***HEINÄMASSUT-07*** vol 3
- Viestiketjun aloittaja PangPang
- Ensimmäinen viesti
unikonna ajattelin lähinnä että jotain 5-6 päivää joutuu/joutus viettämään sairaalassa section takia.silloin 15v ja 13v sitten kun edellisen kerran olen siellä maannut niin 10 vuorokautta pitivät sairaalassa,vaikka kummallakaan lapsella ei ollut mitään ongelmia.
silloin tikit poistettiin sairaalassa ollessa.nyt taitaa terkkari poistaa kun on kotiuduttu.
silloinkin oli se gunilla siellä,tosi tosi mukava ihminen..mutta yksi vanha lastenhoitaja oli silloin joka oli oikein kauhistus..oikein pelotti jos se toi vauvan syömään.
mutta luulen että en siellä makoile pitkään,mutta eihän sitä koskaan tiedä mitä vastaan tulee.
niinukka lokkuisista.
silloin tikit poistettiin sairaalassa ollessa.nyt taitaa terkkari poistaa kun on kotiuduttu.
silloinkin oli se gunilla siellä,tosi tosi mukava ihminen..mutta yksi vanha lastenhoitaja oli silloin joka oli oikein kauhistus..oikein pelotti jos se toi vauvan syömään.
mutta luulen että en siellä makoile pitkään,mutta eihän sitä koskaan tiedä mitä vastaan tulee.
niinukka lokkuisista.
Mulla on nyt koko päivän tullut epäsäännöllisesti mahankovetussupistuksia, jotka muuttuivat säännöllisiksi pari tuntia takaperin. Nyt maha kovenee noin minuutiksi 5 minuutin välein ja välillä mukana kipuakin. Voiskohan nämä nyt enteillä jotain eli muuttua synnytyssupistuksiksi jossain vaiheessa? Aiemmin mun synnytykset kyllä käynnistyneet rehellisesti kipeillä supistuksilla eikä ole tarvinnut arpoa...
Mansikkamarja 41+2
Mansikkamarja 41+2
Suap laittaa tänne ja sitte sinne vauva-osioon.Alkuperäinen kirjoittaja Skye85:
Molemmilta puolen löytyy lukijoita.Hei vaan..
täällä vantaalla on joku kauhee myrsky. hui.. tänään tullut 3 ässää seppälä shoppailu ja seksi.. nivuset kipeinä, oisko joku lihasrevähdys, kun liikkuessa särkee..
Juu shannon, täällä meni tänään toka päivä seppälöitä kiertäessä
eilen 3 seppälää ja tänään 2.. kävi tänään tuuri.. tixin seppälästä myi harjoittelija niin paljon ku jakso kantaa ja just ku oltiin kassalla, niin tuli vakkari ja piti hirveen luennon et näitä ei saa ku 1 per asiakas.. onneks sit vielä meille möi.. oli 13 vaatetta läjässä siin kassalla.. nyt siis 2 päivän saldo 22? 600 vaatteet.. esim 6 takkia ja 3 housut.. mieskin vähän hurahti.. mähän en tän ison maani kanssa paljon voi valkkaa, itelleni otin pari takkia ja pari paitaa..
Ei tarvii taas miehelle vuoteen ostaa mitään =)
Mut kyllä oli jalat kipeät.. tänään on pakko huilia.. eikä synnytyksestä tietookaa..
Vauvelihaave kiva ku oot bäk.. ruvettiin jo huolestuun.. :hug:
ei kuulosta yhtään mukavalle sun sairaalareissu.. Laitas vaan palautetta ja nimien kanssa, että oppiivat kohtelemaan äitejä ihmisinä.. ei toivois tollasta kellekkään.. onneksi synnytys oli parempi.
Mie ja Omppu tasan 41
täällä vantaalla on joku kauhee myrsky. hui.. tänään tullut 3 ässää seppälä shoppailu ja seksi.. nivuset kipeinä, oisko joku lihasrevähdys, kun liikkuessa särkee..
Juu shannon, täällä meni tänään toka päivä seppälöitä kiertäessä
eilen 3 seppälää ja tänään 2.. kävi tänään tuuri.. tixin seppälästä myi harjoittelija niin paljon ku jakso kantaa ja just ku oltiin kassalla, niin tuli vakkari ja piti hirveen luennon et näitä ei saa ku 1 per asiakas.. onneks sit vielä meille möi.. oli 13 vaatetta läjässä siin kassalla.. nyt siis 2 päivän saldo 22? 600 vaatteet.. esim 6 takkia ja 3 housut.. mieskin vähän hurahti.. mähän en tän ison maani kanssa paljon voi valkkaa, itelleni otin pari takkia ja pari paitaa..
Ei tarvii taas miehelle vuoteen ostaa mitään =)
Mut kyllä oli jalat kipeät.. tänään on pakko huilia.. eikä synnytyksestä tietookaa..
Vauvelihaave kiva ku oot bäk.. ruvettiin jo huolestuun.. :hug:
ei kuulosta yhtään mukavalle sun sairaalareissu.. Laitas vaan palautetta ja nimien kanssa, että oppiivat kohtelemaan äitejä ihmisinä.. ei toivois tollasta kellekkään.. onneksi synnytys oli parempi.
Mie ja Omppu tasan 41
Pojan syntymä 170707
Maanantaina 16.7 herättiin Timon kanssa kuuden aikoihin, jotta kerkesimme rauhassa syödä aamupalan ja ajaa Raaheen missä meille oli aika varattuna 7.30 käynnistystä varten.
Oltiin synnytys osastolla klo 7.15, jolloin laitettiin ensimmäiseksi käyrille makaamaan, jossa seurattiin lapsen sydänääniä sekä minun supistuksia.
Verenpaine katsottiin minulta samalla.
Supistuksia ei juurikaan piirtynyt.
Ensimmäisen murusen tabletista sain klo 8.20, tabletin oton jälkeen kätilö kehoitti menemään kävelylle.
Supistuksia rupesi tuntumaan jonkun verran joten mentiin taas käyrille, kahdentoista aikaan rupesi jo piirtymäänkin jotain.
Klo 12.20 saatiin toinen murunen tabletista, jonka jälkeen taas lähdettiin kävelylle. Tuntui ettei supistuksia tule tarpeeksi tehokkaasti. Kätilö sanoi että voimme illalla lähteä vielä kotiin jos meistä siltä tuntuu, tai jäädä ja jatkettaisiin aamulla.
Neljän aikoihin olimme vielä lähdössä kotiin, kunnes supistukset alkoivatkin koventua.
Kuuden aikaan mentiin jo ammeeseen makoilemaan, ammeessa pystyi olemaan tunnin verran kunnes tuntui ettei kipu helpota.
Kipujen kanssa kärvisteltiin noin klo: 22.30 asti, jolloin oltiin 5 cm auki ja siirryttiin synnytyssaliin. Epiduraalin sain noin klo: 23.30 jolloin supistukset loppuivat kuin seinään, tässä vaiheessa sain torkahdettua puoleksi tunniksi, mieskin lähti nukkumaan. Kätilö antoi oksitosiini tipan vauhdittamaan supistuksia, jotka alkoivatkin noin klo: 2.00, jolloin mies haettiin takaisin saliin.
Epiduraalia ei voinut enää antaa lisää koska olin jo 9 cm auki.
Kokeiltiin ilokaasua, siitä ei ollut apua, loppujen lopuksi oksensin ilokaasun takia melkein mieheni syliin, supistukset olivat todella kivuliaita.
Kätilö päätti että kokeillaan pallolla oloa, pallolle mennessä mies hieroi selkää, yhtäkkiä lapsen sydänäänet laski roimasti, kunnes hävisivät kokonaan. Kätilö nosti miehen kanssa minut äkkiä kontilleen takas sängylle, missä minua tutkittiin ja väännettiin, sydänääniä yritettiin löytää uudelleen, jotka löytyivätkin sitten hetken kuluttua. Pinni oli myös irronnut lapsen päästä.
Olin klo 3 aikaan 10 cm auki, jolloin sain luvan ruveta ponnistamaan, ponnistin kun tunsin tarvetta, ja mitään ei tuntunut tapahtuvan.
Kätilö hälyytti paikalle päivystävän lääkärin, joka tulikin ripeästi paikalle, lääkäri rupesi ottamaan lapsen päästä verinäytettä, sydänäänien laskemisen takia. Näytettä yritettiin ottaa noin kymmenisen kertaa, joka kerralla näyte kerkesi hyytymään. Paikalle hälyytettiin toinen lääkäri joka tuli paikalle noin klo: 5.00.
Tämä lääkäri totesi että oksitosiini tippa oli ruvennut kehittämään lapsen päähän pahkaa, ja pää muutenkin tulossa väärässä asennossa. Hän ei ruvennut enää näytettä ottamaan.
Tässä vaiheessa ajattelin jo mielessäni, että olisin valmis lähtemään sektioon. Kivut olivat sietämättömät. Vähän viiden jälkeen kuulin kun lääkäri puhui kätilön kanssa sektiosta, johon totesin että kyllä, nyt mennään. Lääkäri hälyytti kirurgin paikalle, jonka "pitäisi" olla paikalla noin kymmenessä minuutissa.
Matkalla saliin sain yrittää ponnistaa aina kun siltä tuntui, muistan kun olin hississä menossa kohti leikkaussalia kun huusin tuskissani yrittäessäni ponnistaa kaikilla voimillani, ikään kuin toivoen vielä että ei tarvitsisi leikata.
Salissa olin noin klo: 5.20.
Kivut kovenivat koko ajan, olinhan ollut kahdesta asti ilman lievitystä, olin väsynyt. Itkin ja huusin.
Kirurgia ei ruvennut kuulumaan paikalle. Kunnes olin jo menettänyt toivoni, saapui ulkomaalainen kirurgi huoneeseen puhuen huonoa suomea. Puudutus annettiin selkään, vatsa puhdistettiin, testattiin puudutuksen tehoa, ensin ei tuntunut vaikutusta, meinasivat laittaa uudestaan, kunnes kerran vielä kokeilivat ja puudutus oli tehonnut.
Leikkaus voitiin aloittaa.
Näin vieressä olevasta pellin palasesta kuinka jalkani oli valunut lattialle, sanoin että jalka valuu.
Lääkäri hädissään nosteli jalkaani ylös kun tunsin jo yläkroppanikin valuvan lattialle. Saivat pidettyä minut pöydällä.
Poika parkaisi hiljaa ensi kerran klo: 5.55.
Näin rakkaani, kovan työn tuloksen.
Poika on täysin terve, pisteitä sai 9/9/9, pisteen tiputti lapsen väri, olisi voinut kuulemma olla punaisempi.
Pahka pojan päässä oli suuri, mutta häipyy itsekseen ajan kuluessa.
Sain antaa pojalle suukon kunnes poika vietiin pois, ja minut heräämöön.
Heräämössä olin parisen tuntia, isä ja poika tulivat minua katsomaan puoli kahdeksan aikaan aamulla. Jolloin sain ensimmäisen kerran pitää poikaa kainalossani. Itkin. Olin väsynyt mutta onnellinen.
Kahdeksan aikaan lähdettiin takaisin osastolle.
Kivut tuntuivat kamalilta, sain lievitystä, joka ei tuntunut kuitenkaan tehoavan.
Päivä meni ihmetellessä ja soitellessa isovanhemmille sekä ystäville.
Ensimmäinen yö oli tuskallinen, en voinut kääntyä itsekseni, ja hoitaja oli asettanut minut nukkumaan vasemmalle kyljelle, puudutusaineen vuoksi seuraavana aamuna vasen jalkani ei toiminut lainkaan. Jalan toimintakuntoon saaminen vei yksistään kaksi päivää.
Keskiviikkona piti käyttää vielä pottaa.
Torstaina päästiin koko perhe perhehuoneeseen.
Lauantaina päästiin iltapäivällä lähtemään kotiin.
Pisin aika erossa pojastani oli kolme tuntia koko sairaalassa olon aikana.
Isi oli mukana koko ajan. Ilman isin tukea ja turvaa, en olisi tähän pystynyt.
:heart:
Skye ja poika 13 vrk
Maanantaina 16.7 herättiin Timon kanssa kuuden aikoihin, jotta kerkesimme rauhassa syödä aamupalan ja ajaa Raaheen missä meille oli aika varattuna 7.30 käynnistystä varten.
Oltiin synnytys osastolla klo 7.15, jolloin laitettiin ensimmäiseksi käyrille makaamaan, jossa seurattiin lapsen sydänääniä sekä minun supistuksia.
Verenpaine katsottiin minulta samalla.
Supistuksia ei juurikaan piirtynyt.
Ensimmäisen murusen tabletista sain klo 8.20, tabletin oton jälkeen kätilö kehoitti menemään kävelylle.
Supistuksia rupesi tuntumaan jonkun verran joten mentiin taas käyrille, kahdentoista aikaan rupesi jo piirtymäänkin jotain.
Klo 12.20 saatiin toinen murunen tabletista, jonka jälkeen taas lähdettiin kävelylle. Tuntui ettei supistuksia tule tarpeeksi tehokkaasti. Kätilö sanoi että voimme illalla lähteä vielä kotiin jos meistä siltä tuntuu, tai jäädä ja jatkettaisiin aamulla.
Neljän aikoihin olimme vielä lähdössä kotiin, kunnes supistukset alkoivatkin koventua.
Kuuden aikaan mentiin jo ammeeseen makoilemaan, ammeessa pystyi olemaan tunnin verran kunnes tuntui ettei kipu helpota.
Kipujen kanssa kärvisteltiin noin klo: 22.30 asti, jolloin oltiin 5 cm auki ja siirryttiin synnytyssaliin. Epiduraalin sain noin klo: 23.30 jolloin supistukset loppuivat kuin seinään, tässä vaiheessa sain torkahdettua puoleksi tunniksi, mieskin lähti nukkumaan. Kätilö antoi oksitosiini tipan vauhdittamaan supistuksia, jotka alkoivatkin noin klo: 2.00, jolloin mies haettiin takaisin saliin.
Epiduraalia ei voinut enää antaa lisää koska olin jo 9 cm auki.
Kokeiltiin ilokaasua, siitä ei ollut apua, loppujen lopuksi oksensin ilokaasun takia melkein mieheni syliin, supistukset olivat todella kivuliaita.
Kätilö päätti että kokeillaan pallolla oloa, pallolle mennessä mies hieroi selkää, yhtäkkiä lapsen sydänäänet laski roimasti, kunnes hävisivät kokonaan. Kätilö nosti miehen kanssa minut äkkiä kontilleen takas sängylle, missä minua tutkittiin ja väännettiin, sydänääniä yritettiin löytää uudelleen, jotka löytyivätkin sitten hetken kuluttua. Pinni oli myös irronnut lapsen päästä.
Olin klo 3 aikaan 10 cm auki, jolloin sain luvan ruveta ponnistamaan, ponnistin kun tunsin tarvetta, ja mitään ei tuntunut tapahtuvan.
Kätilö hälyytti paikalle päivystävän lääkärin, joka tulikin ripeästi paikalle, lääkäri rupesi ottamaan lapsen päästä verinäytettä, sydänäänien laskemisen takia. Näytettä yritettiin ottaa noin kymmenisen kertaa, joka kerralla näyte kerkesi hyytymään. Paikalle hälyytettiin toinen lääkäri joka tuli paikalle noin klo: 5.00.
Tämä lääkäri totesi että oksitosiini tippa oli ruvennut kehittämään lapsen päähän pahkaa, ja pää muutenkin tulossa väärässä asennossa. Hän ei ruvennut enää näytettä ottamaan.
Tässä vaiheessa ajattelin jo mielessäni, että olisin valmis lähtemään sektioon. Kivut olivat sietämättömät. Vähän viiden jälkeen kuulin kun lääkäri puhui kätilön kanssa sektiosta, johon totesin että kyllä, nyt mennään. Lääkäri hälyytti kirurgin paikalle, jonka "pitäisi" olla paikalla noin kymmenessä minuutissa.
Matkalla saliin sain yrittää ponnistaa aina kun siltä tuntui, muistan kun olin hississä menossa kohti leikkaussalia kun huusin tuskissani yrittäessäni ponnistaa kaikilla voimillani, ikään kuin toivoen vielä että ei tarvitsisi leikata.
Salissa olin noin klo: 5.20.
Kivut kovenivat koko ajan, olinhan ollut kahdesta asti ilman lievitystä, olin väsynyt. Itkin ja huusin.
Kirurgia ei ruvennut kuulumaan paikalle. Kunnes olin jo menettänyt toivoni, saapui ulkomaalainen kirurgi huoneeseen puhuen huonoa suomea. Puudutus annettiin selkään, vatsa puhdistettiin, testattiin puudutuksen tehoa, ensin ei tuntunut vaikutusta, meinasivat laittaa uudestaan, kunnes kerran vielä kokeilivat ja puudutus oli tehonnut.
Leikkaus voitiin aloittaa.
Näin vieressä olevasta pellin palasesta kuinka jalkani oli valunut lattialle, sanoin että jalka valuu.
Lääkäri hädissään nosteli jalkaani ylös kun tunsin jo yläkroppanikin valuvan lattialle. Saivat pidettyä minut pöydällä.
Poika parkaisi hiljaa ensi kerran klo: 5.55.
Näin rakkaani, kovan työn tuloksen.
Poika on täysin terve, pisteitä sai 9/9/9, pisteen tiputti lapsen väri, olisi voinut kuulemma olla punaisempi.
Pahka pojan päässä oli suuri, mutta häipyy itsekseen ajan kuluessa.
Sain antaa pojalle suukon kunnes poika vietiin pois, ja minut heräämöön.
Heräämössä olin parisen tuntia, isä ja poika tulivat minua katsomaan puoli kahdeksan aikaan aamulla. Jolloin sain ensimmäisen kerran pitää poikaa kainalossani. Itkin. Olin väsynyt mutta onnellinen.
Kahdeksan aikaan lähdettiin takaisin osastolle.
Kivut tuntuivat kamalilta, sain lievitystä, joka ei tuntunut kuitenkaan tehoavan.
Päivä meni ihmetellessä ja soitellessa isovanhemmille sekä ystäville.
Ensimmäinen yö oli tuskallinen, en voinut kääntyä itsekseni, ja hoitaja oli asettanut minut nukkumaan vasemmalle kyljelle, puudutusaineen vuoksi seuraavana aamuna vasen jalkani ei toiminut lainkaan. Jalan toimintakuntoon saaminen vei yksistään kaksi päivää.
Keskiviikkona piti käyttää vielä pottaa.
Torstaina päästiin koko perhe perhehuoneeseen.
Lauantaina päästiin iltapäivällä lähtemään kotiin.
Pisin aika erossa pojastani oli kolme tuntia koko sairaalassa olon aikana.
Isi oli mukana koko ajan. Ilman isin tukea ja turvaa, en olisi tähän pystynyt.
:heart:
Skye ja poika 13 vrk
Skye85 :| rankka kokemus ollu sulla... Onnea kuitenni vauvasta! :flower: :flower: :flower:
Mulla äsken ku käytiin tuolla biltemalla varsin, niin tuli kolmesti semmoinen kevyt "sähköisku", tuntui tuossa vasemmassa jalassa, meni hetkeksi ihan voimattomaksi. Joko se tarkoittaa jotain!?!? Oli niin erikoisen tuntuista. Oispa oispa.. ehtis tässä vielä heinäkuulle synnyttää! Kävin esittelemässä itseni tahalleen tuolla elokuisissakin, varmuuden vuoksi.
Onnea kuitenni vauvasta! :flower: :flower: :flower: Mulla äsken ku käytiin tuolla biltemalla varsin, niin tuli kolmesti semmoinen kevyt "sähköisku", tuntui tuossa vasemmassa jalassa, meni hetkeksi ihan voimattomaksi. Joko se tarkoittaa jotain!?!? Oli niin erikoisen tuntuista. Oispa oispa.. ehtis tässä vielä heinäkuulle synnyttää! Kävin esittelemässä itseni tahalleen tuolla elokuisissakin, varmuuden vuoksi.
Meille syntyi tyttö 28.7. tasan laskettuna päivänä. Kriittiset mitat on 3600g ja 49cm.
Vesiä rupes tulemaan edellisenä päivänä, mutta passittivat kotiin vielä sillon. La aamun tarkastuksessa päätettiin käynnistää tipalla. Tipan laitosta kesti 2h ja 6min niin tyttö parkaisi eka kerran. Tuli aika vauhdilla.
Spinaali annettiin kun kohdun suu oli 4cm auki, mutta se kerkes vaikuttamaan vain yhden supistuksen ja ponnistusvaiheen, joka sit kestikin peräti 6min. Aukes aika rytinällä loppuun.
Laitokselta kotiuduttiin tänään. Bili-arvot on hieman koholla, mutta pärjää kotiseurannalla. Osastolle vaan soittoa jos on liian väsyny imemään...
Kertoilen myöhemmin lisää, nyt nukkumaan kun kykenee...
Mä ja nirppu-tyttö 2vrk
Vesiä rupes tulemaan edellisenä päivänä, mutta passittivat kotiin vielä sillon. La aamun tarkastuksessa päätettiin käynnistää tipalla. Tipan laitosta kesti 2h ja 6min niin tyttö parkaisi eka kerran. Tuli aika vauhdilla.
Spinaali annettiin kun kohdun suu oli 4cm auki, mutta se kerkes vaikuttamaan vain yhden supistuksen ja ponnistusvaiheen, joka sit kestikin peräti 6min. Aukes aika rytinällä loppuun.
Laitokselta kotiuduttiin tänään. Bili-arvot on hieman koholla, mutta pärjää kotiseurannalla. Osastolle vaan soittoa jos on liian väsyny imemään...
Kertoilen myöhemmin lisää, nyt nukkumaan kun kykenee...
Mä ja nirppu-tyttö 2vrk
Sunnuntaina 22.7. sanoin miehelle, että huomenna maanantaina tämä
vauva syntyy. Odotin että synnytys käynnistyisi yöllä kuten
esikoisestakin. Pettymys aamulla puoli kahdeksalta oli suuri, kun
huomasin nukkuneeni todella hyvin koko yön ja supistuksista ollut
tietoakaan.
Nousin laittamaan esikoiselle syötävää ja samalla kävin vessassa.
Vessassa havaitsin, että tulee ihan kunnolla veristä limaa.
Meinasin kipittää takaisin nukkumaan, mutta sänkyyn päästyäni
alkoi tuntua supistuksia. Nousin itsekin aamupalalle ja huomasin
samalla supistuksien tulevan säännöllisesti, n. 5 minuutin
välein. Esikoinen sai tehtäväksi käydä herättämässä miehen ja
itse soittelin anopin hereille ja ilmoitin, että mies tuo kohta
esikon sinne.
Miehen ollessa esikkoa viemässä kävin tekemässä lyhyen
kävelylenkin. Supistukset polttivan mukavasti selkää ja tuntuivat
kohdunsuulla. Vatsa ei varsinaisesti kovettunut ja hyvin pystyi
liikkumaan supistuksien aikanakin. Kotiin tultuani laitoin
musiikkia soimaan ja vuoroin siivoilin ja pyörittelin
jumppapallon päällä.
Yhdentoista maissa sanoin miehelle, että käyn suihkussa
kokeilemassa saavatko supistukset lisää voimaa lämpöisestä
suihkusta vai loppuvatko kokonaan. Sanoin myös, että kauaa ei
varmaan enää uskalla olla kotona, kun tuntuu niin suuri paine jo
supistuksen aikana alaspäin.
Suihkun jälkeen supistukset tulivat jo 3 minuutin välein ja soittelin synnytyssalille kysyäkseni, milloin pitäisi alkaa siirtyä sairaalaa kohti - supistukset kun edelleenkään eivät tehneet järin kipeää. Kätilö kehoitti tankkaamaan ukon ja lähtemään suosiolla ainakin tarkistuttamaan tilanne. Eihän miehen syömisestä meinannut tulla mitään... Autossa matkalla laitokselle vielä naureskelin miehelle, että laittavat meidät varmaan vielä kotiin, kun ei automatkan aikanakaan tullut kuin kaksi supistusta ja nekään eivät mitenkään voimakkaita.
Laitoksella ensin laitettiin käyrälle, johon ei piirtynyt supistuksia lainkaan vaikka niitä tulikin edelleen n. 3 minuutin välein. Kymmenen minuuttia yritin olla makuulla kiltisti ja sitten oli pakko soitella kätilö paikalle ja sanoa, etten millään voi olla aloillani -liikkuessa supistukset eivät tuntuneet kovin kipeiltä, mutta auta armias kun makasi aloillaan!!! Siinä vaiheessa lähdettiin sitten salia kohti.
Salissa kätilö tarkisti tilanteen ja olinkin jo 6 cm auki!!! Kaipasin sisätutkimuksen jälkeen kivunlievitystä ja sainkin ilokaasua. Nousin taas ylös ja supistuksien väli lyheni puoleen minuuttiin ja supistuksiin tuli voimaa. Mies soitteli kätilön takaisin ja pyysin saada paracervikaalipuudutuksen. Lääkäri tuli samoin tein ja kalvot puhkaistiin jotta vauvan päähän saatiin pinni. Samalla havaittiin että lapsivesi oli hieman vihertävää. Paracervikaalipuudutus auttoi yhdessä ilokaasun kanssa tekemään olosta siedettävän. Tässä vaiheessa kello oli hieman yli kaksi.
Ilokaasun ansiosta hihittelin lyhyet supistuksien välit ja miehellä oli hauskaa... Kätilön kysyessä auttaako ilokaasu olin kuulemma vastannut että v*tuttaa ainakin vähemmän... Vartin yli kolme huusin miehelle etten kestä enää, pakko saada jotain parempaa kivunlievitystä. Kätilö tarkasti tilanteen ja olinkin jo täysin auki!
Sisätutkimuksen aikana tuli ponnistamisen tarve ja minä meinasin että tämä mammahan ei sitten ponnista... Tein kahden supistuksen ajan sellaisia puolittaisia ponnistuksia, mutta ilmeisen tehokkaita kuitenkin koska vauvan päätä näkyi jo 2 euron kolikon verran. Sitten tulikin ihan todellinen tarve ponnistaa ja ensimmäisellä oikealla ponnistuksella syntyi pää. En edes tajunnut kivulta pään jo syntyneen, vasta kätilön huutaessa etten saa enää ponnistaa, pää on jo ulkona tajusin lopettaa. Vauvalta imaistiin keuhkot tyhjiksi lapsivedestä, onneksi tuo vesi oli kirkasta, ja otettiin napanuora kaulan ympäriltä pois. Tämän jälkeen kätilö auttoi hartiat ulos. Mies kertoi jälkeenpäin, että olin hartioiden syntymisen aikana huutanut suoraa huutoa "v*ttu repee". Hieman nolottaa kielenkäyttö näin jälkikäteen... No, niinhän se hieman repesikin. 5 tikkiä tuli, mutta kyseessä täysin pintarepeämä ja kätilö ensin vähän mietti tarvitaanko edes tikkejä.
Sain pojan masun päälle lojumaan tikkauksen ajaksi. Lopulta kätilölle tuli viimeisten tikkien kanssa kiirus, kun poika alkoi jo hamuilla kovasti tissin suuntaan Tunnin verran poika oli rinnalla ja sitten pääsin suihkuun. Suihkun jälkeen kipittelin omin jaloin räpsimään kuvia, kun pikkumiehestä otettiin mittoja ja isi ensimmäistä kertaa kylvetti.
Synnytyksestä jäi hyvä mieli enkä kokenut sitä kovin kivuliaaksi. Hieman naurattaa ja nolottaa näin jälkikäteen tuo kielenkäyttöni, mutta eiköhän ne kätilöt ole pahempaakin kuulleet... ...toivottavasti ainakin... Onneksi sentään älysin olla sanomatta ääneen sitä etten ponnista...
jossu + vili 1 vko
vauva syntyy. Odotin että synnytys käynnistyisi yöllä kuten
esikoisestakin. Pettymys aamulla puoli kahdeksalta oli suuri, kun
huomasin nukkuneeni todella hyvin koko yön ja supistuksista ollut
tietoakaan.
Nousin laittamaan esikoiselle syötävää ja samalla kävin vessassa.
Vessassa havaitsin, että tulee ihan kunnolla veristä limaa.
Meinasin kipittää takaisin nukkumaan, mutta sänkyyn päästyäni
alkoi tuntua supistuksia. Nousin itsekin aamupalalle ja huomasin
samalla supistuksien tulevan säännöllisesti, n. 5 minuutin
välein. Esikoinen sai tehtäväksi käydä herättämässä miehen ja
itse soittelin anopin hereille ja ilmoitin, että mies tuo kohta
esikon sinne.
Miehen ollessa esikkoa viemässä kävin tekemässä lyhyen
kävelylenkin. Supistukset polttivan mukavasti selkää ja tuntuivat
kohdunsuulla. Vatsa ei varsinaisesti kovettunut ja hyvin pystyi
liikkumaan supistuksien aikanakin. Kotiin tultuani laitoin
musiikkia soimaan ja vuoroin siivoilin ja pyörittelin
jumppapallon päällä.
Yhdentoista maissa sanoin miehelle, että käyn suihkussa
kokeilemassa saavatko supistukset lisää voimaa lämpöisestä
suihkusta vai loppuvatko kokonaan. Sanoin myös, että kauaa ei
varmaan enää uskalla olla kotona, kun tuntuu niin suuri paine jo
supistuksen aikana alaspäin.
Suihkun jälkeen supistukset tulivat jo 3 minuutin välein ja soittelin synnytyssalille kysyäkseni, milloin pitäisi alkaa siirtyä sairaalaa kohti - supistukset kun edelleenkään eivät tehneet järin kipeää. Kätilö kehoitti tankkaamaan ukon ja lähtemään suosiolla ainakin tarkistuttamaan tilanne. Eihän miehen syömisestä meinannut tulla mitään...
Autossa matkalla laitokselle vielä naureskelin miehelle, että laittavat meidät varmaan vielä kotiin, kun ei automatkan aikanakaan tullut kuin kaksi supistusta ja nekään eivät mitenkään voimakkaita.Laitoksella ensin laitettiin käyrälle, johon ei piirtynyt supistuksia lainkaan vaikka niitä tulikin edelleen n. 3 minuutin välein. Kymmenen minuuttia yritin olla makuulla kiltisti ja sitten oli pakko soitella kätilö paikalle ja sanoa, etten millään voi olla aloillani -liikkuessa supistukset eivät tuntuneet kovin kipeiltä, mutta auta armias kun makasi aloillaan!!! Siinä vaiheessa lähdettiin sitten salia kohti.
Salissa kätilö tarkisti tilanteen ja olinkin jo 6 cm auki!!!
Kaipasin sisätutkimuksen jälkeen kivunlievitystä ja sainkin ilokaasua. Nousin taas ylös ja supistuksien väli lyheni puoleen minuuttiin ja supistuksiin tuli voimaa. Mies soitteli kätilön takaisin ja pyysin saada paracervikaalipuudutuksen. Lääkäri tuli samoin tein ja kalvot puhkaistiin jotta vauvan päähän saatiin pinni. Samalla havaittiin että lapsivesi oli hieman vihertävää. Paracervikaalipuudutus auttoi yhdessä ilokaasun kanssa tekemään olosta siedettävän. Tässä vaiheessa kello oli hieman yli kaksi. Ilokaasun ansiosta hihittelin lyhyet supistuksien välit ja miehellä oli hauskaa... Kätilön kysyessä auttaako ilokaasu olin kuulemma vastannut että v*tuttaa ainakin vähemmän... Vartin yli kolme huusin miehelle etten kestä enää, pakko saada jotain parempaa kivunlievitystä. Kätilö tarkasti tilanteen ja olinkin jo täysin auki!
Sisätutkimuksen aikana tuli ponnistamisen tarve ja minä meinasin että tämä mammahan ei sitten ponnista... Tein kahden supistuksen ajan sellaisia puolittaisia ponnistuksia, mutta ilmeisen tehokkaita kuitenkin koska vauvan päätä näkyi jo 2 euron kolikon verran. Sitten tulikin ihan todellinen tarve ponnistaa ja ensimmäisellä oikealla ponnistuksella syntyi pää. En edes tajunnut kivulta pään jo syntyneen, vasta kätilön huutaessa etten saa enää ponnistaa, pää on jo ulkona tajusin lopettaa. Vauvalta imaistiin keuhkot tyhjiksi lapsivedestä, onneksi tuo vesi oli kirkasta, ja otettiin napanuora kaulan ympäriltä pois. Tämän jälkeen kätilö auttoi hartiat ulos. Mies kertoi jälkeenpäin, että olin hartioiden syntymisen aikana huutanut suoraa huutoa "v*ttu repee". Hieman nolottaa kielenkäyttö näin jälkikäteen... No, niinhän se hieman repesikin. 5 tikkiä tuli, mutta kyseessä täysin pintarepeämä ja kätilö ensin vähän mietti tarvitaanko edes tikkejä.
Sain pojan masun päälle lojumaan tikkauksen ajaksi. Lopulta kätilölle tuli viimeisten tikkien kanssa kiirus, kun poika alkoi jo hamuilla kovasti tissin suuntaan
Tunnin verran poika oli rinnalla ja sitten pääsin suihkuun. Suihkun jälkeen kipittelin omin jaloin räpsimään kuvia, kun pikkumiehestä otettiin mittoja ja isi ensimmäistä kertaa kylvetti.Synnytyksestä jäi hyvä mieli enkä kokenut sitä kovin kivuliaaksi. Hieman naurattaa ja nolottaa näin jälkikäteen tuo kielenkäyttöni, mutta eiköhän ne kätilöt ole pahempaakin kuulleet... ...toivottavasti ainakin... Onneksi sentään älysin olla sanomatta ääneen sitä etten ponnista...
jossu + vili 1 vko
Onnittelut kaikille vauvansa jo saaneille. Jaksamisia vielä mahan kanssa oleville.
Skye85 tuo siun synnäri oli melkein kuin meidän synnytyksestä.Eikö ole aika outo tunne kun näkee jalkansa mutta ei voi niitä liikuttaa/tuntea. Mulla oli heräämössä jo hirmu ikävä omaa poikaani kun näin sen vain vilaukselta leikkurissa. unohtivat mut sit sinne heräämöön . Olin siellä noin kolme tuntia. Enhän itse edes ymmärtänyt kysellä että milloin vois päästä osastolle. Laittoivat morfiinia sinne spinaali tilaan ja se vaikutti sit vuorokauden sieltä käsin.Oli aika "sumuinen" päivä kun morfiini vaikutti. En kyllä tuntenut kovia kipuja silloin enkä koko aikana haavalla. Haava on parantunut tosi hyvin ja hakaset on jo kaikki poistettu . niitä oli 21 kpl. Montako muille leikatuille on laitettu? Onko leikkaus tehty pystyyn vai vaakaan? Mulla on pystyyn leikattu. On kuulemma vähän lääkäristä kiinni kumpaan suuntaan leikkaa.
Tuli hieman sekavaa sepustusta mutta yrittäkää ymmärtää.
sirkku ja vesseli 11 pv
Skye85 tuo siun synnäri oli melkein kuin meidän synnytyksestä.Eikö ole aika outo tunne kun näkee jalkansa mutta ei voi niitä liikuttaa/tuntea. Mulla oli heräämössä jo hirmu ikävä omaa poikaani kun näin sen vain vilaukselta leikkurissa. unohtivat mut sit sinne heräämöön . Olin siellä noin kolme tuntia. Enhän itse edes ymmärtänyt kysellä että milloin vois päästä osastolle. Laittoivat morfiinia sinne spinaali tilaan ja se vaikutti sit vuorokauden sieltä käsin.Oli aika "sumuinen" päivä kun morfiini vaikutti. En kyllä tuntenut kovia kipuja silloin enkä koko aikana haavalla. Haava on parantunut tosi hyvin ja hakaset on jo kaikki poistettu . niitä oli 21 kpl. Montako muille leikatuille on laitettu? Onko leikkaus tehty pystyyn vai vaakaan? Mulla on pystyyn leikattu. On kuulemma vähän lääkäristä kiinni kumpaan suuntaan leikkaa.
Tuli hieman sekavaa sepustusta mutta yrittäkää ymmärtää.
sirkku ja vesseli 11 pv
Perjantaina (27.7. klo 11) ruokaa laittaessa ihan yhtäkkiä holahti lapsivesi pöksyihin. Mitään enteitä en ollu tuntenu ja olinkin ajatellu et yliajalle mennään. Sattu vaan silleen et mies oli tulossa kotiin syömään (käy harvoin kotona syömassä) ja meillä oli sovittu tapaaminen pankissa puolilta päivin. Soittelin synnärille ja sieltä sanoivat et kuuden tunnin sisällä sinne tarkastukseen.
Kerittiin sit allekirjoittaa lainasopimus ja siitä suoraan sairaalaan.
Siellä otettiin käyrät ja muutamia supistuksia tuli. Lääkäri tutki ja ultrasi. Antoi painoarvioksi 3700g. Kohdunsuu oli niukasti kahdelle sormelle auki ja kohdunkaulaa hieman jäljellä. Kotiin lähettivät vauhtia ottamaan.
Sain lähetteen labraan aamuksi jos ei sitä ennen rupee tulemaan. Kotimatkalla tuli muutamia kivuliaita supistuksia, mutta sanoin miehelle et kotiin päästyä ne loppuu kuitenkin kuin seinään ja näin kävi. Oli uneton yö edessä.
Aamulla (28.7. ja laskettu päivä) olin verikokeella klo 8.00 ja siitä polille. Otettiin taas käyrää ja sit ootettiin lääkäriä. Kymmeneltä lääkäri tutki ja edelleen kahdelle sormelle auki, mutta kaula hävinny. Sovittiin käynnistys tipalla. Ja jos ei ota käynnistyäkseen, niin seuraavana päivänä uusi yritys. Yhdentoista aikaan oltiin jo käyty valmisteluhuoneessa ja puol kakstoista olin tipassa kiinni. Ekat supistukset tuli jo ennen saliin menoa, mutta tippa voimisti ne heti koviksi.
Tunnin verran tuskailin ilman mitään kivunlievitystä, mutta sitten oli pakko pyytää ilokaasua. Se oli auttanu mua edellisissäkin synnytyksissä, joten miksei nytkin. Vauvalle laitettiin pinni päähän kun olin auki 3cm ja kello oli jotain puol yks. Yhden aikoihin rupes tuntumaan et en pärjää enää ilman vahvempaa lääkettä... Kätilö tarkisti kohdunsuun ja se oli 4cm auki. Spinaali tilattiin ja n 13.15 anestesialääkäri aloitti laittamaan puudutetta.
Kerkesi puudute auttamaan varmaan kahden supistuksen verran, kunnes tuli kova paine kohdunsuulle. Kätilö katsoi tilanteen ja 10cm auki! Meni sit rytinällä 4cm - 10 cm. Peräti 20min. Ponnistus kesti 6min ja tyttö parkaisi eka kerran. Kello oli tuolloin 13.36. Painoi 3600g ja 49cm pituutta. Tikkejä tuli mulle neljä pieniin pintarepeämiin.
Käynnistyksen takia supistukset oli todella kivuliaita, mutta onneksi ei kestänyt pitkään
Osastolle kävelin ja vointi on ollut hyvä. Kotiin päästii jo eilen ja arki alkoi!
Mä ja nirppu-tyttö 3vrk
(tulipas pitkä sepustus )
Kerittiin sit allekirjoittaa lainasopimus ja siitä suoraan sairaalaan.
Siellä otettiin käyrät ja muutamia supistuksia tuli. Lääkäri tutki ja ultrasi. Antoi painoarvioksi 3700g. Kohdunsuu oli niukasti kahdelle sormelle auki ja kohdunkaulaa hieman jäljellä. Kotiin lähettivät vauhtia ottamaan.
Sain lähetteen labraan aamuksi jos ei sitä ennen rupee tulemaan. Kotimatkalla tuli muutamia kivuliaita supistuksia, mutta sanoin miehelle et kotiin päästyä ne loppuu kuitenkin kuin seinään ja näin kävi. Oli uneton yö edessä.
Aamulla (28.7. ja laskettu päivä) olin verikokeella klo 8.00 ja siitä polille. Otettiin taas käyrää ja sit ootettiin lääkäriä. Kymmeneltä lääkäri tutki ja edelleen kahdelle sormelle auki, mutta kaula hävinny. Sovittiin käynnistys tipalla. Ja jos ei ota käynnistyäkseen, niin seuraavana päivänä uusi yritys. Yhdentoista aikaan oltiin jo käyty valmisteluhuoneessa ja puol kakstoista olin tipassa kiinni. Ekat supistukset tuli jo ennen saliin menoa, mutta tippa voimisti ne heti koviksi.
Tunnin verran tuskailin ilman mitään kivunlievitystä, mutta sitten oli pakko pyytää ilokaasua. Se oli auttanu mua edellisissäkin synnytyksissä, joten miksei nytkin. Vauvalle laitettiin pinni päähän kun olin auki 3cm ja kello oli jotain puol yks. Yhden aikoihin rupes tuntumaan et en pärjää enää ilman vahvempaa lääkettä... Kätilö tarkisti kohdunsuun ja se oli 4cm auki. Spinaali tilattiin ja n 13.15 anestesialääkäri aloitti laittamaan puudutetta.
Kerkesi puudute auttamaan varmaan kahden supistuksen verran, kunnes tuli kova paine kohdunsuulle. Kätilö katsoi tilanteen ja 10cm auki! Meni sit rytinällä 4cm - 10 cm. Peräti 20min. Ponnistus kesti 6min ja tyttö parkaisi eka kerran. Kello oli tuolloin 13.36. Painoi 3600g ja 49cm pituutta. Tikkejä tuli mulle neljä pieniin pintarepeämiin.
Käynnistyksen takia supistukset oli todella kivuliaita, mutta onneksi ei kestänyt pitkään
Osastolle kävelin ja vointi on ollut hyvä. Kotiin päästii jo eilen ja arki alkoi!
Mä ja nirppu-tyttö 3vrk
(tulipas pitkä sepustus
)Mulle huomenna päätetään vasta virallisesti se kontrollipäivä, kun huomenna on yhdeltä neuvola. Sanoi vain että todennäköisesti sitten 6.8. kun mulla tulee 5.8. 42 viikkoa täyteen. En kyllä halua odotella sinne asti..Alkuperäinen kirjoittaja ankkuli:
Mulla on nyt ruvennu hulluna vihlomaan tuolta häpyluusta (?). Sitte sain eilen pari "sähköiskua" tuonne vasemmalle puolen nivusiin, meni koko jalka hetkeksi ihan voimattomaksi, mut tuo ei sattunut yhtään. Nuo vihlomiset sattuu kyllä ihan napakasti! Jospa se sieltä olisi tulossa..
Meillä on tänään ruokana hernekeittoa.. vielä ku siihen sais piimää kyytipojaksi niin sais mahan mukavasti toimimaan! Kiva ois sitte semmoset pieruruikulit vääntää synnytyssalissa..
Jahas. :xmas: Elokuulle se pyörähtää väkisellä. No, pitää ajatella että viikko enää maksimissaan on tätä ja sitte on jo vauva maailmassa! =) Ei voi muuta sanoa ku että pitkä odotus.. mutta onneksi helppo.
JoannaH 41+2
JoannaH 41+2
Heips JoannaH, Omppu07 ja kaikki muutkin masukkaat :wave:
Mä käyn myös näitäkin sivuja yhä edelleen lukemassa, tahtoo tietää myös teidän kuulumiset =) Toivotaan, että pian pääsette synnyttämään :hug: Ei varmasti lohduta yhtään, mutta se voi alkaa ihan minä hetkenä hyvänsä, jänniä aikoja tosiaan elätte
Ja mun mielestä ainakin voitte aivan hyvin siirtyä kirjoittelemaan tuonne vauvapuolelle, vaikkei synnytys vielä olekaan ohi. Kiva olisi lukea teidänkin kuulumisia, ketään ei varmasti haittaa, päinvastoin. Yhdessä on tehty n.9kk matkaa, joten ikävä kun nyt ei kaikki olekaan enää samassa osiossa :/ Sinne vaan kuulumisia laittamaan :heart:
Vauvelihaave & Elbert
Mä käyn myös näitäkin sivuja yhä edelleen lukemassa, tahtoo tietää myös teidän kuulumiset =) Toivotaan, että pian pääsette synnyttämään :hug: Ei varmasti lohduta yhtään, mutta se voi alkaa ihan minä hetkenä hyvänsä, jänniä aikoja tosiaan elätte
Ja mun mielestä ainakin voitte aivan hyvin siirtyä kirjoittelemaan tuonne vauvapuolelle, vaikkei synnytys vielä olekaan ohi. Kiva olisi lukea teidänkin kuulumisia, ketään ei varmasti haittaa, päinvastoin. Yhdessä on tehty n.9kk matkaa, joten ikävä kun nyt ei kaikki olekaan enää samassa osiossa :/ Sinne vaan kuulumisia laittamaan :heart:
Vauvelihaave & Elbert
Parempi ilmoitella myöhään kuin ei milloinkaan =) Eli neitokaisemme syntyi 6.7 klo 8.37 sektiolla. Painoa oli 4290 ja pituutta 54,5 cm =)
ankkuli on sitte vissiin lähteny synnyttämään ku ei oo kirjautunu moneen päivään... ( epistä... )
30.7 klo 13:11 (rv 41+3) syntyi meille tummatukkainen pikkuprinssi. Pituutta 51cm ja painoa 4005g.
3 kertaa ultralla "lupailtu" tyttöä, mutta meidänpä tytöllä olikin pippeli Tänään kotiuduttiin ja nyt opetellaan arkirutiinit 3 lapsen "suurperheessä"...
Mansikkamarja ja pikkuprinssi 3pv
3 kertaa ultralla "lupailtu" tyttöä, mutta meidänpä tytöllä olikin pippeli
Tänään kotiuduttiin ja nyt opetellaan arkirutiinit 3 lapsen "suurperheessä"...Mansikkamarja ja pikkuprinssi 3pv