Niiskulle paljon tsemppiä!! :heart:
Valivali-purkaus taas; On kestänyt masennusta jo jonkin aikaa ja lääkäriin pitäisi aina mennä ja mennä, mutta enpä saa mitään aikaiseksi. Esikoisen vaikea sairaus on kokoajan mielessä, ystävien puuttuminen ja miehen poissaolo on karmeaa.
Ei edes tänään vaivautunut soittamaan ja kyselemään miten voin, sama kai sille on mitä teen. Viestiä laitoin kaks kertaa, aamulla vastasi, päivällä ei ja kai kohta pitäis kotiutua, mistä sitä tietää.. Viimeksi sanoi että puhelin välillä ei suostu lähettämään viestejä ja on sen näyttänytkin ettei oikeasti toimi, mutta ostais sitten uuden. Ja pelkkä soittokin vois olla ihan jees. Sitten pelkään että jotain on sattunut ja makaa sairaalassa ja mä en tiedä mitään..
Mies tekee pitkiä päiviä töissä, aamusta iltaan ja vapaa-aika on ihan olematonta, lupas että kaikki muuttuu kun vauva syntyy, mutta en tiedä pystynkö uskomaan. Jos ei muutu mä en kauaa katsele, oma jaksaminen on ihan nollassa muuten.
Kyllä se sitten illalla jaksaa helliä ja saan kainalossa olla, paijaa ja halii. Pyytelee anteeksi ettei ole aikaa nyt kun töissä kova kiire. Kaikki vapaa-ajat se mun kanssa kökkii kotona ja auttaa kotitöissä aamulla ennen töihin lähtöä ja vie koirat vaik ei niistä tykkää yhtään. Ja jaksaa riehua minun kolmen lapsen kanssa. Ettei kaikki oo kuitenkaan niin huonosti.
Ihan samalla paikkakunnalla asunut aina, kaikilla kavereilla ei lapsia ole ja ei niitä kiinnosta lasten seurassa olla.
Mutta nyt koirat ulos ja sauna.
meemee ja pikkudomuz 37+6
Valivali-purkaus taas; On kestänyt masennusta jo jonkin aikaa ja lääkäriin pitäisi aina mennä ja mennä, mutta enpä saa mitään aikaiseksi. Esikoisen vaikea sairaus on kokoajan mielessä, ystävien puuttuminen ja miehen poissaolo on karmeaa.
Ei edes tänään vaivautunut soittamaan ja kyselemään miten voin, sama kai sille on mitä teen. Viestiä laitoin kaks kertaa, aamulla vastasi, päivällä ei ja kai kohta pitäis kotiutua, mistä sitä tietää.. Viimeksi sanoi että puhelin välillä ei suostu lähettämään viestejä ja on sen näyttänytkin ettei oikeasti toimi, mutta ostais sitten uuden. Ja pelkkä soittokin vois olla ihan jees. Sitten pelkään että jotain on sattunut ja makaa sairaalassa ja mä en tiedä mitään..
Mies tekee pitkiä päiviä töissä, aamusta iltaan ja vapaa-aika on ihan olematonta, lupas että kaikki muuttuu kun vauva syntyy, mutta en tiedä pystynkö uskomaan. Jos ei muutu mä en kauaa katsele, oma jaksaminen on ihan nollassa muuten.
Kyllä se sitten illalla jaksaa helliä ja saan kainalossa olla, paijaa ja halii. Pyytelee anteeksi ettei ole aikaa nyt kun töissä kova kiire. Kaikki vapaa-ajat se mun kanssa kökkii kotona ja auttaa kotitöissä aamulla ennen töihin lähtöä ja vie koirat vaik ei niistä tykkää yhtään. Ja jaksaa riehua minun kolmen lapsen kanssa. Ettei kaikki oo kuitenkaan niin huonosti.
Ihan samalla paikkakunnalla asunut aina, kaikilla kavereilla ei lapsia ole ja ei niitä kiinnosta lasten seurassa olla.
Mutta nyt koirat ulos ja sauna.
meemee ja pikkudomuz 37+6