Vieläkään en ehtinyt kunnolla lukea, vähän vaan selailin sivuja läpi, anteeksi :ashamed: Mutta niin paljon on tullut tekstiä sillä välin kun olin poissa. Enkä jaksa nyt vieläkään paljon synnytyksestä...kaikki meni kuitenkin hienosti eikä salin tapahtumista jäänyt mitään traumoja. Sinne sattui ihanat kätilöt, vaikka muuten (ennen synnytystä) tuli vastaan jos jonkinlaista kohtelua
:kieh: :headwall:
ja itku tuli kieltämättä monta kertaa. Suoraan sanottuna järkytyin, että millaisia ihmisiä siellä voikaan olla töissä, kun oon kuullut ainoastaan hyvää sanottavaa SKS:n henkilökunnasta. Muutama oli niin ilkeitä ja epäkohteliaita yms. että toivon todella etten enää törmää :/
Ihan kaikille kokonaisille ISO HALAUS :hug: Tiedän ettei lohduta yhtään, mutta uskokaa tai älkää, tunnen suunnattoman suurta myötätuntoa ja tiedän, miltä tuntuu vaan odottaa ja odottaa :| Mutta jos jotain positiivista haluaa hakea, niin olkaa onnellisia että saatte olla kotona odottamassa :hug:
Mä jouduin silloin 13. päivä perjantaina osastolle, ja sitten vaan seurattiin ja seurattiin, vaikka lääkäri oli jo 4.7. kasvukontrollissa sanonut että käynnistettäis pian, ja että viim. 13. päivä jos ei ole syntynyt! Sama lääkäri oli siis siinä kontrolliultrassa, ja polilla puhui aamulla että ottavat osastolle mut ja käynnistellään, kun lapsivettä oli enää sentin lammikko jäljellä, napasuonivirtauksissa jotain häikkää eikä vauva ollut edelleenkään kasvanut "tarpeeksi", painoarvio silloin pe 13.7. 2900g.
Siellä sitten osastolla odottelin ja odottelin, kukaan ei edes mitään käynyt sanomassa, ei katsomassa mua, eikä mitään. Ainoastaan ajettiin kolme kertaa päivässä :heart: äänikäyrää ja mitattiin verenpaineita. Mulla tietysti kamala huoli vauvasta, että miten se jakselee. Sit vaan jotenkin ajattelin, että ehkeivät viikonloppuna käynnistele, ja lauantaina sanoivatkin että kamala ruuhka osastolla, yksi kätilö juoksenteli siellä mun huoneessa että "taas yksi synnyttäjä putkahti tulla jostakin"
Liekö sitten ollut
pollerolle?
Mutta tosiaan ihan kuin nyt olis ollut joku tv:n teho-osasto, vaikka kai ne siellä jotenkin ovat varautuneet, kun kerran tietävät että heinäkuu on "ruuhka"kuukausi.
Mulle jäi jotenkin tosi paha maku suuhun siitä, että miten siellä kohdeltiin mua potilaana silloin, kun en ollu vielä synnyttänyt!! :kieh: Toivoin koko viikonlopun, että tulis joku muu lääkäri päivystämään, mutta ei, se sama päivysti mun ekat 8vrk sairaalassa olosta, sitten vaihtui lääkäri ja sillä oli heti suunnitelma, joka myös kerrottiin mulle asti, eikä sitä muuteltu koko ajan. Siis että lauantai-aamuna 21. päivä mut oli VIETY saliin ja kalvot PUHKAISTU ja PISTETTY synnytys alkamaan, se sentään tajusi kuin väsynyt jo olin :kieh: Mutta sillon pe-la yönä kalvot puhkesi ja kun vedet vihdoin meni kokonaan, niin lähdettiin yöllä n. klo 3.10 saliin ja siitä se sitten eteni niin että poika oli maailmassa klo 8.19.
Koko sen alkuviikon olin joutunut vaatimaan ja kyselemään, että lääkäri edes kävi katsomassa, teki mitään tutkimuksia, tai ylipäänsä kertoi mitään. Ja siis vähän väliä muutteli suunnitelmia ja kertoi mulle sellaista infoa mikä ei sitten kuitenkaan pitänyt paikkaansa, tosi ärsyttävää. Esim. just se, että jo 4.7. sanoi että pitää käynnistää kun vauva ei kasva, että on parempi tulla tälle puolelle kasvamaan. Sitten muutti että ei haittaa vaikkei kasvakaan, kaikki on TODENNÄKÖISESTI kunnossa (meillä suvussa ollut ainakin kolme kohtukuolemaa, siis ihan viimeisillä viikoilla, ja sekin kun kuulema on perinnöllistä niin ette arvaa että olin peloissani).
Toinen oli se lapsivesi asia. Pe 13.7. sanoi että pitää seurata tarkasti ja käynnistää kun sitä vettä on niin vähän eikä lisää mun tapauksessa kehity kun tutki, otti kokeita ym. Maanantaina sanoi, ettei ole mitään syytä käynnistää, kun se ei VÄLTTÄMÄTTÄ lähde käyntiin ja että vauva pärjää vaikka 2vkoa kohdussa täysin ilman lapsivettä. Aika ristiriitaiselta kuulosti minusta jälleen... :x Vaikea luottaa sellaiseen lääkäriin joka koko ajan muutta mielipidettä.
Ja maanantaista asti mua supisteli, paikat pehmeet ja auki pari senttiä ja lisäksi anelin käynnistämistä, kun aloin olla niin loppu siellä. Kätilö vaan tokaisi, että sitä ei lasketa, vaikka yritin kysellä että eikö sitten äidin vointi ole ollenkaan tärkeä, olihan sitä neuvolassakin seurattu ja pidetty lähes yhtä tärkeänä kuin vauvankin vointia. Ja supistuksistakin yksi inhottava kätilö (käyttäytyi koko ajan todella tökerösti) sanoi, että ei merkkaa mitään ne supistukset, jotka kuitenkin avasi kohdunsuun reiluun kahteen senttiin, pehmensi ja lyhensi kanavan, sai limatulpan tulemaan ja teki kalvoihin reiän. Sama kätilö haukkui mun huonekaverin ja minut läskiksi, ihan kuin kaikki 40+ viikoilla olevat olisivat mallin mitoissa :kieh: ja luulenpa että on pulleampiakin synnyttäjiä nähnyt kuin minä. Lisäksi kävi meille valittamaan, miten hänellä menee hyvä päivä hukkaan töissä ollessa kun ulkona olis ollut niin kaunis ilma
No, sanoin, että hukkaan taitaa mennä siinä makoillessakin, ja ihan kuin sekin olisi ollut potilaiden vika, ettei hänellä satu olemaan koko kesää vapaata :headwall:
Yksi kätilö kävi yhtenä yönä haukkumassa mut ihan lyttyyn, ja että miten ensisynnyttäjät suunnittelevat synnytyksensä. No en todellakaan ollut suunnitellut yhtään mitään, kai nyt järkikin sanoo, ettei sitä voi suunnitella. Suositteli mulle PSYKIATRIAA hoidoksi, kun olin toivonut, että eikö voisi saada edes sitä tablettia ja yrittää vauhdittaa. Ainoa toive oli, että pääsisin synnyttämään, kun oli niin iso huoli vauvasta ja lääkäriltä jo ajat sitten annettu käynnistys"päätös" jonka sitten myöhemmin perui. Niin, ja pakotti mut ottamaan kaikenmaailman uni- ja särkylääkkeet, vaikka sanoin etten halua mitään tabletteja, ettei niistä ole apua mun oloon, kun olin henkisesti niin heikoilla. Eikä se mistään unen puutteesta johtunut, vaan huolesta, ikävästä ja pahasta olosta
Se oli vaan, että en itse tiedä mikä mulla on, että kyllä hän tietää ja näkee
Niin, ja vielä oli kolmaskin kätilö, joka mun mielestä toimi aika kummallisesti... Kun olin kyllä kertonut, että mulla on sellainen harvinainen "vaiva", että aina oksentaessa pyörryn. Nooo, mulle tuli petidiinistä paha olo, vaikka sain myös pahoinvointipiikin. Torstaiaamuna ennen kuutta raahauduin vessaan kun oli niin älyttömän huono olo. Oksensin tajuttoman paljon ja pyörryin kuinkas ollakaan. Hälytin sit sinne kylppäriin apua, niin tää löntysteli paikalle, eikä ollu moksiskaan. Ite sain siivota vessan lattiat, pestä pöntön ym. ja ei tuonut edes puhtaita vaatteita ja pyyhettä mulle sinne (vaatekaapit oli käytävällä), sitäkin piti oikein erikeen pyytää ja anella. Ja sitten se vaan jätti mun kärvistelemään sinne suihkuun, eikä tullut edes katsomaan, että pääsinkö pois sieltä eikä kyselemään että onko vielä paha olo ja pyörryttääkö. Ja tää sama kätilö oli just paria päivää aiemmin mulle sanonut että äidin voinnilla ei ole mitään väliä, kunhan vaan vauva voi hyvin. Siinä olen samaa mieltä, että vauva on tottakai etusijalla, mutta mulla tosiaan oli vointi ollut niin huonona jo monta päivää, että mä koin siitä olevan vauvallekin jo suurta haittaa. Luulisi sitten, ettei se nyt vauvallekaan kovin turvallista ole, jos olisin pyörtynyt sinne kovalle kylppärin lattialle vaikkapa mahalleni tms...
Niin kuin sanoin, ONNEKSI synnytykseen sattui ihanat kätilöt ja kaikki meni hienosti. Uskomatonta muuten, että sekä
Pollerolle että
Vihreäsammakko ootte olleet samaan aikaan osastolla, enkä edes tajunnu mitään. Siellä polilla sanoin kyl miehelle, kun meillä oli Pollerollen kaa samana päivänä ajat, että musta tuntuu että sinä olit se yksi nainen, joka istui odotushuoneessa, mutta en tietenkään voinut/voi varma olla =) Minut nyt kyllä varmaan tunnisti siellä, kun olin se surkean näköinen joka patsasteli päivätolkulla maha pystyssä pitkin käytäviä
Yritin parhaani mukaan rampata portaita ylös alas ja kävellä pihalla että supistelisi, ja jotain ne saikin aikaan. Mutta sitä kävelyäkin se yks kätilö yritti että "turhaan te kävelette, ei se mitään auta, että jos siitä tulisi supistuksia niin silloinhan täällä kaikki synnyttäisivät ennen aikojaan!" En tajua edelleenkään, miksi sillä oli niin negatiivinen asenne kaikkeen. Mun mielestä ne kätilöt jotka kannustivat eikä tahallaan yrittäneet masentaa joka asiasta, olivat paljon ammattitaitoisempia ja ihanampia :attn:
Kiitos vielä kaikille, kun olitte niin huolehtineet, todella lämmittää mieltä :heart: :hug: Ootte ihania :heart: :heart:
Ja voitte uskoa, että olitte joka päivä mielessä, en vaan saanut mitenkään mitään viestiä tänne, että kunnossa ollaan, kun ei ollu mahdollisuutta nettiin päästä. Miehelle kyl sanoin, että voi käydä kirjoittamassa että olen sairaalassa seurannassa, mutta ei se kai muistanu edes :snotty: Se olikin torstaista asti mun kanssa sairaalassa, ja onneks oli sitten vauvan synnyttyä hiljaisempaa, niin sai olla torstaihin asti siellä yötä niin kuin mekin vauvan kanssa oltiin. Hassua sinänsä, että joutuu niin paljon maksamaan, että saa omaa lastaan hoitaa. Meillä kun oli Elbert sitten yötä päivää vierihoidossa, niin ei vienyt paljon hoitajien aikaa. Mutta silti, vaikka sairaalalaskuun meneekin ihan tajuttomasti rahaa (SKS:ssa laskuttavat isän ruuat vielä vuorokausimaksun päälle, eli meillä meni yhteen laskettuna melkein 80?/vrk siellä), olen onnellinen ja kiitollinen että mies sai olla mukana. Raha ei korvaa kaikkea, ja en tosiaan olis kestänyt sitä touhua yksin!
Ainiin se lehtijuttu, kun siitä oli täällä ollu puhetta... Maanataina kätilö kysyi, että saisko meitä haastatella ja kuvata siihen juttuun. Elbertiä olivat kuvanneet jo lastenhoitohuoneessa, kätilö oli käyny hakemassa vauvan sillä välin kun olin vessassa. Ja Elbert olikin siinä Itä-Savossa etusivulla, naurettiin että pienestä asti kansikuvapoika. Sairaalasta lähtiessä käytiin ostamassa aurinkolasit, niin sanoi se myyjä että täytyyhän nyt julkkiksella olla puoli naamaa peittävät arskat silmillä kun kaupungilla liikkuu
Ja tosiaan ne Baby banzit on Elbertille vielä hirmu isot, mutta pakko oli ostaa kun auringon valo käy niin kirkkaasti pienelle autossakin.
Jotenkin lähinnä huvitti, kun mietittiin miehen kanssa että aina kun meidän perheessä tapahtuu jotain suurta, niin joku toimittaja sattuu paikalle ja haluaa tehdä lehteen juttua. Naimisiin kun mentiin, niin oli paikallislehdessä juttu ja kuva, sit miehestä oli kerran naapurikunnan paikallislehdessä juttua kun tekivät niitten työpaikasta ym... Mut siinäpähän meni terveiset kaikille tutuille ja tuntemattomillekin, niin ei tarvinnu alkaa itse ilmoitella
Ja onhan se kiva muisto vauvalle sit kun on isompi :heart: Jotenkin se vaan tuntui niin hupsulta, kun juttu oli otsikoitu, että meidän esikoinen syntyi lauantaina.
Laitan joskus siitä synnytyksestä...anteeksi piiiiiiiitkä teksti...nyt pitääpi mennä... :wave:
Vauvelihaave & Elbert 9vrk