***HELMET 2008*** Kesäviikko 25

Sellasta galluppia ajattelin heittää, että oletteko sellainen äiti kuin kuvittelitte olevanne?

Meillä on heittäny kaikki häränpyllyä. Oon henkisesti paljon enemmän kiinni vauvassa kuin kuvittelin olevani. Myös tuosta imetyksestä on tullu mulle odotettua tärkeämpää. Luulin, että itsekin pullolapsena se ei merkkais paljoa, mutta yllättäen en haluaiskaan antaa muuta ruokaa kuin viimeisessä hädässä.

Tähän kakikkeen yhdyn täysin! Ja myös siihen epävarmuuteen mistä ieva kirjoitti.

Lisäksi myös se, että raskausaikana ihmettilin suuresti niitä juttuja siitä kuinka parisuhde muuttuu lapsen myötä, että miksi ihmeessä se tulee muuttua. Joo, on muuttunut!!! Pakko myöntää ja se välillä se harmittaa minua kovasti. Paljon siitä miehen kanssa puhutaan ja hän lohduttelee, että ole vaan rauhassa kiinni vielä vauvassa, että kyllä me taas sitte ehditään "kyöhnätä" yhdessä kylkikyljessä kun sen aika tulee. Kai se on toi symbioosi ja imetys kun vetää niin kovasti kiinni vauvaan, että illalla jaksaa suunnillee pusun antaa ja sanoa että kauniita unia. Mutta, ehkä se siitä. Mies on kyllä tosi kannustava ja ihanan lempeä mua kohtaan. :heart:

 

Lisäksi myös se, että raskausaikana ihmettilin suuresti niitä juttuja siitä kuinka parisuhde muuttuu lapsen myötä, että miksi ihmeessä se tulee muuttua. Joo, on muuttunut!!! Pakko myöntää ja se välillä se harmittaa minua kovasti. Paljon siitä miehen kanssa puhutaan ja hän lohduttelee, että ole vaan rauhassa kiinni vielä vauvassa, että kyllä me taas sitte ehditään "kyöhnätä" yhdessä kylkikyljessä kun sen aika tulee. Kai se on toi symbioosi ja imetys kun vetää niin kovasti kiinni vauvaan, että illalla jaksaa suunnillee pusun antaa ja sanoa että kauniita unia. Mutta, ehkä se siitä. Mies on kyllä tosi kannustava ja ihanan lempeä mua kohtaan. :heart:

Peesi oikee isolla Peellä

 

Nyt sain taas kaikki luettua...

Mä tossa mietin, kun piiperon (?) äiti ei ollu muistanu tyttärensä syntymäviikonpäivää, että kuinka äiti ei muka muista lapsensa syntymäpäivää. No sitten sain kyllä itekin pinnistellä, kun aloin muistella, mikä päivä toi esikoinen on syntyny. Mutta joo meillä tosiaan tiistain ja torstain lapset. Ite oon syntyny perjantai 13. päivä.

Meillä mä saan kyllä putsata lattiakaivot. :/

Mies hoitaa kyllä autot, kun sillä on autokorjaamo.

Mäkin oon kauhistellu noita pääkaupunkiseudun vuokria. Onneks tuli ostettua oma asunto vielä markka-aikaan, jolloin työläisilläkin oli varaa niitä ostaa. Nythän hinnat on ihan pilvissä.... :x

Mutta hyvää jussia kaikille. Mennään sukulaisten mökille. Olisin halunnu lähtee serkkuni kanssa huomenna perjantaina Fiskarsiin johonkin juoksuun (6 km tai 17 km), kun on ihan tossa sukumökin lähistöllä. Mutta ukko ei suostu lähtee niin aikaisin aamulla ajamaan. Meinasin jo, että pakkaan muksut autoon ja lähen ajamaan ja värvään jonkun sukulaisen niitä vahtimaan juoksun ajaks, mutta annoin sitten (taas) periks. :x :/ Niin, että kiitos vaan teille, jotka hehkutitte noita Fiskarsin maisemia...meikä ei nyt päässy sinne

 

Sellasta galluppia ajattelin heittää, että oletteko sellainen äiti kuin kuvittelitte olevanne?

Meillä on heittäny kaikki häränpyllyä. Oon henkisesti paljon enemmän kiinni vauvassa kuin kuvittelin olevani. Myös tuosta imetyksestä on tullu mulle odotettua tärkeämpää. Luulin, että itsekin pullolapsena se ei merkkais paljoa, mutta yllättäen en haluaiskaan antaa muuta ruokaa kuin viimeisessä hädässä.

Tähän kakikkeen yhdyn täysin! Ja myös siihen epävarmuuteen mistä ieva kirjoitti.

Lisäksi myös se, että raskausaikana ihmettilin suuresti niitä juttuja siitä kuinka parisuhde muuttuu lapsen myötä, että miksi ihmeessä se tulee muuttua. Joo, on muuttunut!!! Pakko myöntää ja se välillä se harmittaa minua kovasti. Paljon siitä miehen kanssa puhutaan ja hän lohduttelee, että ole vaan rauhassa kiinni vielä vauvassa, että kyllä me taas sitte ehditään "kyöhnätä" yhdessä kylkikyljessä kun sen aika tulee. Kai se on toi symbioosi ja imetys kun vetää niin kovasti kiinni vauvaan, että illalla jaksaa suunnillee pusun antaa ja sanoa että kauniita unia. Mutta, ehkä se siitä. Mies on kyllä tosi kannustava ja ihanan lempeä mua kohtaan. :heart:

Täys peesi tuohon parisuhteen muuttumiseen. :/

 

Niin äitiydestä piti vielä kommentoida, että en ainakaan tänään tuntenu itteäni ihanneäidiks, kun esikoinen sano, etten mä kuulemma enää pidä mistään, mitä se tekee, vaan moitin sitä kaikesta. Toinen oli tänään aamulla pedannu ite sänkynsäkin, kun halus olla äidilleen mieliks. No juteltiin ja poika lupas yrittää olla tottelevaisempi ja mä lupasin, että yritän olla vähän vähemmän äkäinen. :flower: =)

Olin toisaalta tosi liikuttunu, kun toinen sai kuitenkin huolensa kerrottua. :heart:

 

Tässä se vanha loru:

Keskiviikon lapsi murheita saa.

Ja se lapsi joka syntyy sunnuntaina,
on soma ja hyvä ja iloinen aina.

Ei mitään murheita mun muruselle! Äiti pitää huolet ja murheet kaukana! :heart: Soma? Hyvä? Iloinen aina? No en minä ainakaan, vaikka sunnuntailapsi olenkin. *muoks* Ja onpas kyllä kammottava tuo Hexoduksen linkittämä juttu. No, onneks en oo ikinä uskonu horoskooppeihin tms. Mun mielstä tuossa ainakaan ei ollut juuri mitään perää. :kieh:

Joo, toi on tavallaan aika julma loru
Kuulin aina pienenä kuinka toi oli siellä synnärillä seinällä, kun oon syntyny. Ja mun sisko tietty on se sunnuntailapsi, joten siitäkin kuulin aina kuinka hän on niin soma ja hyvä ja iloinen aina.... eikös me kaikki olla? :attn:

 

Toi loru on ihan kamala. Just sitä samaa synkää suomalaista sielunmaisemaan kuten sananlaskut tyyliin "itku pitkästä ilosta" , "kellä onni on, se onnen kätkeköön" tai "joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa"..jne... "lasta ei saa kehua, ettei se vallan ylpisty". Ja joululaulussakinhan me lauletaan että "hetken kestää elämää ja sekin synkää ja ikävää.."HUh huh!! :kieh:

 

Kiin, :hug:
Meidän Mummilla on samoja vaivoja kun sun anopilla.
Tosin hällä paljon pahempana. Vuosikaudet jo on menny nimissä sekaisin ja muistaa vanhat asiat, muttei tuoreita. Ollaan esim. käyty samat puhelinkeskustelut läpi öööö.. aika monta kertaa pärjää kyllä vielä yksin, mutta tarvii apua mm. lääkkeiden annostelun kanssa etc..
Teit mun mielestä ihan oikein sen nimilapun kanssa!!! Mieluumin varmuuden vuoksi, kun ei ollenkaan!
Meidän Mummilla tosin on ollut pari aivoinfarktia, joten sieltä lähtenyt ne vaivat :'(

Ikävää vaan, kun hän välillä muistaa lapsenlapsenlapsensa nimen ja välillä taas ei... muistaa kyllä pojan olemassaolon, on se sen verran iso juttu se

 

Näihin iloisiin tunnelmiin...minä lähden nyt nukkumaan. Mutta, kehutaan ja pussataan me helmiämme sielumme kyllyydestä! :heart: Pojasta polvi paranee!! :saint:

Hyviä unia! :wave:

 

Toi loru on ihan kamala. Just sitä samaa synkää suomalaista sielunmaisemaan kuten sananlaskut tyyliin "itku pitkästä ilosta" , "kellä onni on, se onnen kätkeköön" tai "joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa"..jne... "lasta ei saa kehua, ettei se vallan ylpisty". Ja joululaulussakinhan me lauletaan että "hetken kestää elämää ja sekin synkää ja ikävää.."HUh huh!! :kieh:

Totta!!! Ja oli muuten tosi vaikee valita kastevirsiäkin, kun ne kaikki on niin synkkiä!!

 

äippäHki öitä :wave: ja kauniita unia =)

 

Ja joululaulussakinhan me lauletaan että "hetken kestää elämää ja sekin synkää ja ikävää.."HUh huh!! :kieh:

Ei helvata. Nyt vasta hokasin, että niinhän lauletaankin. Mä oon aina vaan laulellu mukana ajattelematta sen kummemmin noita sanoja.

 

öitä äippäHki! :wave:

 

Toi loru on ihan kamala. Just sitä samaa synkää suomalaista sielunmaisemaan kuten sananlaskut tyyliin "itku pitkästä ilosta" , "kellä onni on, se onnen kätkeköön" tai "joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa"..jne... "lasta ei saa kehua, ettei se vallan ylpisty". Ja joululaulussakinhan me lauletaan että "hetken kestää elämää ja sekin synkää ja ikävää.."HUh huh!! :kieh:

Totta!!! Ja oli muuten tosi vaikee valita kastevirsiäkin, kun ne kaikki on niin synkkiä!!

Musta tuo oli helppoa, enkä kokenu niitä kyllä synkiksi. :/ =) Liikuttaviksi vaan. =)

 

Kranttu Ei tosiaan löytyny mitään syytä siihen anopin kohtaukseen. Ite veikkaisin, että oli joku pieni veritulppa, joka iteksiään lähti taas liikkeelle eikä jättäny jälkiä.

Ja kiitokset kaikille, jotka on kommentoinu tätä anopin juttua :hug:

G: Olen ihan erilainen äiti kun päätin raskausaikana olevani Kuvittelin olevani rento ja kulkevani lapsi matkassa joka paikassa, mutta miusta tulikin hössöttävä ja itseään syyllistävä ylisuorittaja-äiti, joka on aina vaan väsynyt :ashamed:

minni Olisit vaan laittanu :wave: Saan niin harvoin yksäriä, että ilostun ihan "turhistakin" viesteistä

 

Äitiydestä; juu, muuttaa se.
MUTTA mä koen kaiken positiivisena. Tai oikeastaan paremminkin puhuisin vanhemmuudesta, ollaan kumpikin muututtu ja niinhän sen pitääkin olla.

Onhan noita nelijalkaisia karvanaamoja aina ollut (koiruus yli 12 vee ja kissa ollut nyt 7 vuotta ja risat), joten vastuuta muista kun itsestäänkin on pitänyt osata ottaa. Mutta nyt kaikki menee pojan ehdoilla. Siis silleen toivottavasti terveellä tavalla. Että hänen tulevaisuus pitää ensisijaisesti turvata, joten esim. säästötili on jo avattu. Ja jotenkin se on "yllättänyt" että se leijonaemo löytyy täältäkin.. oon toki aina ollu mulle rakkaiden ihmisten puolella kaikessa, mut tää äidinvaisto on yllättänyt kuitenkin. Oikeesti voisin syylllistyä ties mimmosiin tekoihin, jos tota pientä joku satuttais!!! Tää suojeluvaisto on jotain ihan käsittämätöntä!
Toistaiseksi on suoriuduttu hyvin ja meillä on pieni tyytyväinen mies talossa, mutta se kasvatustyöhän on vasta alussa ja se vähän jo pelottaa, että mitenkäs siitä sitten suoriudutaankaan!!?!
Toivottavasti onnistutaan ja kundista tulee tasapainoinen, terveen itsetunnon omaava ihminen :heart:

 

Tuli mieleen tuosta parisuhteen muuttumisesta
http://www.iltasanomat.fi/videot/viihde/1546003

 

Tuli mieleen tuosta parisuhteen muuttumisesta
http://www.iltasanomat.fi/videot/viihde/1546003

Ihana .... aika pitkä pätkä ......

 

Tuli mieleen tuosta parisuhteen muuttumisesta
http://www.iltasanomat.fi/videot/viihde/1546003

Huh. Tuli paha mieli tuon naaraan puolesta. :snotty: Näinköhän se nautti tuosta lainkaan? :/ Kai sen noin sit kuuluu siileillä mennä. :/

 

tää lähtee tutimaan, öitä kaikille :wave:

 

Jaahans, täälä taas, tosin nukku-matti jo ihan hollilla .
Tosta äitiydestä, mä en oikeen osaa sanoo vielä mimmonen äiti olen, näitä uusi piirteitä pongahtaa esiin koko ajan, osa odotettavissa olevia ja osa ihan puskista tulevia, kahtotaan mimmonen äippä musta vielä kehittyy...

Meillä neiti on aika kivasti ruvennut nukkumaan yöt läpeensä, heräilee sit tossa 7-9 välillä..ihan kiva näin :heart: , toistaseks..kunhan arki taas rullaa niin voi olla että jollain on siinä vaiheessa aamua vielä unihiekkaa silmät täynä kunhan taas kotirytmin saapi päälle |O

 

hellou nipsuli! :wave:

 

Ai niin, Ievalle piti sanomani että tuo pph ois ihan kiva mutta....ööö..ei ehket kuitenkaan |O , vieraat lapset omassa kodissa kera kissojen ja koirien, vois olla aika sirkus..mutta ihan hyvä idis :flower:

 

Ai niin, Ievalle piti sanomani että tuo pph ois ihan kiva mutta....ööö..ei ehket kuitenkaan |O , vieraat lapset omassa kodissa kera kissojen ja koirien, vois olla aika sirkus..mutta ihan hyvä idis :flower:

Niin mä vähän ajattelinkin. =) Enkä itse asiassa ihan tosissani sitä ehdotellukaan. Mut arvaas mitä! Poimin tuosta oikeesta laidasta äsken huvittavalta kuulostavan alotuksen, vastasin siihen ketjuun, palasin aihealueen etusivulle ja vastasin toiseenkin juttuun. Luulin koko ajan olevani tuolla Mitäs nyt? -osiossa, Niin helvata, olinkin tuolla Seksi -osiossa palstailemassa.

 

juu ei vaan nyt tuli lähtö nukkuun, öitä :wave:

tässäpäs yöllinen linkkivinkki retroilijoille http://nuttu-liina.net/