä on ollut todella paljon kovia kokeneita (osa on jo pudonnut matkasta aiemmin) enkä todellakaan tarkoittanut juuri sinua ja kokemuksiasi! Olen pahoillani, että pahoitit mielesi :ashamed: Se ei ollut tarkoitukseni.

Olen ollut vastaavilla listoilla keskustelemassa molempien edellisten raskauksien ja vauva aikoina. Noilla listoilla henki oli hyvä ja kannustava. Toisen porukan kanssa tapailtiin pitkään livenä vauvojen kanssa ja osan kanssa olen edelleen tekemisissä (lapset täyttävät tänä vuonna 10).

Osaan itse laittaa nuo kokemukset oikeisiin mittasuhteisiin, mutta ensiodottajilla ei ole vielä kovinkaan paljon kokemusta ja tietoa näistä asioista. Siksi vain otin asian esille, etteivät he turhaan stressaisi kaikista mahdollisista asioista mitä voi sattua. Voihan sitä jäädä vaikka auton alle tänään! Vaikka itselläni ei ole mitään hälyytysmerkkejä ja edelliset raskaudet ovat sujuneet hyvin, kaikki täällä keskustellut negatiiviset asiat saivat itsellänikin hieman turhaan pelkoja mieleen. Otin siksi hieman etäisyyttä listaan enkä kirjoitellut muutamaan päivään. Nyt on taas hyvä mieli, kun tiedän, että kaikki on ok.

Sekavaa selitystä, mutta toivon että ymmärrätte mitä tarkoitan...
 
Eipä tuo selittelysi juuri selventänyt, Barbamama35. Jos joku kertoo kokemuksistaan, niistä surullisistakin, se pilaa pinon hengen ja kannustavuuden? Se estää tapaamiset, jos joukossa on joku, joka on menettänyt lapsensa?

Muita kirjoittelijoita ajetellen, onko hätäsektiot, lapsiveden vihreydet ja siitä aiheutuneet tulehdukset, happivajeet synnytyksessä, kolmannen asteen repeämät myös kiellettyjä aiheita? Sinullahan kaikki oli mennyt hyvin, joten voiko ikävistä synnytyskokemuksista kirjoittaa?

Lopetan nyt osaltani tähän.
 
Scalalle todella paljon jaksamista ja voimia. On kovin epäreilua, että joitakin ihmisiä koetellaan niin paljon. :hug: sinulle!

Kommenttina tuohon Scalan ja Barbamaman keskusteluun: Ymmärrän kyllä Barbamaman kannan ja mielipiteen asiaan. Onhan se näin ensiodottajana hetkittäin hyvinkin kauhistuttavaa lukea kaikista kokemuksista. Mutta ymmärrän hyvin, että näiden asioiden kokeneet haluavat niistä keskustella, sillä vertaistuki on erittäin tärkeää. Itselläni ei ole ainakaan mitään sitä vastaan, että täälä jaetaan niitä huonoja/satuttaviakin kokemuksia, sillä realistinen tässä odotuksessa pitää olla. Toisaalta on myös mukava lukea niitä hyviä ja onnistuneita raskaustarinoitakin, sillä sellainen antaa itselle toivoa tulevaan.
 
Voi ei... hmmm... mitenköhän selittäisin asian, ettei menisi nyt ihan turhaksi kiistelyksi. En tarkoittanut siis missään vaiheessa, ettei jostain tietyistä asioista saisi puhua!

Tottakai kaikesta voi puhua. Kysymys on vain siitä miten niistä puhutaan. Itselleni tuli täällä vain sellainen olo, että monet olivat kovin pessimistisiä asioiden suhteen. Enkä nyt tarkoita sinua tai ketään muutakaan yksittäisesti vaan oikeastaan miltei kaikkia meistä. Olen varmasti tehnyt sitä itsekin. Kysymys on siis yleishengestä ryhmässä.

Jos nyt joku esimerkki pitää kaivaa esiin, niin tulee mieleen tilanne jossa joku on saanut hyviä uutisia ultrassa niin joku toinen kommentoi ettei kannata mennä ultraan kun ei niillä hyvillä uutisilla ole merkitystä kun lapsi voi olla kuollut seuraavalla viikolla.... Tämä siis hyvin karkeasti esitettynä. Anteeksi siitäkin :ashamed:

Näitä juttuja on ollut mielestäni täällä aika paljon. Toivoisin siis vain, että täällä jaksettaisiin iloita toisten mukana ja kannustaa vaikkei itsellä kaikki olisi aina mennyt hyvin... En tarkoita, ettei omista kokemuksista saisi puhua, mutta ettei siitä tulisi syytä lytätä toisia tai pelotella tarkoituksella.

No tässä tulee omalta osaltani kannustusta kaikille =) Siellä ultrassa käydessäni lääkäri sanoi, että jos tässä vaiheessa kaikki on ok eli vauva on oikeassa paikassa ja syke näkyy, kaikki menee 97% todennäköisyydellä hyvin loppuun asti =)

Scala :hug: ja samoin muillekin pelottavia kokemuksia kokeneille ja huonoja uutisia saaneille. Toivon todellakin sydämeni pohjasta, että kaikilla teillä raskaus sujuu hyvin ja voitte rauhallisin mielin nauttia tästä kaikesta.
 
:hug: kaikille huonoja uutisia saaneille

Uusille sen sijaan onnea plussasta ja tervetuloa mukaan :flower:

Itse selvisin tästä päivästä ja nyt on sellainen olo, että hautajaisten ollessa takana on suru suurimmaksi osaksi läpikäyty ja voin keskittyä vielä enemmän omaan masuun ja siihen liittyvään onnen tunteeseen :heart: :heart:

Oma mielipiteeni scalan ja barbamaman keskustelusta on se, että vertaistuki on todella tärkeää itsekin keskenmenoja kokeneena. Mutta toisaalta on totta, että helposti tulee kerrottua enemmän niistä huonoista kokemuksista ja hyvät kokemukset saattavat silloin jäädä taka-alalle. Itsekin tajusin syyllistyneeni tähän, että alkuraskaudessa pelkäsin keskenmenoa, vaikka kuitenkin kaksi onnistunutta ja ihanaa raskauttakin olen kokenut :heart: Niitä voisi tuoda enemmän esille, jolloin tulisi näidenhuonojen kokemusten rinnalle myös niitä onnellisiakin tarinoita ja ensimmäistä odottavat saisivat vähän realistisempaa otetta raskauteen. Ja jos jollakin on huonoja kokemuksia niin niihin olisi hyvä saada vastapainoksi vertaistukea :heart:
 
Hui, vain kaksi päivää poissa koneen äärestä ja jo näin paljon uusia viestejä! :)

Onnittelut kaikille, jotka ovat saaneet ihania uutisia kuulla ultrassa! Ja voimia kaikille niille, joiden pikkuinen ei olekaan pysynyt kyydissä... :hug:

Aika moni täällä on mennyt/aikoo mennä varhaisraskauden ultraan. Minuakin niin kovasti haluttaisi mennä, mutta kuten jo kirjoittelinkin, en saanut yksityiseltä aikaa ennen meidän reissua. 1½ viikon päästä siis ollaan lähdössä. Kauheasti haluaisin tietää, onko kaikki ok, voiko nauttia tulevasta matkasta jne. Tuntuu kauhean pitkältä odottaa rv12-13 asti. Mutta ei kai siinä muu auta. Minullekin sanottiin Mehiläisestä, kun sinne soitin, ettei mulla ole periaatteessa mitään syytä mennä varhaisraskauden ultraan, kun kyseessä eka raskaus eikä ole aikaisempia keskenmenoja/tuulimunia tms. Samaa sanoi neuvolan terkkari. Mut silti mietityttää, varsinkin kun niin moni nykyään käy ultrassa ennen rv12.

Mulla on ollut mielestäni "aika vähän" mitään raskausoireita. Rintoja särkee välillä enemmän, välillä vähemmän, ja rinnat on tosi turvoksissa. Pissattaa. Ja koko ajan on nälkä, jos ei syö kunnolla tulee huono olo. Ja välillä mahassa tuntuu kummallista vihlovaa jomotusta. Koko ajan sitä tarkkailee itseään... ;) Tänään rv 6+2

Happynow Ystävänpäivä on tosiaan ihana laskettu aika. :heart: Mut varmaan aika epätodennäköistä, että vauveli juuri silloin syntyisi. :)
 
Oli puhetta tuosta ekasta neuvolakäynnistä ja mitä siellä tehdään. Asuessamme eri paikkakunnalla aiemmin niin ekalla neuvolakäynnillä kuunneltiin sydänäänet kaiken muun paperisodan keskellä, mutta nyt sain kuulla ettei nykyisellä paikkakunnalla kuunnella eikä ultrata vaan ainoastaan täytellään papereita. Itse haluaisin kuitenkin kuunnella sydänäänet, koska muinakin kertoina terkkari on ensin varoittanut ettei niitä välttämättä kuule. sit kun ovat kuitenkin kuuluneet, niin se helpotuksen tunne on ollut valtava :)
 
Terveisiä Särkänniemestä! :D Oli niin aurinkoinen päivä, että suunnattiin lopulta sinne.

Teillähän on ollu täällä vakavat keskustelut tänään. :) Mä oon ehkä vähän eri kannalla kuin Barbamama, vaikka taidan silti ymmärtää, mitä tarkoitat. Huonoistakin asioista puhuminen voi mennä hiukan yli. ...silti... no jaa. Kokemus opettaa ja muuttaa. Mä itse en aikoinaan viihtynyt niinkään siinä tavallisessa helmimasujen pinkassa (siis 09 vuonna, kun tyttöä odotin), koska tunsin olevani kummajainen. Taustalla tm ja koko tuo tytönkin raskaus oli hyvin epävarma, tuleeko siitä yhtään mitään vuotoineen kaikkineen. Joten kirjottelin sitten enemmän Keskenmenon jälkeen plussanneiden ketjussa, koska tunsin, että siellä oli taas mulle ymmärtäväisempi ja kannustavampi ilmapiiri. Jaa mitäköhän koitin sanoa.. Kai sitä, että kaikki ensiodottajatkaan eivät kuitenkaan kaipaa sitä "kuplamuovi"ympäristöä, sekin riippuu omista kokemuksista jne.

Mut joh, mun puolesta kirjotelkoon kukakin ihan mitä tahtoo. :) Suurin osa raskauksista sujuu normaalisti, mut toisaalta kaikki ei (huolimatta siitä, onko se eka, toka vai monesko raskaus) eikä se fakta siitä muutu, vaikka siitä vaiettaisiin. On totta, että tieto lisää tuskaa, mutta kaikkien, jotka nettiin kirjottelee, on opittava suodattamaan asioita. Mulle tm:n diagnisoinut lääkäri sanoi kylmästi, et ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön ja se pätee vähän tähänkin. Eli liikaa ei saa vertailla. Vaikka tuolla meni noin, niin sulla ei välttämättä todellakaan ole sama juttu.

...Nyt tuntuu, etten ollenkaan saan ulos sitä, mitä koitan sanoa. Liekö aurinko porottanut aivot jo. :D Mutta mun mielestä ketjun ilmapiiri on siis ollut ihan hyvä jo nyt, kaikkien kokemusten kera. :)

Hauskaa illan jatkoa kaikille! Mä lähden nyt viemään tuota lasta iltapesulle. :D

p.s. Tytöt tuo on hyvä pointti: hyvätkin jutut pitäisi muistaa kertoa. :) Silloin kun mulla oli raskausaikana vuotoja, lähes tulkoon kaikki kirjotukset oli heti sitä, et no kesken menee. Mutta eipä menny. Ja musta on ollu kiva huomata tämän raskauden aikana, et vaikka aikaa ei ole kulunut kuin pari vuotta, ilmapiiri noiden suhteen on muuttunut. Huomattavasti enemmän oon nyt bongannut kertomuksia myös siitä päinvastaisesta, joissa vuodoista huolimatta kaikki on mennyt hyvin. :)
 
Hui kun on tosiaan tullut päivässä paljon tekstiä, ihanan aktiivinen pino!

Oikein iso :hug: huonoja uutisia saneille :(

Scalan ja barbamaman keskustelusta: ymmärrän varsin hyvin molempien kannan, tosin minunkin mielestä (ensiodottajana) täällä saa ja pitää käydä läpi kaikki tuntemukset, myös ne huonot. Jokainen saa käyttää tervettä järkeä (onko sellaista olemassa ;) ) siinä, että kuinka paljon stressaa omalla kohdallaan keskemenoista ja tuulimunista sun muista ongelmista. Vertaistuki on äärimmäisen tärkeää. Etenkin ensiodottajaa kauhistuttaa tottakai kaikki tarinat joissa asiat ei mene ruusuilla tanssien, mutta mielestäni meidänkin pitää osata (liiemmin stressaamatta kuitenkaan) valmistautua myös siihen pahimpaan. Todennäköisempää kuitenkin on se, että suurin osa meistä odottajista saa sen nyytin syliin ensi vuonna :)
 
Mun mielestä tää alku näissä pinoissa on aina vähän hankalampaa, eikä mistään yhteishengestä voi puhua. Kaikki varmasti miettii sitä omaa raskautta, ja sitä jatkuuko se. Sitten kun ollaan päästy sinne paremmille viikoille, alkaa pelot olla jo hälvenneet melkein kaikilta. Ja silloin porukka jo enemmän "tutustunut" toisiinsa ja siitä eteenpäin alkaa muodostua se yhteishenki. Siis tämä mun näkemys ja kokemus.
Itse kun esikoista odotin, niin monta kertaa löysin itseni lukemasta tuolta keskenmenon puolelta kauhu tarinoita. Ja niitähän löytyy =) Ne on kuitenkin elämää, ja täyttä totta. Ei mun mielestä voi ajatella, että esikoista odottavat tän pinon kokemuksista "kärsisivät". Kaikista asioista täällä mun mielestä saa puhua, muustakin kun tästä meneillään olevasta raskaudesta.

Näin mä ajattelen.
 
Sanoisin myös että terveen järjen käyttö on sallittua :). Jos haluaa kuplamuoviympäristön niin sitten voi etsiä sellaisen ketjun :). Mun mielestä ainakin hyvä kuulla sekä hyviä että huonoja uutisia, koska sellanenhan tää maailma on, hyviä ja huonoja juttuja on vaikka kuinka :).

Mä oon tänään mietiskelly varhaisultraan menoa. Kutkuttas hirveesti nähdä että onko kaikki hyvin :).
 
Nopeasti tulen kertomaan että ultrassa näkyi tänään yksi, viikkoja vastaava papunen ja sydän sykki :heart: . Oksentelukin alkaa helpottamaan, kiitos pahoivointilääkkeiden.

Palaan lukemaan paremmalla ajalla, ootte olleet niin ahkeria kirjoittajia, mahtavaa :) .

Wippii ja tyyppi 7+4 :heart:
 
Huh huh, kylläpä ootte olleet aktiivisia ja keskustelleet vakavista(kin) asioista! Kesti melko pitkään päästä viimeisimpään kommenttiin edellisen kirjotukseni jälkeen...

Jos nyt lyhyesti oman mielipiteeni kerron tuosta Scalan ja Barbamaman keskustelusta: mun mielestä vakavista ja huonoista uutisista saa ja pitää puhua, vertaistuki on todella tärkeä mikäli sattuu itselle tilanne, minkä joku on jo käynyt läpi. Mutta itseäni ajatellen, mulla on 2 hyvin sujunutta raskautta takana ja en niiden aikana pahemmin netissä keskusteluja seurannut. Nyt tämän kolmosen kanssa oon hurahtanut nettikeskusteluihin ja pakko tunnustaa, että kun tuossa itselläni nuo ultrat meni miten meni, niin tämän ketjun "kauhutarinat" kyllä sai omankin mielikuvituksen laukkaamaan liiaksi, etenkin, kun luulin km:n tapahtuneen. Miten se sitten ensiodottajiin vaikuttaa, mene ja tiedä, mutta ymmärrän kyllä molempien mielipiteen asiassa. luulen kuitenkin, että pettymysten ja pelkojen jakaminen muiden kanssa helpottaa omaa oloa ja siksi en pidä pahana, kun täällä on nyt yllättävän paljon lukenut huonoja uutisia. Ei ole minulta pois, jos joku kertoo km:sta ja saa tukea täältä, niin toivoisin itsellenikin, mikäli km tai muuta ikävää tapahtuisi.

No mutta, mä jatkanen enempi keskusteluja tuolla kerhon puolella. Tänään on 6+4, turvotus on laskenut, muita oireita ei oo tullut tilalle. Kerroin tänään yhelle kaverilleni, että meille tulee kolmas lapsi helmikuussa. Hän ei sanonut siihen mitään! ei onnitellut, hymähti vaan oudosti, mutisi jotain et "nytkö jo" ja vaihto keskustelun aihetta. Siis haloo??? Tuli paha mieli itelleni, just sellanen fiilis, kun osalla on mielipiteenä, että 2 lasta on ok mut kolmas sulaa hulluutta... Järkyttykö hän kenties jotenkin asiasta?? Ei pitäis olla yllätys, et meille kolmas tulee, oon sanonu alusta asti et me halutaan 3 lasta.

Tsemppiä kaikille ultraa odottaville ja iso hali huonoja uutisia saaneille! :hug:
 
Hei,
mäkin ymmärrän sekä Scalan että Barbamaman ajatuksia.

Olen samaa mieltä Barbamaman kanssa, että ensimmäistä lasta odottavia ei saa pelotella. Heillä pitää olla myös oikeus odottaa sitä ensimmäistään ruusunpunaiset lasit silmillä, sillä sama oikeus on ollut minullakin ja muillakin, joilla on jo lapsia. Mutta toisaalta, ensimmäistä odottavien on myös hyvä tietää riskeistä, sillä osa oireista on sellaisia, joiden tunnistamisen jälkeen on suositeltavaa mennä sairaalaan tarkistettavaksi, eikä jäädä kotiin odottamaan liikkeitä moneksi tunniksi. Eli silloin jos ensisynnyttäjä on valveutunut, niin hän voi pelastaa ongelmatilanteessa oman ja vauvansa hengen. Esimerkiksi liikelaskennan opettelua ei kaikissa neuvoloissa enää opeteta, vaikka sen avulla vauvan vointia voitaisiin seurata hyvin ja opetella tuntemaan oman vauvan aktiivisuus ja siitä poikkeamat. Eli siksi näitä asioita ei saisi myöskään pimittää, vaikka ne ovat harvinaisia, mutta eivät mitenkään äärettömän harvinaisia. Suomessa syntyy noin 60 000 lasta vuodessa, ja kohtuun kuolee noin 200 (193 vuonna 2008). Se on kuitenkin aika merkittävä luku, verrattuna vaikkapa muihin kuolinsyihin (v.08 Suomessa vain 12 vauvaa kuoli kätkytkuoleman ja vain 4 miestä kuoli kivessyöpään) ja niiden julkisuuteen ja kampanjointiin. Koittakaapa googletta kivessyöpä ja kohtukuolema...arvaatte varmaan kummasta tulee enemmän osumia.

Mutta ymmärrän myös Scalan ajatukset, sillä jos näitä kokemuksia aletaan sensuroida tai puhua "kauhujuttuina" niin silloin se ei myöskään lisää avoimuutta tässä yhteiskunnassa eikä etenkään paranna niiden perheiden asemaa, joille on käynyt ikävästi. Vaikka kohtukuolema ei itseä koskettaisikaan, niin se voi koskettaa ystävää, sukulaista tai työtoveria. Silloin olisi hyvä olla jonkinlainen perustieto asiasta, jolloin siihen voisi suhtautua ymmärtäväisesti ja empaattisesti.

Lisäksi mä hieman vastustan sitä Suomessa vallitsevaa tapaa, joilla raskauksiin ja synnytyksiin suhtaudutaan "kyllä luonto hoitaa" tyylillä. Ei se vaan aina hoida, ja raskaus ja synnytys ovat lääkäreidenkin mukaan nykyäänkin vaarallisinta aikaa naiselle. Etenkin vähemmän kehittyneissä maissa, mutta myös Suomessa. Omassakin sairaalassani kuolee keskimäärin yksi vauva kuukaudessa, ja mun mielestä se on tosi paljon. Etenkin siihen verrattuna, että niistä kuolemista ei puhuta julkisesti juuri lainkaan. En ollut kuullut, että terveen äidin terve lapsi voi kuolla, mutta niin se vaan voi. Ja mä olin ainakin siitä kiukkuinen, että sitä ei oltu mulle kerrottu. Ei missään oppaissa eikä neuvolassa.

Kannustavaa ympäristöä tarvitsemme me kaikki. Avoimella keskustelulla sitä luodaan, ja mun mielestä pitää voida myös kysyä ja kirjoittaa huolestuttavista asioista. Suurin osa niistä voidaan hoitaa ja se on hienoa.

Tsemppiä kaikille, ja rohkeutta!

R
 
Minä itse olen esikoista odottava ja minun mielestä on yhtä mukava kuulla se ruusuinen kuin myös risuinenkin puoli :) Joten scala älä ainakaan kirjoittelua kokonaan lopeta olet yhtä tervetullut tänne kirjoittelemaan kuin kuka tahansa muukin :hug: ja ymmärrän myös, että barbamamakin tarkoitti vain hyvää :)
Ja tottakai täältä pitää myös saada sitä tukea jos ilmenee tuulimuna tai kohdun ulkoinen ym. koska aina ei mee kaikki nallekarkit tasan :/

Minä itse ainakin nyt jo pidän tätä ketjua ihan omanani vaikka en tosiiaan tiedä onko minulla elävä muru matkassa vai ei mutta haluan ajatella positiivisesti :heart:

Ja jos tämä jatkuu näin aktiivisena tämä ketju niin aivan loistavaa :)

Happynow ja muru 4+5

 
Tää on ihan hyvä juttu mistä täällä on puhuttu. Mun mielestä on kanssa hyvä ensimmäistään odottavien saada tietää jo ajoissa mitä kaikkea voi tapahtua ja millaisia riskejä raskauteen liittyy. Mutta toisaalta on myös tärkeää antaa näitä tilastoja, että näkee kuinka yleisiä jotkut asiat ovat. Kyllä sitä itse kanssa noin vuosi sitten lueskelin kaikkea mahdollista mitä netistä löysin kun esikoista odotin... En kuitenkaan antanut sen ottaa ylivaltaa itsestäni. Kuten joku sanoinkin ji että maalaisjärjen käyttö näissäkin jutuissa on sallittua.

(.) Täällä alkoi pahoinvointi heti kun sen puuttumista täällä "valitin". Onneksi vain satunnaisena ja melko lievänä. Niin ja ihana hampaidenpesu oksetus on myös palannut... Sitä oli kerran pari ennen plussaa.
Onko muuten teidän mielestä hieman aikaseen eka neuvola kun on jo rv 6+6? Huomenna pitäs sellaseen mennä. Eipähän sinänsä haittaa ja taitaa olla kesälomien takia mutta no...

Aivan huippujutun kuulin eilen kanssa. Mun yks kaveri oottaa kanssa lasta! Hän ekaa ja mä tokaa. Ja meil on kummanki LA sitte helmikuussa. Viikon parin erolla.


Niin ja hyviä jatkoja kaikille joilla viel on epävarma tilanne ja suuret pahoittelut sitä tarvitseville.

Niin ja tytöt saanko sen salasanan. Kiitti!
 
Anlini: Itse kävin ekan kerran neuvolassa rv 6+0. Täti halusi nähdä kun sen oma työkalenteri täyttyi niin nopeasti johtuen lomista. Siellä täytettiin papereita, ei muuta. Sanoi, että ei kuunnella sydänääniä kun viikkoja on niin vähän mutta yleensä niin tehdään.
Täällä ensimmäinen ultra on rv 10+0 - 13+ jotain. Eli sitä odotellessa että koska tulee kutsu sinne.
Eli nyt on menossa itsellä 8+1.
Välillä olen miettinyt tuota varhaisultraa mutta en ole kokenut sitä aiheelliseksi vaikka toisaalta mieli tekisikin mennä. Kahden vaiheilla siis :LOL:

Minusta on hyvä, että puhutaan sekä hyvistä että huonoista kokemuksista. On hyvä saada tietoa molemmista.
Kannustetaan ja tuetaan toisiamme!!
 
Riinu Ei kai täällä kukaan ole ketään pelotellut????? Ja mut voit jättää noista laskuista pois, et olisin esikoistani odottanut niin, etten mistään pahasta olis ollut tietoinen tai mitään pelännyt. En kumminkaan elämää missään umpiossa elänyt, ettenkö olis asioista ollut tietoinen. Mä en voi ymmärtää, miten joku voi ajatella niin, etteikö täällä saa puhua mistään muusta kuin tästä nykyisestä raskaudesta, ja siitäkin niin, että "kaikki menee tosi hyvin, mitään riskejä eikä vaaroja ole, ei voi tulla keskenmenoa tai mitään". Anteeksi vaan!!!!
 
Huomenta vaan

Heitän vielä mielipiteeni aiheeseen, vaikka se onkin jo melko hyvin ruodittu. Mielestäni tällaisen palstailun yksi idea on myös huolien jakaminen ja niistä keskustelu. Varsinkin jos ei ole vielä "oikeassa elämässä" halunnut asiaa jakaa muitten kanssa. Vertaistukea olen ainakin itse täältä hakemassa.

Olen pahoillani Scala :hug:
Tsemppiä myös Empulle, jospa kuitenkin kaikki onkin kunnossa :hug:

Ja onnitelut vielä hyvistä ultrauutisista :flower: sori kun en muista kenelle kaikille niitä oli tullut B) (meitä on jo aika iso sakki täällä)

Meikäläinen alkaa orientoitua loman viettoon ja aurinkoiselta näyttää ensi viikko. Toivotaan, että olotila sallii lomasta nauttimisen. Vähän mietityttää huominen 3-4 tunnin automatka, kai se pitää varata matkaan jotain mussutettavaa että saa öklön pidettyä loitolla :p

Juhannusta jo kaikille, jos en ehdi kirjoitella enempiä tänään!
 
Joo, minäkin kun ehdin pohtia sitä mahakipujen ja äklöolon puutetta, kyllä se vaan oli noustava vaikka vielä olisi nukuttanut. Koski meinaan aikas paljon mahaan, onneksi tähän auttaa aamupalan nassuun laittaminen :)

 
Jopas on tekstiä. Ja "kinastelua".
Itse kun esikoista odotin, niin janosin tietoa siitä että mikä kaikki vois mennä pieleen esim. synnytyksessä. Halusin varautua pahimpaan, ettei mikään tulisi niin yllätyksenä. Joo, se oli vaan mun tapa, monet kauhisteli sitä, että miksi haluan lukea esim. synnytystarinoita. :LOL:
Mutta summa summarium; Jokainen kirjoittaa mitä haluaa, jokainen lukee mitä haluaa?

Itse kaipaisin kokemuksia teiltä, keillä on lapset suht pienellä ikäerolla, että miten rankkaa se vauva-aika sitten tulee olemaan?
Ja joo, riippuu tietysti että millanen huutaja se uusi tulokas on yms. Meillä siis sitä ikäeroa tulisi 1,5 vuotta. :heart:

Ainiin...Viimeraskaudessa mulla todettiin sokerirasituksessa paastoarvon olevan koholla. No siitä oma neuvolatätini ei ollut kauhean huolissaan, kun ylitys oli vaan minimaallinen. Toki hän kehotti tarkistamaan ruokavalion yms. Sokereita mittailin kotona muutaman kerran viikossa. Mutta itse en ollut huolissani, kun kaikki niin hyvälle näytti.

Kunnes menin käymään äitipolilla kontrollissa ja ylimääräisessä ultrassa, jossa seurattiin vauvan mahdollista liikakasvua. Sieltä jäi kamalat muistot. Koko ajan peloteltiin sokerivauvalla, jättiläisvauvalla ja tiesmillä! Mulla nousi paino todella paljon edellisessä raskaudessa, niin siitä valitettiin siellä polilla kokoajan, että ei saa nousta enää yhtään yms.
Loppujen lopuksi olin niin hermorauniona koko touhusta, että melkein itkin joka kerta, kun neuvolassa kävin vaa'alla. Ja vaikka kuinka yritin syödä terveellisesti, niin se paino vaan ei pysähtynyt.

No, pojasta ei tullut jättiläistä, ei sokerivauvaa, eikä viettänyt aikaa missään tehohoidossa huonojen sokereiden takia. ( Painoi 3,7 kg) Eli mun mielestä tollanen hoitohenkilökunnan käytös on aika huonoa! Ei heidän kuuluisi tolleen pelotella, vaan rohkaista ja tukea.

Kauhulla taas odottaen niitä sokerimittauksia. Olen melkein varma että se tulee taas mukaan kuviohin.
Ja painonnousua en halua edes ajatella. No, viimeksi mulla tosin jäi 15kg sairaalaan, joten oli kai nestekertymiäkin aika hyvin! :whistle:

Olen yrittänyt noudattaa vähähiilihydraattista ruokavaliota tässä ennen kuin tulin raskaaksi. Nyt on sekin jäänyt, kun kasvikset sai aikaan pahan olon! Pasta, riisi sun muut taas on maistunut liiankin hyvin. :ashamed:
Nyt pitää skarpata ja ostaa kaupasta kaikkea vihannesta sun muuta!

Oikein hyvät juhannukset kaikille! Mä en tänne enää ennen sitä taida keretä. :)
:wave:
 
Täällä huono olo valtasi heti herättyä. Eilen taasen ei ollut juuri huonoa oloa. Kaikki raikas maistuu parhaiten.

Meillä tuli tytöille ikäeroksi 2,5 v. ja se meni kyllä hyvin, kun esikoinen oppi kuivaksi ennen vauvantuloa. Se helpotti todella paljon, kuten myös se ettei meillä juuri mustasukkaisuutta ilmennyt vaan sisko oli ennemminkin koko ajan auttamassa. Mutta siskolla oli sitten taas toisenlainen kokemus, kun lapsille ikäeroksi tuli 1,5 ja esikoinen on aika vaativa luonne :). Kyllä se aikamoista hulinaa alussa oli, mutta kun rytmit tasaantui ja mustasukkaisuus helpotti niin arki sujui helpommin ja velikin osasi nauttia uudesta tulokkaasta:) Suuri ihmetys oli myös se, kun ei pikkuveli sitten osannutkaan heti leikkiä :LOL:

Mukavaa juhannusta kaikille!! :heart:
 
Missah, viittasin sillä siihen mitä Barbamama kirjoitti, että munkin mielestä ensimmäistä odottavia täytyy ajatella vähän helläkätisemmin, ja tarkoitan tällä tyyliä joilla asioista kirjoittaa. Eli ettei pelottele, vaan pyrkii kirjoittamaan asiallisesti. Eli en tarkoittanut että kukaan täällä olisi peloitellut, vaan yleisemmällä tasolla.

Ja mäkin olen siis sitä mieltä, että asioista pitää puhua, sillä musta tuntuu välillä, että raskaana olevia naisia yleisesti pidetään vähän hölmöinä eikä heille haluta kertoa muuta kuin että kaikki menee hyvin. Mun mielestä se on naisten aliarviointia jos jotkut asiat vain lakaistaan maton alle, asioista pitää kertoa, mutta asiallisesti ja turvallisesti, ei suurennellen eikä hehkutellen.

Esimerkiksi mä en ymmärrä sitä, että miksi synnytyssairaaloissa ohjeistetaan "että ole kotona niin kauan kuin kipua kestät" jos äiti soittaa sinne huolestuneena. Miksei voida sanoa, että "selvä, tule näytille, ei ole turhaa käyntiä". Miksi näin sanotaan vasta sitten kun on jotain ikävää tapahtunut, miksi ei voida olla yhtä ymmärtäväisiä kaikille?

R
 
Heipparallaa,

Täällä uusi odottaja liittymässä joukkoonne. Olen 26-vuotias ja laskettu aika olisi 18.2. ja sairaala OYS. Yksi lapsi on jo ennestään, tytär 10/07. Luultavasti tuo laskettu aika tulee aikaistumaan, tämä lapsi syntyy hyvin varmasti leikkauksella sillä sen verran vaikea oli tuo esikoisen synnytys alakautta. Imukupilla autettiin ulos mistä seurauksena 3. asteen repeämät. Silti ihan hyvällä ja positiivisella mielellä odottelen tätä toista. Paitsi että jostakin syystä nyt kauheasti pelottaa nuo tuulimunaraskaudet ja kohdunulkoiset.

Eka neuvola on vasta 20.7, inhottavaa odotella sinne asti. Täällä ei ole mitään oireita kauheesti, repäisykipuja välillä ja mahan turvotusta, samoin rintojen. En kyllä muista että esikostakaan olisi mahdottomasti ollut alkuraskaudessa oireita. Hajut tosin ällötti siinä määrin että jouduin vaihtamaan sampootakin :)
 
MAY85: Vitsit, mullakin vähähiilarinen ruokavalio ollut nyt.. hmmm... 5,5vuotta (laihdutettuja kiloja 40 ) ja mulla myös raskauksissa tuo paino sitten karannu IIIIHAN hanskasta, ja nyt tarttis pitää se kurissa. Mulle pamahtaa AINA 3-4kg:a plussauksesta jo ku kroppa kerää tuota perkeleen nestettä aina kun voi :$
Mulla ei ole koskaan sokerirasitusta edes ehdotettu vaikka kiskaisin 30kg:a painoa raskauden aikana, ja mulle kokoajan siitä valitettiin.... No, oli täti ihmeissään ku seuraavan kerran törmättiin ja olin 40kg:a pienentynyt :D

ja tuosta ikäerosta vielä, kun meillä sittä tytöillä on alle 1,5v, niin meni yllättävän hyvin! Mun esikoinen oppi itse potalle tasan vuoden iässä, ja ensin yökuivaksi :eek: :eek: :eek: joten pääsin tosi helpolla. ei vaan suostunut vaippaan enää tarpeitaan tekemään vaan huusi hysteerisesti öisin ja tietty mietin et mikä hitto oikein riivaa, laitoin potalle, ja se pissasi ja jatkoi uniaan. :eek:
Samalla tietty jätin päivävaipan pois (jos hitto yöllä herää potalle ni pitää sen päivälläkin toimia?) ja oli siis vuoden ja vajaa viikon kun vaipat otettiin pois eikä ole koskaan sen jälkeen takaisin laitettu. Mulla oli sitten sinänsä helppoa kun uusi syntyi, oli taas vaan yhdet vaipat vaihdettavana..
Lisäksi sen vastapainoksi että kuopus oli vaikea (kuten aiemmin kirjoitin, 99% vaikeuksista johtui halkiosta+sen aiheuttamasta liimakorvasta) oli esikoinen (ja on edelleen ) aivan huippu helppo ollut aina. Ihmeellinen tapaus, oppi nyt itse lukemaankin ja lukee siskolleen :heart: ja on aina tykänny auttaa kaikessa. Uhmaa ei juuri ollut. kuopus taas on uhmakas ja jääräpäinen pikkuinen piru kun sille päälle sattuu (tunnistan pelottavasti omia piirteitäni kun polkee jalkaa suutuksissaan). Mustasukkaisuutta meillä ei koskaan ilmennyt kun kuopus syuntyi, vaikka olin vahvasti hänessä kiinni erikoissyöttöjen yms takia. Otin kyllä esikoisen jo heti auttamaan syötössä (koska kuopus oli erikoispullolla eikä pystynyt tissiä syömään niin oli helppo antaa pullottelussa esikoisen auttaa) ja vaippojen vaihtoon "apulaiseksi"
Nyt ovat siinä iässä että sitten nuoremman halkion vaikeudet ovat helpanneet ja ja leikkivät paljon, ja nahistelevat toisinaan. Mutta ovat toistensa ehdottomasti parhaat kaverit :heart:
Menenvät pinkeillä potkulaudoillaan pihalla yhdessä :heart: Ovat vaan vähän tapaturmamagneetteja kun kuopukselta meni viime kesänä pyörällä kaatuessa käsi poikki, esikoiselta nilkka, ja potkulaidalla on jo saatu polvet ja kyynärpäät auki. :attn:
No, mä olen ollu ihan samanlainen äitini mukaan :D :D

Summasummarum: ilman halkion tuomia vaikeuksia, olisin pitänyt arkea todella helppona, vaikka miehen merityön vuoksi kaikkea yksin pyöritinkin. :)


(.)
Tänään maha onm taas tässä.
ja vuotoa ei ole tullut, WUHUU!
kahvi ei uppoa kuten ennen? :)

mut nyt petaa sänky ja laittautumaan ettei naapurit säikähdä (miten mä näytänki nii räjähtäneeltä tänään?)

T:Neiti
 

Yhteistyössä