Päiviä vaan kaikille.
En muista olenko kaikkia vauvautuneita jo onnitellut, joten ONNEA vielä kaikille, joilla on nyytti kainalossa.
Täällä oli kans tuskainen yö. Illalla juuri ennen nukkumaan menoa ilmeni, että lapsenvahti asiassa on kuitenkin pari muttaa, vaikka kaikki piti olla selvää ja varmaa. No siitäkös minä taas kamalan stressin sain ja pillitin monta tuntia ja kehittelin päässä kaikenlaisia kauhukuvia siitä, että synnytän yksin. Tai siitä, että olen koko ajan huolissani pojan voinnista kotona, enkä voi rauhoittua ja keskittyä synnytykseen ollenkaan.
Poika kun on nyt taas alkanut hieman vierastaa, joten ihan kuka tahansa ei hoitajaksi kelpaa... ja sitten kun tuo meidän koira....sen kanssa ei kaikki tule juttuun. Ei sillä, että olisi vihainen, päinvastoin, siinä on rakkautta kuin pienessä kylässä ja se ei tajua painavansa 40kg. Ja kun niin kovasti haluaa tulla syliin!!!!
Jos ei ole sellanen ihminen joka osaa sanoa topakasti ei, niin koiran into ei kyllä laannu. Toki sen voi lukita yhteen huoneeseen, mutta on se aika kurjaa. Ja poika kyllä onnistuu sen sieltä aina pois päästämään, kun ylettää juuri ja juuri oven avaamaan. Ja koira kun on pojalle tosi tärkeä, aina aamulla ensimmäisenä koiraa halimassa. No ei auta muu kuin toivoa, että asiat järjestyy ja jo sovittu tuttu lapsenvahti pääseekin paikalle kun tarve tulee...
Kun sitten vihdoin sain joskus 3 aikaan unenpäästä kiinni, heräsin 4 aikaan ihan tajuttomiin tuskiin. Itku tuli, kun niin sattui. Supsteli ja poltteli ja tuntui kun joku olis iskeny puukkoja joka puolelle lantiossa ja kyljissä ja sitten oikeen pitkään ja hartaasti vedellyt niitä edes takaisin. Ei yksinkertaisesti voinut edes liikahtaa, kun sattu niin paljon. Siinä yritin sitten hiljaa hengitellä ja mutista tuskaani, etten herättäisi koko taloa (varsinkaan poikaa, joka ollut kovassa kuumeessa pari päivää, sekin vielä!!!!).
Eipä sitten tarvinnut nukkua enää ollenkaan, vaan lopulta mies heräsi avukseni ja hieroi selkää ja avusti välillä ylös sängystä. Kivut loppui sitten 8 aikaan ihan kuin seinään.
Nyt olo on sitten sen mukainen, ettei nukuttua ole tullut ja eipä paljon tässä kuumuudessa päikkärit onnistu. Että näin täällä.
Pitänee itselläkin hankkia noita vuokkosia, kun moni tuntuu kuulleen niistä hyvää. En jotenkaan yhtään muista mitä esikoisen synnytyksen jälkeen käytin ja jotenkin muutenkaan en muista noista asioista mitään.....ja minä kun luulin muistavani kaiken oikeen selkeästi
Tsemppiä kaikille, joita tuskastuttaa tavalla tai toisella ja toivotaan, että kaikki kärsivät pääsisivät tositoimiin pian.
Ja te onnelliset, jotka voitte/osaatte nauttia näistä lämpimistä säistä, niin nauttikaa ja ottakaa kaikki irti... Minkin tekisin normaalisti niin, mutta nyt harkitsen lähinnä nukuttavan kokoisen kylmiön vuokraamista
Soleriini ja vaavi 39+3
