***HELMET 2008*** Kesäviikko 25

Ai niin, Ievalle piti sanomani että tuo pph ois ihan kiva mutta....ööö..ei ehket kuitenkaan |O , vieraat lapset omassa kodissa kera kissojen ja koirien, vois olla aika sirkus..mutta ihan hyvä idis :flower:

Niin mä vähän ajattelinkin. =) Enkä itse asiassa ihan tosissani sitä ehdotellukaan. Mut arvaas mitä! Poimin tuosta oikeesta laidasta äsken huvittavalta kuulostavan alotuksen, vastasin siihen ketjuun, palasin aihealueen etusivulle ja vastasin toiseenkin juttuun. Luulin koko ajan olevani tuolla Mitäs nyt? -osiossa, Niin helvata, olinkin tuolla Seksi -osiossa palstailemassa.

 

Ai niin, Ievalle piti sanomani että tuo pph ois ihan kiva mutta....ööö..ei ehket kuitenkaan |O , vieraat lapset omassa kodissa kera kissojen ja koirien, vois olla aika sirkus..mutta ihan hyvä idis :flower:

Niin mä vähän ajattelinkin. =) Enkä itse asiassa ihan tosissani sitä ehdotellukaan. Mut arvaas mitä! Poimin tuosta oikeesta laidasta äsken huvittavalta kuulostavan alotuksen, vastasin siihen ketjuun, palasin aihealueen etusivulle ja vastasin toiseenkin juttuun. Luulin koko ajan olevani tuolla Mitäs nyt? -osiossa, Niin helvata, olinkin tuolla Seksi -osiossa palstailemassa.

Pitää saada äkkiä nuo Seksi-osiot tuolta näkyvästä keskusteluhistoriasta pois...

 

Heippa täältä lyhyesti :wave:

Mä en kyllä tykkää yhtään tosta viikonpäivälorusta Varmaan johtuen siitä, että Allukkainen on keskiviikkolapsi, enkä halua sille mitään turhia murheita. Mä muistan, kun jo laitoksella itku silmässä sen korvaan supatin, ettei saa tapahtua mitään pahaa, äiti suojelee kaikelta. Mua aina herkistää Ultra Bran Minä suojelen sinua kaikilta-veisu. Ihku :heart:

Kiintoivottavasti anoppisi kohtaukset selviää, kurjia tuollaiset :hug:

Meillä mies vastaa autohommista ja putkistoista, yleensä. siivotaan monesti yhdessä ja mä teen ruuat.

Ja parisuhteen muuttuminen on pelottanut muakin. Tuntuu, että kello juoksee ihan liian lujaa, ja vaikka on kuinka päättänyt viettää aikaa kahden kesken, niin jotenkin se aina jää niin vähälle. Onneksi molemmat on aika kiinni tässä vauva-ajassa ja mies on suhtautunut kylä ymmärtäväisesti. Mutta on se hurjaa, kun sitä miettii, että tätä tämä nyt on..Ihanaa vauva- ja perhearkea, mutta aika rankkaa hetkittäin. Silti, ei kaduta yhtään, kun on saanut niin suloisen paketin :heart:

Me ollaankin jo täällä lakeuksilla juhannuksen vietossa, huomenna mökkeilemään ja nettipimentoon (mitenköhän kestän ). Hyvää juhannusta jokaiselle :hug:

 

Huomenta helmimammat ja hyvää juhannusta. Valveilla ollaan pyöritty pojan kanssa jo aamu viidestä, =)

Turvallista matkaa kaikille reissuun lähtijöille, me pidetään kaupunkia pystyssä :wave:

 

Hyyvää Juhannusta!! =)

Eilen oli miehen synttärit ja aamulla aloin iloisin mielin vääntämään kakkua, oli uus kakkuvuoka ja kaikki. Tein täsmälleen ohjeen mukaan, mutta onnistuin silti polttamaan kakkupohjan. Nooh, tein uuden taikinan... Nyt pidin kakkua puolet vähemmän aikaa uunissa. TAAS se palo!
Mies tuli käymään tauolla kotona ja kysyi että meinaatko tosissaan vielä kolmannen pyöräyttää. Totesin että todellakin ja juoksin Siwasta (aina lähellä=)) lisää tarvikkeita.
Laitoin kakun nyt keskitasolle uuniin kun aiemmin se oli alimmalla tasolla niinkun ohje oli käskenyt. kas kummaa, täydellinen kakku!
Sit oli enää tehtävä täytteet ja muut hörsöt. Tein yhtä kakkua siis klo 8.30-17.45
Onni onnettomuudessa oli että oli pirun hyvää vaikka ite sanonkin
Toki tuohon aikaan sisältyy lastenhoitoa ja kaks kauppareissua. Mutta joku näppärämpi ois silti saanut valmista aikaan nopeammin :ashamed:


"Ja se lapsi joka syntyy sunnuntaina,
on soma ja hyvä ja iloinen aina."

Tuon takia miehen sisko hoki meille että koittakaa nyt tähdätä siihen sunnuntaihin... kun jouduin perjantaina sairaalaan ja lauantaina alkoivat käynnistellä
Poju päätti kuitenkin syntyä maanantaina 23.29, että ei se tiistainkaan kovin kiltti lapsi kaukana ollut, mutta hyvin istuu tuo kaunis pilttikin

Äitiydestä... Uskallan sanoa tällä vähäisellä kokemuksellani että oon parempi äiti kun raskausaikana oletin. Istuin monet kerrat lapsen huoneessa ja itkin että enhän mie ossaa, mitä minä sille teen jos sitä ja sitä... Mutta elämä opettaa ja onneks on aina joku jolta kysyä neuvoa. On kylläkin ikäviä viitteitä siihen että saatan pitää poikaa vähän pumpulissa toisinaan... :ashamed:

Parisuhteesta... No muuttunuthan se on. Poika saa mieheltä nykyään enemmän pusuja kun minä Mutta en nyt sano että itse olisin miestä huomioinut tarpeeks, siks yritin noita synttäreitä vähän jopa pakkomielteisesti järjestää... Sylittelyä on tosin ruvettu harrastamaan nykyään vähän enemmän. Kun poika on saatu illalla nukkumaan niin makoillaan sohvalla ihan solmussa =) Tuntee itsensä nuoreksi jälleen

Me käytiin aika usein leffassa ja kattomassa jääkiekkoo ennen, ja sitä mies vähän surkuttelee kun niihin ei oikein pääse enää mun kanssa kahdestaan. Maaliskuussa kun se oli yksin katsomassa pelejä, niin se sanoi että vaikka mä en jääkiekosta välitäkään niin paljon kun se, niin tuntu jotenkin tyhjältä kun en ollut siinä sen vieressä katsomassa :heart:
Siinä on vaan se että meistä kumpikaan ei tahtois jättää mussukkaa jonkun muun hoitoon, vaikka hoitaja ois kuinka hyvä. Mutta kyllä meille hyvää tekis joonkin päästä kahdestaan. Baareissa me ei käydä eikä "oteta" muutenkaan, mutta just joku pieni retki kahdestaan vois olla yllättävän piristävä...

Jaa-a... Toivottavasti grillaamisen ajan illalla ois satamatta :kieh:

 

Oho, sori, tuli vähän pitkä sepustus kun en ole aikoihin käynyt :ashamed:

 

äitigalluppiin: minä olin esikoisen aikaan varmaan sinne 2 vuotiaaseen asti aika paljolti semmonen äiti ku halusin,rento ja "huoleton" sitte kiristyin huomattavasti ku alotin opiskelut ja se on kyllä ärsyttäny itteä sieltä asti..kai sitä alotti sillon kunnolla sen aikuistumisen niin sinne hävisi nuoren teinitytön rento asenne..kuka tietää.. :/

parisuhde on muuttunu tosiaan..meillä ei ole enää sellaista kultaista keskitietä, menee joko tosi hyvin ja ollaan onnemme kukkuloilla ja sitten sieltä kukkuloilta tullaanki vierimällä alas ja ollaan eron partaalla, nyt ollaan taas oltu siellä kuilun pohjalla useampi viikko ja nyt yritetään taas kiivetä sinne onnen kukkuloille..tämä on kyllä tosi rassaavaa mut jospa tämä vähä joskus tasoittuisi, mä jumittuisin mielelläni tonne onnen kukkuloille =)

 

niin ne mun äiti ja sisko piipahti yökylässä ja sisko tuli jo päivällä eilen ja ei se onneksi siivoillu vaikka varmasti jotain siivottavaa silmillään löysi,mut se oli niin onessaan näiden meidän poitsujen kans ku ei oo reiluun kuukauteen nähny ja hänellä ku ei omia lapsia oo. äitiki tuli vasta 11 aikaan illalla niin eihän se voinu enää siihen aikaan siivoilla, heräsin sitte tänä aamuna hirveeseen kolinaan niin keittiössä äiti pesi kattiloita ja muutenki keittiötä siivoili, mut tuon vertasen annan hänelle anteeksi ku tiedän että sillä olis varmaan yöllä ollu jo kauheat täpinät päästä puunaamaan

 

KALLE KÄÄNTY JUST SEKUNTI SITTEN EKAA KERTAA MAHALLEEN!!! :heart:

piipero86 & kalle 2 päivää vajaa 4kk :heart:

 

huomenna tulee vuosi siitä ku sain kotitestiin haalean plussan ja ylihuomenna tulee vuosi siitä ku sain täyden varmistuksen raskaudesta ku kävin vielä viemässä labraan näytteen(en millään voinu uskoa olevani raskaana ku 2,5vuotta yritystä takana) . ei sitä vuosi siten olisi uskonut että noin ihana lapsi syntyy ja että kääntyilee mahalleen ja purukalustoaki jo suussa..laittelin sisaruksillekki kuvat kallesta mahallaan ja siihen loruilin vielä että vuosi sitten vauva uutisia kerrottiin,tänään meillä jo mahalleen käännyttiin tässä alkaa ihan herkistelemään.. :snotty:

 

joko tältä on kaikki hävinny juhannuksen viettoon?! mitäs ihmettä minä tänään sitte teen jos täälläkään ei oo ketään ja ukko joutuu lähtemään tänään jo viideltä töihin (norm.7 ja tulee aamulla siinä 9 aikaan) ja me napotetaan muksujen kans keskenään täällä ku ei oo ketään kenen luo kyläänkään mennä, ku olis kyllä taas semmonen ylisosiaalinen olo :ashamed:

 

Mun pitää kans vastata nuihin miten parisuhde on muuttunut ja millainen äiti kuvittelin olevani-juttuihin..

Mä kans ihmettelin miten vauvan (ja sit isommankin lapsen) kanssa vois parisuhde muuttua. Siis jos on hyvällä pohjalla suhde,niin ei se siitä horju. Se onkin ihan totta, mutta on se silti erilainen suhde mitä ennen vauvaa. Sitä vaan jotenkin elää niin vauvassa ja sen jutuissa että parisuhde väistämättäkin on vähän "sivussa". Mulla on välillä kauhean huono omatunto kun en "huomaa" miestä, saati jaksa iltaisin leikkiä miehen kanssa. Vaikka haluja olis niin on vaan niin sippi. Ite oon ainakin välillä niin kireellä että helposti alan tiuskimaan miehelle vaikka mä inhoan tiuskimista. Välillä kyselen mieheltä kaatako tää vauva-arki meidän suhteen.. Mutta mies siihen aina toteaa että ei se arki meitä kaada. Ja tuleehan sitä vielä sekin aika jolloin ehditään kyhnätä enemmän toisissamme

Ja sit millainen äiti kuvittelin olevani.. Mäkin aattelin että liikun ihan pikkuvauvankin kanssa kaikkialla ja vauva on helppo. Joo, niinpä... |O. Ekat kolme kuukautta mun kirein lihas oli leukalihas, kun kiristelin hampaitani. Mä en alunperinkään ole aikonut olla mikään täydellisyys mutta nyt se on selvääkin selvempi. Mä yritän vaan parhaani. En mä koe edelleenkään olevani mikään äiti-ihminen. Se, mitä mä haluisin olla, on sellainen rento nuorekas hassu äiti. En tiukkapipo.
Kyllähän mullakin on ollu aina koiria joten oon ottanut muista vastuuta ja mokannutkin siinä. Mutta kyllä tää vauvan kanssa eläminen on niin 24/7-hommaa että se yllätti. Mä taisin olla enemmän "pikkuäiti" lapsena kuin mitä mä oon äiti tällä hetkellä.
Siltikin, kaikista vaikeuksista ja veetutusfiiliksistä huolimatta, mä alan hiljakseen tykkäämään tästä. Mä edelleen odotan niitäkin hetkiä jolloin voin tyttöni kanssa vaik leipoa isille yllätykseksi sämpylöitä tms. =)

Me mennään illemmalla (ekaa kertaa myöhemmin ulkona vauvan kanssa!) Otaniemi-Tapiola akselille grillaamaan. Onneksi siellä on myös muita lapsellisia, tosin meidän muksu on nuorin..

 

Reissusta palattu :wave: :wave: :wave:
Eikös sitä pitäs olla reissun jälkeen oikeen virkee ja pirtee...mie oon kaikkee muuta!!! |O Ihan puhki poikki ja katki, nukuttiin 11h viime yönä...
Oikeesti kertaakaan ei ehtiny kamalaa ikävää tulla likkaan, mutta nyt ois kyllä jo :heart: reissussa kun ei EHTINY miettiä ja illalla kun pään tyynylle kellisti Hämeenlinnassa, ni uni tuli HETI!!!! Pojat lähti vielä radalle ajelemaan ja sit ruuan jälkeen tossa 14-15 välillä mennään hakeen mussukka kotiin :heart: :heart: :heart:
12 sivua VAAN ( ) oli tullu tekstiä....silmäilin vaan ne läpi, mutten muista enää mitään :headwall:
No ainakin meillä esikoinen syntyi maanantaina, kakkonen lauantaina, kolmonen lauantaina (jos muistan nyt oikein!!!) ja neiti-Nelonen lauantaina...esikko meni vähän pitkäksi siis tuosta lauantairyppäästä Itse olen syntyny torstaina, miehestä en tiedä enkä jaksa tarkistaa

Palaillaan...pikkasen on väsy nyt

 

Nopsasti vaan äkkiä käväisen, ei ehdi nyt kaikkea lukea..
..rannekipu; mulla oli raskauden puolivälistä alkaen sormet puutuneet ja turvonneet koko ajan. Hienoa oli olla töissä, kun tavarat tippuivat käsistä :/ sitten alkoi tulla öisin järkyttävää hermosärkyä käsiin, säteili tuonne kyynärpäähän asti. Joka yö valvoin ja itkin. Ei auttanut särkylääkkeet, geelipussit tms.
Hävisi onneksi synnytyksen myötä tuo vaiva.
Pari kk vauvan synnyttyä alkoi taas kipeytymään toinen ranne (kantamisesta johtuen varmaan), ja sinne pistettiin kortisonia. Ihan tk:ssa kävin. Pari päivää ranne oli kipeämpi kuin aikaisemmin, mutta sitten parani. Kädet ristissä toivon ettei vaiva palaa.

 

niin ne mun äiti ja sisko piipahti yökylässä ja sisko tuli jo päivällä eilen ja ei se onneksi siivoillu vaikka varmasti jotain siivottavaa silmillään löysi,mut se oli niin onessaan näiden meidän poitsujen kans ku ei oo reiluun kuukauteen nähny ja hänellä ku ei omia lapsia oo. äitiki tuli vasta 11 aikaan illalla niin eihän se voinu enää siihen aikaan siivoilla, heräsin sitte tänä aamuna hirveeseen kolinaan niin keittiössä äiti pesi kattiloita ja muutenki keittiötä siivoili, mut tuon vertasen annan hänelle anteeksi ku tiedän että sillä olis varmaan yöllä ollu jo kauheat täpinät päästä puunaamaan

Onnea Kallelle kääntymisestä :flower: =)

 

Parisuhde on totisesti muuttunut :| eipä sitä odottanutkaan kaiken pysyvän ennallaan. Kiristää hermoja tämä jatkuva väsymys, ja olen huomannut alkaneeni napista miehelle herkästi aikaisemmin en ole mitään nalkuttamista harrastanut, mutta nykyään sanomista tulee vaikka mistä. Ja eipä sitä yhteistä, kahdenkeskistä aikaa ole, kun ei ole hoitopaikkaa lähellä pojalle.
Lisäksi pukkaa stressiä näistä asuntokaupoista. Mies hermoilee, että jos tämä nykyinen ei menekään kaupaksi (kun uuden ostosta jo sovittu/käsiraha maksettu).

Poika syntyi sunnuntaina :heart:

Onnittelut Piipero kääntymisestä

 

Parisuhde on totisesti muuttunut :| eipä sitä odottanutkaan kaiken pysyvän ennallaan. Kiristää hermoja tämä jatkuva väsymys, ja olen huomannut alkaneeni napista miehelle herkästi aikaisemmin en ole mitään nalkuttamista harrastanut, mutta nykyään sanomista tulee vaikka mistä.

Niin täälläkin :headwall:

Piipero86 Muistelin juuri myös vuosi sitten juhannuksen jälkeistä maanantaita,kun tein testin,vieläkin naurattaa,kun muistan sen mielettömän huudon vessassa . Mies ihan pelästy toisessa huoneessa et mulla on hätä ja tuli kattomaan,siellähän minä housut kintuissa huusin ja itkin ja huidoin raskaustestillä. Sano et hän ei nyt oikee tiedä musta oonko iloinen vai ei ja mä itken vielä enemmän et tää ei menny niinkuin piti. Ukko ihan,what? No minä soperran et mun piti ilmoittaa asiasta romanttisesti ravintolassa kynttilän hämyssä ja " viulujen" soidessa,kuiskaten vienolla äänellä: "Rakas,me saamme lapsen", ja tässä mä olen pers paljaana,yhyyy.. . On hiukan draamaqueenin vikaa meikäläisessä,vai

Jaahas ja lainaukset taas jussin kunniaksi päin seiniä

 

Hauskaa juhannusaattoa! =)

Täällä ainakin aika ankean oloinen ilma..vähän jo sateli ja taivas vaan synkkenee. Taitaa tulla todellinen kotijuhannus, mutta mikäpäs ihmisen kotona ollessa. Eikä me mitään ihmeitä oltu mietittykään..Seurasaaressa olis voinut käydä kokkoja ja juhannustansseja katsomassa, mutta ei kiitti sateella.

Piipero onnea pikku-herran kääntymisestä! :heart: Mä olen sit ensi viikon siellä, että jos sit tavattais niinkuin jo vähän suunniteltiin. :wave:

Jahvetti teretuloa takaisin reissusta! Tulehan kertoo pääsitkö lamppuostoksille.

Ja pusuapinalla ollut kevyt kakkusessio! Ja ievalla yöllinen seksisessio.

Meillä täällä tällainen rauhallinen hetki..mä kirjoittelin päiväkirjaa ja nyt tätä, neiti nukkuu ja mies lukee kirjaa. Ihanaa! Tällaisista pienistä hetkistä osaa ihminen nauttia. Muuten hyvä kirjavinkki..varmaan osa jo hankkinutkin. Mies tosiaan just lukee sitä ja itse luin jo aiemmin eli Jari Sinkkonen: Mitä lapsi tarvitsee hyvään kasvuun. Toi Sinkonen ( on siis lastenpsykiatri) on minun mieleen kovasti..olen päässyt kuulemaan livenä useamman kerran ja työkuvioissakin kuullut hänen konsultaatioitaan. Nyt oli kivaa lukea tuttua juttua, mut eka kerran äitinä ja omaa lasta ajatellen. Suosittelen! Ei mitään ammattikieltä, vaan tavallista tekstiä tavallisille vanhemmille.

Kiitti muuten kakille passiasiaan vastanneille! Pitää meidän hankkia se nyt pienelle. Miehellä tosiaan oli kova kova matkakuume ja mä hiukan jarruttelin. Sekin uutta minussa..kai se on just sitä äitiyttä ja vastuuta ja uutta roolia sekin. Kun jotenkin mä sain pelkästä matkailuajatuksestakin välillä huonoa omaatuntoa. Että entä jos jotain sattuu kun me viedään pieni jonnekin jne jne. Ihan hölmöö!!! No, mies nyt sit oli varannut meille lennot ja hotellin...eli lähdetään 5 yöksi new yorkiin elo-syyskuun vaihteessa. Etsin just käsiini vanhan lehden, kun muistin, että joku aika sitten oli KaksPlussassa juttu, kun jotkut oli olleet 6kk vauvan kanssa siellä. Meidän neitihän on sit reilu 6kk. No..mulla on nyt tässä hetki aikaa miettiä valmisteluja ja orientoitua henkisesti. Siis ihanaa on lähteä ja kiva, että mies sitä puuhasi innokkaana ja paljonhan me matkusteltu ollaan, mut kuten todettu, KAIKKI on nyt toisin kun on tämä pieni ihminen mukana. :heart:

 

[No minä soperran et mun piti ilmoittaa asiasta romanttisesti ravintolassa kynttilän hämyssä ja " viulujen" soidessa,kuiskaten vienolla äänellä: "Rakas,me saamme lapsen", ja tässä mä olen pers paljaana,yhyyy.. . On hiukan draamaqueenin vikaa meikäläisessä,vai

Ja samalla niin ihanaa ja just niin suloisensekavaa kuin se hetki vaan olla ja voi!! =)

 

Piipero86 Muistelin juuri myös vuosi sitten juhannuksen jälkeistä maanantaita,kun tein testin,vieläkin naurattaa,kun muistan sen mielettömän huudon vessassa . Mies ihan pelästy toisessa huoneessa et mulla on hätä ja tuli kattomaan,siellähän minä housut kintuissa huusin ja itkin ja huidoin raskaustestillä. Sano et hän ei nyt oikee tiedä musta oonko iloinen vai ei ja mä itken vielä enemmän et tää ei menny niinkuin piti. Ukko ihan,what? No minä soperran et mun piti ilmoittaa asiasta romanttisesti ravintolassa kynttilän hämyssä ja " viulujen" soidessa,kuiskaten vienolla äänellä: "Rakas,me saamme lapsen", ja tässä mä olen pers paljaana,yhyyy.. . On hiukan draamaqueenin vikaa meikäläisessä,vai

Jaahas ja lainaukset taas jussin kunniaksi päin seiniä

siis ei voi olla totta mielikuvitus alko taas juoksemaan ja kuvittelen että siellä on emäntä tippunu pöntöltä ku säikähtäny tulosta niin paljo ja kiljuu kurkku suorana! voi taivas

äippäHki minäki odottelen sitä ensi viikkoa jo, oon yrittäny miettiä pääni puhki että missä meidän kannattas treffata, ku minä olisin muuten mielelläni kestittäny sinua ja jos ippuki seuraan liittyy, mut ukko on koko ens viikon yövuorossa niin se nukkuu päivät niin en usko että nukkuminen ois kauhean helppoa ku "akkalauma" täällä höpöttelee ja kaupungilta oon yrittäny keksiä jotain paikkaa minne mahduttaisiin vaunujen kans jne. mut mun pää lyö niin tyhjää...niin ja jos sulla on joku tietty päivä mikä sopis niin ehdota pois, meillä on ainut se tiistai mikä ei passaa, ku on se kallen ultra sillon ja se neurologi aika myöhemmin samana päivänä.. :/

 

Piipero meille sopii hyvin vaikka keskiviikko tai torstai, perjantaikin...ja mennään ihmeessä keskustaan. Mites se kahvio siinä, onkos sen nimi vielä Kauppapaikka jotain..siis missä on Hese ja Benetton jne. Niin siinä keskellä on sellainen kahvio, mihin voisi kuvitella sopivan myös vaunujen kanssa...

 

Piipero meille sopii hyvin vaikka keskiviikko tai torstai, perjantaikin...ja mennään ihmeessä keskustaan. Mites se kahvio siinä, onkos sen nimi vielä Kauppapaikka jotain..siis missä on Hese ja Benetton jne. Niin siinä keskellä on sellainen kahvio, mihin voisi kuvitella sopivan myös vaunujen kanssa...

niin no sinnehän meidän kannattaaki mennä, mikshän minulla ei se käyny mielessäkään.. tuossa tillottelin tuota kalenteria niin se torstai päivä vois olla semmonen passeli..(en ollenkaa aja takaa että lapsilisät tulee ja ale myynnit aluillaan.. )

 

no sovitaan torstai...mikähän aika teille sopii parhaiten? meille käy mikä vaan. :wave: ja tosiaan puhelimellahan saadaan toisemme kiinni sitten tarkemmin. Mites se ippu..tuleeko hän? Et pitäisikö kysyä, sopiiko torstai hänelle, ennenkuin lyödään lukkoon...

 

kyllä ippu ainaki halukkaalta kuulosti aikasemmalla ku kysyin, pitää laitella vielä viestiä.. =)

 

jepulis piipero...palataan asiaan. =) nyt me uhmataan säätä ja lähdetään kastumisenkin uhalla kävelylle. nyt just ei sada nimittäin...

I'll be back!! :wave: