...kylläpä täällä on ahkeria kirjoittajia! Yritin vähän pikalukea ja hienoin uutinen oli Tuttemuin, valtavasti onnea, aivan ihanaa!
Tulimme toiselta puolelta Töölönlahtea, jossa kyläilimme Mitjan kummisedän luona ja minä loikoilin ammeessa, jota olin kaipaillut. Huomasin, että mahani pullahti ammeessa palloksi kuin ilmapallo, joten vielä on tekemistä tuolla laihdutuspuolella... Töölönlahti oli niin kaunis iltausvaisena, että menin vielä kotiin tultua juokseman lahden ympäri, kun isä syötti Mitjaa. (nyt yritän kyllä laihtua, vaikka olen ihan toivoton suklaa-addikti ja kaiken muun herkun...) Yritän antaa enemmän vastuuta isälle koko ajan, sillä Mitja on niiiiiiin äidin poika ja olen vähän ominut hänet ja haukkana aina tarkkailen meneekö kaikki "oikein". Mitja on alkanut imitoimaan äidin hassuja ääniä ja jotenkin minun silmissäni poika vain tulee koko ajan söpömmäksi! Meillä nukutaan hyvin yöt ja pitkät aamupäiväunet ja vielä muutamat lyhyemmät päiväunet. Poika on ihanan hyväntuulinen ja nauravainen ja minulla tulee usein melkein kyyneleet silmiin, kun poika katsoo minua suurilla silmillään. Minulla oli jo pieni vauvakuume, mutta kyllä olen tullut tulokseen, että Mitja on kuopuslapseni ja hänestä olen äärettömän kiitollinen, kun olen jo vuosimallia -64. Olisipa ihana, jos olisi sen vuoden mallistoa tallella, omia vauvanvaatteita muutama!
Koko maailma on ollut niin vain vauvaa ja vauva-asioita, että tuntui ihan oudolta puhua muusta ja katsoa Juhlaviikkojen ja Art goes Kapakka-ohjelmaa, olen aina ollut niin innoissani ja yrittänyt katsoa Huvilateltassa muutaman esityksen ja koluta kaikki ilmaiskonsertit...nyt tuntui ihan vieraalta, mutta upea ohjelma taas, ehkä johonkin pitää liput hankkia.
Minun työhönpaluu ja pakkokeskustelu tuntui vähän epämukavalta, kun totuus on se, että todella suren työhönpaluuta. Työelämä on todella vaativaa välillä . Kun aloitin työpaikassani pari vuotta sitten, olin todella ylityöllistetty ja kuljin ilman autoa opettamassa Lohjalla, Nurmijärvellä, Kauniaisissa ja Helsingissä ja todella väsynyt olin välillä. Lapsen kannalta on tietysti hienoa, että äiti on kotona, mutta luulen, että monelle äidille se on myös parempi vaihtoehto ja joskus toivottu breikki pätkätöistä tai stressaavasta työstä tai sitten helpompi vaihtoehto olla kotona, kun ei oikein tiedä mitä tekisi. Ystäväni on haaveillut pitkään vauvasta ja nimenomaan toivonut jonkinlaista luonnollista breikkiä työelämään, kun on ollut niin stressaantunut. No, vauvaa ei ole kuulunut, mutta sai ison stipendin kirjan kirjoittamista varteen ja saa vapaata toimittajan työstään. Hän on minun ikäinen ja yhdessä olemme vauvaa yrittäneet ja vieläkin niin toivon, että hänkin onnistuisi! Hyvä,että sai toivotun breikin! En ole kyllä itse näin levännyt ollut vuosiin, sillä kyllä päivät ovat olleet järkyttävän pitkiä töissä. Tietysti alun yövalvominen oli rankkaa! Luotan kyllä mieheeni Mitjan kanssa ,mutta kyllä mieluisin vaihtoehto olisi itselleni olla kotona. Mitja tulee kyllä olemaan hyvässä hoidossa isän kanssa ja aion ottaa tiukan asenteen, että töitä ei tulisi liikaa, sillä kyllä haluan kaiken muun ajan olla vain pojan kanssa! Nyt olemme ajatelleet, että Mitja jäisi isin kanssa kotiin pidemmäksikin aikaa, sillä kyllä huolestuttaisi viedä Mitjaa päiväkotiin, jos hän ei vielä osaisi edes kävellä. Työ on vähän ristiriitainen...toisaalta omaan työhön liittyy todella paljon innostavia juttuja, pidän työstäni ja inspiroidunkin siitä todella paljon monin eri tavoin. Opiskelijat ovat aivan ihania ja muutamista on tullut ystäviäkin meille!!! Kaikki ovat olleet niin innossaan vauvastamme, opettajakaverit ja opiskelijat! Mieheni on ollut minun sijaiseni ja opettaa myös ranskaa ja espanjaa koulussamme. Hänkin on viihtynyt todella hyvin. Hyvää on paljon, mutta kiire on välillä järkyttävä ja töitä todella paljon. Onneksi on kesäloma melkein saman tien, kun aloitan työni ensi viikolla!
Vaipoista...voi, voi...me käytämme kertakäyttöisiä, vaikka huono omatunto kyllä painaa! Ehkä vielä opettelemme kestojen käytön!!!
Mieleeni tuli tänään kuinka ihanaa olisi nähdä vauvoja livenä eikä vain näin virtuaalisesti kommunikoida...vauvajuttuja on ihana jakaa ja puhua! Kiinnostaisiko pääkaupunkilaisia tulla käymään meillä...kun Ievallakaan ei ollut Töölö niin tuttu. Jos kiinnostusta on, niin voisin ehdottaa jotain sopivaa ajankohtaa tässä lähiaikoina. Voisi olla nyyttäripohjainen pikku tapaaminen, vauvat varmaan varastaisivat shown kyllä! Meillä on vauvakavereita, mutta jännää olisi nähdä ihan samanikäisiä helmivauvoja!
Olen aika zombie väsymyksestä, joten tuli kirjoitettua liikaakin omaan napaa ja epäloogisesti hyppien asiasta toiseen....