Onnea
Kultatiuku, AinoEinari, Bubona ja Maija :flower: :flower: :flower: :flower: !
Ja supersuppareita niitä toivoville :hug: !
Lähestyvän synnytyksen merkkejä oli mulla vatsan toimiminen useaan otteeseen parina edellisenä päivänä, limatulpan irtoaminen pe-la (vauva syntyi sunnuntaina), hermot oli kireellä, harjoitussupparit muuttui kivuliaiksi pe yöllä ja asteittain saivat lisää volyymiä
...Saunottiin kolmena edellisenä iltana, mies hieroi mun nilkkoja ja mulla oli tosi energinen olo, siivosin autotallia supistusten tahtiin edellisenä iltana ja kävin koiran kanssa pitkän metsälenkin siinä toivossa, että supparit tihenisivät.
Lyhyt synnytyskertomus:
Koko edellisen yön ja päivänkin supisteli epäsäännöllisesti (välit 15min-2tuntia...), limatulppa oli irronnut veriviiruineen ja vatsa oli sekaisin. Tuskailin yön supistusten kanssa, en juuri saanut nukuttua. Aamulla tuntui siltä, että nyt on jotain pakko alkaa tapahtumaan, aloin olla tosi väsynyt, mutta suppareita tuli vielä harvakseltaan. Soitin synnärille ja kyselin mitä tehtäis ja käskivät käydä vielä rauhassa suihkussa ja sitten suunnata sinnepäin. Ajattelin itse siinä vaiheessa, että taas mennään pidemmän kaavan mukaan oksitosiinitippoineen ym. Klo 6 sunnuntaiaamuna vietiin esikoinen hoitoon ja lähdettiin kohti synnäriä...
Perillä meidät ohjattiin saliin, jossa KTG-käyrä oli hyvä. Istuskelin keinutuolissa ja hengittelin supistusten tahtiin, yritin rentouttaa koko kropan ja "vajota", kun supistus tuli, se oli mun mielestä hyvä tekniikka. Kätilöillä vaihtui vuoro ja meille sattui tosi mukava ja asiantuntevan oloinen kätilö, joka heti alkuun tarkasti kohdunsuun tilanteen ja olinkin jo 5-6cm auki
! Supistuksia tuli n. 10min välein ja alkoivat jo tuntua siihen malliin, että kivunlievitys oli paikallaan...aloin puhumaan epiduraalista, mutta kätilö oli sitä mieltä, että kohdunkaulan puudutus olisi tässä vaiheessa hyvä vaihtoehto. Suostuin siihen ja gyne tilattiin paikalle. Supparit alkoivat tulla yhä kipeimmiksi, ja mun oli pakko olla jalkeilla, nojata seinään/sänkyyn ja heijata itseäni aina supprin tullessa. Keskityin täysillä h-e-n-g-i-t-t-ä-m-i-s-e-e-n ja yritin olla mahdollisimman rentona.
Kohdunkaulan puudute auttoi ehkä pahimpaan kipuun, mutta paineen tuntu häntäluun seudulla alkoi olla armoton...gyne tunnusteli ja olin 8cm auki ja paikat ihan pehmeinä, vauvan pää ihan hollilla. Jotta synnytys etenisi sutjakkaasti (suppareita tuli edelleenkin vain 5-10 min. välein) kalvot puhkaistiin ja sitten alkoikin rytinä! Paineen tunne oli valtava ja tuli mieletön tarve ponnistaa. Pieni kieleke oli vielä jäljellä, mutta kätilö sai sen pyörittelyllä katoamaan. Kun olin täysin auki ja valmiina ponnistamaan laitettiin vielä oksitosiinitippa supistuksia tihentämään, jotta ponnistusvaihe ei venyisi ja istukkakin syntyisi sitten ajallaan.
Aloittelin ponnistamaan konttausasennossa klo. 10.10 ja vauva eteni hyvin synnytyskanavassa. Siin muutaman kerran ponnistin niin maan penteleesti, että verenpurkaumatkin tuli silmään :kieh: ja lopuksi siirryin puoli-istuvaan asentoon, kaksi ponnistusta vielä ja pää syntyi! Kätilö auttoi vartalon ulos mun ponnistaessa ja sain parkuvan nyytin heti rinnalle :heart: . Poju syntyi klo. 10.29. Olin niin helpottunut, upea kokemus sen ekan kauhusynnytyksen jälkeen
. Vaan muutama pinnallinen nirhauma ja tikki tuli. Poju sai täydet 10 pistettä ja mies leikkasi reippaasti kädet täristen napanuoran. Saatiin jäädä lojumaan saliin tuoreen vastasyntyneen kanssa ja pian pieni alkoikin jo hamuilla rintaa :heart: :heart: :heart: Synnytyksen kesto: 1.vaihe 4t 10min, 2.vaihe 19min, istukka 6min (joka painoi reilut 700g).
Ei siitä kertomuksesta näköjään lyhyt tullutkaan
...
Sumppis ja pikku-B 10vrk
